Lomailua ja EM kisan jälkipyykkiä

Palasimme eilen Suomeen. Loppu Mallorcan reissu sujui aika pitkälti näin:

Silti, ihanista olosuhteista huolimatta, edes aurinko ei riittänyt poistamaan kaikkea ketutusta. Nyt ekat kaksi päivää EM kisan jälkeen lähinnä itkin, potkin seiniä ja harmittelin tapahtunutta. Tuloslistaa lukiessa näytti sille, että mahdollisuudet kauden toiseen arvokisamitaliin olisivat olleet loistavat. Tällainen jälkipuinti on turhaa ja täysin epäurheilijamaista, mutta niin sitä vaan taas nämä hölmöt jossittelut pyörivät mielessä. Nyt ei tullut mitalia. Ja palkintorahojen sijaan matka poltti ison loven ensi talven treenibudjettiin.

Kivempien tuliaisten sijaan Mallorcan tuliaisiksi jäi kipeä selkä. Sen takia Mallorcan lomakin meni makailuksi enkä päässyt ajamaan rakastamiani mäkiä. Selkää ei oo vielä tutkittu tarkemmin, mutta oon aika varma, että se venähti/revähti kaatuessani. Vaikka kipu on täysin erilaista kuin Kiinassa, on se just samalla alueella. Luulen, että Kiinan MM kisan rasitusta tuli yksinkertaisesti aliarvioitua. Olihan se ihme homma, että kramppinen selkä ylipäätään antoi tuolloin kisata lähes 6 tuntia maailman kärkivauhtia... MM hopea kourassa kuvittelin, että kroppa on haavoittumaton eikä selässäkään voi olla enää krampin lauettua mitään vikaa. Luultavasti lihakset kuitenkin olivat viime viikkoina koko ajan hiukan ylirasittuneet ja vammaherkät ja Mallorcan tömähdys oli selkälihaksille viimeinen niitti.

On helppo jälkiviisastella, että koko kausi olisi kantsinut lopettaa Kiinan jälkeen. Todellisuudessa EM kisan väliin jättäminen olisi kuitenkin ollut tosi vaikeaa. Meillä oli lentoliput Mallorcalle ostettuna. Treenit kulkivat piilevästä väsystä huolimatta loistavasti ja numerot näyttivät sille, että oon valmis kovempaan menoon kuin aikaisemmin. Jos joku olisi tullut siinä vaiheessa sanomaan, että lepää kisaamisen sijaan, olisin (luultavasti kuitenkin kuvainnollisesti...) tinttaissut sanojaa kuonoon.

Niin ja nyt kisasta jäi jossiteltavaksi myös se, että olisiko mulla pitänyt olla varautuubi matkassa. Olemme tietty miettineet asiaa ja päätimme alkukaudesta, että tuubin kantaminen on puolimatkalla kansainvälisissä kisoissa turhaa (Joroisilla mulla toki oli tuubi mukana). Tuubin vaihtaminen veisi tosi hyvälläkin suorituksella vähintään 5 min, sillä en millään saisi kiskottua sitä nopeammin irti. Viitisenkin minuuttia on pro sarjojen puolimatkoilla iso ero ja yleensä on parempi vetäytyä sivuun sekä palautella mahdollisimman nopeasti seuraavaa kisaa varten. Mallorcan kisa oli kuitenkin poikkeus, sillä ilmeisesti kuuman kelin ja rankan reitin takia jo kisan kolmonen hävisi kärjelle erikoisen paljon. Eli tällä kertaa mulla olisi pitänyt olla varatuubi matkassa, tosin kipeän selän kanssa en varmasti olisi saanut sitä vaihdettua. Ainakin pikkureikiä paikkaava ihmevaahto täytyy kuitenkin lisätä pyörävarusteisiin, sillä vaahtokin olisi saattanut tällä kertaa riittää korjaamaan minireiän. Itse asiassa kellään muullakaan prolla ei näyttänyt olevan Mallorcalla varatuubia matkassa, mutta paikkausvaahtoa oli noin kolmasosalla. Toisaalta nyt oli selän ja ensi kauden takia varmaan vaan hyvä, että tuubin hajoaminen pakotti keskeyttämään.

No, nyt on jossiteltu tarpeeksi ja on aika unohtaa harmillinen reissu. Onneksi jo Mallorcallakin fiilis parani pikkuhiljaa ja pystyimme viettämään tiistaina ja keskiviikkona mukavat rentouttavat lomapäivät. Hiukan jopa nautin, kun vaihteeksi mä makasin ja valkku pullisteli habaansa ;)

Nyt edessä on vielä ainakin viikon verran lähes täyttä treenilepoa. Kunnon treenipöhinä startannee vasta marraskuun puolessa välissä, sillä haluamme varmistaa, että kroppa varmasti palautuu loistavan kauden jälkeen aivan täysin. Sit onkin kiva lähteä uuteen kauteen ja rakentamaan musta entistä vauhdikkaampaa ja kestävämpää sisupussitaskurakettia :)

En päässyt tällä kertaa laittamaan pinkkejä lenkkareita jalkaan, mutta pinkit varpaat edustivat #TeamElinaJouhkia - jos ei kisassa, niin ainakin rantaelämässä!

Fiiliksiä ennen Mallorcan EM kisaa

Ensi lauantaina on tän kauden vika koitos - ITU puolimatkan Euroopan mestaruuskisa. Odotan kisaa innolla. On mahtavaa päästä vielä koittamaan, mitä tästä kropasta irtoaa ja yrittämään sitä tämän vuoden "täydellistä" suoritusta. Toisaalta täytyy myöntää, että kausi on ollut pitkä ja oon tyytyväinen, että pian on jo loma.

Saavuimme Mallorcalle ja kisapaikalle Pagueraan sunnuntaina. Olemme siis ehtineet tutustua kisareitteihin harvinaisen hyvin. Uinti polskitaan ilman märkkäriä. Se onkin sitten jänskää, millainen meri kisapäivälle sattuu: toisinaan vesi on ollut täysin tyyni, mutta toisinaan siinä näyttäisi olevan suuria surffiaaltoja. Pyöräreitti on tasaisempi kuin aiemmissa tänä vuonna tekemissäni ulkomaan kisoissa. Ihan flättiä täälläkään ei ole, vaan koko ajan on pikkumäkeä ja helppoja mutkia. Juoksu on ihan kunnolla mäkinen ja epätasaisen kivipinnan vuoksi varmasti kova koitos koiville. Lisähaastetta tulee lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä.

Valmistautuminen on sujunut suunnitellusti. Sunnuntai oli helppo matkapäivä. Maanantaina teimme joka lajissa perus pk-treenit. Eilen vedimme sitten vähän kisavauhtia ja hiukkasen kovempaakin. Tänään vuorossa oli pidempi pk päivä, huomenna on lähes lepoa ja perjantaina aika lyhyt treenipäivä, joka sisältää muutamia rennon reippaita pätkiä. Tähän tyyliin valmistaudun yleensäkin kisoihin.

Treenaaminen on tuntunut hyvälle perusmenolle tai oikeastaan jopa jonkun verran perusmenoa paremmalle. Ihan rehellisesti sanottuna kroppa vaikuttaisi olevan ehkä parhaassa kunnossa ikinä, mutta pään tarttee vielä hiukan piristyä, että pystyn kaivamaan aivan kaikki voimavarat vielä kerran käyttöön. No, kyllä se sisuvire varmasti herää, kun kuulen ITU kisojen rumpumusiikin ;)

Tänään ja huomenna tankataan myös lihakset täyteen. Kuva on aamupalalta, johon kuului kaikennäköistä kivaa mitä tarjolla oli sekä omina eväinä erilaisia marjajauheita.

Nyt sit tarttis vaan pysyä ehjänä vielä pari päivää. Se ei täällä oo ihan helppoa... heti sunnuntaina kaaduin ylämäessä noin 10 km/h vauhdista, kun yhtäkkiä ajoin Paulin takapyörään. Maanantaina juoksin päin aloeveraa. Tiistaina sain medusan iskuja käsivarsiin. Onneks näistä on sentään selvitty pikkuhaavoilla, mut hiukan on sellainen fiilis, että oliskohan parempi lukkiutua vikoiksi päiviksi hotellihuoneeseen ;)

Kisa starttaa lauantaina klo 13.03 Suomen aikaa. Siitä tulee varmaan jonkunlaista liveä Challenge -sivustolla. Myös mun ihana äiti lupasi taas laittaa päivityksiä Twitteriin. Lähtölista ja lisätietoja skabasta löytyy ehkä helpoiten ITU:n sivulta.

MM-kisan jälkifiiliksiä ja kauden vikaan koitokseen valmistautumista

Onpas pari viikkoa vilahtanut nopeasti. Oikeastaan koko kausi on hurahtanut kuin huomaamatta. Reilun viikon päästä edessä on nimittäin jo kauden vika koitos, Puolimatkan ITU Euroopanmestaruuskisa Mallorcalla! Tässä postauksessa kertoilen silti enemmän kuulumisiani viime viikoilta. EM-kisan ennakkofiiliksiä päivitän sitten itse kisapaikalta, sillä Mallorcalla netinkin pitäisi toimia kivemmin kuin Kiinassa.

Eka viikko MM-kisan jälkeen meni luonnollisesti palautellessa. Keskiviikon paikkeilla olin tosin jo sitä mieltä, että lepäily on turhaa. Olisin halunnut alkaa harjoitella kunnolla, etten seuraavalla kerralla jäisi hopealle...Onneksi mulla on loistava valmentaja ja jälleen kerran Paul veti jarrusta. Pieni pakkolepo (voiko noin 14 h kevyttehoista treeniviikkoa kutsua pakkolevoksi…?) oli ehdottoman oikea ratkaisu, sillä kyllähän se voimakas väsymyskin vielä iski. Pääosa viikon lenkeistä tuli tehtyä viikonloppuna nuorten maajoukkueleirillä. Oli kiva valmentaa, treenata ja imeä junnuenergiaa Pajulahdessa. 

Viime viikko olikin sitten perustreenaamista. Pääharjoituksina tein pari kovaa uintia, yhden reippaan pyörä + juoksu -lajivoimatreenin ja yhden pidemmän reippaan ergo + juoksu -treenin. Meno oli yllättävän hyvää, ehkä jopa parempaa kuin vielä kertaakaan aikaisemmin!?! Toisaalta loistavasta juoksuvauhdista, ergowateista ja rennon letkeästä yleisfiiliksestä huolimatta takaraivossa oli tuntuma, että taustalla hiipi edelleen väsymys. Selkäkään ei vielä ollut täydellisen terve. Täysin hyvälle kroppa alkoi oikeastaan tuntua vasta sunnuntaina, kun tein pitkän alavauhtisen lenkin mahtavasta syyssäästä nautiskellen.

Tällä viikolla alkuviikko oli taas melko kevyt ja nyt loppuviikosta on tarkoitus tehdä pari kovaa settiä.  Eilen mun iltaharjoituksia oli kuvaamassa Urheiluruudun porukka.  Juttu tulee telkkarista todennäköisesti viikonloppuna. Muutenkin MM-hopea on tuonut mukavasti näkyvyyttä ja kisasta on ollut juttua esimerkiksi monessa lehdessä, kuten Hesarissa ja Urheilusanomissa. Myös Radiosuomen Taustapeilissä oli aika avartava juttu mun ja Paulin valmennussuhteesta sekä suhteestamme triathloniin. Saavutukseni on selvästi tavoittanut yllättävän ison ihmisjoukon, sillä vieläkin ihan joka päivä joku tuttu tai tuntematon on tullut onnittelemaan. Hämmentävää. Ihanaa silti huomata, että suomalaiset ovat urheilukansaa ja että triathlon kiinnostaa lajina. On myös todella kannustavaa, että mun pieni sisukas MM-taisto taisi tuoda piristystä yllättävän monen arkipäivään.

Vaikka keskityn tällä hetkellä täysillä Mallorcan EM-kisaan, karkailevat ajatukseni aina välillä myös tuleviin kausiin ja siihen, mihin suuntaan muokkaamme treenaamista. Ehkäpä Urheiluruutukin vilauttaa joitain ajatuksiamme tämän suhteen ;). Kuitenkin just nyt tykkään eniten keskimatkoista (ITU Pitkämatka ja puolikkaat). Parasta niissä on pitkän keston ja kovan vauhdin yhdistelmä sekä se, että kyseisillä matkoilla kisaa niin pitkien kuin lyhyiden matkojen maailman huippuja. Täytyy kuitenkin myöntää, etten oo koskaan aiemmin seurannut pro urheilijoiden Hawaii uutisia yhtä täpinöissäni kuin tänä vuonna. Myös ikäsarjalaisten kuulumisia on kiva lukea, onhan lauantaina käytävässä koitoksessa mukana tosi iskukykyinen suomalaisten sakki. Tietääkseni (sori, jos joku puuttuu!!!) ikäsarjoihin osallistuvat Jasmin Pienimäki, Maria Kasurinen, Tatu Kasurinen, Mirka Vahtera, Venla Koivula, Erik Fallenius, Markus Einiö, Juha Nissinen, Ami Laamo ja Pasi Pentikäinen. Aivan valtavasti tsemppiä ja iloa kisaan teille kaikille!