sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kanarialle kuntokuurille

Istun täysin pitkästyneenä lentsikassa, jonka nokka osoittaa kohti Gran Canariaa. Edessä on kolme pitkää viikkoa tutussa Maspalomasin treeniparatiisissa. On se vaan hassua, miten paljon sitä jaksaa vielä tässäkin vaiheessa urheilu-uraa innostua leirille pääsystä!



Polvi alkaa vihdoin olla kunnossa (koputetaan kuitenkin puuta...). Se toipui lopulta lähes yhtä nopeasti kuin kipeytyikin. Viime viikonloppuna pystyin juoksemaan 5 min, kunnes koivessa alkoi tuntua pientä kiristelyä ja askel täytyi pysäyttää kävelyksi. Alkuviikosta mun lihaskalvoja avattiin tosi kovaa (sattui!) ja pian sen jälkeen tulehduksen rippeetkin tuntuivat häviävän ja eilen juoksin jo 20 min ihan täysin kivutta. Iiiiiihaaanaaaaa! Pyöräilyä polvi sentään on kestänyt jo parisen viikkoa, tosin oon ajanut vaan max 1.30 h ergosettejä ja nekin kevyesti.

Kuten mun urheilija Facebookista ehkä olet huomannut, oon viime viikkoina uinut aika paljon. Treenit ovat toki vaihdelleet päivästä toiseen, mutta erikoisuutena oon vetänyt tosi pitkiä kelauksia aiempaa enemmän, mikä on itse asiassa ollut yllättävänkin kivaa ja kehittävää. Ei kun piippariin 1.20-1.30 vauhdiksi ja kelaamaan 2-6 km ilman "turhia" taukoja! Ainakin nämä treenit ovat helpottaneet polviangstia :) En oo moneen vuoteen juuri uinut sykemittarin kanssa, koska inhoan syvästi kaikkia laitteita, jotka eivät toimi kunnolla. Nyt sain kuitenkin Polarilta v800 mittarin, joka toimii vedessä aivan täysin virheettömästi! Niinpä sykkeitäkin on ollut mielenkiintoista seurailla ja uskon, että sykemittarista on saatavissa paljonkin hyötyä esim. uinnin taloudellisuuden opettelussa.



Niin ja en oo siirtymässä märkkärin vakikäyttäjäksi altaassa ja en oo myöskään siirtymässä hihattomaan märkkäriin, vaikka näitä multa on viime viikkoina useampikin kysellyt. Polven takia tarvitsin ylimääräistä tukea alakroppaan ja koska en halunnut paahtua joka päivä keitetyksi ravuksi, leikkasin vanhasta risasta puvusta hihat pois. Ratkaisu on osoittautunut loistavaksi myös siltä kannalta, että käsien vesituntuma pysyy samana kuin ilman pukua. Riossa ja Hawaiilla kun ei märkkäriä käytetä ;)

No, ennen Rioa tai Hawaiia tarttis kuitenkin pikkasen kohottaa kuntoa. Nyt on meinaan aika lailla heikko, raskas ja huohottava fiilis. Ihan kun peruskunto olisi täysin romahtanut viiden viikon polvitappelun aikana, ahkerasta uimisesta huolimatta. Töitä on siis edessä. Jokainen Kanarian leiripäivä on hyödynnettävä tarkasti. Maltti mukana. Kisakauden avauksesta kerron sitten vasta ensi postauksessa, kunhan näemme, miten treenaaminen lähtee sujumaan. Oi, onpa kivaa päästä töihin :)


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Metsään meni

Maaliskuun alkupuoli on ollut älyttömän rankka. Ei sillä, että olisin aamusta iltaan huiskinut itseäni väsyksiin. Raskasta on ollut, koska oon joutunut tappelemaan kipeytyneen polven kanssa.

Probleema tuli täysin puskista pian viimeisimmän treenipostaukseni jälkeen. Harjoitusjakso sujui älyttömän hyvin, mutta ihan vikan treenin loppuverrassa (!) tunsin kipuilua ja kiristystä polven seudulla. En kuitenkaan keskeyttänyt verryttelyä, vaan ajattelin, että kyseessä on joku tavallinen pikkunipistys. Sellaisiahan nyt silloin tällöin tulee ja menee. Pari päivää tän treenin jälkeen vedin vielä juoksuvalmennuksen, jossa myös itse hölkyttelin alku- ja loppuverrat. Tällöin sattui jo kovasti, mutta uskoin, että vaiva hellittää kevyen harjoitusviikon ansiosta päivässä tai parissa.

Ei hellittänyt. Kävelykin muuttui vaikeaksi. Lääkäri määräsi lepoa ja tulehduskipulääkkeitä. Koipea avattiin fyssarilla. Polvi vaan ei osoittanut paranemisen merkkejä ja seuraavaksi otettiin magneettikuvat. Täysin selkeää syytä kipuun ei kuvienkaan perusteella löytynyt, vaikka konsultoimme useampaa lekuria. Huh sinänsä, ettei polvessa ainakaan ole siteitä tai muita rikki! Todennäköisimmälle vaikuttaa, että probleemana on ylirasittunut ja tulehtunut quadricepsjänteen patellainsertio.

Aika uskomatonta, mutta tämä on mun uran ensimmäinen täysin selkeä ylirasitusvamma. Jälkiviisaana on helppo nähdä, että homma oli kyllä menossa aika kovalla ylinopeudella päin metsää eli jostain joku paikka olisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin pettänyt tai sitten olisin muuten vaan väsähtänyt pahasti. Levon tarvetta on äärettömän vaikea huomata, kun treeni kulkee ja motivaatio on huipussa. Onnistuin myös paikoin peittelemään väsyä ja siten puijaamaan valmentajaa. No, onhan huippu-urheilussa silloin tällöin kokeiltavakin rajoja... Heh, heh.
 
Ikävää vaivassa on, että se tuli yhdistelmänä juoksusta, pyöräilystä ja lihaskuntotreenistä eikä oo niin juoksuspesifi kuin monet vammat. Tämän takia en voinut kahteen viikkoon treenata jalkoja millään tavalla. Huono homma tässä vaiheessa vuotta! Tällä hetkellä onneksi sentään kevyt puolen tunnin pyöräily menee kivutta. Mutta normitreenin pariin on turha kuvitella vielä palaavansaPään kannalta raskasta on myös se, että tulehduksen vaatimaa rauhoittumisaikaa on vaikea arvioida.
 
No, onneksi satun olemaan triathlonisti, jolla uinti on se heikoin lenkki. Niinpä maaliskuulle tuli nyt jopa suunniteltua tiukempi uintipainotusjakso. Pääasiassa olen tosin joutunut uimaan hihattomalla märkkärillä ja normaalia kevyemmillä potkuilla, mutta itse asiassa just potkujen keventäminen on se, mitä olemme halunneet mun uintitekniikassa muuttaa. Eli ehkä tästäkin vastoinkäymisestä on vielä revittävissä jotain positiivista.
 
Nyt täytyy vaan tsempata ja laittaa kaikki energia polven paranteluun. Onneksi on olemassa monia rohkaisevia esimerkkejä urheilijoista, jotka ovat vammojen sotkeman harjoituskauden jälkeen vetäneet uskomattoman loistavan kisakauden. Kiukuttavaa tämä ylimääräinen lepäily silti on!
 
Kaikenmoisia konsteja koipeen on koitettu. Myös Jemi on yrittänyt parhaansa ;)
 

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Pitävätkö triathlonmyytit paikkansa - sopisiko laji myös sinulle?

Kirjoitin taas Urheiluhallien Omaliikunta-sivustolle. Tarkoituksena ei suinkaan ole siirtää tätä omaa blogiani kokonaan sinne, vaan teimme sopparin muutaman Triathlonvinkki -jutun sarjasta. Mähän lähes asun Malmin uimahallilla, joten yhteistyö on varsin luontevaa.

Tällä kertaa päätin kirjoittaa jutun triathloniin liittyvistä ennakkoluuloista. Oletteko samaa mieltä :)?

http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/pitavatko-triathlonmyytit-paikkansa-sopisiko-laji-myos-sinulle

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Vinkkejä talvitreenaamiseen

Kirjoitin joku aika sitten Urheiluhallien omaliikunta -sivustolle triathlonistin talvitreenaamisesta.
Tämän talven lumet tosin taisivat jo sulaa... mutta muuten teksti on edelleen ajankohtainen :)
http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/triathlonistin-talvitreenit