Selkä jumissa EM-kisassa

Urheilu on kovaa touhua. Nyt on taas kyllä fiilikset niin pohjalla kun vaan mahdollista... Tänään EM startista tuli täysi räpellys, joka päättyi radan sivuun ennen maalia.

Uinti oli älyn huono. Oli tosi outoa uida pitkästä aikaa porukassa ja jäin pahasti pussiin. No, olisi sitä tokalla kiekalla voinut parantaa edes vähän asemia, jos vaan osaisi uida niin kuin näissä kisoissa pitää. Nyt uimisesta tuli entistä surkeampaa sukellusta sen ansiosta, että alaselkä on täällä tehnyt kaikista uintitreeneistä vähän hankalia ja luultavasti selkäjumi haittasi myös kisauintia, vaikkei selkää varsinaisesti kisan aikana adrenaliinipöhnissä särkenytkään.

Pyöräilyn ekoilla kiekoilla oli hyvä tsäkä, kun myös tosi kova ajaja venäjän Zausalova oli hävinnyt uinnissa kaksi minuuttia keulalle. Vuorovedoilla (tällä kertaa mä kyllä enemmän vikisin kuin vedin) saimme jotain porukkaa kiinni. No, puolivälin paikkeilla sitten "valtava" 6 hengen porukkamme meni palasiksi, kun edessäni oleva jänisti korttelipätkällä. Yritin kuroa eroa kiinni, mutta koivista ei löytynyt tehoa ja selkään sattui joka polkaisulla. Niinpä se ainoa oikea kova ajaja ryhmästämme pääsi yhden toisen venäläisen kanssa karkuun. Lopulta sitten muutkin porukastamme tippuivat puolestaan mun takaa ja heittivät radan sivuun. Olisi ehkä itsekin ollut ihan viisasta keskeyttää jo tässä vaiheessa.

Pyörä-juoksuvaihdossa en meinannut päästä millään suoraksi. Juoksu alkoi onnistua edes jotenkuten juoksua muistuttavalla tavalla vasta noin puolen kilsan jälkeen. Selkään sattui kuitenkin joka askeleella, joten ekan 2,5 km lenkin jälkeen päätin siirtyä nurmikolle makaamaan ja säästää selkää parempia suorituksia varten.

Nyt täytyy selvittää, mikä selkää vaivaa. Se on hiukan erilainen kuin aiemmat selkäongelmani, sillä nyt juoksu ilman pyöräilyä sujuu ihan hyvin, mutta pyörä ja uinti aallokossa sattuvat. Täytyy siis nyt vaan sinnitellä pää kasassa vielä viikonloppu täällä Turkissa ja maanantaina Suomeen palattuamme koittaa heti päästä fyssarille. En usko, että mistään kovin vakavasta on kyse, koska en oo satuttanut selkää tai mitään. Toivottavasti siellä olisi vaan lukko tai jotain vastaavaa.

Huomenna kuitenkin on jotain kivaa, kun suomen pojat ja miehet pääsevät täällä irti! Etenkin Henrik Goeschilla on junnupojissa mahkut tosi korkealle, joten jännä päivä on luvassa.

Suomen mestaruus sprinttimatkalla!

Viime viikonloppuna nappasin taas sprinttimatkan Suomen mestaruuden! Jee jee :)

Kokonaisuutena kisa sujui ihan okei ja sain tehtyä sen, mitä oli tarkoitus eli mestaruuden voittamisen lisäksi suorituksesta tuli loistava viimeistelytreeni.

Uinti sujui ihan okei - otin alun ja lopun suht kovaa ja keskiväliin löysin rennon hyvän otteen. Suunistus tosin taisi mennä aika mönkään. Pyörällä toivoin, että muut naiset olisivat vuorovedolla ottaneet mut kiinni, sillä kisareitti oli turhan tylsä noin 22-23 km yksi lenkki keskellä metsää... mutta valitettavasti he eivät tainneet saada hommaa täysin toimimaan ja niin mun piti yksin simuloida "vuorovetoajoa". No, ok:lle pyörä tuntui. Kiitos Velo & Oxygenille siitä, että loistavalla pyörällä jopa aiemmin kammoamani tasaisen suoran ajaminen on nyt kivaa ;)

Juoksun vedin about kympin teholla vähän vauhteja vaihdellen. Siinäkin oli muuten ihan hyvää meininkiä, mutta alaselkä jumitti jostain syystä eikä askel rullannut aivan normisti. Kaikkein tärkeintä lauantaina kuitenkin oli, että olo tuntui nyt vihdoin taas normaalille ja terveelle.

Nyt olemmekin jo Turkin Alanyassa valmistautumassa tän viikon perjantaina käytävään EM starttiin. Jännää! Selkä täytyy saada vielä auki, mutta muuten kroppa tuntuu jopa yllättävän herkälle ja vahvalle. Uskon, että hyvään suoritukseen vaaditaan täällä perusmatkalla aika paljon kovempaa vauhtia kuin mitä vedin nyt SM-kisassa sprinttimatkalla, mutta kyllä meno sille lauantaina tuntui, että vauhtia saattaisi löytyä ;) Paukut pystyyn!



Mitalikolmikko: Pauliina Oksanen, Maria Söderström ja minä.