Keskeytys EM kisassa

EM-kisa meni niin huonosti kun vaan voi mennä. Jo ennen kisaa pelkäsin, että pahaa jälkeä voi olla tulossa, mutta tottakai yritin uskotella, että päänsäryt ja pienet flunssan oireet johtuvat vain jännityksestä... Kisan uinnista noin kolmasosa meni mukavasti porukassa, mutta heti kun olisi pitänyt alkaa uimaan kunnon teholla, ei hommasta tullut mitään. Jäin uinnissa häntäpäähän pieneen kolmen hengen porukkaan. Pyöräileminen oli vielä paljon vaikeampaa kuin uiminen. Ei ollut yhtään voimaa. Pyörrytti. Tipuin keskitason kuskin peesistä täysin tasaisella tiellä, vaikka hän ei edes yrittänyt irtiottoa. Pyörälenkillä ollutta isoa mäkeä en meinannut päästä ylös kuin kiemurtelemalla ihan kummallisesti. Noin 25 km pyöräilyn jälkeen Paul sitten huusi mut radan sivuun. Ainoana vaihtoehtona oli keskeyttää touhu ja laittaa terveys etusijalle. Päivät kisan jälkeen ovat sujuneet tosi mustissa fiiliksissä. Pelkkä maaliin tuleminen olisi riittänyt nostamaan mun nimen tämän hetken olympialistalle. Mutta nyt sinne nouseminen alkaa olla erittäin vaikeaa, tosin ei vielä millään lailla mahdotonta. Nyt ei auta, kun selvittää, mikä tauti kropassa jyllää. Onneksi pääsen lääkäriin heti tänään. Toivotaan, että jotain selviää. Ja vielä enemmän toivotaan, että se on hoidettavissa pian pois ja pääsen jo parin viikon päästä kisaamaan maailmancupissa.

EM-kisat perjantaina

Muutaman päivän päästä, perjantaina 20.4. klo 16, starttaa ensimmäinen tämän vuoden ISO koitos - EM-kisat Israelin Eilatissa!

Odotan kisaa hyvällä fiiliksellä. Eilat on tuttu parin vuoden takaa Eurooppa Cupista. Uinti tapahtuu ilman märkäpukua kirkkaassa meressä eikä aallokkoa juurikaan ole. Pyöräreitti on melko tekninen ja sisältää kunnon mäen. Juoksu on tasaista asfalttia. Haastetta kisaan tullee kuumasta kelistä: perjantaiksi on luvattu aurinkoa ja reilun 30 C lämpötilaa.

Lisäfiiliksiä voit lukea osoitteesta www.hevoskuuri.fi

Peukut pystyyn :)

Kolmas Larachessa!

Kisasin eilen Marokon Larachessa ITU:n Continental Cupissa. Homma sujui vihdoin mukavasti ja tuloksena ihan tasokkaassa pääosin eurooppalaisessa porukassa oli kolmas sija!



Ennen kisaa en uskonut kiskovani itseäni podiumille, sillä kilpailua edeltävä viikko meni flunssassa ja oikeastaan vasta kilpailua edeltävänä päivänä tunsin oloni täysin terveeksi. Fiilis kisan startissa olikin vielä nuhjuinen, mutta ajattelin, että tuleepa ainakin tehtyä kunnon aukaisutreeni. Kisa oli vielä sprinttimatkalla, joten tiedossa oli vauhdikasta tykitystä.

Kilpailun uinti kauhottiin märkäpuvulla meressä. Uinti sujui kohtuullisesti, tosin jälleen aika pahasti pussiin ja tuntui, että rahkeita olisi löytynyt kovempaankin vauhtiin, mutta ohitusmahdollisuuksia ei ollut. Kömmäiltyäni liukkaissa ylöstuloportaissa pääsin vaihtoon pääryhmän perällä noin minuutin verran karkuun karanneiden britti Lucy Hallin ja espanjatar Carolina Routierin jälkeen.

Pyöräily olikin sitten aikamoista leikkimistä. Noin viidentoista hengen ryhmästämme kukaan ei ollut halukas tekemään tosissaan hommia ja lopulta touhu oli sellaista helpohkoa rynkytystä melko teknisellä ja mäkisellä radalla. Omana taktiikkanani oli säästellä juoksuun ja kiskoa vain kovimpia mäkiä siten, että kaikkien koivet tyhjenee hiukan ja juoksusta tulee rankempaa. Tällä tavoin leikkiessämme emme saavuttaneet kärkikaksikkoa vaan eroa heihin oli vielä juoksun alkaessakin reilu minuutti.

Juoksuvaihtoon saavuin ryhmämme kärjessä, mutta vaihtopaikalla törmäilimme parin saksalaisen kanssa ja lopulta pääsin juoksemaan vasta noin 50 m ryhmämme kärjen jälkeen. Viikon sairaspedissä makoilu tuntui juostessa aikamoisena nihkeytenä eikä meno ollut niin lennokasta kuin toivoin. Sain silti rutistettua hyvää vauhtia ja noin kolmen kilsan jälkeen kipitinkin jo kolmantena ohitettuani Hallin sekä kaikki muut omasta pyöräporukastani paitsi ukrainalaisen Yulia Yelistratovan. Pian saavutin vielä Yelistratovankin, mutta hän iski alamäkeen ja itse en taas saanut koipiani rullaamaan riittävän vikkelästi. Tilanteeseen nähden tein kuitenkin hyvän juoksun ja niinpä ylitin maaliviivan tyytyväisenä komantena voittaja Routierin ja kakkosen Yelistratovan jälkeen.

Loistavan kilpailun lisäksi Marokon reissu tarjosi roimasti eksotiikkaa: Larache ei ollut mikään turistirysä, vaan ihan oikea arabialaiskulttuurin täyteinen pienehkö kaupunki. Pyörälaukkuni oli hävinnyt lentomatkalla ja sen löytäminen ja saaminen kisapaikalle vaati melkoista setvimistä: kaikki lupailivat ummet ja lammet, mutta pyörää ei vain kuulunut mistään. Onneksi isä tutustui kadulla erittäin epämääräisen oloiseen, mutta todella ystävälliseen marokkolaiseen mieheen ja yhdessä he lopulta kaahasivat vanhalla taksilla noin 100 km matkan Tangerin kentälle etsimään pyörää. Näin sain pyörän hotellilleni kisaa edeltävänä iltana.

Aikataulujen kanssakaan paikalliset eivät stressanneet, vaan esimerkiksi kisamme startti myöhästyi yli tunnilla. Muuten kisan puitteet olivat varsin prameat. Isot poliisijoukot pitivät huolen, että kilpailu oli turvallinen ja tuhannet katsojat, rumpuorkesterit ja upea vip-katsomo loivat fiilistä. Myös palkintojenjakoseremonia ja gaalaillallinen olivat tosi hienoja, mutta aikatauluiltaan nekin venyivät ihan älyttömän mittaisiksi. Marokon arkipäivä oli kuitenkin kaukana näistä juhlallisuuksista. Kaduilla kulki työhevosia sekä aaseja ja pelloilla oli lammaspaimenia. Kunnon ruokakauppoja ei löytynyt ja urheilijalle turvallista ruokaa oli hankala hankkia. Joten vaikka Marokko oli ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus, istun nyt ihan mielelläni lentokoneessa nokka kohti kotia!

Tulokset (tosin "afrikkalaisella ajalla" sillä minun ja neljännen ero oli maalissa noin 30 s eikä 3 s):
http://www.triathlon.org/results/results/2012_larache_itu_sprint_triathlon_african_cup/7522/

Flunssassa Quarteirassa

Eilinen Eurooppa Cup Portugalin Quarteirassa ei sujunut yhtään niin kuin piti. Olo oli koko kisaa edeltäneen viikon hiukan flunssainen, muttei oikein kunnolla kipeä, ja laitoinkin tämän omituisen olon kisajännityksen piikkiin. No, heti eilisen starttilaukauksen pamahdettua selvisi, ettei kaikki ole kohdallaan.

Kisan uinti oli isossa omituisessa aallokossa märkäpuvulla. Kämmäsin taas startin ja jäin porukan perälle. Nousin kuitenkin ok. Mutta kun olisi pitänyt uida tosissaan kovaa, tuntui kuin elimistössä olisi kierrosrajoitin pahasti päällä: tehoa ei saanut yhtään irti. Rantauduin vedestä aivan viimeisten joukossa ehkä kaikkien aikojen huonoimman uintini tehneenä.

Pyörällä ajoin parin espanjalaisen kanssa. Kolmikossamme kukaan ei vaan ollut eilen tarpeeksi vahva ja hävisimme koko ajan pirusti lisää kärkiryhmille. Omat jalkani olivat sinänsä ok, mutta muuten oli aivan sama rajoitin päällä kuin uidessa. Ja samalla päänsärkyä ja palelua, vaikka keli oli aivan optimaalinen (noin + 18 C). Jo parin kympin ajon jälkeen huutelin huoltojoukoille, että kannattaisiko heivata sivuun. Valmentajalta tuli puhelimitse käsky, että sivuun vaan, mutta päätin silti ajella rennosti loppuun ja juosta hiukan, jotta saisin kunnon treenin aikaiseksi… enpä tiedä oliko viisasta, mutta on se vaan niin noloa keskeyttääkin.

Juoksun alkuun yritin kipitellä hiukan reippaammin, mutta jalat tuntuivat pettävän alta. Lopulta juoksusta tuli 2 x 2,5km kevyttä vk:ta pienellä välitauolla, kun mietiskelin jatkaako vai eikö… vitosen juostuani onneksi sentään järki voitti ja hyppäsin radan sivuun. Muutamat tunnit kisan jälkeen palelin aivan hulluna. Olo onneksi parani iltaa kohti, mutta silti vielä iltamyöhäisellä jo ”tervehtyneenä” mittasin kuumeeksi 38 C :(.

Yöllä onneksi kuume tuntui laskevan ja tänään olo on ollut jo lähes terve. Pientä flunssasärkyä lihaksissa on tosin edelleen, joten treenata ei voi. Päivä onkin kulunut pääasiassa sängyn pohjalla. No, toivotaan, että olo paranee ja ehkäpä tällainen kunnon lepäily vain herkistää elimistöä tulevia koitoksia varten. Toivottavasti, sillä seuraava kisa on jo ensi lauantaina Marokossa!