Kaisa Lehtonen

Raskas 2011 takana - jännä 2012 edessä

2012-01-03T01:40:00.000-08:00

Niin se on taas aika vaihtaa uusi kalenteri seinälle! Voisin urheilun suhteen tiivistää vuoden 2011 siten, että se oli äärimmäisen raskas, mutta uskoakseni jatkon kannalta erittäin kehittävä. Olin paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, mutta silti tulokset jäivät tavoitteistamme. Parhaita sijoituksiani olivat maailmancupin 22. sija Tongyeongissa sekä continental cupin kisan voitto Mauritiuksella ja toinen sija Pretoriassa.

Syitä tavoitteita alivireisimmille tuloksille on monia. Karkeasti sanottuna olin alkukaudesta hiukan ylirasittunut ja loppukauden tärkeimmissä kisoissa kärsin epäonnesta. Alkukauden ylirasitus oli aivan oma moka ja johtui lähinnä siitä, että kokemusta rasittavasta matkustelusta oli tosi vähän, kun taas halua treenata oli tosi paljon... Loppukauden epäonnelle ei puolestaan mahtanut mitään (mm. pyörän tekniset viat, joihin ei millään keinolla olisi voinut vaikuttaa, sillä pyörä on kyllä aivan huippu ja se huollettiin vimpan päälle ennen jokaista kisaa).

Positiivista tällä hetkellä on se, että vuodesta 2011 jäi tosi paljon käteen jatkoa ajatellen. Sain treenata koko vuoden vammoitta, mikä luo loistavan pohjan tulevalle kaudelle. Lisäksi kartutin äärettömän tärkeää kokemusta kovissa kisoissa taistelemisesta ja matkustelusta. Niinpä into kohti ensi vuotta onkin nyt aivan huippua!

Vuodesta 2012 nousee tietysti ensimmäisenä esiin Lontoon olympialaiset. Tilanne olympiapaikan hankkimisen suhteen ei ole niin hyvä, mitä vuosi sitten odotin, mutta millään tavoin mahdotonta olympiapaikan haaliminen ei ole. Olen ITU pistelistalla yhden naisen päässä Euroopan ”new flag” paikasta. Todennäköisesti minun tulisi paikan saavuttaakseni sijoittua keväällä muutamassa maailmancupissa / EM-kisoissa noin 15. joukkoon ja muutamassa continental cupissa palkintopallille.

Ihan yltiöpäisesti emme kuitenkaan lähde nyt keväällä kiertämään maapalloa ja taistelemaan olympiapaikasta, vaan paikan täytyy tulla sen ohessa, että rakennamme elämäni parasta kuntoa itse kisoihin. Olen varma, että moni olympialistan viimeisistä paikoista taisteleva tulee olemaan uupunut elokuussa ja tähän sudenkuoppaan en aio missään nimessä pudota. Olympialaiset ovat vain terävimmässä huippukunnossa olevia maailman kovimpia urheilijoita varten ja jos en pysty kuulumaan tähän sakkiin, yritän niellä tappioni suosiolla ja tyytyä tekemään muita kisoja.

Karkea suunnitelma ensi vuodelle on sellainen, että tammikuun lopulla lähdemme lyhyelle leirille Kanarialle. Helmi-maaliskuussa treenaan puolestaan viitisen viikkoa Etelä-Afrikassa ja siinä ohessa kisaan parissa continental cupissa. Ensimmäinen tosi kova koitos on EM-kilpailut Israelissa huhtikuun lopulla. Toukokuussa kisaan yhden tai kaksi maailmancupia Jenkeissä ja yhden Espanjassa, minkä jälkeen selviää loppukausi. Jos kaikki menee nappiin, käyn keväällä myös kipittämässä ratakympin yleisurheilun Helsingin EM-kisojen aikaraja mielessä (SUL-raja 33:50).

Valtava kiitos kaikille, jotka tukivat minua vuonna 2011 – perheelle ja ystäville, valmentaja Paul Sjöholmille, Kuulohansalle ja Hansatonille, Triff:lle, Scorpion Bikesille, Nikelle ja Maximille!!!

Onnea ja riemua vuoteen 2012!

Voitto Mauritiuksella!

2011-12-19T08:17:00.000-08:00

Kausi päättyi iloisissa merkeissä lauantaina, kun voitin ylivoimaisesti Mauritiuksella käydyn Afrikka Cupin kisan! Oli kyllä mukavaa päästä vihdoin katkaisemaan maalinauha ITU kisassa.

Parasta kisassa oli se, että nousin vedestä vain muutaman sekunnin kärjen perässä. Kaikkien aiempien kisojen perusteella olin porukan heikoin uimari, mutta nyt vihdoin sain tehtyä sellaisen uintisuorituksen mitä olemme odotelleet. Kaiken lisäksi tuntui, että uinnissa olisi vielä ollut varaa rypistää lisää. Todella huojentavaa lopettaa kausi kunnon uintiin.

Koska nyt siis kaikki ennakkosuosikit nousivat vedestä samassa porukassa, muodostui pyöräilystä lähinnä juoksun alkuverryttely. Omana taktiikkanani oli ajaa suurimmat mäet sen verran vauhdilla, että se hiukan kiusaisi muuta porukkaa, mutta muuten päätin ottaa kevyesti. Tavoitteena oli lähinnä päästä ehjänä juoksemaan (vesikeli ja shikaanimutkia).

Juoksun aloitin tosi varovasti ja etenin ekat pari kilometriä kakkoseksi tulleen Etelä-Afrikan Carlyn Fischerin kanssa. Sitten pistin uuden vaihteen päälle ja välillemme syntyi heti selvä ero. Lopun juoksun sainkin vain nautiskella ja juosta kivaa rentoa vauhtia. Päätavoitteeksi muodostui se, että selviän hiekkamössötieltä (myös hevosia ja lehmiä radalla!) ehjänä maaliviivalle :)

Kisan jälkeen jäin lomailemaan pariksi päiväksi tänne paratiisiin. Aivan ihanaa luksusta! Saari on koralliriuttoineen ja vehreine sademetsineen todella kaunis, joten kyllä täällä on kelvannut rentoilla. Huomenna kuitenkin nokka kääntyy vihdoin kohti Suomea. Kiva päästä jouluksi kotiin!

Potchefstroomista Mauritiukselle!

2011-12-14T20:41:00.000-08:00

Pari viikkoa Etelä-Afrikan Potchefstroomissa hurahtivat nopeasti. Paikkana Potchefstroom oli mukavan rauhallinen pikkukylä, mikä oli ihanan rentouttavaa Aucklandin ja Pretorian hälyn jälkeen. Lisäksi asuimme miellyttävässä majatalossa aivan treenipaikkojen lähellä, mikä sekin teki oleilusta lekoisaa.

Myös treenipaikat olivat Potchefstroomissa ihan hyvät. Yleisurheilukenttä oli nurtsiratoineen, kuntosaleineen ja kylmäaltaineen loistava – eipä kai muuten yleisurheilumaajoukkueemmekaan olisi ollut siellä paikalla! Muutkin juoksumaastot olivat ihan ok, tosin kunnon hiekkatie olisi saanut löytyä lähempää. Pyöräilyyn Potchefstroomissa oli rauhallisia ja hyväkuntoisia teitä, mutta miinuksena niissä oli se, että ne olivat tylsän suoria eikä mäkiä ollut yhtään. Uintitreenit tein pääasiassa 50 m ulkoaltaassa, joka soveltui loistavasti avovesityyliseen treenaukseen, sillä vedenvaihtojärjestelmät puhalsivat tosi kovia virtauksia eikä altaassa ollut köysiä. Hauskuutta uintitreeneihin lisäsivät paikalliset lapset, jotka jaksoivat kannustaa sekä hurrata altaan reunalta – eivät tainneet olla nähneet kilpauintia aikaisemmin!

Treenien kannalta leirin tavoitteena oli työstää asioita ensi kautta varten. Kokonaisuudessaan leiri olikin aika kevyt, sillä se sisälsi lähes yksinomaan kevyttä pk-treeniä eikä sitäkään suuria määriä. Uinnissa panostimme tekniikkaan ja pyörällä ajelimme pari pitkähköä retkilenkkiä. Juoksua tuli kuitenkin mun tavallisiin määriin nähden valtavasti (viime viikolla jopa 6 h), mutta sekin oli lähes yksinomaan kevyttä jalkojen iskukestävyyden rakentelua. Lisäksi teimme paljon erilaisia lihaskuntojuttuja. Aivan samalla tyylillä treenasi myös paikalla ollut Saksan triathlonmaajoukkue olympiavoittajineen, joten olikin mukavaa taas kerran olla omankaltaistensa ympäröimänä ;)

Vaikka treenit siis jo tähtäävät ensi kauteen, kilpailen vielä ensi lauantaina yhdessä Afrikka Cupissa. Tällä hetkellä olen lentokoneessa ja puolen tunnin kuluttua pitäisi laskeutua Mauritiuksen paratiisisaarelle…eipä hullumpi kisareissukohde! Kisan osallistujalista ei ole pitkä, mutta ihan suhteellisen tasokas se on, lähtönumeroni on kutonen. Paikalla on tukku ITU-pisteiden metsästäjiä Koreasta, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta ja lisäksi olympiamenijä kotimaasta Mauritiukselta. Jännä nähdä, miten kisaaminen kulkee näin siirtymäkauden lomassa. No, tsemppi ja halu antaa kaikkeni ovat näin kauden vikassa kisassa ihan huipussaan, joten eiköhän sitä vauhtiakin synny!

Toinen sija Afrikan Cupissa Pretoriassa

2011-11-28T09:45:00.000-08:00

Taas on yksi manner valloitettu kisaamisen merkeissä. Eilen täällä Pretoriassa käytiin ITU:n Afrikan Cup. Olin koko kisaa edeltävän viikon tosi väsynyt viikko sitten käydyn kisan, reilun vuorokauden matkustamisen ja 11 tunnin aikaeron takia. Niinpä olenkin nyt tyytyväinen, että sain rutistettua toiselle sijalle.

Kilpailu oli tapahtumana aikalailla päinvastaisuus viikko sitten käydylle Aucklandin maailmancupille. Kun Aucklandissa kilpailtiin miljoonakaupungin ydinkeskustassa, käytiin Pretorian kisa puolestaan täysin pusikossa. Uinti tapahtui pienessä leväisessä järvessä, jossa asusteli mm. rapuja ja gekkoja. Pyörä ajettiin kahtena lenkkinä mäkisillä hiukan huonokuntoisilla teillä. Juoksu kipitettiin pääasiassa hiekka- ja nurmikkopolkuja pitkin. Osallistujiakaan ei Pretoriassa montaa ollut, mutta mukana oli muutama ihan tasokas nimi jopa Koreasta asti, joten ihan kunnon kisan saimme aikaiseksi. Lisähaastetta toi se, että kilpailu käytiin jälleen noin 1600 m korkeudessa.

Itse kisassa uinti kulki nyt alkuun tosi hyvin. Vajaan kierroksen jälkeen vatsalihakset vetivät kuitenkin niin jumiin, että tipuin porukasta ja eroa kärkeen tuli uinnissa 1.25 min. Pyörän jouduin ajamaan kokonaan yksin kärjessä menevää muutaman hengen porukkaa vastaan. Jaloista ei oikein löytynyt potkua, lähinnä vain väsytti. Niinpä oli ihan ok, ettei ero kärkeen ollut pyörän jälkeen kuin noin 2.30 min. Juoksu kulki yllättävän kivasti, vaikka olin siinäkin tosi väsynyt ja kärsin edelleen vatsalihaskrampeista. Juoksin kuitenkin jopa pari minuuttia kovempaa kuin seuraavaksi nopein ja niinpä pystyin ylittämään maaliviivan toisena.

Kokonaisuutena kisasta jäi ihan hyvä maku. Ainakin se vahvisti käsitystä, että peruskuntotilanne ja etenkin juoksukunto ovat todella hyvällä mallilla. Jos en olisi juuri paria viikkoa tapellut noidannuolen kanssa, mikä aiheuttaa vielä tällä hetkellä noita vatsalihasvaivoja, saattaisi juokseminen olla nyt hurjan lennokasta. Lisäksi kisassa oli hyvää se, että väkisin väännetty toinen sija toi paljon ITU pisteitä.

Huomenna siirrymme Paulin kanssa täältä Pretoriasta parin sadan kilometrin päähän Potchefstroomiin, missä leireilemme pari viikkoa. Paikalla on Suomen yleisurheilumaajoukkue ja onkin tosi mielenkiintoista päästä tekemään joitain harjoituksia kestävyysjuoksijoiden kanssa. Ennen kunnon treenijakson aloittamista on nyt kuitenkin syytä ottaa pari päivää tosi kevyesti. Tänään vietimme mukavaa turistielämää ja kävimme safarilla katselemassa villieläimiä - kuvia tulossa :)

Auckland WC - DNF

2011-11-19T19:23:00.000-08:00

Enempää ei homma olisi tänään voinut pieleen mennä. Olin ihan kuollut uinnissa, täysin vetämätön olo. Pyöräkään ei kulkenut normaalisti, mutta saavutin silti muutamia tyttöjä ja lopulta saimme suht ok vuorovetoa aikaiseksi espanjalaisen Rodriguezin kanssa (kolmas Tongyeongissa ja Guatapessa).

Pari kiekkaa ennen maalia multa puhkesi kuitenkin takarengas. Ajoin noin kilsan ihan tyhjällä kiekolla ja sain sen vaihdettua, mutta hommaan kului kaikkineen niin paljon aikaa, että kun olin jo etukäteen pahasti perässä, jouduin lopulta keskeyttämään.

Harmittaa kyllä taas, että renkaankin piti vielä hajota. Ei kisasta enää hyvää sijoitusta olisi ollut mahdollista ottaa, mutta olisin tosi paljon halunnut nähdä, kuinka juoksu kulkee. Molemmat renkaat olivat vielä tosi uudet ja tarkastin ne erittäin huolellisesti juuri ennen kisaa, joten älyn huonoa tsäkää, että näin jälleen kerran kävi!

Toinen mikä kisasta tietty jäi harmittamaan, oli surkea uinti. En tiedä, mikä siinä nyt taas tökkii, kun se Koreassa jo vaikutti kulkevan. Yksi syy nyt tietty saattoi olla tämä selkä, sillä tänään vasta ekan kerran pystyin esim. hyppäämään veteen suht kivutta. Kisan aikana selkään ei kuitenkaan sattunut, joten en tiedä paljonko sen piikkiin voi epäonnistumista pistää.

Nyt päällimmäisenä fiiliksenä on taas, että kyllä tämä urheilu on välillä vähän turhan raskasta touhua. Nyt olen puolitoista viikkoa tapellut kipeän selän kanssa. On ollut aika kovaa, kun pitäisi valmistautua triathlonkilpailuun eikä oikein edes kykene kävelemään. Ihan tajun huonoa tsäkää tuo selkäkin, kun se on koko vuoden ollut täysin terve ja nyt juuri ennen pääkisaa se sitten prakasi, vaikka treeneissä tms. emme tehneet mitään muutosta. Tuntuu, että mun on pakko olla todella paha ihminen, kun päähän potkitaan tällä tavoin aivan koko ajan.

No, ei auta surkutella. Ylihuomenna matka nimittäin jatkuu vielä Etelä-Afrikkaan. Siellä on yksi pienempi ITU kisa viikon päästä. Toivottavasti edes se sujuisi. Motivaatiota yrittää on vielä. Kylmä fakta kuitenkin on, että olympialaisten suhteen peli alkaa olla todella heikon hiuskarvan varassa, kun sekä Guatapesta että täältä Aucklandista tuli keskeytys.

Kisaamaan!

2011-11-17T22:46:00.000-08:00

Selkä on toipunut tosi hyvin ja tänään pystyin jo juoksemaan kivutta muutaman reippaamman pätkän. Ei yhtään liian aikaisin, kun kisa on ylihuomenna... Aivan täysin normaali kisaolo vielä ei ole, mutta eiköhän se tästä seuraavan vuorokauden aikana löydy :)

Puitteet kisalle ovat täällä mahtavat. Uinti tapahtuu Aucklandin pääterminaalilla ja pyörä- sekä juoksu kulkevat aivan ydinkeskustassa. Paikalle odotetaan kymmeniä tuhansia katsojia ja pääkatsomoon lippuja on jopa myytävänä. Parasta reiteissä on kuitenkin se, että pyöräily on todella mäkinen ja tekninen! Hurja 5 km kortteliruljanssi, joka sisältää muutaman kunnon putkimäen, pisimmillään reilut 500 m. Eli helpolla ei kukaan tule sunnuntaina pääsemään - sopii mulle!

Eli ei kun peukut pystyyn sunnuntaina. Kisa alkaa tosin suomen aikaa hiukan hankalasti klo 1 yöllä. Mutta sunnuntaiaamun ratoksi saattaa olla mukava vilkuilla, miten suomitytön kävi täällä toisella puolella palloa :)

Noita iski Aucklandissa

2011-11-13T19:46:00.000-08:00

Viime keskiviikkona saavuin erittäin pitkän matkustamisen jälkeen Aucklandiin. Olen kuullut Uudesta-Seelannista niin paljon kehuja, että odotin tänne pääsyä aivan intoa puhkuen. Eikä maa ole osoittautunut pettymykseksi: ainakin tämä Auckland on valtavan kaunis kaupunki ja ihmiset ovat superystävällisiä!

Valitettan vähän olen vaan vielä päässyt kaupunkiin tutustumaan. Heti torstaina sain nimittäin noidannuolen selkääni. Nuoli oli tosi terävä. Pariin päivään en pystynyt edes kävelemään muuten kuin kyyryssä kuten vanha muori. Pikkuhiljaa selkä on kuitenkin alkanut laueta ja olen kyennyt jo uimaan ja pyöräilemään. Kolmas tärkeä laji eli juoksu ei vaan vielä oikein onnistu, vaikka kuinka yrittäisin.

Eli hilkulle menee, miten käy ensi sunnuntaina kisattavan maailmancupin kanssa. Uskon ja toivon, että selkä toipuu ja pystyn silloin jo juoksemaan normaalisti. Sen sitten näkee, miten tällainen valmistautuminen vaikuttaa vireesteen. Parhaalla tuurilla normaalia runsaampi lepäily vaan herkistää entisestään ja psyykkisesti piinaava taistelu sisuunnuttaa tosi hurjaan menoon. Päivitän vielä loppuviikosta, kuinka tämä jännitysnäytelmä etenee...

Lisäsin muuten sivun oikeaan laitaan diaesityksen Kolumbiasta. Kannattaa käydä katsomassa, se oli nimittäin tajun hieno paikka!

Guatape WC - DNF

2011-11-06T07:43:00.000-08:00

Tänään ei menny mikään putkeen. Päivä alko hillittömällä ukkosmyrskyllä, joka oli saanut aikaan maanvyörymiä kisareitille. Niinpä noin vartti ennen starttia meille ilmoitettiin, että kisan lähtö myöhästyy tunnin ja lisäksi kisataan vain sprinttimatkalla.

Oma kisani ei huonommin olisi voinut mennä. Olin uinnissa aivan poikki jo noin 200 metrin jälkeen. Rantauduin ihan viimeisten joukossa aivan liikaa kärjen perässä.

Pyörä tuntui koko ajan hiukan oudolle. Jalkojen hapotuksen lisäksi vaihteet eivät oikeen olleet kohdillaan, vaikka olimme säätäneet niitä edellisenä päivänä todella pitkään ja lopputulos vaikutti hyvältä. No, nyt 10 km ajon jälkeen polkimet löivät täysin lukkoon eikä vaihtoehdoksi jäänyt kuin hypätä radan sivuun. Syynä takapakan irtoaminen.

Nyt ottaa päähän jälleen kerran ihan tajuttomasti. En tajua, mikä uintia vaivasi, kun treenit ovat menneet niin putkeen. Ehkä syynä oli tämä korkea tai sitten porukkatreenien täysi puute harjoitusohjelmasta. Korkean vaikutus tuntuu hiukan huonolle selitykselle, sillä olo on täällä ollut aivan ok ja meno on tuntunut ihan normaalille. Voihan se silti olla, että korkea rankaisi vasta, kun meni tosissaan.

Oppina tästä voi ottaa, että selvittää paremmin, mihin on tulossa kisaamaan. On tämä meidän touhu nyt aika naurettavaa näpertelyä, kun huomasin itse vasta reilu viikko sitten, että kisa on parissa tonnissa. Energiani on yksinkertaisesti mennyt perustreenaamisen ohella lentojen, majoitusten yms. järjestelyyn (jotka joutuu luonnollisesti hoitamaan niin halvalla kuin mahdollista). Valmentajalle en tietenkään pysty maksamaan läheskään täyttä päiväpalkkaa, joten häneltäkään en voi vaatia, että huomaisi kaikki jutut. No, uskomatonta silti meiltä, että näin kävi ja sopeutuminen tänne korkealle saattoi siksi jäädä vajaaksi.

Nyt ei auta kuin jollain tavalla kasata pää ja suunnata ajatukset tulevaisuuteen. Huomenna on edessä lento Uuteen-Seelantiin, jossa on maailmancup parin viikon päästä. Sinne matkustan yksin, mikä kyllä jänskättää hieman, sillä täällä Kolumbiassa isän huollosta on ollut aivan äärettömän suuri apu. No, toivotaan kuitenkin, että saisin Aucklandissa vihdoin aikaiseksi sellaisen suorituksen, mihin treenien perusteella uskon pystyväni. Matka siis jatkuu.

Kolumbiassa

2011-11-01T15:29:00.000-07:00

Kauden 2011 viimeinen ja erittäin tärkeä kisareissu on käynnissä. Eikä reissu ihan pikku rundi olekaan, sillä tarkoituksena on seuraavan kuukauden aikana kiertää maailman ympäri ja kisata kolmella eri mantereella...aika hurjaa!

Saavuin eilen noin 1,5 vrk matkustelun jälkeen Kolumbian Guatapeen. Matka sujui muuten hyvin, mutta pyörälaukku on edelleen jossain Pariisin hujakoilla.... arrgggghhhh!!! Toivottavasti pyöräkin saapuu pian, sillä sunnuntaina edessä on kova maailmancupin kisa. Koitoksesta on tulossa yksi jännimmistä - ja aivan varmasti myös rankimmista - mitä olen ikinä tehnyt. Kisa käydään nimittäin yli 1900 m korkeudessa!!! Korkeus on kilpailemista ajatellen todella huima, sillä tietääkseni esimerkiksi maastohiihdossa kisat ovat korkeimmillaan 1700 metrissä. Mutta niin vaan on triathlonin maailmancup viety lähes pariin tonniin ilman, että asiaa on edes viitsitty mainita kansainvälisen triathlonliiton sivuilla mitenkään ylimääräisesti...?!?

Korkeaan sopeutuminen jänskättää, sillä sopeutumisaika jää minulla nyt hyvin rajalliseksi. Aikaa on viisi kokonaista päivää, kaksi ekstra yötä ja vajaa vuorokausi lentokoneessa. Tämän pitäisi juuri riittää. Hiukan kuitenkin saattaa tulla tasoitusta niille maajoukkueille, jotka ovat leireilleet viime viikot korkella. Mutta näin yhden naisen maajoukkueena etenkin, kun korkealla treenaamisesta on kertynyt erittäin vähän kokemusta, uskomme, että oli hyvä ratkaisu tehdä viimeistelytreenit kotona ja matkustaa vasta sitten vähähappiseen ilmaan ja outoon paikkaan. Jos kroppa vaan toimii normaalisti ja ehdin sopeutua, niin olen aika saletti, että vuoristoilman tarjoama lisärankkuus on minulle vain suuri etu.

Kotisuomessa viime viikot sujuivat tosi jees. Palautuminen Tongyeongin maailmancupista kävi vikkelään ja saimme lyhyen loistavan treenijakson aikaiseksi. Mitään ihan älyttömän kovia settejä en enää tehnyt, vaan Paul jarrutteli kovissakin treeneissä sen verran, etten päässyt repimään ylisuorituksia. Joka tapauksessa kunto tuntuisi jälleen nousseen himpun verran. Itse asiassa vauhdit vaikuttivat joka lajissa paremmille kuin ikinä, mikä antaa kyllä loistavan fiiliksen kisoihin.

Näin päivän oleilun jälkeen olo on kyllä pitkän matkustelun, aikaeron ja ehkä myös tämän korkean takia vielä aikas nihkeä. Mutta eiköhän se tästä parane, kun malttaa ottaa rennosti pari päivää! Paikkana tämä Guatape on kyllä aivan upea. Kylää ympäröi valtava kirkas järvi ja luonto on tosi vihreää eli kyllä näissä vuoristomaisemissa kelpaa vaikka nautiskella kolumbialaista kahvia :)

Maailmancup, Tongyeong, 22. sija

2011-10-18T03:57:00.000-07:00

Viime lauantain Etelä-Korean maailmancupissa alkoi vihdoin löytyä merkkejä menosta, jota olen koko kauden odotellut. Loppusijoitukseni oli kohtalainen 22. sija, mutta pienen pienellä onnen potkaisulla (= ei niin laiskoja tyttöjä pyöräporukassa) se olisi voinut olla rutkasti parempi.

Kisani alkoi OK polskinnalla. Uin vihdoin lähelle sitä tasoa, mihin pystyn. Ykkösryhmän perälle eroa tuli tosin vieläkin noin 1.20 min, mutta omassa porukassani oli useita uimareita, joille kesällä hävisin reilusti yli minuutin ja niistä asemista, mistä nousin vedestä, saavutetaan usein kärkiporukka pyörällä. Parasta uintisuorituksessani oli, että pasmat eivät menneet sekaisin, vaikka ekalla kierroksella minua vedettiin useamman kerran peräkkäin jalasta ja lasitkin lähtivät päästä. Lisäksi uinti tuntui ihan loppuun saakka todella helpolle, joten seuraavalla kerralla voin lähteä rohkeasti rynnimään vielä parempiin porukoihin.

Pyöräkin kulki mukavasti, vaikka jalat tuntuivat heti alusta alkaen hiukan tyhjille. Ajoin kuitenkin vahvimmin noin 15 hengen porukastamme ja tein töitä suurimman osan matkasta. Näin paljoa en tietenkään olisi halunnut huhkia, mutta emme millään saaneet yhteistyötä toimimaan ja en halunnut luovuttaa peliä aivan kokonaan. Pyörä oli kuitenkin tosi turhauttavaa, kun ero kärkeen kasvoi koko ajan. Kärsimme lisäksi siitä, että kärkiporukat saivat selvästi apua kisaa kuvanneista moottoripyöristä... uskomatonta, että tällaiset järjestäjien fibat ovat mahdollisia maailmancupissa. Saavutimme pyörällä muutamia kärkiryhmistä tippuneita naisia ja myös meidän porukastamme karisi muutamia tyttöjä, mutta mitään mullistavaa pyöräilyssä ei tapahtunut, vaan ero kärkeen kasvoi lisää noin 1.40 min.

Juoksun vaihtoon tulin loistavissa asemissa ryhmämme kärjessä, mutta etureiteni kramppasivat kenkiä jalkaan kiskoessani ja hävisin vaihdossa muille noin 10 sekuntia. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan normaalisti, sillä reisissä ei ollut tippaakaan energiaa. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että pienten vatsavaivojen vuoksi tankkaus jäi kisaa edeltävinä päivinä hiukan heikoksi (yleensä teen tietynlaisen kevyen hiilaritankkauksen). Geelipussi piristi menoa hetkeksi, mutta pääasiassa juoksu oli melkoista vääntötaistelua. Joka tapauksessa kipitin kärkeenkin nähden yllättävän hyvin ja hävisin voittajalle, Ranskan Jessica Harrisonille, kympillä vain 1.25 min, vaikka mielestäni menoni oli ihan ryömimistä...eli nyt voi hyvänä päivänä olla mahkuja juosta tosi kovaa.

Kokonaisuudessaan kisa oli ihan okei ja ennen kaikkea siitä jäänyt fiilis antaa todella paljon intoa ja uskoa tuleviin koitoksiin. Seuraava maailmancupin kisa onkin jo reilun parin viikon päästä, jee jee!

Etelä-Korea oli muuten tosi hieno maa, laittelen viimeistään ensi viikolla kuvia blogiin :)

Tongyeongiin

2011-10-09T02:30:00.000-07:00

Muutaman tunnin päästä alkaa matka kohti Etelä-Koreaa. Lennämme ensin yön yli Souliin, mistä sitten huomenna seikkailemme koko maan halki pienehköön Tongyeongin satamakaupunkiin. Tongyeongissa kisataan ensi lauantaina maailmancup.

Treenit ovat menneet tosi hyvin. Varsinkin viime viikolla oli ihan konemainen vire, kaikki kulki ja myös palautuminen on ollut nopeaa. Odotan innokkaana kisaa ja sitä, että pääsisin nyt vihdoin ottamaan kaiken irti ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Haluan tosi paljon nähdä, mihin se riittää.

Sijoitustavoitteita tärkeämpää Tongyeongissa on kuitenkin se, että uin vihdoin harjoitusvauhtieni tasolla ja nousen vedestä niin kutsutussa kakkosryhmässä, joka muodostuu yleensä reilun minuutin päähän kärjestä. Pyöräilyssä ja juoksussa tavoittelen perussuorituksia. Niissä terävin vire on suunnitelmien mukaan seuraavissa kisoissa. Mutta ei nyt tietysti perustasollakaan porukan jalkoihin saa jäädä...

Jos netti toimii hotellilla, niin laitan varmaan ennakkotunnelmia vielä lähempänä kisaa. Mutta nyt pitää rientää viimeistelemään pakkaamista!

Vatsatauti ja keskeytys Japanissa

2011-09-20T00:29:00.000-07:00

Japanin reissu meni kivasti kisapävän aamuyöhön saakka, jolloin muhun iski joku vatsapöpö. Oksentelin aamun, mutta yritin silti vakuutella itselleni, että homma toimii kuten Konosella ja kisa sujuu siitä huolimatta... niinpä kampesin mukaan starttiin. Startti ja noin kolmasosa uinnista sujuikin todella hyvin, mutta sitten ylimääräistä tavaraa alkoi jälleen nousta ylös ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi keskeyttää kisa jo ekan uintikiekan jälkeen.

Harmittaa ihan pirusti. Miksi aina pitää tulla jotain tämmösiä kaiken romahduttavia ongelmia???!!!!???? Yokohama oli hirmuisen hieno ja siisti kaupunki ja söin kisaa ennen tosi varovaisesti pelkkiä tuttuja länsimaisia ruokia. Raskasta sekä turhauttavaa reissata toiselle puolelle palloa, tehdä kisasta vain startti ja sitten matkata takaisin kotiin.

Nyt ei auta jäädä ketutukseen pyörimään, vaikka ihan suhteettoman kovalle tämä homma taas tuntuu. On kuitenkin kaivettava reissusta sen tarjoamat positiiviset kokemukset. Etenkin uinnin suhteen itseluottamus kasvoi tosi paljon, kun pääsin samaan altaaseen treenaamaan huippujen kanssa eikä kisan alkuvauhtikaan enää tuntunut yhtä kovalle kuin pari kuukautta sitten eli se laji vaikuttaisi vihdoin menneen oikeaan suuntaan. Nyt on vain paranneltava olo täysin terveeksi ja sitten tehtävä kunnon treenisatsit Etelä-Korean, Kolumbian ja Uuden Seelannin maailmancuppeja varten.

Japaniin!

2011-09-13T03:46:00.001-07:00

Pian on taas aika ruveta tositoimiin. Huomenna lähden Japanin Yokohamaan, missä käydään World Championship Series kisa ensi maanantaina.

Kilpailusta on tulossa todella kovatasoinen, sillä paikalla on lähes kaikki maailman parhaat ja vielä täydessä tikissä viime viikonlopun Pekingin finaalin jäljiltä. Mahtavaa päästä kokeilemaan menoa, joka ei tällä pallolla enää kovemmaksi muutu! Oma päätähtäimeni on tosin vasta loka-marraskuun cupeissa, mutta kyllä fiilis on nytkin jo sellainen, että alkukesää parempaa vauhtia voisi olla luvassa :)

Valmistautuminen on sujunut hyvin. Hiukan arveluttaa tosin tämä myöhäinen kisapaikalle matkustaminen, mutta näin yhden hengen maajoukkueena ylimääräinen sompailu oudoissa olosuhteissa ei sekään olisi helppoa. Ja nyt saan isän huoltajaksi mukaan, mikä on tosi tarpeellista. Aikaeroon sopeutumisen olen jo aloittanut heräämällä aikaisin viime päivinä. Ja lämpösopeutumista olen hakenut ergosta sekä saunomisesta - en tosin yhdistettynä niin kuin hurjat huhut suomalaisista viime vuosikymmenen Hawaijin kävijöistä kertovat ;)

Kisaa voi seurata osoitteesta www.triathlonlive.tv. Startti on maanantaina 19.9. klo 02 Suomen aikaa eli seuraaminen vaatii kyllä yökukkumista tai aamuvirkkuutta.

Triathlonin riemua Stadikalla

2011-09-06T03:38:00.000-07:00

Edellisestä blogikirjoituksesta on hurahtanut aika kauan aikaa. Syynä on se, että päivät ovat sisältäneet lähinnä treeniä, lepoa sekä syömistä ja jännitystä elämään on tuonut vain kunkin suoritteen kokoluokan vaihteleminen. Todella mukavasti ne loppukesän viikot kuluivat kyllä niinkin. Ja mikä tärkeintä, kroppa alkaa valmistua syksyn kisakautta varten.

Mukavaa vaihtelua urheilijaelämän spartalaiseen päivärytmiin toi kuitenkin Uimastadikalla reilu viikko sitten pidetty Helsinki City Triathlon. Oli ihan mieletöntä, kun Stadikalla kisaili päivän aikana yli 1100 yksilökilpailijaa ja noin 150 kolmen hengen viestijoukkuetta!!! Tapahtuma on vuosi vuodelta kasvanut huimaa vauhtia ja tälläkin kertaa Stadikalla näkyi harvinaisen paljon liikunnan riemua eikä triathloniin valitettavan usein liitettyä hampaat irvessä pingottamista ollut lainkaan havaittavissa. Liikunnan riemun fiilis tarttui myös muhun niin vahvasti, että päätin ihan loppuhetkillä käydä itsekin vetämässä koitoksen läpi TriForFun -henkisesti hymyssä suin :)

Viikonlopun aikana olin myös HCT:n järjestelyissä melko vahvasti mukana ja "työpäiväni" venyivät lähes kellon ympäri. Silti tunsin olevani melkein laiska, sillä aktiivisimmat puuhamiehet painoivat töitä jopa alle tunnin yöunien voimin! Ei sitä ikinä uskoisi, miten paljon erilaista puuhaa näinkin monimutkaisen häppeningin järjesteleminen vaatii... Aika sisupusseja ja todellisia triathlonin hyväntekijöitä tämä porukka, valtava kiitos teille kaikille!!!

Kannattaa muuten käydä katsomassa kuvia ja vieraskirjan palautteita osoitteesta:

www.triforfun.fi

Lepoa ja harjoittelua

2011-08-15T06:18:00.000-07:00

Edellisen blogitekstini "mitäs kisoja seuraavaksi" -kysymykseen tuli vastaus jo pian kirjoittamisen jälkeen. Joku tyhmä tauti iski päälle. En ollut mitenkään tajuttoman kipeä, mutta silti selvästi flunssainen ja kaikki palautumismittarit näyttivät pahasti punaista. Toivoin, että tilanne olisi muuttunut viikonlopuksi ja pakkasin jopa laukun Kuopion SM-kisaa varten. Perjantaiaamuna jouduimme kuitenkin tekemään raskaan päätöksen ja jäämään kotiin :(. En olisi uskonut, että "vain" SM-kisan väliin jääminen olisi harmittanut niin paljon kuin se harmitti.

Kuopion viikonloppu meni nyt siis lähinnä lepäillessä. Mielenkiintoisinta antia oli Kuopio Triathlonin ja Kalevankisojen töllöttäminen telkkarista sekä Lontoon WCS kisan tarkka seuraaminen netistä. Lontoossa ei näyttänyt olevan ihmeellisyyksiä. Selvää on, että juoksu ratkaisee tosi paljon sillä kisareitillä, mikä sopii mulle. Nyt parikymmentä ekaa naista juoksi reilun minuutin sisään kaikki alle 35 min. Se vauhti olisi ollut kovaa valuuttaa Kalevankisoissakin...

Koska yksi tärkeä viikonloppu meni nyt sairastellessa, päätimme jättää myös viime viikonloppuisen maailmancupin suosiolla väliin. Samoin jätän väliin tulevan viikonlopun sprintti MM-kisan, jonka listalle nousin ihan yhtäkkiä vasta pari päivää sitten. Tulimme siihen tulokseen, että MM-kisaan ei olisi järkeä lähteä täysin viimeistelemättä ja näin yhtäkkiä on aika vaikea saada kunnon viimeistelyä aikaiseksi, kun koko viime viikon perustreenaaminen jo tähtäsi täysin loppusyksyyn.

Erittäin positiivista on se, että se kevyen viikonlopun jälkeen treenaaminen alkoi pitkästä aikaa sujua jopa loistavati ja saimme tehtyä tosi hyviä perussettejä varsinkin vedessä :). Toivottavasti sama vire jatkuu seuraavat viikot, niin syksyyn tulee vielä tosi mielenkiintoisia koitoksia!

Ensi sunnuntaina käydään muuten ITU:n pitkän matkan EM-kisat Suomen Tampereella. Harmi, että siitä kisasta palautuminen veisi multa niin kauan, että olympialaisiin tähtäävät loppukauden kisat olisi sillä niitattu...muuten täytyy myöntää että pitkä matkakin on alkanut kutkuttamaan ja olisi kyllä ollut tosi hienoa osallistua kotimaassa käytävään arvokisaan. Valtavasti onnea ja tsemppiä koko Suomen joukkueelle!!!

Niin ja muistakaahan kaikki tulla kisaamaan / kannustamaan / auttamaan järkkärihommissa Helsinki City ja Linnanmäki Triathloniin Uimastadikalle 28.8.!

Ylirasitusta, alirasitusta, henkisiä lukkoja, maailmancupia, SM-kisaa...?

2011-08-03T05:21:00.000-07:00

Siinäpä kysymyksiä, joita olemme pohtineet. Suurimpana kysymysmerkkinä on (ilmeisen monien suomalaisurheilijoiden tapaan...), miten kroppa saadaan siihen vireeseen, että tavoitteenmukaista tulosta alkaa vielä tällä kisakaudella syntyä.

Kysymyksen pohtiminen on tietty pitänyt aloittaa miettimällä, mikä nyt sitten on mättänyt. Selvää on, että uinti on ollut melkoista sukellusta. Muutkaan lajit eivät kuitenkaan ole kisoissa kulkeneet ihan odotusten mukaan. Syitä nihkeyteen voi olla lukuisia, mutta karkeastihan syynä on joko fyysinen ylirasitustila tai alirasitustila tai vaihtoehtoisesti sopiva rasitustila, jonka kisoissa vain pilaa äärettömän kovasta onnistumisen halusta seurannut ylipuristus tai lamaantunut alipuristus.

Alirasitustilan jätimme ensimmäisenä pois laskuista, sillä treeniä on tänä vuonna tullut enemmän kuin koskaan. Kai se johtuu jostain syvälle juurtuneesta suomalaisesta työmoraalista, että tämän hyväksyminen ei ollut helppoa. Vaati aikamoisen määrän todisteluja valkulta, kunnes uskoin, ettei tilanne nyt parane puskemalla entistä ahkerammin päin seinää.

Toisena vaihtoehtona oli ylirasitustila. Ainakin viime aikojen aamusykkeet, kovissa treeneissä toistuva päänsärky ja muutamat muut oireet ovat jälleen kerran hiukan viittailleet tähän suuntaan. Paha ylirasitus ei varmasti ole, mutta lievää liikarasitusta ei voi jättää pois laskuista. Niinpä asialle täytyi tehdä jotain. Omalla kohdallani ihan pelkkä pakkolepo vetää kropan helposti sekaisin eikä edes palauta kunnolla. Ja ainakin se on päälle tylsää. Niinpä tein koko viime viikon aerobista määrätreeniä kuntoliikuntateholla. Olo alkoi onneksi parantua ja eilen teimme jo kovan treenipäivän, joka sujui ihan ok. Nyt vain jännitämme, kuinka siitä palautuu.

Kolmantena vaihtoehtona oli sitten se henkinen umpisolmu. Tämä on varmaankin se todennäköisin vaihtoehto. Se on johtanut jopa treenisuorituksia surkeampiin uintiräpiköinteihin, jotka puolestaan ovat masentaneet ja kiristäneet solmua entisestään. Mutta miten solmut saa auki, on edelleen hiukan kysymysmerkki. Täytyy vain oppia ottamaan rennommin ja nauttimaan urheilusta ilman suorituspaineita, mikä on helpommin sanottu kuin tehty! Pulmaa olemme lähteneet purkamaan psyykkisen valmentajan avulla. Myös ajatusten pistäminen kaikkeen muuhun kuin urheiluun tuntuu auttavan kummasti. Perinteinen suomalaiskeino eli pää pihalle pullon voimin ei kuitenkaan sovi minulle.

No, mutta miten tästä nyt sitten käytännössä edetään? Yhtenä vaihtoehtona olisi lähteä heti viikon päästä uuteen maailmancupiin (Lontoon kisaan täksi viikonlopuksi en saanut paikkaa), mutta se tuntuu hiukan pään seinään puskemiselle. Sitäpaitsi nyt on on saatava uintiin perustreeniä alle ja sitten pystyttävä tekemään erittäin hyviä uinteja paineellisiksi luoduissa tilanteissa kotialtaissa ennen kuin kannattaa taas reissata maailman ääriin. Vaikka eipä sitä maailmancupiakaan helppo olisi jättää väliin.

Kuitenkin todennäköisin vaihtoehto on, että mikäli vain olo on perjantaina ok, niin kilpailen lauantaina SM-kisassa Kuopiossa. Hymy huulessa rennosti vedetty kisasuoritus voisi nyt olla erittäin kehittävä. Kuopiossa on aina mukava tunnelma ja tänä vuonna sinne on tulossa pienestä osaanottajamäärästä huolimatta tosi kova kisa. Suomalaisista paikalla ovat muun muasssa Ranskan liigassa loistavia kisoja tehnyt ja Suomen kenttiä hallinnut Heidi Hyvärinen sekä pienistä alkukauden kankeuksista huhujen mukaan tiukkaan iskuun kuntoutunut Venla Koivula. Lisäksi mukana on pari ulkomaalaista: ruotsalainen Emelie Gunnarsson ja venäläinen Aleksandra Razarenova, joka on ollut useita kertoja 15 joukossa maailmancupeissa. Mikäli Kuopioon pääsen, niin haasteena tuleekin olemaan, miten malttaisin ottaa rennosi näin kovassa seurassa...

9. sija Genevessä

2011-07-25T06:32:00.000-07:00

Eilen Genevessä käydyssä Eurooppa Cupissa tuli jälleen epäonnistuminen. Tavoitteena oli podiumpaikka ja tuloksena 9. sija. Mikä henkisesti pahinta, homma murskaantui jälleen jopa aiempia kisoja huonompaan uintiin. Kaaduin startissa, mutta se ei ole ainakaan täysi selitys ihan tajuttoman surkealle räpiköinnille. Hävisin kärjelle valovuoden mittaiset kolme minuuttia. Nyt kilpailu-uinnissa on joku todella paha lukko: on aivan uskomatonta, että aiempaa paremmilla treeneillä kisoista tulee vaan entistä huonompia suorituksia. Todella masentavaa.

Eilistä kisaa helpotti onneksi hiukan, että vedestä samaan aikaan kanssani rantautunut ranskalaistyttö oli kohtalaisen hyvä pyöräkuski ja saimme hänen kanssaan pidettyä siedettävää vauhtia yllä pyöräilyssä. Pyöräjalkanikaan eivät kuitenkaan olleet parhaimmillaan eikä eilisillä jaloilla ollut mäkisestä reitistä huolimatta otettavissa kärkeä kiinni, mutta onneksi lisää eroa kärkiryhmään ei pyörällä tullut kuin reilu minuutti.

Juoksukaan ei kulkenut niin kuin odotin. No, eipä fiiliskään ollut juostessa enää ihan huipussaan, kun lähdin todella paljon toivomaani huonommasta tilanteesta juoksulenkille. Pienoiseksi ilokseni kipitin kuitenkin väkisin vääntämällä kisan kolmanneksi parhaimman juoksuajan, ohitin läjän tyttöjä ja nousin siedettävälle 9. sijalle.

Nyt ei siis auta muuta kuin jälleen kerran koota tilanne. Täytyy skannata ihan tosissaan, mitä seuraavaksi teemme: onko edessä vain harjoittelua (ja siihen sisältyen Kuopion SM-kisa ja avovesiuinnin SM-kisa) vai maailmancup Unkarissa samoihin aikoihin. Täytyy antaa höyryjen jäähtyä pari päivää ja miettiä asiaa sen jälkeen virkeällä mielellä :)

Kausi vasta aluillaan... :)

2011-07-18T02:43:00.000-07:00

Muutaman viikon kisatauko on tehnyt hyvää. Päätimme EM:n jälkeen jättää Edmontonin maailmancupin väliin, mikä oli raaka riskiratkaisu. Kyseinen kisa ei ollut maailmancupiksi kovinkaan tasokas, joten olympiapisteiden metsästystä ajatellen jätin näin hyvän tilaisuuden käyttämättä. Tästä huolimatta kisatauko vaikuttaisi nyt täysin oikealta ratkaisulta. Halusimme nimittäin heikohkon alkukauden jälkeen nollata tilanteen ja alkaa rauhassa rakentaa kuntoa kohti pitkää jopa marraskuulle jatkuvaa loppukautta.

Nyt ekat noin kymmenen päivää EM:n jälkeen menivätkin palauttavan liikunnan parissa. Lähes kaikki treenit tuli tehtyä hyvin kevyesti, sillä aina, kun koitin liikkua hiukankin reippaammin, alkoi päätä särkeä ihan tuhottomasti. Taisi olla aika stressi kropalle se sippaaminen kisassa. Ja ottihan se epäonnistuminen myös henkisesti koville.

Onneksi kroppa ja mieli alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa palautua ja pääsin kunnon harjoittelun pariin. Tärkeintä on ollut, ja on myös tulevina viikkoina, uinti. Olemme lähiseudun triathlonistien ja parin uimarin kanssa tehneet muutamia tosi hyviä porukkatreenejä, joissa olemme päässeet totuttelemaan avovesikilpailuihin kuuluvaan vierustoverien mätkimiseen. Näiden treenien lisäksi uintiani on hiottu uudella tavalla myös altaassa, sillä olen saanut pari kertaa viikossa tekniikkavalmennusta uintispesialisti Marja Päviseltä! Marja ui omalla urallaan vapaata ja perhosta kolmissa olympialaisissa. Urheilu-uransa jälkeen hän on kouluttautunut valmennuksesta sekä liikuntatieteistä eli on todellinen huippuosaaja -ja lisäksi äärettömän positiivinen ja kannustava tyyppi :)!

No, tottakai uintitreenien ohella kuluneen vajaan parin viikon settiin tuli myös runsaasti muuta liikuntaa. Ehdottomia kohokohtia olivat 1.30 h pk-juoksu Sotungin hiihtomaastoissa (eka kerta näin pitkä lenkki mäkisessä vuoden 2002 jälkeen!) sekä pari älyttömän hyvää rennon reipasta pyörä+juoksutreeniä. Esimerkiksi lauantaiaamuna uin Solvallassa rennon 45 min treenin, ajoin mäkiteillä 60 km nousevasti, ja fiilistelin juoksuradalla 3 km -> 375 m vetoja 3.35 -> 3.00 / km vauhdeilla. Oli kyllä kiva taas harjoitella kauniissa Suomen kesässä!

Vaikka loppukauteen tähtäävä harjoittelu jatkuu edelleen, on seuraava kilpailukin jo tämän viikon sunnuntaina, kun osallistun eurooppacupiin Genevessä. Tavoitteena on saada hyvää porukkauintikokemusta ja tienata muutamia ITU pisteitä loppukauden maailmancupeihin pääsemistä varten. Odotan kyllä kisaa tosi innokkaasti, sillä Geneven kilpailureitin erikoisuutena on kuuteen kertaan ajettava 1 km mittainen jyrkkä mäki eli scorpparin saa pistää kunnon kyytiin :)!

Huono uinti ja lämpöhalvaus EM:ssä

2011-06-25T10:21:00.000-07:00

Ei mennyt vieläkään putkeen. EM-kisasta tuliaisina on vain huono uinti ja ylikuumentunut keho. Sijoitus niin huono, ettei laskuissa pysynyt mukana.

Kisa käytiin tänään päivällä erittäin kuumissa olosuhteissa. Lämpöä oli yli 40 C! Huh! Ennen kisaa ajattelin, että rankka lämmin kisa olisi minulle vain etu. Mutta aamulla aloin jo hiukan pelätä kisan kulkua, kun vatsani oli jostain syystä tosi sekaisin. Ei hyvä juttu nesteiden kannalta.

Uinti käytiin ilman märkäpukua. Olen vikat pari viikkoa treenannut lähes ainoastaan puvulla, täällä kun sen käyttämisen piti olla itsestäänselvyys. No, vaikka olo nyt vihdoin on palautunut, kulki uinti vanhan kaavani mukaan. Ekalle poijulle pääsin hyvissä asemissa, mutta poijuilla tapahtuneen hakkauksen jälkeen tipuin. Loppumatka meni sitten yksikseen vetäen muutamaa tyttöä perässä. Eroa kärkeen tuli jälleen aivan liikaa.

Pyörä alkoi onneksi hyvin. Meillä oli hyvä pieni ryhmä ja saimme loistavaa yhteistyötä aikaiseksi ja ero kärkeenkin ennemmin pieneni kuin kasvoi. Oma pyöränikin kulki nyt taas tavallisen vahvasti. Ongelmana oli vain älytön jano ja kuumetus. Juomani loppuivat noin 25 km kohdalla enkä sen jälkeen enää uskaltanut tehdä porukassamme hommia. Eroa kärkeen oli vaihdossa jo jotain 3.30 min.

Juoksussa kulki vain alku ja sain pyöräryhmässämme ajaneisiin ison eron. Vikat jopa 8 km olivat kuitenkin valitettavasti täyttä taistelua. Panostin juomiseen ja heitin vettä päälle vaikka kuinka paljon, mutta kuuma oli. Vikan 2,5 km kiekan alkaessa en ollut varma pääsenkö maaliin.

Jälkikäteen voisi sanoa, että olisi kantsinut heittää sisut menemään ja keskeyttää. Sen ratkaisun teki tänään aika moni tyttö. No, tälläkään kertaa sisu ei antanut periksi jättää leikkiä sikseen ja hoipertelin maaliin pyörtyen heti pysähdyttyäni. Ei kun sairaalatelttaan ja jäihin, joissa vietinkin aika tovin ennen kuin jalat alkoivat kantaa. Nyt noin 5 h kisan jälkeen olo on onneksi jo aika ok. Nestettä olen tosin juonut reilusti yli 4 litraa eikä vieläkään ole vessalle tarvetta...

Kisan kulku harmittaa kyllä tosi paljon. Nyt on selvä palaverin paikka valmentajan kanssa, miten kausi tästä jatkuu. Todennäköisesti pysäytämme homman tyystin ja treenaan pelkästään koko heinäkuun tai käyn tekemässä vain jonkun euroooppacupin harjoitusmielessä. Turha matkustaa Edmontoniin asti maailmancupiin. Uinti on nyt saatava onnistumaan edes hiukan paremmin. Sen eteen tulemme tekemään kovasti töitä ja myös uutta valmennusapua on luvassa. Uinnin onnistuessa homma helpottuukin paljon, sillä pari viikkoa sitten juoksin jo lähes yhtä kovaa kuin kaksi tänään EM-podiumilla ollutta.

EM-kisaan

2011-06-20T05:21:00.000-07:00

Yksi tämän kesän pääkisoista on edessä jo muutaman päivän kuluttua, kun tulevana lauantaina Espanjan Pontevedrassa käydään EM-kisat. Jännää.

Viime viikko Italian eurooppacupin jälkeen oli edelleen pääosin kevyttä harjoittelua. Pienoista epävarmuutta olotilaan (lähinnä varmaan henkiselle puolelle...) aiheuttaakin se, etten ole pitkiin aikoihin treenannut niin vähän kuin viimeksi kuluneiden parin viikon aikana. Viikonloppuna tehdyissä viimeistelytreeneissäkään emme kellotelleet minkäänlaisia "hermovetoja", vaan ideana on nyt säästää aivan kaikki parhaat paukut itse kilpailutilanteeseen. Fiilis onkin nyt se, etten millään malttaisi odottaa lauantaihin, että vihdoin pääsen irti!

Alla on linkki videoon, jossa Javier Gomez esittelee EM-kisaa sekä Pontevedran reitin erityispiirteitä. Makee paikka. Ennusteet lupailevat tulevan lauantain olosuhteiksi sellaista, että uinnissa käytettäisiin märkäpukua, mutta sää olisi silti helteinen ja aurinkoinen. Ihan kuin mua varten suunniteltu :)

http://www.youtube.com/watch?v=lKv7Sjlrc9Y&feature=related

Italiassa surkea uinti ja 24. sija

2011-06-14T01:46:00.000-07:00

En olisi ikinä uskonut, että uinti voi kulkea NÄIN huonosti. Italiassa tuli kaikkien aikojen pohjat, kun hävisin kärjelle SPRINTTIMATKALLA 1.23 min...huh, huh! Selitykset ovat hakusessa. Yksi syy on potku päähän heti uinnin alussa mikä vei uimalasit. Toinen syy on uusi tekniikka, joka sekoittaa nähtävästi kaikki kovassa vauhdissa. Kolmas syy ehkä ylikunto...??!!?

Joka tapauksessa tilanne oli heti uinnin jälkeen ihan toivoton, kun olin koko porukan vikana paljon muiden perässä. Pyörässä oli vielä kaiken lisäksi tullut monta pientä ryhmää, joissa tehtiin tosissaan töitä. Omat pyöräjalkani eivät olleet mitenkään parhaimmat mahdolliset ja väkisin tempoa ajamallakin eroa ykkösryhmään tuli lisää reilut 2 min ja vikaan ryhmään se pysyi about samana. Eli ei tosiaan hyvä!

Tokassa vaihdossa kämmäilin kaiken lisäksi kamojen kanssa ylimääräiset 15-20 s. Juoksussa vitutus oli jo tosi kova ja pelotti juosta ihan täysillä, koska elimistössä ilmiselvästi on nyt jotain häikkää. Joka tapauksessa tässäkin tilanteessa hävisin reilun 5 km matkalla voittajalle Aussi Erin Denshamille vain 34 sekuntia! Eli juoksu alkaa olla aikas kauhukunnossa ja todella kovia tuloksia on tehtävissä, kunhan vaan se s.....nan uinti alkaisi sujua niin kuin treenaamisen mukaan pitäisi!!!

Nyt on siis vaan väkisin väännettävä pää pystyyn, tehtävä kunnon analyysi valmentajan kanssa, ja laitettava uintievät kuntoon parin viikon päästä käytäviä EM-kisoja varten.

Sprinttaamaan Italiaan!

2011-06-09T05:08:00.000-07:00

Huomenna lentokoneen nokka osoittaa kohti pohjoista Italiaa ja Cremonan kylää, missä sunnuntaina käydään Eurooppa Cupin kisa. Odotan koitosta hyvillä mielin. Hauskinta ja jännintä on, että matkana on nyt sprintti (750 m/20 km/5 km)! Tiedossa on siis kunnon tykitystä alusta loppuun, kivaa ;)

Belgian kisan jälkeen teimme viime viikolla kunnon perustreenisettiä, mutta tämä viikko on puolestaan ollut tosi kevyt: tavoitteena on, että koko viikolle treeniä tulisi vain jotain 12 h. Huomasimme, että oon edelleen treenannut koko kevään sekä määrällisesti että tehollisesti aikas paljon ja samalla on tullut reissattua sekä kisattua jatkuvasti. Ehkäpä tässä on yksi syy siihen, että kisoissa olossa on ollut turhan paljon dieseliä.

No, pieni treeniväsymys tässä vaiheessa kevättä on toisaalta jopa suotavaa. Nyt alkaa kuitenkin olla aika availla koneistoa, kun esim. EM-kisaan on vain pari viikkoa aikaa. Siinä suhteessa nyt meneillään oleva "junnutreeniviikko", joka huipentuu sunnuntaiseen sprinttikisaan, tuli juuri oikeaan paikkaan!

Hyvä treeni, mutta heikko lopputulos Belgiassa

2011-05-31T03:53:00.000-07:00

Sunnuntaina käyty Premium Eurooppa Cup Belgian Brasschaatissa ei mennyt tuloksellisesti yhtään nappiin, sillä olin tuloslistan 17. Kisassa oli kyllä taas tukku kovan tason menijöitä ja kuittasinkin jälleen pari kovaa nimeä, mutta ihan liian monelle hävisin. On se kuitenkin niin, että näissä eurooppacupeissa haluaisin jo treenikuosissakin yltää kymppijoukkoon.

No, heikko sijoittuminen loppulistassa ei harmita kamalan paljon, sillä harjoitukselliset tavoitteet täyttyivät täysin. Ykköstavoitteena oli oppia hallitsemaan kisajännitystä. Turhan jännityksen vähentäminen onnistui, mutta vähän liian hyvin. Olin ennen starttia lähes flegmaattinen. Aloitin uinnin tällä kertaa liian hiljaa ja jäin uiskentelemaan erään ennakkosuosikin viereen ajatellen, että hyvin menee...kunnes huomasin, että tyttö ui jostain syystä tavallista huonommin ja olin vikassa ryhmässä paljon muiden perässä. Siitä ryhmästä ei ollut enää mahdollisuutta rykiä, vaikka voimia olisi ollut, ja lopulta hävisin taas kärjelle vajaat 2 min.

Onneksi tässä 7 hengen uintiryhmässäni oli pari hyvää pyöräilijää ja toivoin, että saamme kunnon yhteistyön käyntiin. Valitettavasti touhu meni ihan leikkimiseksi varsinkin sen jälkeen, kun saavutimme edellä ajaneen 10 hengen ryhmän. Alkoi ketuttaa rankasti ja jäin itsekin lopulta pitkiksi ajoiksi ryhmän perälle istuskelemaan ja kiroilemaan tilannetta. Tämä harmittaa kyllä näin jälkikäteen, sillä nyt kisasta jäi fiilis, etten edes yrittänyt parastani! Joka tapauksessa ero kahteen kärkiryhmään kasvoi pyörällä lisää vajaan minuutin.

Juoksu kulki taas entistä paremmin ja saavutin noin 10 edellä ajanutta. Juoksin myös omasta pyöräryhmästäni nopeiten ja about samaa vauhtia podiumille yltäneiden kanssa. Vaikka reidet olivat treeniväsyt, sain myös loistavan loppupuristuksen aikaiseksi, minkä tästä kisasta treenin kannalta halusimme.

Kisaa lukuun ottamatta Belgian reissu sujui oikein mukavasti. Brasschaat oli söpö pikkukylä ja perhemajoituksemme tarjonnut Defilletin perhe hemmotteli meitä tajuttoman herkullisilla sapuskoilla!

Uusi menopeli - Scorpion Leiurus :)

2011-05-24T03:46:00.000-07:00

Nyt se on alla, tämän kesän ase eli Scorpparin Leiurus pyörä!

Aivan mahtava pyörä! Painoa pyörässä on kisavanteilla selvästi alle 7 kg ja tempotangon kanssakin liikutaan justiin sallitun rajan yläpuolella eli turhaa liikutettavaa massaa pelissä ei totisesti ole. Fillarissa on laadukas Scorpparin hiilikuiturunko ja erikoisuutena tässä Leiuruksessa on integroitu satulatolppa. Hiukan hirvitti, kun pyöräni ajokuntoon sovitellut Lemmettylän Teemu sahasi tolppaa sopivan korkuiseksi...no, kyllähän Teemu hommansa osasi ja täytyy sanoa, että tämän ihme tolppahässäkän tarjoama ajoasento sekä runkoon tuleva jäykkyys tuntuvat todella hyviltä.

Liikkuvina osina pyörässäni on Sramin Redit. Pelkäsin hiukan etukäteen, että mitenköhän totun uuteen vaihdesysteemiin, mutta eipä siinä kauan mennyt, sillä noin 10 min ajon jälkeen olin jo Srameista ihan haltioissani! Hiukan pidemmän totuttelun vaatii sen sijaan se, että valkun toivomuksesta kampieni mitta on nyt 167,5 mm ja uskomatonta kyllä, parin millin eron entiseen huomaa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että muutaman ajelun jälkeen nämä kammet rullaavat entistä vinhemmin!

Ensi sunnuntaina pyörä pääsee kisaneitsyydestään, kun hurjastelen sillä Belgian Eurooppa Cupissa!

Lepoa ja peruskestävyyttä

2011-05-19T03:40:00.000-07:00

Niin se vaan on, että ainakin mun kohdalla sen huomaa usein vasta jälkikäteen miten hyvää pieni kevennys tekee. En kokenut olevani kovinkaan väsynyt Meksikon kisan hujakoilla tai sen jälkeen. Lähinnä olin sitä mieltä, että ennen kisaa ei olisi oikein varaa lepäillä, jotta tulisi rakennettua kuntoa kesän tärkeämpiä kisoja varten ja kisan jälkeenhän taas ylimääräinen lepäily on aivan älytön ajatus...

Valmentaja osasi kuitenkin lukea oikein pientä väsähtelyä ja päivittäistä äksyilyä ja kevensi touhua kunnolla viime viikoksi. Maailmancupia seuranneeseen kahdeksaan päivään tuli vain noin 16 h kevyttä liikuntaa. Uutta virikettä kropalle ja etenkin päälle antoi muun muassa mäkihyppyrappusten kapuaminen ja poluilla juoksentelu. Ja niinhän siinä kävi, että kevennysjakso palautti hiukan kadoksissa olleen juniorimaisen ilon urheilua kohtaan!

Nyt meneillään olevat pari viikkoa ovat treenillisesti aika peruskestävyyspainotteisia ja tarkoitus on varmistaa, että kovatehoisen kevään jälkeen happi alkaa taas kulkea, rasva palaa ja kroppa rakentuu kestämään koko pitkän kesäkauden rasitukset. Ihan hissuttelua tämäkään jakso ei ole, sillä siihen sisältyy muun muassa eurooppacupin kisa, josta on tarkoitus hakea erityisesti uintikokemusta.

Lisäintoa treenaamiseen tuo juuri kotiin tullut aivan älyttömän hieno Scorpionin pyörä! Kävin eilen ajamassa sillä pk-lenkin ja pehmeästihän se alla hyrisi! Muutamat säädöt täytyy vielä vaan saada kohdilleen ennen kun pyörän voi pistää kunnon vauhtiin, joten tarkemmat kommentit saatte lukea ensi viikon puolella :)

Ensi viikolla on muuten luvassa myös telkkariviihdettä, kun nelosen Matkaoppaat -ohjelman tiistain ja torstain jaksoissa näytetään viime syksynä Alanyassa käytyä eurooppacupin kisaa. Hiukan jänskättää ja nolottaa jo etukäteen mitä tulikaan lauottua...

World Cup Moneterrey, 31. sija

2011-05-10T03:01:00.000-07:00

Oikein hyvä suoritus oli jo lähellä, mutta jäi silti taas harmittavan kauas. Sijoituksena 31. ei ole sellainen, minkä vuoksi Meksikoon asti matkustin... onneksi sentään olin puolen välin paremmalla puolen ja sain taas tosi tärkeää kokemusta. Mutta jälleen kerran, pirusti jäi hampaan koloon!!!

Uinti kulki loistavasti ensimmäisen tonnin, mutta sitten hyydyin taas aivan totaalisesti. Tämä hyytyminen on meille nyt iso mysteeri. Alkuvauhti ei todellakaan tuntunut kovalle, mutta niin vaan uintikunto loppui ihan täysin. Vikalla noin 500 metrillä tipuin porukoista ja hävisin isoon kakkospyöräporukkaan ehtineille pelkästään tällä matkalla noin 25 sekuntia. Samalla meni kisan saumat hyvään sijoitukseen. Kakkosporukassa oli tosi hyviä pyöräkuskeja ja he ajoivatkin pian ykköset kiinni, jolloin kärkeen muodostui noin 50 hengen ryhmä.

Itse jäin siis taas takaa-ajoasemaan. Saavutimme pikkuporukalla muutamia isoista ryhmistä tippuneita ja lopulta meitä muodostui noin 10 hengen porukka. Vuoroveto ei vaan oikein lähtenyt toimimaan, ylläri ylläri...aarrrrggggghhhhh! Lopulta onnekseni muodostui itävaltalaisen Irina Kirchlerin epäonni: häneltä hajosi rengas ja hän tippui ryhmäämme. Noin pyörän puolessa välissä karkasimme Irinan kanssa ja saimme kovalla vuorovedolla pidettyä eron kärkiporukan perälle reilussa 1.30 minuutissa. Valitettavaa oli, että reiteni olivat tässä vaiheessa jo aivan poikki, joten Irina joutui tekemään enemmän hommia eikä minusta ollut apua niin paljon kuin olisin halunnut.

Juoksu olikin jo väsynyttä dieselimenoa. Ei sellaista lentävää fiilistelyä kuin odotin. Sain silti ohitettua parikymmentä tyttöä ja kuitattua monia koviakin päänahkoja, joten sinänsä juoksun perustilanne alkaa olla hyvällä mallilla. Se motivoi kyllä kovasti eteenpäin, että kunhan vaan saisin sen puoli minuuttia uinnista pois ja pääsisin helpommalla pyörällä... tässä on työstettävää ennen seuraavaa tosi tärkeää kisaa, juhannuksena käytäviä EM-kisoja!!!

Monterreyn maailmancupin voitti USA:n Sarah Haskins, toisena oli Japanin Ai Ueda ja kolmantena Saksan Anne Haug.

Tulokset:

Meksikossa

2011-05-04T12:06:00.000-07:00

Aika Suomessa vierähti nopeasti. Onneksi ehdin reilussa parissa viikossa nauttia kaikista kotimaan kevään parhaista puolista: pääsiäisestä, vapusta ja ihanan lämpimästä kevätsäästä! Vappuna kelit tosin viilenivät ikävästi, mutta eipä haitannut pahasti, sillä heti maanantaina matkasin uudelle mantereelle Meksikoon ;).

Täällä Meksikon Monterreyssä on maailmancupin kisa sunnuntaina. Paikka on tosi kiva ja fiilikset ovat hyvät. Hotellimme on supersiisti ja aivan kisa-alueen juurella ja kaikki treenipaikat ovat ihan loistavia. Ilmassa väreilee virkeänä pitävää jännitystä, kun eri maajoukkueita saapuu yksi kerrallaan hotellille. Kisa sunnuntaina tuleekin olemaan kivikova, kun 75 naista hyppää Monterreyjokeen ja alkaa erittäin nopeilla uinti-, pyöräily- ja juoksureiteillä setvimään välejään. Lisäefektiä koitokseen saattaa tarjota säätiedotusten lupailema 40 C hellekeli.

Itse odotan kisaa innokkaasti. Treenit Suomessa sujuivat hyvin ilman mitään ongelmia, vaikka alkuun Japanista palattuamme meni kyllä lähes viikon verran aika kovassa väsymyksessä. Loppujaksoon saimme kuitenkin tehtyä reilusti perusmäärää sekä muutamia todella kehittäviä reippaita uinti- ja juoksutreenejä. Tämän viikon maanantai menikin sitten matkustaessa ja eilinen tiistai oli tosi helppo päivä. Nyt keskiviikkona ja huomenna torstaina teen aika normit kunnon treenipäivät, perjantai on lähes lepoa ja lauantaina hiukan vain herättelen elimistöä lyhyillä rennon terävillä rykäsyillä. Sunnuntaina saakin sitten taas antaa kaikkensa :)

Maailmancup, Ishigaki 35. sija

2011-04-17T04:45:00.000-07:00

Ei mennyt kisa tänäänkään putkeen :( Fiilikset on kyllä nyt aikas alhaalla, ketuttaa lievästi ilmaistuna!!!

Uinti ei nyt kulje kisassa yhtään niin kuin pitäisi. Eikä oikein tiedetä miksi, kun altaassa se on mennyt moniin tänään hyvin uineisiin tyttöihin verrattuna tasaväkisesti. Mutta tänään olin jälleen kerran olin ihan poikki jo muutaman sadan metrin jälkeen ja niin ryhmä karkasi ja eroa alkoi tulla...rantautuessa sitä oli kärkeen jo 2.15 min.

Pyörän alussa odottelin myös huonosti uinutta mutta hyvää pyöräilijää, ukrainalaista Oleysia Prystaykoa. Hänen kanssaan saimme onneksi ihan okei vuorovedon aikaiseksi ja saavutimme joitain kilpailijoita. Heistä auttamaan oli kuitenkin vain kisan loppupuolella Japanin Ueda. Täysin toivottomaksi takaa-ajomme teki myös se, että isossa kärkiporukassa tehtiin tänään töitä koko ajan.

Juoksussa olin tosi poikki rankasta työskentelystä pyörällä, mutta silti eka kilsa lähti hyvin ja juoksin samaa vauhtia kuin kisassa kovinta vauhtia juossut aussi Ashley Gentle. Noin kilsan jälkeen aloin kuitenkin kärsiä pistoksista ja oksennuksen nousemisesta suuhun. Pahoinvointi helpotti vasta ihan juoksun lopussa. Eroa tämän päivän kisan voittajaan ja viime viikonlopun MM-osakisan kakkoseen Chilen Barbara Riveros Diaziin tuli kuitenkin juoksussa vain siedettävät pari minuuttia. Eli lupaa hyvää jos saan uinnin naksaamaan, pääsen pyöräilyssä helpommalla ja ruoka pysyy juoksussa mahassa…mutta tänään siis sijoitus oli 35.

Tulokset:

http://www.triathlon.org/results/results/barbara_riveros_diaz_continues_great_start_to_2011_with_win_in_ishigaki/6219/

Japanissa!

2011-04-14T17:12:00.000-07:00

Australian reissu päättyi tehopainotteiseen treeniviikkoon. Viikko loppui sunnuntaina käytyyn Queenslandin mestaruuskisaan sprinttimatkalla. Kisan tulos oli mukavin mahdollinen, sillä voitin mestaruuden! Täytyy kuitenkin myöntää, ettei mestaruuteen johtanut meno nyt ihan superhehkutuksen arvoista ollut, sillä jalat olivat pahasti väsyneet eikä niistä oikein irronnut tehoa. Tämäkin pienehkö kisa toimi kuitenkin aivan loistavana tehotreeninä, ja nämä pelkkinä harjoituksina tehdyt rennot kisat ovatkin mielestäni olleet Aussien parasta antia. On paljon hauskempaa ja helpompaa mennä kovaa kilpailunumero päällä kirittäjien seassa kuin yksin.

Niin se vaan silti kaikki kiva päättyy aikanaan ja maanantaina oli aika lähteä kohti Japania ja Ishigakia, missä osallistun sunnuntaina maailmancupin kisaan. Matkasta Brisbanesta Ishigakiin tuli lentomuutosten takia todella pitkä… maanantaina iltapäivällä lensimme Sydneyhyn, jossa vietimme yön ja tiistaina lensimme ensin Honkongiin ja sieltä sitten Tokioon. Tokiossa nukumme taas yön (hiukan pelottava paikka kyllä tällä hetkellä eikä ulkomaalaisia juuri näkynyt, jumbojetissämmekin oli vain noin 50 matkustajaa…). Keskiviikkoaamuna lensimme sitten Okinawaan ja sieltä vihdoin illaksi Ishigakiin. No, onneksi lentokoneissa oli kivoja leffoja ja matkaa tuli pätkittyä parilla hotelliyöllä ja pienillä liikuntatuokioilla.

Paikkana Japani ja Ishigaki on aivan mahtavia! Ihmiset ovat älyttömän ystävällisiä ja haluavat koko ajan auttaa parhaansa mukaan. Kieli on tosin hiukan ongelmallinen. Myös ruoka on hyvää, mutta toistaiseksi joudun valitettavasti pitämään mahdollisimman länsimaista dieettiä ja säästämään levien sekä raa’an kalan tankkauksen kisan jälkeiseen iltaan. Ishigakissa on myös tosi kaunis luonto. Tämä on pieni saari aivan Taiwanin kupeessa ja ilmasto on mukavin mahdollinen ja merivesi on kristallinkirkasta. Saarella on myös paljon tajuttoman kauniita rantapoukamia, pieniä sademetsiä ja kauniita puistoja.

Ensi sunnuntain maailmancupista tulee varmasti todella kova, sillä viivalla on jälleen iso tukku kärkinaisia. Tavoitteenani on saada tasapainoinen kilpailu joka lajin osalta ja katsoa, mihin se riittää. Uinti tulee kohdallani jälleen olemaan ratkaisevassa asemassa ja siinä tarvitsen nyt ehdottomasti hyvän onnistumisen. Pyöräilystä saattaa tulla aika taktinen ja se, miten kovaa mikäkin ryhmä ajaa riippunee pitkälti siitä kerkiävätkö pari parasta juoksijaa uinnista kärjen mukaan vai eivätkö. Omakin juoksuni on viime aikoina alkanut kulkea yllättävän hyvin, mutta kympin jaksaminen on edelleen hiukan arvoitus. Joka tapauksessa on aivan älyttömän kivaa päästä taas haastamaan itsensä tosi kovatasoiseen kisaan, peukut pystyyn!

Treenikisoja aurinkorannoilla

2011-04-04T23:11:00.000-07:00

Mooloolaban kisan jälkeinen viikko hurahti tosi nopeasti treenatessa. Viikko huipentui pariin loistavaan uintipainotteiseen kisaan viikonloppuna. Ikävänä ongelmana näissä kisoissa oli, että Mooloolaban kaatumisessa satuttamani oikea käsi oli vielä vähän kipeä enkä pystynyt uimaan ihan täydellä teholla, mutta loistavia harjoituksia kisoista silti tuli.

Lauantaina osallistuin Stroke & Stride -kisaan Sunshine Coastilla. Uinti ei kulkenut yhtään, mutta sainpa sentään tärkeää kokemusta hakkauksesta. Juoksuvauhti puolestaan yllätti positiivisesti, sillä en olisi etukäteen uskonut, että jaksaisin kipittää edellisten päivien treeneistä väsyneillä jaloilla kovinkaan kovaa. Voitin 5 km juoksussa kisan kuitannutta meksikolaista olympiatriathlonisti Claudia Rivasia noin 1.15 min ja irlantilaista olympiaedustajaa Emma Davisia 1.50 min! Lopputuloksissa olin näiden tyttöjen jälkeen kolmas:

Sunnuntaina suuntasimme puolestaan Gold Coastille 2 km rentomieliseen Cooly Classic avovesikisaan. Huh, mikä kokemus homma olikaan! Aallot olivat aivan valtavat ja kisaan starttasi samanaikaisesti noin 300 naista ja miestä. Alkuhässäkässä olin aikas peloissani, kun en oikein tiennyt miten aalloissa olisi pitänyt loikkia ja sukellella ja muut vaan hyppivät innoissaan ylitseni...lopulta kuitenkin pääsimme uimaan rauhalliselle ulapalle ja sain koko loppumatkan ohitella porukkaa. Maalissa olin naisten sarjan 8.

Kisan jälkeen teimme tajuttoman kivan pyörä-juoksutreenin ja päivä loppui nautiskeluun yhdellä maailman hienoimmista rannoista:

Viime viikolla treenimäärää ja tehoa kertyi reilusti ja koska rytmityksen sanotaan olevan kehityksen avain, on tämän viikon maanantain ja tiistain ohjelmassa lähes pelkästään turistielämää. Täytyy myöntää, että näissä olosuhteissa lepäily ei ole ihan helppoa. Mutta kyllä kunnon turisteilukin ihan kivaa on ollut. Alla kuva Brisbanejoen rannalta:

Aurinko piilossa Sunshine Coastilla: eka WC ja DNF

2011-03-27T20:22:00.000-07:00

Nyt suututtaa ihan tajuttomasti. Eilen oli vihdoin tosi koitoksen aika, kun käytiin kauden eka maailmancup Mooloolaban beachilla. Vettä satoi ja tuuli. Rankasti. Yli 20 naista 65:stä joutui keskeyttämään kisan eri syistä. Niin myös minä.

Uintini oli jälleen kerran täysi floppi. En osaa sanoa oliko syynä valtavat aallot, suuressa ryhmässä uiminen vai vaan mikä, mutta joka tapauksessa hävisin taas lähes minuutin niillekin uimareille kenen kanssa olen tänä keväänä tasaväkisesti treenannut. Ja eroa kärkeen tuli pahat 1.45 min. Olin taas kerran lähes yksin muiden perässä.

Pyörään lähdin kovaa ja saavutin selvästi edellä meneviä. Mutta muutaman kilsan jälkeen tuli tiukka kurvi. Ajoin siihen liian kovaa. Pyörä lähti alta märällä asvaltilla. Kaaduin. Pystyin onneksi jatkamaan, mutta pyörää korjaillessa meni taas arvokkaita sekunteja. Lisäksi menetin yli puolet vaihteista. En enää saanut kiinni ketään kenestä olisi ollut apua. Jouduin keskeyttämään ennen juoksua, kun kärki oli juossut jo reilun kilsan siinä vaiheessa, kun mulla olisi ollut vielä sama matka pyörää jäljellä.

Vaikea kuvailla, kuinka paljon epäonnistuminen hatuttaa. Mutta ketutus on vaan pakko siirtää syrjään ja jatkaa taistelua. Nyt on selvä, että tarvitsen tiukkaa avovesitreeniä ryhmässä. Se oli yksi syy tulla Australiaan näin pitkäksi aikaa, mutta Brisbanen meressä ei tällä hetkellä saastuneen veden vuoksi voi treenata ollenkaan. Eli nyt on etsittävä kunnon treenejä / kisoja seuraaviksi viikonlopuiksi muualta. Kolmen viikon päästä Ishikagissa kämmäilyyn ei ole varaa.

Bribietriathlon, 1. sija – hyvää harjoitusta ensi viikonloppuun…

2011-03-21T23:12:00.000-07:00

Mukava meno Australiassa jatkuu. Viime sunnuntaina voitin Bribietriathlonin sprinttimatkan kisan. Uinti sujui tosi hyvin ja uin helpon oloisesti israelilaisen ITU-kisaajan kanssa, jolle viime syksynä hävisin vielä yli minuutin. Pyöräreitti oli erittäin tekninen – mutkikas ja märkä emmekä ehtineet kiertää sitä ennen kisaa – joten otin pyöräilyn todella varovasti. Siitä huolimatta ero muihin tyttöihin oli jo yli minuutin ennen juoksua. Juoksussa olin hiukan laiska, mutta teknisesti se näytti kuulemma paljon paremmalle kuin kertaakaan viime kesänä. Eikä turhaan kiusaamiseen ollut tarvettakaan, sillä voitin seuraavaa naista noin 2.30 min J. Tapahtumana Bribietriathlon oli älyttömän kiva noin 800 osallistujan kyläkisa upealla Bribiesaarella. Tällä kertaa sää ei nyt vaan valitettavasti suosinut.

Ei kovin australialainen sää ennen kisaa

Pitkä puhe kisan jälkeen

Paul ja minä

Warwick Dalziel (seuran päävalmentaja)

Treenailu Australiassa on myös alkanut sujua entistä paremmin, kun Paul tuli paikalle noin viikko sitten. Olemme edelleen panostaneet sitkeähköön reippaaseen perustreeniin ja uintitekniikan palauttamiseen. Ja molemmat näyttäisivät purevan loistavasti. Ainoana miinuksena on, että pyöräily ei ole älyttömän nautinnollista Brisbanen vilkkaan liikenteen seassa. Mutta on täältä kivojakin pyöräreittejä löytynyt, esimerkiksi mukava parin kilsan mäki, jonka päältä seuraava Brisbanen kuva on otettu.

Ensi viikonloppuna edessä onkin sitten ”hiukan” kovempi kisa. Maailmancup Mooloolabassa. Starttilistalla on seitsemisenkymmentä naista. Ja seassa lähes kaikki maailman parhaat, kuten australialaiset Emmat, ruotsin Lisa, kanadan Paula, tukku kovia brittejä ja jenkkejä… eli kiriapua on luvassa toisin kuin Bribietriathlonissa! Tosi jännä päästä katsomaan, miten itse tässä vaiheessa harjoituskautta pystyn pistämään kampoihin näille naisille.

Sopeutumista ja Stroke & Striden voitto!

2011-03-09T22:20:00.000-08:00

Ensimmäinen viikko Ausseissa on ohi. Aluksi oli pieniä sopeutumisvaikeuksia mm. lämpötilan, aikaeron ja erilaisten treenisysteemien vuoksi, mutta nyt hommat ovat alkaneet luistaa ja päivät menevät mukavasti treenatessa, levätessä ja syödessä. Ehdinpä tosin eilen vapaan aamupäivän kunniaksi käydä paikallisessa puistossa. Lähdin tosin sieltä vikkelään pois, kun huomasin että pusikoissa majaili laumoittain saappaan kokoisia ällöjä liskoja. Onneksi muita kovasti peloteltuja paikallisia eliöitä ei ole tullut vastaan.

Urheilun suhteen ensimmäinen shokkiherätys keholle oli, kun osallistuin sunnuntaina Stroke & Stride kisaan Mooloolaban lähellä. Kisassa uitiin kilsa ja sen perään juostiin kolmonen. Meno ei kyllä tuntunut matkan ja edellisten päivien treenien jäljiltä kovinkaan lennokkaalle, mutta kuinkas ollakaan voitin koitoksen! Mukana oli tosin vain pari pro naista, mutta kovia miehiä enemmän eikä ero niihinkään venähtänyt ihan mahrotttoman suureksi. Hyvä hyvä! Kisa oli tapahtumana älyttömän hauska ja päivän kruunasi se, kun kävimme treeniryhmäni kanssa uintisurffailemassa Mooloolaban beachilla!

http://www.wizard.racetectiming.com/default.aspx

Päiväsysteemi täällä on tosi erilainen kuin mihin Suomessa olen tottunut. Aamutreenit alkavat yleensä jo klo 5. Olen kuitenkin herännyt helposti joka aamu neljän jälkeen hymy huulilla päivän treenejä odottaen...hullua, kyllä joo! Motivaatiota lisää tosi kiva treeniryhmä. Elite ryhmäämme kuuluu paikallisten lisäksi pari israelilaista ja yksi unkarilainen triathlonisti. Ryhmän menestyneimpiä taitavat olla junnu MM-kisojen 5. Ron Darmon ja nuorten olympialaisten 2. Ellie Salthouse. Olen tehnyt ryhmän mukana kaikki uintitreenit ja osan muista treeneistä, mutta aika paljon olen treenaillut myös yksikseni Paulin ohjelmien mukaan. Porukka on tehnyt aika paljon kovia lyhyitä kisoihin valmistavia treenejä ja mulla taas on vielä ollut enemmänkin sitkeitä rakentavia kesän koitoksiin tähtääviä settejä. Mutta kivaa on siis ollut ja varmasti on myös tulevina päivinä :)

Australiaan!

2011-03-03T16:15:00.000-08:00

Lontoon vaihto on takana ja Singaporen koneellakin olen edennyt jo yhdeksän tuntia kahdestatoista. Ei siis enää paha matka Brisbaneen... tähän mennessä reissu on sujunut miellyttävästi unten mailla! Brisbaneen saavun paikallista aikaa keskiviikkoaamuna. Carina Leagues Triathlon Clubin päävalkku Warwick Dalziel tulee hakemaan mut lentokentältä ja vie asumaan seuran age groupper triathlonistin Michael Lennonin hoiteisiin. Ystävällisiä nuo aussit.

Treenaan Carina Leaguesin kanssa reilut kolme viikkoa ennen Mooloolaban maailman cupia ja sitten uudestaan pari viikkoa ennen Sydneyn kisaa. Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon uinteja porukassa ja tietty jonkun verran myös muita treenejä. Jännä nähdä miten homma lähtee sujumaan. Paulin ohjelmat ovat kuitenkin ohjenuorana, mutta on tosi hauskaa saada kovaa treeniseuraa ja onhan nyt mieletön mahdollisuus oppia aivan uusia juttuja!

Hiukan sain oppia muiden maiden maajoukkueiden treenisysteemeistä jo Playitaksen leirillä. Panostus on hurjaa. Itävaltalaisilla ja ruotsalaisilla maajoukkueiden toiminta vaikuttaa erittäin hyvälle ja treeneissä on sekä laatu että määrät ihan huikeat. Oman lajin lisäksi tehdään paljon myös coretreeniä ja huoltojumppia. Touhu on silti iloisen oloista yhdessä tekemistä. Tanskalaisten harjoittelusta taas jäi päällimmäisenä mieleen, että treeniä on erittäin paljon ja kun heidän kanssaan tein pari pk-lenkkiä, niin naisilla oli selvästi reippaampi vauhti kuin mihin itse olen tottunut. Eli vaikka olen vähän kuvitellut, että itse jo treenaan tosi rankasti, niin on hommassa vielä selvästi nostettavaa (vikat sanat ennen ylikuntoa…? ;) ). Mutta omalta osaltani leiri sujui jalkabakteerin jälkeen aivan loistavasti ja kuntokin vaikutti joka lajissa nousseen jo tuossa ajassa ihan uskomattoman paljon.

Eli nyt kun paikat ovat kunnossa ja olosuhteidenkin pitäisi olla kohdallaan, niin odotan tosi paljon Aussien treenijaksolta. Myös työvälineet ovat vahvistuneet, sillä aloitin yhteistyön NIKEn kanssa. Suuri kunnia saada edustaa näin perinteikästä merkkiä. Parasta tietysti on, että Nikellä on tosi vahvat juuret kenkien kehittäjänä ja lenkkareita löytyy joka lähtöön. Jalat tulevat ainakin ensikokeilujen perusteella kestämään juoksua paljon paremmin, kun voin nyt käyttää selkeästi erilaisia kenkiä erilaisissa treeneissä. Ja oli siinä pikkutytön iloa, kun sain pakata laukun täyteen upouusia teknisiä ja tajuttoman hienoja treenivaatteita :)!

Pieniä ongelmia ja hyvää treeniä Playitaksessa

2011-02-19T07:56:00.000-08:00

Toinen viikko Playitaksessa alkoi hiukan synkästi. Vasempaan kantapäähäni tuli pyöräkengästä todella pieni hankauma. Jaloissani on vähän väliä pikku rakkoja ja hankaumia eikä niistä yleensä koidu sen kummempia probleemia, mitä nyt on ikävä aloittaa lenkit kun hiukan sattuu...nyt sain kuitenkin kovan opetuksen siitä, että täytyy alkaa hoitaa pieniäkin nirhaumia paljon tarkemmin! Kantapäähäni pääsi nimittäin livahtamaan joku pöpö ja koko jalkaterä muuttui tulipunaiseksi sekä turvonneeksi. Onneksi koipi parani parissa päivässä antibioottien avulla, mutta tuli jalasta silti turha löysennys keskelle leiriä.

Jalan parannuttua leiri on onneksi jatkunut tosi hyvin. Tähän vikaan viiteen päivään Paulilla on ollut takataskussa tukku "mukavan" sitkeitä yhdistelmätreenejä vk-teholla. Nyt rakennetaan kuntoa eikä tehdä vaan lyhyitä vauhtinautiskeluja. Olen uinut yksin sekä itävaltalaisten kanssa pitkiä reippaita settejä, ajanut sitkeää pyörää pirunmoiseen vastatuuleen ja juossut sitten valmiiksi väsyneillä jaloilla siihen perään. Ihan rankkaa, mutta tajuttoman kivaa :) Onneksi saan nauttia tästä menosta vielä huomenna ennen kuin maanantaina lennämme piipahtamaan Suomessa.

Treeniä Playitaksessa!

2011-02-11T10:56:00.000-08:00

Viimeisestä blogikirjoituksesta on kulunut hävettävän pitkä aika… syynä siihen on kova gradun tulosten vääntäminen tammikuun loppupuolella. Samalla myös urheiluharjoittelua tuli ihan reilusti, joten lopputuloksena oli pieni väsymystila. Edes blogikirjoituksia en jaksanut vääntää.

Nyt pääpaino on taas siinä missä (ainakin muiden paitsi graduohjaajieni mielestä… ;) ) kuuluu eli treenaamisessa, nukkumisessa ja syömisessä. Olemme olleet viikon alusta Fuerte Venturalla Playitas –nimisessä urheilukeskuksessa. Matka tänne oli rankka, sillä siihen sisältyi monta lentoa, hätälasku sairauskohtauksen takia ja kaiken lisäksi pyöräni jäi yli vuorokaudeksi Berliiniin. Mutta reissu kannatti, sillä treenipuitteet ovat täällä totisesti kohdallaan! Uintia varten on 50 m upouusi ulkouima-allas ja treenipoijuja meressä, juoksuun löytyy hyviä hiekkateitä ja jumppiin iso kuntosali. Saaren pyöräreitit ovat tosin makuuni hiukan liian tasaisia ja tuulisia, mutta kiva sitä on silti lämpimässä ajella. Ja ovat pyöräreititkin kuulemma paremmat kuin Lanzarotella.

Leirin harjoittelu on parin kevyen aloituspäivän jälkeen lähtenyt hyvin käyntiin. Eilen tein Paulin ohjastuksessa tehokkaan perusuinnin ja loistavan vk-tehoisen triathlonharjoituksen. Tänään oli puolestaan sosiaalisen liikunnan aika. Aamulla teimme saksalaisten ja tanskalaisten kuntoilijoiden kanssa yhteisen ohjatun jumpan ja juoksun. Aamupäivällä uin sitten reippaamman uintitreenin Itävallan maajoukkueen mukana ja sen perään ajoin pitkän lenkin tanskan maajoukkuenaisen kanssa. Aivan mahtavaa, kun ympärillä on paljon triathlonisteja – kerrankin en tunne itseäni ihan oudoksi tapaukseksi ;)!

Pohjan rakentamista ja ravintolisien kokeilua Kanarialla

2011-01-14T05:48:00.000-08:00

Kanarian leirin loppu sujui mukavasti ja saimme varastoon loistavan parin viikon setin peruskuntoilua. Pitkien mäkisten pyörälenkkien lomassa uin edelleen tosi paljon ja teimme myös muutaman kunnon triathlontreenin – hienoa päästä harjoittelemaan omaa lajia jo tässä vaiheessa kautta! Kontrollimäkien perusteella myös kunto vaikuttaisi olevan odotettua paremmassa jamassa, mutta onhan sitä vielä runsaasti rakennettavaa ennen kuin olen kisatikissä...

Uutuutena leirillä kokeilin paria ravintolisää. Tyrnivalmisteita (rouheita, mehupuristeita, kokonaisia marjoja, keksejä ja muroja) olen syönyt jo syksystä lähtien, mutta nyt pääsin ekaa kertaa testaamaan niitä kovan treenijakson yhteydessä. Tyrnimarjarouheessa on tosi paljon ja monipuolisesti erilaisia bioaktiivisia aineita kuten vitamiineja, kivennäisaineita, lukuisia antioksidatiivisia yhdisteitä ja tärkeitä rasvahappoja. Tyrnin lehdet sisältävät puolestaan runsaasti muun muassa kivennäisaineita, flavonoideja, aminohappoja ja erästä yhdistettä, jolla ainakin teoriassa voisi olla rentouttava ja palauttava vaikutus. Rouheiden ja jauheiden lisäksi söin pitkillä lenkeillä Maximin urheilupatukoiden ja urheilujuomien ohella myös tyrnikeksejä, joiden ravintosisältö on huomattavasti laadukkaampi kuin tavallisten myslipatukoiden yms. Tyrnien ja perinteisten urheilujuomien yms. ohella käytin myös erästä toista kestävyys-urheilijoiden muutamia vuosia sitten suosimaa lisää, josta kerron kuitenkin enemmän vasta seuraavissa kirjoituksissa…

No, toimivatkos lisät? Mahdotonta tietysti sanoa mitään varmaa, mutta ainakaan tällä leirillä en kovasta rasituksesta huolimatta niitannut kertaakaan, kuten useimmilla aiemmilla leireillämme. Helposti mukana kulkevat marjavalmisteet ovat toimiva lisä etenkin ulkomaanleireillä ja kisamatkoilla, joilla monipuolinen kasvisten syöminen rajoittuu yleensä pääasiassa iltaruokailuun. En ole ikinä ollut ravintopillereiden kova puputtaja ja olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkien ravintoaineiden saanti on parempi pitää kohtuullisena ja monipuolisena kuin nauttia esim. yksittäisiä vitamiineja mega-annoksina. Odotan mielenkiinnolla miten nämä suomalaisesta luonnosta saadut ravintolisät toimivat jatkossa entistä kovempien treenisettien yhteydessä.

Kausi jatkuu seuraavaksi vajaan neljän viikon Suomi-jaksolla. Pääasiana tulee edelleen olemaan uinnin kehittäminen. Helmikuun alussa lähdemme sitten taas pariksi viikoksi Kanarialle, tällä kertaa Fuerte Venturan Playitas -triathlonkeskukseen. Tämän leirin jälkeen olen noin viikon Suomessa ennen kuin matkustan treenaamaan ja kisaamaan Australiaan. Eli tulossa on erittäin mielenkiintoinen ja haastava kevätkausi!

Juoksua aamuauringossa:

Hotellin pitkä allas:

Valmentajan ravintolisät:

Lämpimässä Kanarialla

2011-01-08T07:42:00.000-08:00

Leiri Maspalomasissa on loppupuolella. Takana on kymmenen päivää leirielämää, parhaillaan vietämme kaksiviikkoisen setin toista kevyttä päivää ja edessä on enään kolme huhkimispäivää ennen kylmään Suomeen palaamista.

Säät ovat olleet koko leirin ajan parhaat mahdolliset: noin 25 C lämpöä ja sateesta ei tietoakaan. On kyllä ollut älyn kivaa lyhyissä ja uida auringon alla! Treenaaminen on onnistunut hyvin ja oikein tuntee kuinka kunto kohoaa. Pääpaino leirillä on ollut perusharjoittelussa ja vauhdeilla emme ole juuri revitelleet. Tarkoituksena on ollut nostaa peruskuntoa ja jalostaa joulukuun voimajakson jalkoihin tuoma potku lajinomaiseksi. Ja siihen nämä Maspalomasin mäet sopivat loistavasti.

Pyöräilyn lisäksi noin 30 h treeniviikkoihin on mahtunut paljon uintia - pääasiassa avoveteen totutellen. Mukavana yllärinä hotellissamme on myös 75 m pitkä lämmitetty ulkoallas, jossa palauttavat iltauinnit ovat sujuneet sukkelasti. Juoksun suhteen leiri on ollut hyvin varovainen (= ärsyttävän varovainen), sillä toisessa pohkeessani on ollut aika pahaa jumia jota emme ole haluneet ärsyttää yhtään riskillä.

Kerron lisää yhteenvetoa tästä leiristä sekä tulevista viikoista heti Suomeen palattuamme! Sitä ennen nautiskelemme vielä Paulin, Jarnon ja Jannen kanssa parista triathlontreenistä täällä lämpimässä :)

Rauhallista Joulua!

2010-12-23T02:47:00.000-08:00

Viime viikkoina on ollut sen verran hulinaa, että nyt on aivan ihanaa huokaista syvään ja rauhoittua muutamaksi päiväksi viettämään joulua. Mikäs sen mukavampaa kuin nukkua pitkään, syödä herkkuja ja viettää aikaa läheisten kanssa :)

Kiirettä ja vilskettä joulukuulle eivät aiheuttaneet jouluvalmistelut (ne on vielä tekemättä eli taitaa tulla lahjavalvojaiset ensi yöksi...) vaan gradun, kisakaudelta jääneiden muiden rästihommien ja treenien yhteensovittaminen. Ihan mukavaa puuhaa sinänsä, mutta en kyllä jaksaisi samalla tahdilla pidemmän päälle. Toisaalta monen asian tekeminen täysitehoisesti on muistuttanut kuinka älyttömän tärkeää on osata elää hetkessä - ainoa vaihtoehto saada monta päivittäistä asiaa sujumaan, on keskittyä kunnolla vain meneillään olevaan hetkeen ja pyrkiä tekemään siinä parhaimpansa. Luulisinpa että juuri tämä hetkessä elämiseen pakottautuminen auttoi minua vihdoin löytämään uinnissa yhden kauan hakemamme teknisen seikan.

Kokonaisuutena joulukuun treenit ovat siis gradusta huolimatta (tai sen ansiosta?) sujuneet hyvin. Pääpaino on ollut uinnin lisäksi voimassa, joka viime vuonna oli jaloista vähän kadoksissa. Lisäksi hiihto loistavissa olosuhteissa on ollut mitä parhainta liikuntaa näin alkukauteen. Uusi vaihde treenaamisessa pistetään päälle joulun jälkeen, kun lähdemme 29.12. pariksi viikoksi Kanarialle.

Mutta nyt on aika elää hetkessä ja nauttia joulun iloista! Oikein mukavaa joulua kaikille!!!

Kausi 2010 paketissa – tuloksena 5. sija Eurooppa Cupin rankingissa!

2010-11-24T10:02:00.000-08:00

Kausi 2010 päättyi upeaan viidenteen sijaan olympiamatkan ITU European Rankigissa, johon kuuluu sekä Eurooppa Cupin kisat että EM kisat (julkaisin tuloksen jo neljäntenä sijana, mutta ITU oli päivittänyt venäläisten omien kisojen pisteitä vasta 26.11., vaikka Eilatissa cupin kerrottiin olevan loppu...). Vaikka sijoitus on kauden kisatuloksiini nähden vähän yllättävänkin hyvä, niin millään tavalla puoli-ilmaiseksi en paikkaani ansainnut. Jokainen piste vaati kaikkeni antamista. Parasta hyvässä sijoituksessa on, että saavuttamani ITU-pisteet tarjoavat nyt loistavat lähtökohdat ensi kauteen ja olympiapaikan metsästykseen.

Haluan kiittää kaudesta 2010 kaikkia, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua vaikeuksista huolimatta. Ilman apuanne en enää olisi matkalla kohti unelmaani.

Olen todella kiitollinen valmentajalleni Paul Sjöholmille, joka on joka päivä jaksanut miettiä minulle parhaan mahdollisen treenin – ilman hänen taikuuttaan en olisi sellainen urheilija kuin olen. Valtava kiitos myös polveni kuntoutuksesta vastanneelle huippufyssarille Tiina Lahtinen-Suopankille sekä leikkauksen hoitaneelle ortopedi Ilkka Tulikouralle.

Äärettömän suuri kiitos myös koko Kuulohansan porukalle ja Hansatonille, jotka ovat osaltaan mahdollistaneet unelmani tavoittelemisen. Kiitos myös Jukka Kuosmaselle ja Scorpionille, on ollut mahtava ajaa suomalaisella huippulaadukkaalla pyörällä! Ja kyllähän Spiukin kypärä ja lasit, Xterran märkäpuku sekä Laken kengät ovat myös toimineet loistavasti, kiitos. Kiitos myös Mika Sompille Maximin herkuista. Ja kiitos Shinyhorselle syksyllä saamistani uusista salaisista aseista…näistä kerron lisää heti gradulomalta palattuani!

Toivon, että seuraava yhteenveto kannustaa kaikkia vaikeuksien kanssa painivia. Omiin unelmiin kannattaa jaksaa uskoa!

Valmistautumiseni kauteen 2010 alkoi 25.9.2009 leikkauspöydältä. Vääntynyt polveni oli niin sökö, että lääkärit epäilivät, pystynkö ollenkaan jatkamaan urheilua. Päätin pystyä. Ja olla tinkimättä haaveestani tulla olympiatriathlonistiksi. Heti sairaalasta päästyäni rupesin tekemään lenkkejä pyörätuolilla. Jumppasin ja jumppasin. Päätin olla superparantuja.

Kuuden viikon kuluttua sain luvan kävellä. Ajattelin juoksevani pian. Mutta paraneminen olikin paljon pidempi prosessi kuin olin kuvitellut. En ollut superparantuja, vaikka kuinka halusin. Ahkerasta jumppaamisesta huolimatta polveen tuli kiinnikkeitä, lihakset surkastuivat ja hermotus katosi. Marraskuussa pystyin ajamaan ergoa katkaistuilla polkimilla. Jouluaattona ajoin vihdoin omalla pyörälläni, edelleen ilman lukkopolkimia. Ensimmäisen 5 minuutin juoksuksi lasketun harjoituspäiväkirjamerkinnän tein 17.2. Puolen tunnin lenkin juoksin vasta huhtikuussa, ekan hyvin lyhyen reippaan pätkän vasta kesäkuussa.

Kilpailemaan pääsin Kisko Triathlonissa 3.7. Polvi toimi! Voitin pikamatkalla kaikki naiset ja myös miehet ;). Harjoittelin kovaa ja elokuun alussa voitin sprinttimatkan Suomen mestaruuden! Kaikki vaikutti olevan kunnossa kansainvälisten koitosten alla. Edessä olisi enää herkistely ja sitten kulkisi tosi lujaa.

Viikko ennen Karlovy Varyn Eurooppa Cupia sain kuitenkin osani enterovirusepidemiasta. En tiedä oliko järkevä ratkaisu kisata puolikuntoisena, sillä flunssa vaivasi lopulta pienenä ja sitkeänä useamman viikon. Halusin kuitenkin tajuttoman paljon aloittaa olympiapisteiden keräämisen ja päästä tasokkaaseen starttiin. Tuloksena Tsekeissä oli kohtalainen kisa ja 8. sija. Seuraavana viikonloppuna kilpailin Premium Cupissa Almeressa. Puolessa välissä pyöräosuutta huomasin takarenkaani tyhjentyvän. Päätin olla luovuttamatta. Ajoin tyhjällä tuubilla vaihtoon, vaikka en pysynyt edes peeseissä mukana. Maalissa olin hyvin väsynyt. Sijoitukseni oli 11.

Kolmen viikon treenijakson jälkeen kisasin Eurooppa Cupissa Loutrakissa. Hoipertelin maaliviivan yli kuudentena. Kun heräsin pyörryksistä, huomasin jalkani olevan aivan sininen. Suomessa selvisi, että kakkosvarpaan tyvinivel oli murtunut. Starttirannalla oli ollut viiltävän teräviä betonin paloja. Tuli viiden viikon juoksutauko ja kauden pääkisa, Tongyeongin maailmancup, jäi väliin.

Olin hetken todella maassa. Luovuttaminen ei silti ollut vieläkään vaihtoehto. Halusin startata jäljellä oleviin kahteen Premium Eurooppa Cupiin ja kerätä tärkeää kokemusta sekä pisteitä ensi vuotta varten. Ensimmäisenä vuorossa oli Alanya, jota ennen ehdin tekemään vain pari vartin mittaista juoksulenkkiä. Tuloksena oli 16. sija – ja paljon materiaalia ensi talvena telkkarista tulevaa Matkaoppaat jaksoa varten. Kolmen viikon päästä Alanyasta kausi päättyi vihdoin tasapainoiseen kisaan ja hyvään neljänteen sijaan Eilatissa.

Vaikka mennyt kausi oli vaikea, ovat lähtökohdat ensi vuoteen todella hyvät. Polvi ei vaivaa enää ollenkaan ja se murtunut varvaskin parani ihan täydellisesti. Vaikeuksista huolimatta olen saanut tehtyä paljon tärkeää perustreeniä, joten kuntopohja on jälleen entistä kovempi. Mikäli taloudellinen puoli järjestyy, niin tulen treenaamaan ensi talvena pitkään lämpimässä ulkomaalaisten triathlonistien kanssa, jotta pääsisin tässäkin suhteessa samalle viivalle kuin muut. Ennen rankkojen treenijaksojen alkua annan kehoni kuitenkin levähtää ja panostan seuraavat viikot gradun puristamiseen.

Neljäs sija Eurooppa Cupin finaalissa Eilatissa!

2010-11-16T04:29:00.000-08:00

Kauden viimeinen kisa oli Israelissa käyty premium –tason Eurooppa Cup. Tapahtumana kisat olivat tosi hienot, sillä viikonlopun aikana täällä kisaili jopa 1700 age grouppilaista ja 400 8-16 v junnua! Eilat on myös vuoden 2012 EM kisajärjestäjä, joten siinäkin mielessä reissu oli hyödylllinen.

Omassa kisasuorituksessani uinti alkoi tosi hyvin. Rytmi sekosi kuitenkin taas ekalla poijulla noin 450 m uinnin jälkeen, kun hakkaus alkoi. Tipuin samalla kärkiryhmästä. Eroa kärkiuimariin tuli kuitenkin lopulta vain muutamaa sekuntia yli minuutti, mikä on vähän huomioiden, että kärjessä vedestä nousi erittäin hyvänä uimarina tunnettu venäläinen Abysova.

Pyörä ajettiin seitsemänä 5.8 km lenkkinä vaihtelevalla reitillä. Parin kierroksen jälkeen meitä muodostui vahvoista polkijoista neljän hengen ryhmä ja saavutimmekin kärkiporukan pari kierrosta ennen juoksuvaihtoa. Tässä vaiheessa hollantilainen Boterenbrood oli vaan valitettavasti päästetty karkuun, häntä kun ei pidetty kovana juoksijana. Saavuttaessamme ryhmän kukaan ei enää ollut halukas tekemään töitä. Loppu olikin melkoista istuskelua, kun vaan odottelimme juoksua ja niin ero hollantilaiseen venähti 1.45 minuutiksi.

Juoksu tuntui koko ajan tosi raskaalle. Taistelin noin 4,5 kilsaa lopulta voittoon yltäneen belgialaisen Verstuyftin ja toiseksi juosseen Abysovan kanssa, mutta sitten minun oli päästettävä heidät menemään. Yritin kaivaa kaikki voimani saavuttaakseni hollantilaisen pyöräkarkulaisen Boterenbroodin, mutta viimeisillä kilometreillä eromme (noin 30 s) ei pienentynyt enää yhtään ja kovimmaksi taistelukseni jäi se, etten päästä ketään takaa ohitseni. Maaliviivan ylitin siis neljäntenä.

Neljännessä sijassa on kieltämättä aina karvas maku… mutta tämän hetkisellä juoksupohjalla pitkän loukkaantumisjakson jälkeen vauhti ei vaan millään riittänyt parempaan, joten olen päivän suoritukseeni ihan tyytyväinen.

Kisan jälkeen snorklailimme Eilatissa yhden päivän. Ihan mahtava kokemus uiskennella koralliriutalla, tuntui kuin olisi ollut akvaariossa! Eilen sitten palasimme Suomeen ja niinhän siinä kävi, että kun stressi vihdoin helpotti, niin flunssa iski... toivottavasti kuume laskee pian, että pääsen nauttimaan siirtymäkaudesta. Onneksi pääsin kotiin tyrnivalmisteiden äärelle. Nyt saan nämä aivan loistavilta vaikuttavat ravintovalmisteet kunnon testiin! (www.tyrnivoima.fi, www.shinyhorse.com)

Vika kisa lauantaina Israelissa!

2010-11-09T04:49:00.000-08:00

Kilpapyörälenkki lumisateessa taitaa olla selvä vinkki siitä, että on aika pistää triathlonvermeet talviunille.

Kauden vika kisa on lauantaina käytävä Premium -tason Eurooppa Cup Eilatissa Israelissa. Kovaa menoa on siis tulossa.

Fiilis kisaan on hyvä. Ekaa kertaa tällä kaudella joku sairastelu tai loukkaantuminen ei ole kiusannut vikojen viikkojen treenejä! Tietty olemme vielä joutuneet ottamaan ekstravarovasti ja totuttamaan jalkoja juoksuun erittäin pienillä määrillä. Mutta on se vaan kiva lähteä kisaan, kun tuntee olevansa ihan kokonainen triathlonisti.

Eli ei kun vaan täydellä tsempillä kohti maaliviivaa! Olisi hienoa saada vihdoin tehtyä kisa alusta loppuun ilman ongelmia - se sitten riittää mihin riittää. Toivottavasti niin hyvään suoritukseen, että drinkki allasbaarista tulee ansaittua :)

Peukut pystyyn lauantaiaamuna!

Kuvia Alanyasta

2010-11-08T05:29:00.000-08:00

Startti

Pyörä kulki hyvin

Miesten kisaa katsomassa

Turismia

Loistavat kisat Alanyassa - tosin vain treenin kannalta

2010-10-27T05:23:00.000-07:00

Selvisin lopulta Alanyan Eurooppa Cupissa 16. sijalle. Ei hyvä sijoitus, mutta positiivinen maku hommasta jäi. Tuli tehtyä älyttömän tärkeä treeni parin viikon kuluttua käytävää Israelin kisaa ajatellen.

Kisan uinti oli täälä kertaa taas huono. En selvinnyt ehjin ajatuksin alun hakkauksesta. Eroa kärkeen 1.50 min.

Pyörällä saimme loistavan paritempovedon aikaiseksi ukrainalaisen Prystaikon kanssa. Omat pyöräjalkani olivat myös selvästi vahvemmat kuin kauden aiemmissa kisoissa. Saavutimme porukkaa ja eroa kärkeen oli parhaimmillaan alle 1.30 min. Vikalla 6 km kiekalla jouduin lopettamaan vetojuhdan työt ja venyttämään kipeytynyttä selkääni. Kun kukaan muukaan ei halunnut tehdä hommia, venähti ero kärkeen reiluksi pariksi minuutiksi.

Juoksu oli odotetun kammottavaa taistelua. Sattui. Eroa parhaisiin tuli kympillä reilut pari minuuttia, mutta tällä kertaa se ei vaikuta yhtään paljolle...sain juostua vain neljä 15 minuutin tosi hiljaista lenkkiä ennen kisaa ja siinä olivat kaikki juoksut viimeisten viiden viikona ajalta! Kyllähän se "vähän" näkyi askeleessa. Parasta kuitenkin oli, ettei varvas kipeytynyt touhusta yhtään lisää :)

Kisan jälkeen harrastimme yhden päivän ajan auringonottoa ja vuorikiipeilyä Kirsin kanssa. Seuraavana päivänä kilpailuruljanssi sitten jo jatkuikin viiden kilsan avovesiuinnin merkeissä. Uinti sujui paljon paremmin kuin triathlonkisassa - voitin selvästi pari tyttöä, joille hävisin 1.30 min triathlonissa eikä eroa parhaisiinkaan tullut kuin alle 2 min. Oli kyllä hullun kivan rankkaa touhua vetäistä viisi kilsaa keskellä aaltoista merta!

Kisaan valmistautumista ja kisan aikaisia tunnelmia pääsee seurailemaan alkutalvesta Nelosen Matkaoppaat -ohjelmasta. Luvassa ei taida olla kaunista katsottavaa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä piisaa ;)

Kisapäivä huomenna!

2010-10-23T05:11:00.000-07:00

Päätin siis tulla Turkkiin. Ja ainakin toistaiseksi oon tosi iloinen siitä. Keli on ihanan lämmin ja meressäkin tarkenee pulikoida niin pitkään kuin huvittaa. Myös kisajärjestelyt vaikuttavat toimivan. Ja mikä tärkeintä, juoksin eilen ekan kerran täysin kivutta varpaan kanssa eli huomenna on mahkuja juosta koko kymppi.

Saavuimme tänne Alanyaan torstain ja perjantain välisenä yönä. Eilinen päivä kului Matkaoppaat -ohjelman kuvauksissa, joten todistusmateriaalia reissusta on luvassa koko Suomen kansalle! Tänään aamusta kävimme sitten Panun kanssa ilman kameroita pyöräilemässä ja rekisteröitymässä ja nyt iltapäivästä edessä on pieni juoksu ja uinti sekä kisabriefing.

On selvä, että huomisessa kisassa en tule pääsemään helpolla. Mukana on nelisenkymmentä naista, joista kymmenkunta on ollut kärkipäässä tän vuoden maailmancupeissa. Eli vauhtia on luvassa. Pitää pyrkiä tekemään superhyvä uinti ja pyörittämään pyörää normaalin vahvasti. Juoksu on sitten vaan taisteltava läpi. Katsotaan mihin riittää. Peukut pystyyn!

Turkkiin kisailemaan, lomailemaan vai ei ollenkaan?

2010-10-17T02:39:00.000-07:00

Viime viikkoina oon käynyt aikamoista henkistä taistoa. Ei oo ollut kivaa. Jälleen kerran kauden kovin kunto jäi rakentamatta ja pääkisa piti jättää väliin. Harmittaa "hiukan".

Eka viikko iskun jälkeen lääkärikin oli positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin varvas oli lähtenyt paranemaan. Tämän jälkeen paraneminen kävi piinallisen hitaaksi. Vaikka kuin söin D-vitamiinia ja kalsiumia ja varoin rasittamasta koipea liikaa, ei murtuma tuntunut luutuvan. Viikko sitten kävelystäkään ei vielä tullut mitään, joten Etelä-Korean maailmancup oli pakko jättää väliin. Ei helppo päätös. Just tota kisaa olin odottanut koko kauden.

Nyt varvas on onneksi jo aika hyvä. Tänään juoksin ekaa kertaa 10 min eikä kipua juuri tuntunut. Aika käy silti vähiin. Jo viikon päästä olisi kova eurooppacupin kisa Turkissa. Täytyy pari päivää tunnustella, kannattaako reissuun lähteä. Mitään riskejä paranemisen suhteen emme ota.

Toivotaan kuitenkin, että juoksut eivät kipeytä jalkaa ja pääsen kisaan. Saisin ainakin tärkeää kisarutiinia ja hyvän treenin kauden vikaa kisaa ajatellen. Uintia ja pyörää olen pystynyt tekemään viime viikot kohtuullisesti, joten siltä osin kisaaminen voisi onnistua ok. Juoksu on tietty asia erikseen. Laskin just harjoituspäiväkirjat ja viimeisen 12 kuukauden kauden sisään juoksutunteja tuli vain kuutisenkymmentä. Ja vikat neljä viikkoa nollajuoksulla. Mutta ehkä se kipityskin taas sujuisi pelkillä lahjoilla ja suomalaisella sisulla...

Turkkia puoltaa kovasti myös se, että täältä syyskoleudesta olisi kiva päästä aurinkoon ;) Katsotaan miten reissuun lähdön kanssa käy, palaan asiaan muutaman päivän päästä!

Hyviä ja huonoja uutisia

2010-09-27T22:54:00.000-07:00

Hyvät uutiset ensin: pääsin ekaa kertaa kansainvälisen triathlonliiton Lontoon 2012 olympialaisten simulaatiolistalle. Oon tällä hetkellä "european new flag" -paikalla. Se kuuluu urheilijalle, joka on euroopan rankingissa korkeimmalla sijalla niistä urheilijoista, joiden kotimaista kukaan ei ole olympiapaikalla maailman rankingin kautta.

Ja huonot uutiset: viime kisassa satuttamani varpaan tyvinivel on murtunut. Tietää noin kuukauden juoksupaussia. Muuta saan treenata varovasti. Vielä olisi kolme tärkeää kisaa jäljellä... Harmittaa lievästi ilmaistuna.

Eurooppa Cup Loutraki, 6. sija

2010-09-19T06:07:00.000-07:00

Huh huh. On se triathlon rankkaa touhua. Maaliin pääsin kuitenkin ihan OK sijalla ja sain tärkeitä ITU pisteitä! Silti homma ei tänäänkään kulkenut ihan niin hyvin kuin jo toivoin... Joku kisakunnossa vähän mättää. No, kaikkeni ainakin annoin, kuten lopusta tulee ilmi. Ja oli touhussa nihkeydestä huolimatta myös paljon positiivisia juttuja.

Uinti tapahtui meressä isossa aallokossa. Onneksi treenailin edellisinä päivinä niin huonoilla laseilla, etten nähnyt kaikkea mitä aaltojen alla majailee...lieneeköhän ällöjen käärmekalojen ansiota, että kisassa uin ensimmäisen 750 m kiekan aivan loistavasti? Tulin nimittäin rantaan KÄRKIryhmässä ja lisäksi meno oli koko ajan tuntunut todella helpolle! Ehkä se uinti alkaa vihdoin sujua treenien lisäksi myös kisoissa! Mutta mutta...rannassa käydessäni tulkitsin Paulin suunnistusohjeen hiukan väärin ja ajattelin vetää tokan uintilenkin vähän kovempaa ja omaa linjaa. Joopa joo. Siitähän seurasi vaan se, että kadotin ryhmän peesin ja iski paniikki. Ei mennyt putkeen. Lopussa eroa kärkeen tuli kuitenkin ihan hyvä noin 45 s ja voitin yli minuutilla monia, kenen kanssa olen monesti uinut.

Pyörä kulki kohtalaisesti. Olin vaan tosi huonossa asemassa. Kärkiryhmään oli liikaa eroa ja takana tulevat hyvät kuskit olivat yli minuutin perässä. Yritin kympin verran saavuttaa kärkiryhmää yksin, mutta jalat eivät riittäneet ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi odottaa takaporukkaa. Saimme siitä heti todella hyvän yhteistyön aikaiseksi ja ajoimme kolmen naisen voimin koko ajan kovempaa kuin kisassa laiskotellut miesten kärkiryhmä ;) Valitettavasti vaan muut viisi tyttöä eivät auttaneet lisävauhtia. Ja valitettavasti myös naisten kärkiporukassa oli kova veto. Eroa pyörän jälkeen oli heihin noin 2 min.

Juoksussa olin taas kumman poikki. Ei ollut kuntoa, kuten jo odotin. Vaikka enpä silti juossut kovin paljon hiljempaa kuin kisan voittaja...Mutta omasta pyöräryhmästäni hävisin kahdelle tytölle, mistä en tykkää yhtään, sillä haluan tosi paljon aina voittaa edes oman porukkani ;). Nyt olin vaan ihan väsy jo puolivälin paikkeilla eikä askel pysynyt ylhäällä. Vikoillle kilsoille löysin onnekseni jostain hullun vaihteen ja ohitin vielä pari kärkiryhmässä ajanutta. Maalissa pyörryin kirjaimellisesti. Herättyäni jalat kramppailivat tosi friikisti. Ensiapu sai mut tolpilleni kehon jäähdyttelyn ja lisähapen voimin.

Nyt muutama tunti kisan jälkeen olo on yllättävän okei. Paitsi, että vasemman jalan kakkosvarvas on kipeä, turvonnut ja sininen :( Ilmeisesti löin sen kisassa meren kivikkoon. Toivottavasti se toipuu pian. Pää ei kyllä kestä enää mitään juoksutaukoja. Peukut pystyyn, että varpaassa on vaan vaikka joku paha mustelma!!!!!!!!!

ps. Kiva kirjoitella poolin vieressä varjossa komeiden miestriathlonistien ympäröimänä, herkkuna cokis-light ja mehujää :)

Kreikkaan!

2010-09-15T09:35:00.000-07:00

Hurahtipa kisojen välinen aika taas nopeasti. Ensimmäinen Hollannin jälkeinen viikko meni edelleen flunssaa parannellessa. Ikävää fiilistä lisäsi se, että joku hermo leikatusta jalasta kiukutteli kovien kisojen jäljiltä ja juoksut täytyi jättää väliin reiluksi viikoksi. Onneksi kroppa kuitenkin toipui ja pikkuhiljaa saimme läjän kehittäviä treenisettejä aikaiseksi.

Pääharjoituksina joka lajissa olivat kisavauhtiset rennonreippaat treenit. Kolmessa kovassa uinnissa läiskin eri mittaisia sarjoja lyhyillä palautuksilla 1.20 -> 1.10 vauhdilla reilut pari kilsaa per treeni. Huippuhyviä harjoituksia olivat myös pari juoksua, joissa haimme rentoutta 3.30/km vauhtiin. Lisäksi ajoin ergolla muutaman kohtalaisen tehokkaan lyhyen harjoituksen. Yhteenvetona voi sanoa, että uinti kulkee, pyörä on tavallisen okei ja juoksu on tilanteeseen nähden hyvää, muttei vielä sillä tasolla millä se parhaillaan vuosi sitten ennen loukkaantumista oli.

No, ensi sunnuntaina pääsen jälleen eurooppacupiin testaamaan pitävätkö ylläolevat kuntoanalyysit paikkansa...!?! Aivan hullun hauskaa päästä taas rääkkäämään itseään kovien kilpakumppaneiden vierelle! Toivottavasti kropasta irtoaisi tällä kertaa kaikki mitä on otettavissa. Odotan tosi paljon reissulta myös sitä, että jäämme kisan jälkeen viikoksi lämpöön ja aurinkoon ulkoilemaan.

Niin, täytyyhän sitä vielä munkin hehkuttaa viime viikkojen päätriathlonuutista: Helsinki City Triathlon oli jälleen osallistujien määrällä mitattuna kaikkien aikojen suurin Suomessa järjestetty triathlon!!! Vaikka sää oli turhan viileä, ei se lannistanut Stadikan iloista tunnelmaa. Kyllä Paul, Marko ja muut järkkärit tekivät taas mahdottoman hienon työn tapahtuman järjestämisessä!

Tyhjällä renkaalla 11. Almeressa

2010-08-29T05:07:00.000-07:00

Kauan voi jaksaa, kun koko ajan potkitaan päähän? Ei uskoisi, että tällasta epäonnea voi olla ihan jatkuvasti... Vaikka mielestäni elän ja ajattelen hyvästi, niin oonko kuitenki tehny jotain pahaa, kun huono karma ei tunnu hellittävän?!!!????

Lähtökohdat tän päivän kisaan ei olleet parhaat mahdolliset. Flunssa suuttui, kun rääkkäsin sitä viime viikonlopun kisassa ja tällä viikolla ääntä alkoi tulla kurkusta vasta torstain paikkeilla. No, onneksi kroppa taas kokosi itseään ja eilen alkoi olla jo melko terve olo nuhaa lukuun ottamatta. Joka tapauksessa kaikki viimeistelytreenit jäi väliin ja olo oli aikas voimaton. Hullun huonoa tuuria tämä flunssakin, sillä en oo moneen vuoteen ollut muutamaa päivää kauempaa kipeänä ja just nyt iski parin viikon tauti.

Vaikka uinti ei kovin hyvälle tuntunut, niin selvisin siitä OK ryhmään ajamaan. Kova pyörätykki Swallow ja Vodickova olivat koko kisan ajan johdossa, mutta meidän porukka saavutti kakkosryhmää jatkuvasti. Lopulta se saatiinkin kiinni. Itse en vaan ollut siinä vaiheessa geimeissä mukana, sillä parin kymmenen kilsan jälkeen pyörästäni alkoi kuulua kummaa ääntä. Kauhukseni huomasin takarenkaan tyhjentyvän jatkuvasti. Pari kierrosta pystyin sitkuttelemaan pehmeällä renkaalla ryhmän mukana, mutta 11 km ennen maalia tipuin mutkaisella mukulakivipätkällä. Luovuttaa en halunnut, vaikka rengas oli tässä vaiheessa jo tosi löysä. Päätin ajaa loppuun vaikka väkisin. Reidet olivat ihan poikki eikä pyörä tuntunut liikkuvan yhtään, mutta pääsin vaihtoon parisen minuuttia ison porukan perässä.

Juoksussa olin ihan poikki. Askel oli tosi raskas ja 10 km tuntui maratonille. Enpä silti päästänyt siinä ketään takaryhmäläisiä ohitseni ja maalissa olin about 11. Edes maaliin pääsy oli tärkeää, sillä jos kolmen viikon päästä käytävä Kreikan Eurooppa Cup menee okei eikä epäonni enää vaani, niin saatan saada Suomelle maapaikan olympialistalta.

Nyr ketuttaa silti tajuttomasti!!!!! Aika kovaa touhua myös budjetille, kun epäonnen takia ei saa mahdollisuutta palkinnoille ja liitolta tulee matkatukea sen mukaan, paljonko häviää ajallisesti kärjelle. Onneksi syksyllä on vielä neljä kisaa tulossa. Sisusta niissä menestyminen ei ainakaan jää kiinni.

Eurooppa Cup Karlovy Vary, 8. sija

2010-08-22T05:57:00.000-07:00

No nyt on kansainvälisen tason paluukisa tehty :) Nautintoa reissu ei ollut, mutta sisulla sain rutistettua ihan tyydyttävän suorituksen.

Huonointa kisassa oli taas kerran uinnin täydellinen epäonnistuminen. Ei vaan taas pää pitänyt alkuhässäkässä, kun vielä lasitkin lyötiin silmiltä. Ketuttaa, kun ei tunnu vuoden treenit purreen!!! Onneksi kuitenkin eroa tuli kärkityttöihin vain se pari minuuttia mitä viimekin vuonna, joten jos tämänpäiväinen moka menee niiden 358 kisaamattoman päivän piikkiin ja seuraavassa kisassa tunnen taas oloni kotoisaksi, niin huomattavasti parempaa uintia on luvassa.

Huono uinti rankaisi tänään siten, että jouduin jälleen ajamaan koko pyöräosuuden yksin. Tosin vain 15 s minua ennen vedestä nousi aivan älyttömän pyörä- ja juoksuosuuden tehnyt Ewa Komander, joka lopulta vielä voitti koko kisan! Eli jos olisi pyöräjalka jaksanut rykäistä hänen peesiin niin huonollakin uinnilla kaikki olisi ollut mahdollista...mutta ei tänään mun jaloilla. Lopulta siis ajoin koko pyörän tempoa muutamia pieniä, mutta valitettavan huonotasoisia, ryhmiä ohitellen. Eroa kärkiryhmään tuli noin kaksi minuuttia lisää.

Juoksussa jalat olivat koko ajan aikas poikki, mutta sain silti ohiteltua edelläni menneessä ryhmässä ajaneita ja kipitin koko kisan neljänneksi nopeiten. Eroa Ewaan tuli noin 1 min ja tokaan, Radka Vodickovaan vain 40s, mikä oli ok ottaen huomioon, että Radka on tänä kesänä ollut maailmancupin palkintopallilla. No, päivät tietty vaihtelee, mutta kuitenkin mun juoksuosuus oli vähintään tyydyttävä, kun se vielä oli mun eka 10 km lenkki - niin, siis edes vk-teholla en ole vielä päässyt niin pitkään juoksemaan.

Nyt toivon, että kisasta palautuminen sujuu hyvin, sillä ensi viikonloppuna olisi tiedossa seuraava Eurooppa Cup Hollannissa. Ennen kaikkea toivon, että kurkkuni vihdoin paranisi eikä ärtyisi tämänpäiväisestä tykityksestä entisestään. Mua on nimittäin jo viikon verran vaivannut enterovirus. Kuumetta ei ole ollut kovasti, mutta kurkku on ollut sikakipeä. Normitilanteessa en olisi tainnut edes lähteä tämänpäiväiseen starttiin, mutta kun kurkku oli jo eilen ja tänään aamulla selvästi parempi ja kisan saaminen oli tosi tärkeää, niin päätimme ottaa pienen riskin.

Eli peukut pystyyn ensi viikonloppua varten! Nyt täytyy lähteä katsomaan miesten kisaa ja tsemppaamaan Panua!

Starttiviivalle 358 pitkän päivän jälkeen

2010-08-17T02:01:00.000-07:00

Ensi sunnuntaina kymmeneltä seison vihdoin kansainvälisen kisan starttiviivalla. Silloin on kulunut 358 päivää edellisestä ulkomaan kilpailustani. Ne päivät eivät todellakaan ole olleet helppoja.

Minulle tulosta tärkeämpää tässä ensimmäisessä eurooppacupin kisassa on päästä kokemaan ne fiilikset, joita kilpaileminen pro-tasolla tuottaa. Saan kokea starttia edeltävän jännityksen (joka kyseisellä hetkellä ei kyllä tunnu yhtään kivalle) ja maaliin tuloa seuraavan endorfiinihuuman. Viime syksynä luulin jo menettäneeni mahdollisuuden näihin tunteisiin ikuisiksi ajoiksi.

Nyt aion ottaa kaiken ilon irti kisailemisesta - ei kun kroppa rockaamaan!

SM-kultaa sprinttimatkalta!

2010-08-07T23:47:00.000-07:00

Kisakausi aukesi eilen parhaalla mahdollisella tavalla, kun voitin SM-kultaa pikamatkalla! Oli kiva kilpailla pitkästä aikaa SM-kisoissa, ne kun ovat parina viime vuotena jääneet kansainvälisten koitosten takia väliin. Lisäksi Kuopion kisajärjestelyt olivat jälleen kerran hienot ja paikalla oli ihan hyvää kisafiilistä. Porukkaa olisi vaan mahtunut mukaan rutkasti enemmän.

Omassa suorituksessani uintiote oli ihan vahva, mutta muuten meno ei ollut yhtään nautinnollista pienen pahoinvoinnin ja reisien jumin takia. Suorituksesta jäänyt fiilis antoi kuitenkin viitteitä siitä, että seuraavissa kisoissa voi kulkea mukavasti. Juoksukestävyyskin vaikuttaa olevan OK, sillä jatkoin eilen kisan jälkeen kovatehoista juoksua yhden 2,5 km lenkin verran ja koivet tuntuivat enemmänkin aukeavan kuin väsyvän. Nyt vaan sopivasti treeniä ja lepoa seuraavaan pariin viikkoon :)

Kiitokset Kuopion kisan järjestäjille hienosta tapahtumasta ja treeni-iloa kaikille mukana olleille urheilijoille!

Kisakausi alkaa pian, vihdoin!!!

2010-08-03T10:17:00.000-07:00

Vaikka kesä alkaa kalenterin mukaan olla loppusuoralla, on mun kauden ainoa kisa edelleen Kisko-triathlon...mutta onneksi nyt saan vihdoin kisaruljanssin käyntiin! Avauskoitoksena toimii ensi lauantain pikamatkan SM-sprintti Kuopiossa. Sen jälkeen kiertelen kansainvälisiä kisoja pitkälle syksyyn:

22.8. Eurooppacup / Tsekki
29.8. Eurooppacup / Hollanti
19.9. Eurooppacup / Kreikka
(10.10. Maailmancup / Meksiko)
16.10. Maailmancup / Etelä-Korea
24.10. Eurooppacup / Turkki
13.11. Eurooppacup / Israel

Eli ihan tiukkaa settiä olisi luvassa. Jännä nähdä, miten kroppa toimii tositilanteessa lähes vuoden tauon jälkeen. Polven suhteen en usko tulevan ongelmia, mutta muuten homma saattaa tietty olla ekoissa kisoissa hakusessa. Toisaalta kunhan saamme vielä starttien kautta kaivettua juoksujaksamisen ja rutistuksen esiin, niin kutina on, että saattaa alkaa kulkea yllättävänkin kovaa ;).

Nyt täytyy kuitenkin palautella muutama päivä viime viikkojen treeneistä ja epätoivoisesta gradun kanssa taistelusta. Sitten lauantaina pääseekin vihdoin irti!

Kova treenijakso ja täyslepoa

2010-07-16T01:39:00.000-07:00

Heinäkuun alkupuoli sujui loistavasti reippaiden treenien merkeissä. Oli aivan mahtavaa päästää vihdoin kroppa irti niin monen jarruttelukuukauden jälkeen.

Eka tositesti etenkin polvelle oli Kisko-Triathlonin pikamatka. Siinä sain ekaa kertaa luvan juosta yli pari kilometria kovaa yhteen menoon...täytyy myöntää, että "hiukan" jännitti!!! Lisäjännitystä toi myös reitin mäkisyys. Jos olisimme etukäteen tienneet, kuinka paljon mäkiä juoksussa on, niin tuskin olisin uskaltautunut starttaamaan. Lopulta homma kuitenkin sujui ihan uskomattoman hyvin, eikä jalka häirinnyt edes jyrkimmissä alamäissä!!! Ihanaa!!!!! Ihan täysiä en tosin saanut päästellä, vaan etenin pyörällä vieressä ajavan valmentajan tarkan teknisen ohjauksen alaisena ;) Silti vauhti oli hyvä ja tulin maaliin ensimmäisenä pikamatkalaisena miehet mukaanlukien.

Kisko Triathlonia edeltävällä viikolla ja sen jälkeen teimme myös paljon muita kovatehoisia treenejä, pääasiassa pyörällä ja eri lajeja yhdistellen. Yhteenvetona niistä voi sanoa, että varsinkin lihasten vireys vaihtelee melkoisen paljon: toisinaan kulki ihan kovaa, kun taas toisinaan meno oli ärsyttävän nihkeää. Etukäteissuunnitemana oli, että Kokkolan SM-kisa olisi myös toiminut yhtenä hyvänä harjoituksena, mutta lopulta päätimme malttaa jättää sen väliin. Kympin juokseminen yhtäkkiä olisi voinut vetää koivet pahaan juntturaan.

Huomenna tarkoituksenani oli tehdä uintiosuus Joroisten erittäin odotetussa puolimatkan SM-kisassa, jossa ainakin miesten sarjassa on mukana lähes kaikki maamme huiput. Tämäkin reissu jää kuitenkin ikävästä syystä väliin. Tiistaina selkääni iski pitkästä aikaa noidannuoli ja kävelykin meni mahdottomaksi. Onneksi kramppi alkoi laueta nopeasti ja nyt selkä kestää jo kunnon kävelyä ja kevyttä uintia ja huomenna toivottavasti jo muutakin pk:ta. Niinpä tämä muutaman päivän täyslepo saattaa nyt tehdä vaan hyvää...takana kun on tosi pitkä jakso yli 20h treeniviikkoja, joista vikoissa on myös paljon kovia treenejä sisällä. Joroisten kisaturistiksi olisi silti ollut kiva päästä. Tsemppiä kaikille SM-kisaan osallistuville!

Leiri korkealla takana ja vauhdikasta menoa edessä!

2010-07-01T07:00:00.000-07:00

Palasimme jo viikko sitten Font Romeusta maan pinnalle, joten nyt on vihdoin aika vetää yhteenvetoa hyvästä kolmen viikon leiristä!

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, majapaikka oli aikas karu vanha koulu... mutta juoksurata ja uimahalli olivat onneksi uudistetut, mikä oli tietty treenileirillä pääasia.

Treeneihin tuli valitettavasti ekan viikon jälkeen pientä takapakkia. Polvi oli loistava ja taisimme innostua juoksemaan heti alkuun hieman turhan paljon. Se sitten kostautui ihmeellisenä lonkkakramppina :( . Viimeisenä kahtena leiriviikkona en pystynytkään juoksemaan kuin lyhyitä lenkkejä tosi hiljaa hissutellen. Mutta onneksi lonkka ei haitannut uinti- ja pyörätreenejä. Oli hieno uida, kun radalla oli tilaa ja oli aivan ihanaa polkea kunnon mäkiä!

Leirin lopuksi olin vielä Kirsin ja äidin kanssa lomailemassa reilun vuorokauden Barcelonassa. Oli tosi kivaa unohtaa ihan täysin urheilut heti leirin perään. Alkuun shoppailimme valtavassa outletissa ja toisena päivänä ihmettelimme sitten nähtävyyksiä.

Nyt lonkka on täysin terve ja polvikin tuntuu edelleen tosi hyvälle. Suunnitelmissa on, että teemme heinäkuun alkuun kunnon satsin lajinomaisia tehotreenejä (tietty polven ehdoilla) ja elokuussa olisi sitten tarkoituksena alkaa kiertää Eurooppa Cupin ja Maailman Cupin kisoja.

Kisanumeron vetäisen kuitenkin päälle jo ylihuomenna Kisko Triathlonissa! Tosi hauskaa päästä kiskomaan, vaikka vielä ei ihan täysiä olekaan lupa painella...lähinnä tavoitteena on tutkailla, miten polvi toimii, kun juoksen yhteen putkeen reipasta vauhtia yli tämän hetkisen ennätyksen, mikä on tasan 10 min. Mutta jos lauantain koitos sujuu polven suhteen hyvin, saatanpa vielä jälki-ilmoittautua viikon päästä käytäviin perusmatkan SM-kisoihin!

Vuorimaisemia

2010-06-11T05:07:00.000-07:00

Olemme olleet nyt viikon ajan korkean paikan leirillä Etelä-Ranskan Font Romeussa. Leiripaikkana tämä on tarjonnut tosi paljon uusia virikkeitä. Alppimaisemat ovat aivan upeat. Pyörälenkeillä pääsee ajelemaan jylhille vuorille ja vehreisiin laaksoihin ja juoksenteluun löytyy mukavia metsäpolkuja sekä hyvä juoksurata. Myös uimahalli on loistava ja opistolta saa varata 50 m radan omaan käyttöön niin usein kuin haluaa. Ainoana miinuksena on turhan epävakaiset säät sekä majoituspaikkana toimivan urheilukoulun ”lievä” kunnostustarve.

Kivaa Font Romeussa on myös se, että täällä leireilee useita eri lajien maailman huippuja. Olemme tehneet uintitreenejä samaan aikaan Saksan ja Portugalin triathlon maajoukkueiden kanssa ja juoksuradalla olemme saaneet ihailla suosikkini Paula Radcliffen askelta (joka tosin on nyt hieman hassu ison vauvamahan vuoksi). Lisäksi paikalla vilisee muitakin triathlonisteja, kestävyysjuoksijoita, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja uimareita.

Myös se tärkein eli treenaaminen on sujunut tosi hyvin. Ekat pari päivää olo oli vähän outo ja varsinkin uima-altaassa hapotti kumman herkästi, mutta sitten kroppa tuntui sopeutuvan tähän touhuun. Tehot olemme muutamaa taloudellisuus- ja ala-VK-harjoitusta lukuun ottamatta pitäneet rauhallisina ja määränkin Pauli on pitänyt kurissa, vaikka täällä tekisi mieli urheilla joka päivä aamusta iltaan... Onneksi leiriä on vielä pari viikkoa jäljellä, joten kivaa on reilusti luvassa! Nyt täytyykin taas lähteä polskimaan ja ihailemaan Saksan huippunistien korkeaa kyynärpäätä ;).

Loppukevään tunnelmia

2010-05-23T06:31:00.000-07:00

Niin se vaan on jo kesä Suomessakin! Viimeiset pari viikkoa oli kyllä nautinnollista ulkoilla, kun ei tarvinnut pukeutua michelin ukoksi :) Toivottavasti nyt ei vaan liikaa kylmene, vaikka tuota vettä näyttää tulevan.

Treenaaminen on edelleen sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Mallorcan leirin loppu meni kivasti ja saimme siis siellä aikaiseksi loistavan parin viikon harjoitusjakson. Suomeen palattua iski pieni stressijakso päälle, kun jälleen kerran oli kasaantunut ikävästi rästitöitä...varmaan nämä hommat osaltaan vaikuttivat siihen, että palautuminen leiristä oli vähän hitaampaa kuin toivoimme.

Leiriltä paluun alkupäivinä kävin myös ajamassa elämäni ensimmäisen pyöräergotestin Helsingin Urheilulääkäriasemalla. Raakaa kieltä puhuva mittalaitteiden data sekä erittäin asiantuntevan henkilökunnan kommentit kertoivat nekin palautumisen puutteesta. Yllättävää, mutta erittäin positiivista, oli maksimihapenoton säilyminen todella hyvällä tasolla, vaikka en ollut syksyn jälkeen käynyt mk-syketasolla kuin pari kertaa!

No, lopulta kroppakin palautui ja sen jälkeen olemme jo saaneet tehtyä tosi hyviä harjoituksia. Parasta on ehdottomasti se, että juoksukunto kohoaa koko ajan. Tai eipä juostessakaan kunto tunnu rajoittavan, mutta tekniikan kanssa saan vielä varmasti muutamat treenit taistella...viime tiistaina juoksimme ekan kerran rentoja satasia ja siinä oli kyllä naurussa pitelemistä, kun ei tiennyt miten olisi jalkoja nostellut. Onneksi kuitenkin jo tuo yksi treeni auttoi paljon ja eilen pieni reippaampi pätkä oli jo nautinnollista menoa.

Seuraavaksi panokset kovenevat ja lähdemme kesäkuun alussa kolmeksi viikoksi korkealle Font Romeuhun treenailemaan. Se on mun eka kerta korkealla, joten odotan tosi innokkaasti, miten se onnistuu!

Vettä

2010-05-04T04:42:00.000-07:00

Mallorcan leirin eka viikko sujui aivan mahtavasti. Aurinko paistoi, sain tehtyä ison satsin perustreeniä ja pieneksi yllätykseksi pyörä myös vaikutti liikkuvan vaúhdikkaasti.

Mutta sitten perjantai-iltana tuli takapakki. Olo oli iltapäivästä lähtien hieman huonovointinen ja illalla sitten nousi lähes 39 C kuumetta. Onneksi tauti kuitenkin helpotti jo yön aikana. Pidimme lauantaina lepopäivän ja sunnuntainkin otin tosi kevyesti, minkä jälkeen ajohalut alkoivat jo olla aikas kovat.

Ikäväksi yllätykseksi Mallorcan saari-ilmasto näytti kuitenkin eilen huonoimmat puolensa. Satoi "vähän" vettä... Aamupäivällä keli oli vielä melko siedettävä ja teimme 3 h lenkin (tosin muita pyöräilijöitä ei silloinkaan enää teillä näkynyt ja munkin näpit jäätyi niin pahasti että tarvin apua vaatteiden riisumisessa...). Iltapäivällä sade kiihtyi edelleen ja illalla teillä oli niin paljon vettä, että jouduin kahlaamaan tien yli uimahallille jalat valehtelematta reisiä myöten vedessä!

Onneksi tänään keli on paranemaan päin. Aamulla kävimme rohkealla suomalaisporukalla tekemässä kivan avovesiuinnin. Iltapäivän suhteen on vielä epäselvää teenkö juoksun ja toisen uintitreenin vai pääsisikö tuonne jo ajamaan. Toivottavasti ainakin huomenna ja ylihuomenna pystymme polkemaan kunnon lenkit ennen kuin perjantaina lennämme jo Suomeen!

Terveiset Mallorcalta

2010-04-27T02:14:00.000-07:00

On se vaan hieno treenata, kun aurinko paistaa ja lämpöä riittää :) Kerrankin onni oli myötä, sillä Islannin tuhkat väistyivät viime hetkellä ja pääsimme perjantaina lentämään tänne Mallorcalle. Olisi kyllä ollut tosi harmi, jos olisimme jääneet Suomen koleuteen, sen verran olen tästä touhusta haaveillut talvella ergoa polkiessa.

Leiri on käynnistynyt perussetillä. Ennen tänne tuloa en ajanut metriäkään kilpurilla jopa seitsemään kuukauteen ja maastopyörälenkkejäkin tein vain pari kertaa... joten leirin pääteemana on saada säämiskäaikaa ja totuttaa koipia kampien pyörittämiseen. Kahtena ensimmäisenä päivänä ajoimmekin pitkät rauhalliset lenkit aika tasaisessa maastossa ja eilen ajoin muutamia vk-ala vetoja tempoasennosta ja lisäksi nousimme rauhallisesti pienen vuoren. Pyöräilyjen lisäksi ohjelmaan on kuulunut ihan lyhyitä kevyitä juoksuja, drillejä ja pari uintia märkäpuvulla meressä.

Tänään vuorossa on pyörätön päivä. Ei kyllä oikein malttaisi, mutta varmasti ihan hyvä ettei ahnehdi pyörää ihan liikaa heti alkuun. Aamulla kävin uimassa muutaman kilsan kelauksen ja illalla pääsen tekemään pienen polven kuntoutusjuoksun ja uintikuntopiirin ulkoaltaaseen. Kivoja treenejä nekin!

Loistavaa tässä leirissä on kelien lisäksi se, että kaikkia lenkkejä ei tarvitse polkea yksikseen. Leireilemässä on nimittäin useita kymmeniä suomalaisia pyöräilijä/ triathlonisti / juoksija kuntoilijoita ja veteraanikilpailijoita. Lisäksi tällä viikolla saarelle saapuvat ainakin Merja, Heidi, Teemu ja Samuli, joten myös triathlonistien yhteistreenejä lienee luvassa. Katsotaan mitä tuleman pitää :)

Hölkyttelyn hurmaa!

2010-03-17T07:09:00.000-07:00

Nyt saan vihdoin säännölliset juoksut käyntiin! Kävin maanantaina polveani hoitaneella fyssarilla Tiina Lahtinen-Suopankilla ja hänen mukaansa askel näytti matolla ihan normaalille ja saan nyt siis juosta vapaasti. Vielä täytyy vaan malttaa pitää näpit erossa juoksumaton vauhtinappulasta...ei ihan helppoa, sillä olisi kova halu testata kuinka kammolle reippaampi tuntuu. Hidas vauhti yllätyksekseni on aivan yhtä kevyttä kun puoli vuotta sitten...?!? Lisäksi tietty juoksutreenit loppuvat vielä tylsän äkkiä, mutta silti: back on track :)

Myös muut treenit ovat sujuneet suunnitelmien mukaan ja hyvää pohjaa kevään kovempia kuureja varten luulisi alkavan löytyä. Silti täytyy myöntää, että yksitoikkoiset talven sisätreenit alkavat jo puuduttaa. Lisäksi uintivire on viimeiset pari viikkoa ollut kateissa, joten altaassa polskiminenkaan ei ole ollut nautintoa. On se vaan uinti kumman herkkä laji. Luultavasti - ja ainakin toivottavasti - pieni kevennys tuo tässä tapauksessa otteen takaisin entistä ehompana. Potkua ergoihin yritän hakea puolestaan siitä, että viiden viikon päästä lähdemme Mallorcalle nauttimaan aidosta lajitreenistä! Ja antaahan tuo Suomen aurinkokin jo virtaa päiviin.

Triathlonistin viikonloppu

2010-02-27T08:05:00.000-08:00

Treenit tuntuvat sujuvan olosuhteisiin nähden aivan loistavasti. Tämän viikon jälkeen päättyy kauden ensimmäinen pidempi perustreenijakso. Polvitauon jälkeen päätimme Paulin kanssa, ettemme yritä turhaan kiirehtiä, vaan etenemme suosiolla pari kuukautta normaalia aikataulua jäljessä. Kovia kisoja riittää jopa marraskuulle, joten niitä ehtii vaikka aloittaisi vasta keskikesällä. Eli nyt olisin vähän niin kuin viettänyt joulua! Tosin ihan perinteistä suklaan nassutusta nämä viime aikojen perusviikonloput eivät muistuta…

Lauantaiaamut ovat olleet aikamoisia työjuhtasettejä. Hieman olen tainnut saada hullun maineenkin Malmin uimahallilla ;). Aamut ovat alkaneet pitkällä uintikelauksella. Esimerkiksi tänään matkaa kertyi 7 km ja pääsarjana oli 4x300 + 6x200 + 2x12x100 1.30 -> 1.20 / 5-10s tauko. Uinti on usein lauantaisin ollut aikas työstämistä, sillä takana on perjantai-illalla tehty viikon reippain treeni. Tänään kuitenkin meno oli yllättävän pirteää. Heti uinnin perään on seurannut kipaisu alakerran kuntosalille. Siellä olen tehnyt aerobista ja vähän salia. Tänään ajoin tunnin ergoa (5 x 6 min vk) ja perään juoksin 10 min, steppailin 10 min ja soudin 10 min. Sitten vielä salitreeni ylävartalolle. Aamusetin perään palautusjuomaa on ollut kiva kulautella kylmäaltaassa.

Lauantai-iltapäivät ovat sujuneet ihan vaan kotosalla tankatessa ja lököillessä. Tänään päivän kohokohta oli Mulan -leffa telkkarista. Illalla edessä on ollut jumppaa ja joko kevyt uinti + vesijuoksu, hiihto tai hyppely + spinning. Joka tapauksessa vain reilun tunnin kevyt treeni. Sunnuntaiaamuisin on perinteen mukaan ollut pk:ta, viime aikoina noin 3 h hiihtoa + 1 h ergoa. Iltaisin olen palautellut reilun tunnin uinnilla ja vesijuoksulla. Viikonlopun kruununa lihakset on hierottu auki sunnuntai-iltaisin. Syksyn polvipainajaisen jälkeen nautin kyllä aivan mielettömästi näistä liikunnan täyteisistä viikonlopuista. Mukavin sattumus oli silti se, kun tässä eräänä päivänä JUOKSIN kiireessä junaan enkä edes tajunnut juoksevani, ennen kuin kipitystä oli takana satoja metrejä! Taisivatpa VR:n talvitakkuilusta stressanneet kanssamatkustajat pitää minua hieman höyrypäisenä, kun virnuilin klo 6.30 aamulla megaleveä hymy naamallani :)

Treeniä ja gradua

2010-02-13T05:34:00.000-08:00

Gradun tutkimusosuus pyörähti käyntiin ja se tarkoittaa tiivistä puurtamista Urheilulääkäriasemalla muutamana päivänä viikossa. On kyllä ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan testiasemalla toimimiseen ja vempeleisiin, joilla kropasta saadaan skannattua vaikka mitä!

Graduhommien takia treenaaminen rytmittyy nyt selkeästi eri päivien välille. Ainakin tähän mennessä se on toiminut, sillä kunto tuntuu nousevan aikas huimaa vauhtia. Käytännössä rytmitys on tarkoittanut sitä, että muutamana päivänä viikossa teen vain kevyen vesitreenin tutkimuspäivän perään ja muina päivinä sitten harjoittelua tulee 3,5 - 5,5 h. Vaihtelu tekee kropan lisäksi mielelle hyvää.

Polven tilanne on sellainen, että lähes kaikki juoksudrillit ja hypyt sujuvat jo ok. Juoksukin sujuu tosi hiljaa, mutta lenkkejä emme ole vielä aloittaneet. Etenemme sillä ajatuksella, että huonolla tekniikalla on turha lähteä pinkomaan. Polven liikkuvuus ei edelleenkään ole normaali, joten sitä pitäisi saada vielä hieman eteenpäin ennen kuin normitreenaamisen voi aloittaa. Uutena lisänä polven kuntoutuksessa olen saanut LPG-hoitoa, joka muutaman ensikokeilukerran perusteella tuntuu auttavan tosi paljon etenkin turvotuksen vähentämisessä ja liikkuvuuden lisäämisessä.

Paranee paranee, mutta hitaasti

2010-01-20T08:18:00.000-08:00

Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin ja itselleni se tänä vuonna meinaa raakaa arkipuurtamista treenien, gradun ja kuntoutuksen parissa. Ei jää pahemmin aikaa päikkäreille, mutta kiva se on kun puuhaa riittää syksyn epämääräisen oleskelun jälkeen! Polvikin paranee koko ajan, mutta taas kerran hitaammin kuin odotan ja toivon. Kävin maanantaina lääkärillä ja tänään fyssarilla ja molemmat suhtautuivat tilanteeseen ihan positiivisesti. Käskivät malttaa sekä jatkaa jumppaamista…

Treenata saan periaatteessa jo mitä vaan ja niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Mutta kyllä sitä käytännössä joutuu tosi paljon säätämään ja rajoittamaan menoa. Hankalinta on, kun polvi käyttäytyy ennalta arvaamattomasti: teimme pari reilut 20 h treeniviikkoa vuoden alkuun ja koipi oli yllättävän yhteistyöhaluinen, mutta sitten kevyellä viikolla polvi yllättävästi huononi. Eli nyt voi mietiskellä tuliko väsy vaan reilusti rasituksen perään vai onko polvi triathlonistin unelma ja toimii sitä paremmin mitä enemmän treenaa ;).

Vaikka määrää saa siis edes hiukan tahkottua, niin lajivalikoima on edelleen valitettavan suppea. Juosta ei pysty. Tai kyllähän juoksu tavallaan jotenkuten onnistuu, mutta on se semmoista linkkaamista ettei oo mittään järkee. Pääasiassa aika onkin kulunut uima-altaassa ja sisäliikuntavälineiden parissa. Onneksi myös lunta ja talvea riittää ja hiihtely sujuu, kun malttaa etsiä tasaisempia reittejä. Varsinkin perinteisen suksiminen on ollut ihan älyttömän hienoa – siinä tulee aina niin mahtavan vanhanaikainen fiilis, kun tahkoaa menemään kuin marja-liisa konsanaan. Nyt mulla on pieni flunssa päällä, mutta jos olo tokenee, niin viikonloppuna on runsaasti liikuntaa luvassa huipennuksena sunnuntain pääkaupunkiseutua kiertelevä ”laturetki”!

Vuosi meni ja uusi alkaa!

2009-12-30T06:45:00.000-08:00

Joulu sujui tänä vuonna leppoisasti perinteisissä merkeissä. Herkkuja nautiskelimme mahan täydeltä, piirrettyjä ja romanttisia elokuvia katsoimme joka päivä ja nukuttua tuli uskomattoman paljon. Joulun kruunasi pari superkevyttä hiihtelyä kauniilla valkoisilla hangilla.

Vaikka lajivalikoima on laajentunut jopa hiihtoon, on polven paraneminen silti ollut hitaampaa, mitä uskoin. Tai sitten vaan maltti alkaa olla lopuillaan. Joka tapauksessa treenaaminen on edelleen täytynyt pitää tosi kevyenä. Määrää saan onneksi jo tehtyä kohtalaisesti. Innostuin pari viikkoa sitten ottamaan karstoja koneesta uima-altaassa ja stepperin päällä ja siitä fiilistelystä seurasi viikoksi ikäviä uusia kipuja. Kai sitä on vaan pakko malttaa tehdä alavauhtista niin kauan kunnes koipi edes taipuu normaalisti. Juoksunkin aloittamiseen taitaa mennä vielä jokunen viikko. Olen kyllä jo vetänyt lenkkarit jalkaan, mutta meno oli sen verran pahaa linkkaamista, että täytyy nyt alkuun hermottaa koipia pienillä hypyillä ja drilleillä.

Huomenna on sitten viimeinen päivä tältä vuodelta. Itselleni vuosi oli loistavan alun (mm. EM duathlonin pronssi, Saksan mestaruuskisojen 2.) jälkeen aikamoinen koettelemus (kambylobakteeri kesällä ja polven hajoaminen syksyllä). Ensi vuodelle toivoisin edes hieman enemmän onnea. Joulupuurosta sain mantelin, mikä tunnetusti lisää toiveiden toteutumismahdollisuuksia ;)

Valtavat kiitokset vuoden 2009 tukijoilleni Hansatonille, Kuulohansalle, Karhulle, Scorpionille ja Maximille! Kiitokset myös Paulille loistavasta valmennustyöstä! Ja sydämelliset kiitokset äidille, isälle, Kirsille ja kaikille muille, jotka auttoivat minua selviämään synkästä syksystä!

Iloista Uutta Vuotta!!!

Life goes on ;)

2009-12-04T10:10:00.000-08:00

Tulipa pitkä tauko blogin päivitykseen. Henkisesti tauko oli kuitenkin tarpeen. Polven prakaaminen oli päälle sen verran kova paikka, että oli pakko unohtaa urheilu ja edes yrittää miettiä jotain muuta. Ja täytyy myöntää, että vaikka kunto nyt on varmasti älyttömän surkea, niin muuten tauko teki vaihteeksi tosi hyvää!

Sairaslomalla tuli eteen paljon uusia asioita. Pahimmassa vaiheessa oli avartavaa huomata, että aika kuluu, vaikkei koko ajan puuhaa yhtään mitään. Aluksi lihaksia särki jatkuvasti ja olo oli kuin vankilassa, mutta pikkuhiljaa alkoi olla jopa mukavaa vain töllöttää kaikkia mahdollisia telkkarisarjoja, maleksia facebookissa ja nukkua pitkiä unia. Kun kyllästys iski, rupesin kutomaan pipoja! Onneksi sain myös pyörätuolin sairaalasta lainaan ja pääsin sen kanssa ulos pitkille koiran ulkoilutuslenkeille haukkaamaan happea.

Löhöilemisestä oli myös se kiva seuraus, että tällä hetkellä en kaipaa jatkuvasti päiväunia! Nyt sitä vasta huomaa, kuinka kova rasitus reilut 15 vuotta kestänyt treenaaminen on kropalle ollut. Vaikka olen käyttänyt polven kuntoutukseen ensimmäisten leikkausta seuranneiden parin viikon jälkeen lähes yhtä paljon aikaa kuin normaalisti treenaamiseen, ei nyt väsytä ollenkaan samalla tavalla. Sain todella mielenkiintoisen gradun aiheen ja vaikka ennen sairauslomaa pidin mahdottomana ajatuksena, että treeniä ja gradua voisi jaksaa tehdä samanaikaisesti, niin ainakin vielä tällä hetkellä intoa ja tarmoa tuntuu riittävän aivan loistavasti molempiin puuhiin. Ja ylikin jää, mutta niin täytyykin jäädä, sillä treenaamiseni on edelleen vain ylikevyttä hissuttelua.

No mutta mitäs sille polvelle kuluu? Kaikki voitava paranemisen eteen on tehty: olen saanut loistavaa fysioterapia apua ja koettanut noudattaa ohjeita parhaani mukaan. Vaikka kuntoutusjutut eivät fysiikkaa rasita, niin ei se päälle kivaa puuhaa ole jumpata jumpan perään. Ja silti paraneminen on ärsyttävän hidasta. Mutta valoa on vihdoin nähtävissä. Nyt pystyn sentään jo uimaan ilman pullareita ja ajamaan ylikevyttä ergoa. Ja lääkärin kommenttien mukaan paraneminen on sujunut niin hyvin, että juoksuakin saan kokeilla jo ennen joulua! Eli luvassa on varmasti jännittävin joululahja sitten lapsuusvuosien!

Polvi leikattu

2009-10-02T00:32:00.000-07:00

Polvi leikattiin viikko sitten. Olen todella kiitollinen, että erittäin arvostettu ortopedi Ilkka Tulikoura leikkasi jalan näin pian. Nyt ainakin tiedän, että jalan paranemiseksi on tehty kaikki voitava. Leikkauksen jälkeen fiilis on kuitenkin ollut sen verran huono, että tarvitsin näin pitkän sulatteluajan ennen tänne kirjoittamista.

Päällimmäisenä sairaalareissusta jäi mieleen se paniikki, mitä koin herätessäni nukutuksesta. Anestesialääkärin pikku mokan takia mut jouduttiin nukuttamaan selkäydinpuudutuksen sijaan ja jotenkin onnistuin siinä nukutuksessakin uneksimaan juoksemisesta. Sinänsä siinä ei kai mitään niin ihmeellistä ole, koska muutenkin näen nyt lähes joka yö unia eri paikoissa lentävällä askeleella kirmailemisesta ;). Sairaalan heräämössä sain kuitenkin kehitettyä jonkinmoisen shokin, kun kärsin anestesian aiheuttamasta hypotermiasta ja valtavasta polvikivusta. Onneksi sairaalamömmöt vetävät pään nopeasti uusiin sfääreihin.

Jatkon kannalta painajaismaisinta oli silti se, kun sain muutaman tunnin kuluttua kuulla, missä kuosissa polvi on. Kaatuessani ja polven vääntyessä patella oli mennyt sijoiltaan. Sen seurauksena leikkauksessa jouduttiin korjaamaan parit nivelsiteet ja toinen kierukka ja lisäksi jostain poistettiin muutamia hampaankokoisia luupaloja. Silti pahinta oli, että myös niitä huonosti paranevia rustovaurioita löytyi lumpion takaa. Niitäkin koetettiin korjailla ja siistiä, mutta on silti epäselvää, haittaavatko ne jatkossa. Onneksi vauriot eivät kuitenkaan ole kantavilla nivelpinnoilla.

Pakko myöntää, että lääkärin raaoista kommenteista seurasi alkuun luovutusfiilis. Taistelutahto on kuitenkin herännyt ja haluan tehdä kaikkeni, jotta saisin koiven kuntoon ja juoksisin vielä joskus kovempaa kuin ikinä ennen. Aluksi saan vain koukistella jalkaa kevyesti enkä saa tippaakaan varata sille neljään viikkoon. Lähinnä voin vain maata kotona jalka kohossa. Kepeillä kävelykin on hankalaa, koska polvea alkaa särkeä pystyasennossa. Onneksi sain hommattua myös pyörätuolin lainaksi, joten sillä pääsen edes pienille happilenkeille. Kyllä nousee arvostus pyörätuolikelailijoita kohtaan, sen verran nihkeää tuo tuolin lykkiminen on ;).

Tähystykseen

2009-09-19T01:48:00.000-07:00

Magneettikuvauksesta saadun lausunnon perusteella polvesta oli mennyt lumpio sijoiltaan ja sen seurauksena tullut vaurioita nivelsiteisiin ja johonkin luuhun. Noi olis kuulemma nopeasti hoidettavissa, mut lisäksi patellasta oli repeytynyt suuri pala rustoa. Tulikouran mielestä tosin nämä radiologin kommentit eivät olleet ihan oikein, vaan polven ongelmana olisi rikkinäinen kierukka. Mielenkiintoista ja tosi pelottavaa, että näin erilaisia analyyseja voi ylipäätään saada aikaiseksi.

Ensi perjantaina polvi kuitenkin tähystetään. Voi kun homman voisi hoitaa aikaisemmin, sillä tämä odottelu on kaikkein kauheinta. Tosi vaikea asennoitua tekemään yhtään mitään, kun ei tiedä, miten pitkä tauko tulee. Toisaalta kannattaisi purkaa energia vaikka siihen gradun aloittamiseen, mutta toisaalta taas ei haluaisi vielä luovuttaa maailman triathlonhuipulle pyrkimisen suhteen. Kumpaakin kun en usko pystyväni viemään läpi haluamallani tasolla samaan aikaan varsinkin, kun samalla olisi ihan suotavaa hankkia toimeentuloa jostain.

Tässä maatessa sekoaa kyllä pää ihan täysin! Kunpa viikko menisi nopeasti ohi ja saisi vihdoin kuulla lopullisen tuomion jalasta.

Uskomatonta, mutta totta :(

2009-09-17T00:09:00.001-07:00

Urheilu on tosiaan pienistä hetkistä kiinni... Polvi vääntyi tiistaina juostessa. Se polvi, missä ei ikinä ennen oo ollut ongelmia. Eilen kävin urheilulääkärillä, joka epäili, että nivelkierukka on rikki. Toivottavasti vaan se. Tänään menen magneettiin ja viimeistään huomenna pitäisi saada parilta eri lääkäriltä mielipide, mitä seuraavaksi kantsii tehdä.

Joka tapauksessa tuntuu aika mahdottomalle, että juoksisin 9vrk kuluttua duathlonin MM-kisassa. Nyt en voi edes kävellä. Mutta ehkä ihmeparantuminen on mahdollista??? Ottaa kyllä tosi rankasti päähän, jos Jenkkireissu jää väliin. Tuli nimittäin ostettua jo lentoliputkin mulle ja Kirsille eli iso menetys jälleen kerran myös rahallisesti. Harmi sekin, vaikka taitaa olla se pienin harmi.

Tällä hetkellä fiilis on todella syvällä pohjamudissa. Pelottaa mennä magneettiin ja kuulla, mitä polvessa on hajalla. Kovin pitkää vammalomautusta ei mun vastoinkäymisten sietokyky enää kestä.

Triathlon For Fun –tapahtumassa loisto fiilis!

2009-09-10T01:48:00.000-07:00

Viime viikonloppu hurahti jälleen kilpailullisissa merkeissä. Tällä kertaa olin itseni rääkkäämisen sijaan puuhanaisena. Tosin tuntuu, että pari ylipitkäksi venynyttä päivää järkkärihommissa oli jopa uuvuttavampi kokemus kuin normaaliin triathlonkisaan osallistuminen... Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille kisojen eteen jo kuukausia puurtaneille järjestäjille – suuri kiitos loistavasti onnistuneesta tapahtumasta kuuluu etenkin Paulille ja Riitikselle!

Kisaviikonloppu alkoi perjantaina Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailuilla. Oli upeaa seurata, kuinka kolmisensataa pientä ja vähän suurempaakin koululaista pääsi kokeilemaan triathlonia. Keräsin lähtijöitä jonoon ennen starttia ja jännitys oli monilla siinä vaiheessa melkoinen. Mutta hienostihan kaikki koitoksesta selvisivät! Perjantai päättyi hyväntekeväisyyskisaan, minkä tuotto menee lyhentämättömänä Lastenklinikan syöpäsäätiölle. Saimme Bomanin Tiinan kanssa kunnian osallistua starttiin Urheilukanavan tiimissä. Vedimme matkan läpi hymyssä suin jutustellen ja muita kannustaen. Kivaa vaihtelua hampaat irvessä kiskomiselle ;).

Lauantaina oli vuorossa Helsinki City Triathlon. Tähän kuntoilijoille suunnattuun koitokseen osallistui yli 500 yksilökilpailijaa ja viitisenkymmentä joukkuetta. Ja liikunnan riemua riitti! Kisa myös osoitti, että triathlon tosiaan sopii jokaiselle. Uima-altaassa pulikoitiin niin mummosammakkoa kuin ensioppista vaparia ja pyöräreitillä sotkettiin kiiltävien kilpureiden lisäksi ikivanhoilla Jopoilla. Rankasta juoksuosuudestakin moni nautiskeli reippaasti kävellen. Maalissa kaikki pääsivät suoritustyylistään riippumatta nauttimaan endorfiinihuumasta ja itsensä voittamisesta.

Vaikka suuri osa viime viikosta meni TriForFunissa, tapahtui myös muuta kertomisen arvoista. Kävin torstaina sairaalassa tähystyksessä ja siinä selvisi, ettei suolistossani jyllää ainakaan mikään paha tulehdus tai rivi kasvaimia. Samalla otettiin kaikennäköisiä muita kokeita, joten eiköhän mahavaivojen syy pikkuhiljaa selviä. Onneksi maha ei viime viikolla vaivannut pahasti ja treenitkin menivät ihan mukavasti. Mikäli mitään vakavaa ei laboratorionäytteiden osalta ilmene, jatkan kautta vielä yhdellä rykäisyllä ja starttaan 26.9. Jenkkilässä duathlonin MM-kisoissa!

Neljäs tosi kovassa Eurooppa Cupissa!

2009-09-01T01:07:00.000-07:00

Jee, nyt sain hieman balsamia haavoille parin epäonnistuneen kisan jälkeen. Sijoituin sunnuntaina Puolan Kedzierzyn Kozlessa käydyssä kovatasoisessa Premium Eurooppa Cupissa neljänneksi. Vaikka neljäs sija on monesti se karvain, olen nyt tyytyväinen tulokseeni. Itse asiassa en ennen kisaa olisi voinut uskoa, että pystyn niin hyvään suoritukseen ja voin voittaa niin monia kovia päänahkoja! On se vaan kroppa ylläreitä täynnä: viikko sitten kaikki tuntui loistavalle ja kisassa tuli heikko esitys, kun taas tällä kertaa oli vaikka mitä ongelmia ja kisa sujui hyvin.

Ehkä kivointa kisassa oli, että uinti onnistui jo mukavasti. Suurimpana syynä edellisiä kisoja parempaan pulikointiin oli varmasti se, että tällä kertaa en panikoinut missään vaiheessa, mikä esti väsähtämisen. Voimia jäi jopa liikaa jäljelle ja uinnin jälkeen oli olo, että jopa kovempaa olisi jaksanut läiskiä. Joka tapauksessa rantauduin hyvissä asemissa reilu minuutti kärjen jälkeen. Varmaan ensimmäistä kertaa triathlonurallani olin jopa puolen välin paremmalla puolella, sillä edelläni oli 17 tyttöä ja perässä 21 ;).

Pyörän päällä fiilis oli loistava, sainhan heti alusta lähtien ajella isossa ryhmässä. Jalat myös toimivat ok ja varsinkin alkumatkasta tein paljon hommia, jotta saisimme edellä menijöitä kiinni. Onneksi myös muu porukka oli suhteellisen aktiivista. Lopulta edellämme olikin ainoastaan viiden hengen kärkiporukka. Sekin oli pitkään vain reilun minuutin päässä, mutta viimeisillä kierroksilla (pyörä 8x5,3km tasainen kortteli) menomme meni pahasti kyttäilyksi ja ero kärkeen venähti pariin minuuttiin.

Toiseen vaihtoon tultaessa olin turhan arka ja lisäksi vaihtopaikalla hukkui aikaa törmäilyyn. Lopulta lähdin noin 10s ryhmämme ekojen tyttöjen perään. Sain kuitenkin muut, paitsi kisan voittoon juosseen Vendula Frintovan, kiinni jo ekan kierroksen puolivälissä (juoksu 4x2,65km). Jäin juoksemaan Anne Haugin ja Zita Szabon kanssa. Pystyimme pitämään yllä hyvää vauhtia ja ohitimme toiseksi tullutta Raw:ta lukuun ottamatta kaikki pyörän jälkeen edellä olleet. Haugin ja Szabon tsemppiapu oli minulle todella tarpeen, sillä oloni oli tosi tuskainen ja yksin en olisi pystynyt kiusaamaan itseäni tarpeeksi kovaan vauhtiin. Noin kilometri ennen maalia Haug avasi kirin, eikä minulla ollut rahkeita vastata siihen. Saavuin kuitenkin hoiperrellen maaliin neljäntenä ennen Szaboa. Ja siitä minut raahattiin mahakramppien kourissa ensiaputelttaan.

Kisan tulos oli henkisesti tosi tärkeä ja antoi uskoa siihen, että kaiken loksahtaessa kohdilleen olen jo tällä hetkellä yllättävän lähellä maailman kärkeä. Eli treenit eivät ole menneet hukkaan :). Nyt on kuitenkin pakko selvittää perin pohjin, mikä mahaa vaivaa. Luulen ja toivon, että kyseessä on vain joku bakteeriepätasapaino heinäkuisen vatsataudin jäljiltä. Lääkäri passitti minut kuitenkin kolonoskopiaan, mihin joudun ylihuomenna. Sen jälkeen sitten tehdään päätöksiä loppukaudesta.

Eurooppa Cupin tuloksia:

http://www.triathlon.org/zpg/zevt-dtl-prtcpnts_v4.php?call=TVRFdw==&keep=sh&id=MTQwOQ==&sh=rs&rsid=3697

Niin ja muistutuksena kaikille: ensi perjantaina ja lauantaina Uimastadionin ympäristössä pidetään kauan odotettu Helsinki City Triathlon! Sinne vaan kaikki sankoin joukoin kisailemaan, kannustamaan ja tutustumaan upeaan lajiin!!!

Ei toiminut kroppa Karlovy Varyssa - 15.sija

2009-08-24T09:10:00.000-07:00

Sunnuntaina Tsekeissä käydyssä Eurooppa Cupissa mikään ei sujunut niin kuin piti. Ennen kisaa kaikki oli pieniä vatsaongelmia lukuunottamatta OK. Oikeastaan jokainen laji kulki jopa loistavasti! Myös kisareitti oli just "mun reitti", sillä pyörässä ajettiin seitsemän kertaa 500m pitkä tosi jyrkkä mäki.

Kilpailun startattua tunsin kuitenkin heti, että nyt tulee rankka reissu. Kroppa oli kumman väsy. Uinti meni taas täysin räpeltämiseksi ja rantauduin yksin pari minuuttia kärjen jälkeen. Tässä vaiheessa vielä toivoin, että pyörä kulkisi normaalisti ja saisin porukkaa kiinni. Mutta jaloista ei löytynyt yhtään potkua. Meno oli voimatonta dieseliä. Niinpä ajoin koko kisan täysin yksin tempoa ohitellen vain muutaman tytön. Eroa uinnissa karanneeseen kärkikaksikkoon oli pyörän jälkeen jo kuutisen minuuttia ja isoon pääryhmäänkin lähes 4min. Juoksukaan ei tuntunut hyvälle eikä kyllä ollut enää fiilistäkään kipittää. Ohitin silti paljon porukkaa juosten jopa kolmanneksi nopeiten. Maalissa olin pettyneenä vasta 15.

Nyt täytyy toivoa, että sunnuntaiksi sattui vain huono päivä eikä kropassa ole mitään pahempaa vialla. Seuraava kisa on nimittäin edessä jo viikon päästä. Vuorossa on todella kovatasoinen Eurooppa Cupin premium kisa Puolassa. Onneksi tässä on viikko aikaa palautella - toivotaan, että Tsekin epäonnistuminen vain jätti kisanälkää ja avasi paikkoja!

Tuloksia:

http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTQwNg==&rsid=3691&keep=sh

Huono uinti pilasi maailmancupin

2009-08-11T00:03:00.000-07:00

Unkarin maailmancupista tuli taas kova koulu. Ei mennyt suoritus putkeen ei... Ennen kisaa fiilis oli vielä okei, tosin ehkäpä "hieman" ylijännittynyt. Kisan starttikin oli onnistunut ja ekan noin 100 metrin uinnin jälkeen olin loistavassa paikassa aivan kärjen takana. Paulkin kuulemma jo tuuletteli rannalla, että nyt uinti vihdoin näyttää ulkoisesti samalta kuin treeneissä. Mutta sitten tuli ahdasta ja alkoi hakkaus. Ja seuraavassa muistikuvassa uinkin jälleen kerran yksin kaukana ryhmästä, kroppa on ihan poikki ja päässä aikamoinen v...tus.

Rantauduin lopulta 2.20min kärjen jälkeen ja eroa edeltäväänkin ryhmään oli reilusti yli minuutti. Onneksi samaan aikaan kanssani nousi duathlonspesialisti saksalainen Anne Haug. Saimme heti pyöräilemään päästyämme vuorovedon aikaiseksi. Kiskoimme koko pyöräosuuden tasaisen tappavalla tahdilla (tai ainakin mun reisissä tuntui jo kuoleman henkäys), mutta saimme kiinni ainoastaan yhden aussin, kenestä ei edes ollut apua. Eroa kärkiryhmiin tuli pyöräilyssä reilut 2min, mikä on kuitenkin ok tilanne huomioiden. Pyörä ajettiin nimittäin täysin tasaisella ja helpolla reitillä. Lisäksi tilanteesta teki toivottoman se, että kärkeen oli jo uinnissa muodostunut 9 naisen irtiottoporukka (alkuun 10), jota 35 hengen ryhmä yritti koko pyörän ajan ottaa kiinni. Eli kärjessä ei lepsuiltu ja olimme ainoina yksinäisinä melkoisen heikossa jamassa.

Juokuun lähdettäessä olin jo tosi väsynyt. Päässäni takoi kuitenkin, että viimeiseksi en varmasti jää ja niin sain taas sisulla puristettua tossua toisen eteen. Lopulta juoksu aukesi jopa kohtalaiseksi tai ainakin juoksin yllättävän hyvin muihin nähden. Ohitin lähes 15 edellä mennyttä ja eroa kärkiporukkaankin tuli vain noin 1.30min. Maalissa olin sijalla 30.

Vaikka lopputulos kisassa ei todellakaan ollut sitä, mitä hain, oli reissu taas tärkeä kokemus. Tämä oli vasta toinen triathlonkisani viimeisen vuoden sisällä(!!!), joten luulisimme, että uintitaisteluihin tulee apua jo pelkän kilpailurutiinin saamisesta. Tätä puoltaa myös se, että minulta 1.30min karkuun uineessa ryhmässä oli tyttöjä, jotka tiedän altaassa itseäni heikommiksi uimareiksi. Lisäksi maailmancupsuorituksesta on kaivettavissa positiivisia juttuja. Pyörä kulki ok ja juoksu oli jopa hyvää, sillä vaikka ajoimme pyöräosuuden tiukkaa paritempoa, juoksin päivän 11. parhaan ajan eikä ero voittajiinkaan ollut kovin paha.

Eli nyt ei auta muu kuin niellä pettymyksen tunteet. Onneksi toivomaamme kisarutiinia on pian tulossa! Kisaan nimittäin elokuun viimeisinä viikonloppuina kahdessa poikkeuksellisen kovatasoisessa eurooppacupissa.

Tulokset:
http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTM4OA==&rsid=3367&keep=sh

Kalevan kisat jäi väliin – pakko palautella ennen maailmancupia!

2009-08-02T07:01:00.000-07:00

Taas harmittaa. Tällä kertaa oma hölmöys. Treenasimme aivan liian kovaa sen viikon kestäneen vatsataudin jälkeen. EM-kisojen sivuuttuminen jätti niin kovat henkiset patoumat, että menoa oli mahdoton pidätellä. Oli fiilis, että nyt näytetään vaikka väkisin…Onneksi kroppa kokosi kiusaamisesta huolimatta itsensä Brnon Eurooppa Cupiin ja siellä tuli jopa loistavaa tulosta. Hyvän kisan innoittamana ahneus ei tietenkään laantunut. Tehotreenejä tuli tehtyä edelleen hammasta purren.

Viime viikonloppuna iski täydellinen synkkyys eikä hampaan pureminen enää auttanut. Jo lyhyt reipas pyörä vei reisistä kaikki energiat ja juoksuissa jokainen askel sattui kuin olisi maratonilla. Ajattelimme, että huoltava pk-treeni palauttaa kropan. Ja niinhän se onneksi tuntuu menevän. Elimistö alkaa vihdoin kuuden kevyttehoisen päivän jälkeen rauhoittua. Palautuminen toivon mukaan on myös nopeutumassa, sillä viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon melkein normaalisti. On se kumma, että yliväsyneenä en saa nukuttua kuin muutaman satunnaisen tunnin yössä, vaikka lepo on juuri sitä mitä kaipaisin.

Vaikka tänä aamuna heräsin hyvin levänneenä, päätimme, että Kalevan kisojen kympin juoksemisessa piilee edelleen liian suuri riski. Harmi, sillä aina yhtä upeasti juoksevan Sandellin jälkeen olisin saattanut päästä kiusailemaan himmeämmille mitaleille yltäneitä tyttöjä ;). Mutta rata on raaka ja etenkin tällä kertaa olisi yhtä hyvin voinut iskeä täyssippi. Oli pakko jättää riskillä pelaaminen, sillä ensi sunnuntaina kisaan Unkarissa todella kovatasoisessa maailmancupissa. Toivotaan, että saamme siihen mennessä hyvän vireen päälle!

Toinen sija Eurooppa Cupissa Brnossa!

2009-07-20T03:55:00.000-07:00

Lauantaina pääsin vihdoin kisailemaan sairastelun jälkeen ja kivaa puuhaahan se oli. Lisäbonuksena saavutin hienon kakkossijan! Kisareissu oli kuitenkin yksi omituisimmista, mitä olen kokenut. Kummallisinta reissussa oli se, että kilpailu jouduttiin muuttamaan triathlonista duathloniksi. Kisa piti käydä kapeahkossa joessa, joka oli Tsekeissä tuhoa tehneiden tulvien vuoksi aivan liian likainen ja vaarallinen paikka uimiseen. Kun muutakaan uintikelvollista lätäkköä ei löytynyt, oli järjestäjien pakko jättää uinti pois ja pitää kilpailu duathlonina (5km/40km/10km).

Uinnin pois jääminen oli kannaltani tosi huono juttu, sillä olisin todella tarvinnut triathlonkisan ihan harjoitusmielessä – olen tänä kesänä kisannut vain yhden triathlonin ja seuraava koitos on maailmancup, joten lajinomainen meno olisi ollut tarpeen!!! No, joka tapauksessa oli kiva päästä kisaamaan kansainväliseen seuraan ja selvittämään, miten kroppa toimii vatsataudin jälkeen. Pienen ikävän lisämaun kilpailupäivään toi kuitenkin huono sää. Vielä kisaa edeltävänä päivänä Brnossa oli yli 30 C helle, mutta lauantaina asteita oli enää viitisentoista ja vettä satoi kaatamalla. Tämä toi pientä lisäväriä tosi mutkaiselle korttelireitille. Reitin liukkaus teki etenkin miesten kisasta tosi vaarallisen ja kaatumisia tuli melkoisesti. Myös Liedon Panun hyvin alkanut kisa päättyi tosi harmillisesti kasaan ennen pyöräilyn puoltaväliä.

Oma kisani alkoi kuitenkin mukavasti. Ensimmäinen juoksu tuntui tosi helpolle, sillä kärkiryhmässämme ei kenelläkään ollut revityshaluja ja meno oli pelkkää kyttäilyä. Tulinkin vaihtoon rennolla askeleella ensimmäisenä. Pyöräilyssä taktiikkanani oli edelleen säästellä voimia ja päästä niin helpolla kuin mahdollista. Niinpä maltoin mieleni ja tein 40km aikana vain muutamia vetovuoroja. Muuten ryhmämme ajo oli yllättävänkin aktiivista, sillä erilaisia irtiottoyrityksiä ja kiihdyttelyjä oli useita. Jalkani toimivat kuitenkin vahvasti, mikä oli etenkin alkumatkasta onni, sillä ajoin märkiä mutkia aivan liian arasti. Onneksi se taito parani kierros kierrokselta. Suurimmaksi huolenaiheeksi pyöräillessä muodostui se, että energiageelini olivat päässeet tippumaan, mikä saattoi vaikuttaa jaksamiseen kilpailun loppupuolella.

Toiseen vaihtoon tulin hyvissä asemissa, mutta itse vaihdosta tuli huono. En saanut kylmän kohmeisilla käsilläni kypärää pois ja hävisin kymmenisen sekuntia muille tytöille. Juoksukin tuntui tosi huonolle, mutta sain silti pakotettua jäiset reiteni jonkinmoiseen vauhtiin ja nousin kakkossijalle parin kilometrin jälkeen. Eroa kisan johtajaan ja voittajaan, Ukrainan Yuliya Sapunovaan, oli vielä noin 30s. Loppumatkasta saavutin häntä hieman, mutta oli selvää, että voittoon ei lauantaina ollut mahdollisuuksia. Toinen sija niinkin pienellä erolla Sapunovaan, jonka juoksuvauhti on monissa kisoissa ollut maailman kärkitasoa, nostaa kuitenkin hymyn huulille :)

Terveenä kohti uusia koitoksia!

2009-07-13T05:06:00.000-07:00

Huh, selvisinpä taudista. Oli kyllä rankka kokemus. Mutta onneksi vatsa helpotti pikkuhiljaa ja viime viikolla pääsin jo tekemään treenejä. Olo oli silti etenkin alkuviikosta tosi heikko, vatsaa nipisteli ja pienikin reippampi rykäys veti kropan täysin väsyneeksi. Niinpä päätimme lääkärin kehotuksesta olla leikkimättä terveydellä ja jäin pois myös siitä eilen käydystä World Championship Series – kisasta. Harmi :(

Harmitteleminen ei kuitenkaan auta, vaan katse on suunnattava tuleviin koitoksiin. Kahdesta kesän tärkeimmästä kisasta sairasvuoteelle jääminen jätti ainakin kovan kilpailunälän. Onneksi pääsen purkamaan patoutumia jo ensi lauantaina Tshekin Brnossa käytävässä Eurooppa Cupissa! Ihan jännä nähdä, toimiiko elimistö jo silloin normaalisti. Ainakin viime viikon perusteella kuntokäyrä osoittaa vahvasti ylöspäin. Maanantain juoksulenkki meni vielä kirjaimellisesti kävelyksi, mutta eilen kipitin jo reippaan pyörän perään 3.25/km vauhtia hymyssä suin… jos jaksaminen vielä palautuu normaalitasolle, niin pian henkiset patoutumat saavat kyytiä!

ps. Schlierseen kuvia on vihdoin tuolla alempana, haluan takaisin sinne :)

Vatsatauti esti EM-kisaan osallistumisen :(

2009-07-04T01:14:00.000-07:00

Tuntuu tosi pahalta, että tänäkin vuonna kauden pääkisan pilasi älyttömän huono tuuri. Toivoin vatsan parantuvan ajoissa ja elättelin loppuun asti toiveita kisaan lähtemisestä. Vaikka keskiviikon viimeisimmän blogikirjoitukseni jälkeen maha tuli vielä illaksi ihan pirun kipeäksi, torstaina vatsakipu oli taas siedettävän pieni ja sain jopa tehtyä pienen uinnin. Niinpä jatkoin positiivista ajattelua, pakkasin kamat ja menin nukkumaan siinä toivossa, että aamulla nousen terveenä lentokoneeseen. Mutta kahden maissa heräsin kylmästä hiestä märkänä. Loppu yö meni kärsiessä hullun kovista kivuista. Kuumekin nousi. Matkan kohteeksi tuli taas lääkäri eikä EM-kisat.

Eilen päivällä pahimmat kivut vihdoin helpottivat. Toivottavasti nipistelytkin lähtisivät pian lopullisesti pois. Jännitystä piisaa sen vuoksi, että taudin perimmäinen syy ei ole selvillä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jonkinlainen ruokamyrkytys. Parantumisella olisi vähän kiire, sillä myös ensi viikonloppuna mun oli tarkoitus kisata World Championship Series -kisassa Kitzbühelissa. Eipä sinnekään voi lähteä, jos ei tässä parin päivän sisään saa kunnolla syötyä ja liikuttua.

Mutta väännetään vielä hieman puukkoa haavassa...Tämän kauden harjoittelu oli suunniteltu siten, että näillä paikkeilla alkaisi kulkemaan. Ja kyllä sen viime viikonlopun treeneissä huomasi, että vaikka esimerkiksi pyörä kulki loistavasti jo Schlierseen kisassa, paransi se ekana kovana rutistuksena pyöräjalkaa entisestään. Myös juoksu oli viime viikonloppuna teknisesti ja vauhdillisesti parempaa kuin ikinä ennen ja uinnissakin oli vahva ote. Nyt sitten on täysi kysymysmerkki paljonko kunto romahtaa tällaisen sairastelun seurauksena.

Harmitusta lisää myös se, että sunnuntaina käytävä EM-kisa on ollut mun ja Paulin päätavoitteena jo pitemmän aikaa. Olen kisannut Holtenissa kahtena edellisenä kesänä, jotta reitti olisi huomenna mahdollisimman tuttu. Hotellihuoneetkin varasimme parhaalta paikalta jo viime vuonna. Lisäksi matkaan oli lähdössä kannustusjoukoiksi koko perheeni. Ja Riitiskin päätti viime hetkillä lähteä apuvalmentajaksi sekä tutustumaan kansainväliseen kilpailumaailmaan. Harmittaa äärettömän paljon, etten pysty antamaan heillekään sellaista kisaviikonlopun fiilistä kuin olisin halunnut.

Vatsatauti pahimpaan mahdolliseen aikaan

2009-07-01T02:43:00.000-07:00

Nyt on tosi kova EM-kisa jännitys päällä...tällä kertaa suorituksen onnistumista enemmän jännittää kuitenkin se, pääsenkö edes reissuun mukaan :( . Olen aina ollut varsinainen teräsvatsa enkä juuri koskaan ole potenut vatsavaivoja. Maanantaina iltapäivällä vatsa tuli kuitenkin TOSI kipeäksi. Eilinen päivä menikin sitten ihan paikallaan maatessa, enkä pystynyt edes kävelemään paria sataa metriä enempää ilman vatsan kramppaamista. Vielä viime yönä vatsakipu oli niin sietämätön, että itkua pukkasi. Lisäksi olotilaa laski entisestään pieni kuumeilu.

Mutta onneksi tämä päivä on alkanut jo paremmin. Kipu on hellittänyt ja kävely onnistuu normisti. Kävin myös lääkärillä eikä tulehdusarvoissa tai röntgenissä näkynyt sen kummempaa, joten kyseessä on mitä todennäköisemmin ihan tavallinen vatsapöpö. Pidetään peukkuja, että se nyt helpottaisi. En ole viimeisen 18h aikana syönyt muuta kuin desin mustikkakeittoa, joten piakkoin olisi ihan jees saada jotain suuhun, etteivät voimat ihan katoa.

Jos tauti tänään helpottaa ja huomenna on jo suhteellisen normaali olo, lähden kaikesta huolimatta kokeilemaan, miten EM-startti sujuu. Kilpailu käydään sunnuntaina tosi kivassa paikassa Hollannin Holtenissa. Kilpailureitti on profiililtaan mitä mainioin, sillä pyörässä on sekä mäkeä että korttelia. Lisäksi kisapaikka on tuttu, sillä olen kisannut Holtenissa kahdesti Eurooppa Cupissa. Eli peukut pystyyn, että vatsa alkaa kestämään ja että täysilepo on vaan herkistänyt sopivasti lihaksia...

Toinen sija avoimista Saksan mestaruuskisoista / bundesliigasta!

2009-06-22T00:48:00.000-07:00

Triathlonkausi alkoi tänä vuonna oikein mukavasti. Sijoituin toiseksi kovatasoisessa kisassa, joka oli samalla sekä Saksan avoin mestaruuskilpailu että bundesliigan osakilpailu. Kisa oli myös ensimmäinen koitokseni bundesliigassa, missä nyt sitten kilpailen Schwalbe-Team Krefelder Kanu Klubissa. Tiiminikin pärjäsi lauantaina hyvin, sillä olimme myös yhteistuloksissa toisia.

Kilpailu käytiin ehkäpä upeimmissa maisemissa, missä ikinä olen kisannut! Pieni vuorten ympäröimä Schlierseen alppikylä oli aivan uskomattoman kaunis. Myös kisareitti oli kaikkea muuta kuin tylsä, sillä pyöräilyreitillä oli monia noin 2-8 minuutin nousuja ja lisäksi pyöräily päättyi noin neljä kilometriä pitkän vuoren päälle. Juoksukaan ei ollut hurjastelua, sillä reitti oli todella paljon raskaampi kuin esimerkiksi SM-maastojuoksuissa. Hauskan lisän juoksureitille toivat myös radan varrella vapaana pällistelevät lehmät! Ainoa ikävä puoli kisassa oli se, että ensimmäistä kertaa historiassa säät eivät suosineet, vaan jouduimme tyytymään noin 13C lämpötilaan ja vesikuuroihin. Vaikka kisaajia oli kaiken kaikkiaan reilusti yli tuhat, toimivat järjestelyt loistavasti. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa voimiaan tässä jokavuotisessa koitoksessa, mikäli alppimaisemat kiehtovat!

Mutta pitemmittä jaaritteluitta omaan kisaani ;). Uinti ei onnistunut niin hyvin kuin toivoin. Starttasin eri laidasta kuin kisan kovimmat lähtijät, mikä ei ollut hyvä ratkaisu. Tämän seurauksena jouduin uimaan ensimmäisen 600m pitkän suoran hakkauksen keskellä varsinaista siksakkia. Loppu uintikaan ei ollut ihan sitä mitä odotin, mutta joka tapauksessa saavutin kärkeä ja rantauduin paremmassa tilanteessa kuin viime vuoden uinneissani vain noin 1 min ykkösmenijöiden perässä (tosin entinen olympiauimari veti triathlonisteihin vielä 50s kaulan). About samaan aikaan kanssani vedestä nousi onneksi läjä tyttöjä – myös Merja – jotka tiesin hyviksi pyöräilijöiksi.

Pyörä alkoikin kivasti ja saavutimme ihan ok yhteistyötä tehden kärkiporukan parin ensimmäisen isomman mäen jälkeen. Tästä lähtien kisa menikin sitten aikamoiseksi kyttäilyksi, vaikka kyllä porukkamme taisi aina jokaisessa mäessä hieman pienentyä. Itse päätin pitää oman pyöräkuntoni salassa ja pysyä reilun kymmenen hengen porukkamme peräpuolella aina viimeiseen nousuun saakka. Se kyllä todella vaati malttia, mutta toisaalta lenkkeilytehoinen jalkojen ravistelu oli oikein mukavaa valmistautumista loppua varten ;). Kuitenkin, heti kun käännyimme viimeiseen neljän kilsan nousuun (nousua lähes 400m eli ihan suhteellisen jyrkkä mäki Helsingin tytölle), malttini petti ja menin heti keulille. Porukka repesi palasiksi ja eroa ryhmämme viimeisiin tuli mäen aikana reilut 2min. Itse tulin huipulle loppujen lopuksi toisena, sillä kokenut Christiane Pilz meni puolivälissä ohitseni ja otti minuun muutaman sekunnin eron.

Toinen vaihtoni oli katastrofihuono. En muistanut, että laitoin energiageelin juoksukenkääni ja siinä sitten tuhrautui turhaa aikaa, kun koitin tunkea jalkaa täyteen tossuun… Niinpä pääsin juoksemaan vasta kolmantena. Aloitin juoksun hyvin varovasti ja ajattelin, ettei ole mahdollista taistella kuin toisesta sijasta. Christiane Pilz on entinen EM-mitalisti ja sijoittui kolme viikkoa sitten MM sarjan osakilpailussa neljänneksi, joten hänet päästin suosiolla karkuun (vaikka lopulta eroa tuli koko kisassa vain 47s ;) ). Himmeämmistä mitaleista taistelin duathlon-spesialistina tunnetun Anne Haugin kanssa, mutta hänestäkin irtauduin jo muutaman kilometrin juoksun jälkeen. Kaiken kaikkiaan juoksu oli tosi erilaista kuin triathlonkisoissa yleensä: reitin mäet veivät voimia ja kierroksella ollut muutaman sadan metrin ”nurmikkosuo” melkein pysäytti vauhdin. Paikka oli näin sadekelillä tosi märkä ja Merjan näkemän mukaan joiltain kilpailijoilta suo oli jopa syönyt tossut irti jalasta!

Myös kisan jälkimenot tarjosivat kivoja kokemuksia. Maalissa sai makoisia paikallisherkkuja, palkintojenjaot olivat hienot ja lisäksi pääsin ekaa kertaa kunnon kansainväliseen lehdistötilaisuuteen. Eli yhteenvetona triathlonavauksesta jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka uinti ei vielä onnistunut haluamallani tavalla ja juoksussa oli tällä kertaa pieniä dieseloireita, vaikutti kuntotilanne jopa paremmalle kuin odotin. Tästä on hyvä jatkaa herkistelyä kohti kahden viikon päästä käytäviä EM kisoja!

Tulokset:

http://www.hexal-alpen-triathlon.de/ergebnisse/2009/elite.pdf

Juttua saksaa taitaville:

http://www.tri-mag.de/index.php/200906202411/Kurzstrecke/DM-Schliersee-Pilz-und-Springer-neue-Titeltrager.html

Triathlonkausi 2009 alkaa!

2009-06-15T03:14:00.000-07:00

Niin se vaan aika vierähtää. Nyt on jo viimeistään aika aloittaa triathlonkausi. Ekana starttina teen bundesliigan koitoksen ensi lauantaina Saksan Schlierseessa. Kisa käydään ainakin kuvien perusteella aivan ihanan näköisessä vuoristokylässä. Pyöräreitti kulkee pääasiassa ylöspäin ja päättyy pienen vuoren päälle. Ja siellä sitten juostaan. Sopii minulle ;). Eli todella raskas ja toivottavasti myös kiva kisa on luvassa!

Treenit ovat sujuneet edelleen ihan okei. Kokonaistreenimäärä on pyörinyt enää siinä 16-19h/vko, mutta tehoja on vedetty jonkin verran. Avainharjoituksia on ollut mm. muutama vaihtelevavauhtinen triathlon Kuusiksella, yksi vauhdikas juoksu, yksi vauhdikas peesipyörä (mm. autoa peesaillen, kivaa) ja pari kovempaa uintia. Pääasiassa kaikki treenit ovat kulkeneet ihan hyvin, vaikka välillä on ollut selvää väsyä ja pientä tahmeutta havaittavissa. Lisäksi allergia-aika rajoitti muutamassa treenissä hapen saantia turhan paljon, mutta joskos tukkoisilla keuhkoilla menosta olisi vaikka sama efekti kuin korkealla treenaamisesta…

Mutta nyt on kovemmat treenisetit vähäksi aikaa tehty ja alkaa kisoihin viimeistely. Kolmen viikon päästä on nimittäin edessä yksi kauden pääkisoista, olympiamatkan EM-kisat. Herkistely ja kisavireen viimeistely ei ikinä ole kovin helppoa. Ilman luotettavaa valmentajaa olisin monesti hermoraunio. Sitä alkaa niin helposti kysellä itseltään, että onko kaikkea varmasti tullut tehtyä riittävän paljon ja hyvin. Vai olisiko sitä pitänyt edes jumpata vielä enemmän? Lisäksi viimeistelyvaiheessa oman kropan kuuntelu on tosi herkässä, mikä sekin aiheuttaa epäilyjä. Mitenköhän nyt kulkisi? Täytyisikö tänään tehdä joku terävä veto vai ottaa rennosti? Ei kai vaan jossain päin kroppaa tunnu outoja kiristyksiä? Olenko syönyt liikaa tai liian vähän? Tietty tästä kaikesta kyselystä on hyötyäkin, mutta suurena vaarana myös on, että touhu karkaa pahaksi ”taper bluesiksi”…

No, tänä vuonna yritän välttää turhaa hermoilua. Ainakin nyt voin rehellisesti sanoa treenanneeni koko talven tosi hyvin. Se sitten riittää mihin riittää! Eli ei kun hyvissä fiiliksissä ja hymyssä suin kohti alppimaisemissa tapahtuvaa kauden avausta :).

Palauttelua

2009-06-01T02:01:00.000-07:00

Viime viikko meni hieman alavireisissä fiiliksissä. EM Duathlon reissun jälkeen yleisolo oli aikas väsy ja lisäksi oikea takareisi meni kisasta ihan älyttömään kramppiin. Niinpä sitten alkuviikosta harrastin lähinnä terveysliikunnaksi laskettavaa kuntoilua.

Loppuviikkoon saimme kuitenkin tehtyä hyvän neljän päivän määräjakson, jossa oli etenkin uintia tosi paljon. Lauantaina kävin myös Kuusijärvellä aloittamassa Suomen triathlonkauden kolmen lajin yhteistreenillä. On se vaan kivaa, kun pääsee tekemään täysin omaa juttua ja vielä helteisessä kesäsäässä!

Ensi viikolla olisi sitten edessä vähän reippaampia harjoituksia. Treenikisoja olisi viikonlopun tienoolle tarjolla vaikka millä mitalla: pyöräilyssä SM-kortteli, Porvoon ajot, Pirkan pyöräily ja Solvallan tempo; juoksussa 3km ratakisa; duathlonissa SM-sprintti ja triathlonissa Ikaalisten pikamatka sekä HelTri:n rykäisy. On se vaan harmi, kun kaikki kiva kasautuu samaan pakettiin...tällä kertaa päätimme kuitenkin panostaa lajinomaiseen menoon ja osallistun näillä näkymin ainakin Ikaalisiin (jos keli ei ole liian kylmä, sillä palelemaan en väkisin lähde ;) ).

Ps. Tein tässä joutessani (tenttiin lukemisen ohella...) pari diaesitystä menneistä kisoista tuonne sivun oikeaan reunaan

Pronssia Duathlonin EM-kisoista!

2009-05-26T00:32:00.000-07:00

Jee, kansainvälinen kisakausi alkoi tänä vuonna loistavasti! Saavutin Budapestissa käydyistä Duathlonin Euroopan mestaruuskilpailuista arvokisamitalin :)!

Kisa alkoi reippaasti. Britti Grimmet (joka lopulta hyytyi) tempaisi heti startista aivan järjetöntä vauhtia ja muu kärkiporukka jäi juoksemaan hieman hänen peräänsä. Juoksu juostiin 2,5km tosi mutkaisella ja tuulisella reitillä ja ensimmäisellä kovaa juostulla kierroksella meno oli melkoista sähinää. Tämän jälkeen vauhti kuitenkin rauhoittui ja ekaan vaihtoon tulin helposti kahdeksan urheilijan kärkiryhmässä (10km / 35.28).

Pyöräily käytiin täysin tasaisella ja kovia tuulipätkiä lukuun ottamatta todella tylsällä 8x5km reitillä. Onnistuimme tiputtamaan viime vuoden EM-kisan nelosen heti alkumatkasta, mutta muuta merkittävää pyörän päällä ei tapahtunut. Yritin muutaman kerran irtiottoa, mutta ne hyytyivät aika pian ja lopulta päätin vain ottaa rennosti pääasiassa peesaillen (40km kesti n. 1.10h eli eipä hurjasteltu…).

Toisessa vaihdossa minulla oli ongelmia selän/takareiden kanssa ja jäin kärkiporukasta heti parikymmentä metriä. Reilun kilometrin jälkeen juoksu kuitenkin normalisoitui ja saavutin pronssista kamppailevat Louisonin (Ranska) ja Van der Meijdenin (Hollanti). Vauhtirykäyksistä huolimatta porukkamme pysyi kasassa ja lopulta kisa meni rentovauhtiseksi kyttäilyksi. Noin 300m ennen maalia päätin sitten avata pelin ja painaa maaliin niin kovaa kuin kintuista lähtee. Enpä olisi paljon muuta siinä vaiheessa uskaltanutkaan tehdä, sillä sen verran tiukka käsky valkulta tuli ;). Ja todella hyvinhän se kiri aukesi! Muut jäivät selvästi ja sain ylittää maaliviivan pronssimitalistina (5km / 18.03).

Eroa kisan voittajaan britti Catriona Morrisoniin (muun muassa 2008 MM 2., pitkä MM 1.) tuli lopulta 32s ja hopeamitalistiin puolalaiseen Agnieszka Jerzykiin (mm. 2008 U23 MM 1.) 13s. Ainoa asia, mikä EM-kilpailuista jäi hampaankoloon, oli kuitenkin se, etten (tälläkään kertaa!!!) saanut shampanjapullon korkkia palkintopallilla auki… ;).

Kisan jälkeen vietimme Paulin kanssa Budapestissa yhden ylimääräisen lomapäivän. Leikimme kunnon turisteja ja kiersimme pyörän kanssa kaikki kaupungin nähtävyydet. Ja upea historiallinen kaupunkihan se oli, laitan myöhemmin kuvia galleriaan!

Neljäs SM-maastoissa!

2009-05-18T02:26:00.000-07:00

Viikonlopun SM-maastoreissu meni mainiosti. Vaikka karvas neljäs sija jäi kieltämättä kaivelemaan, olen suoritukseeni tosi tyytyväinen. Enpähän hävinnyt huonoille juoksijoille ja taaksenikin jäi tukku maajoukkuenimiä ;).

Kisan kärkipaikat selvisivät oikeastaan jo ensimmäisellä 2km kierroksella, kun jälleen kovassa kunnossa oleva maastojuoksun entinen Euroopan mestari Annemari Sandell-Hyvärinen lähti pitämään aivan omaa vauhtiaan ja sai vain estejuoksun Suomen ennätysnaisen Johanna Lehtisen peräänsä. Itse jäin juoksemaan suunnistuksen maailmanmestari Minna Kaupin ja tonnivitosta viime vuodet hallinneen Mari Järvenpään kanssa. Mari hyytyi kuitenkin ennen viimeistä kierrosta. Minna puolestaan karkasi minulta viimeisessä pitemmässä alamäessä ja tämän jälkeen eromme säilyi tasaisena kolmessa sekunnissa.

http://www.sul.fi/index.php?sivutunniste=1&sivuitem=98&riviavain=78&newsitem=5402

SM-maastot toimivat myös loistavana kenraalina ensi lauantain EM-duathloniin. Ajoin jopa juoksun alle pienen vk-tehoisen ergon ja juoksun jälkeen ajoin sitten muutaman minuutin tiukkaa. Oli muuten kamalan tuntuista nostaa sykettä edes yli anakynnyksen pian juoksurääkin perään! Mutta tulipahan kokeiltua ja samalla huomasi, ettei ekaa juoksua kannata ensi viikonloppuna vetää aivan sippiin...

Nyt on sitten viisi päivää aikaa saada lihakset auki ennen kuin pääsen aloittamaan kansainvälisen kilpailukauden. Kilpailusta on tulossa tasokas, sillä ennakkosuosikkeihin kuuluvat muun muassa viime vuoden MM-duathlonin hopeamitalisti, EM-duathlonin hopeamitalisti ja EM-triathlonin 11. Eli kovaa menoa on luvassa, saas nähdä miten käy!

Kisakutinaa vaivaviikon jälkeen

2009-05-14T10:46:00.001-07:00

Viime viikko sujui hieman nihkeissä merkeissä. Leirillä alkanut flunssa oli tosi sitkeässä, vaikkei se onneksi niin pahaksi mennyt, että olisi tarvinnut lopettaa treenaaminen. Lisäksi viime kevään vaiva, oikea pohje, pakotti jättämään juoksut tosi vähiin. Harjoitusinto oli kuitenkin kova ja valkkukin näytti vihreää valoa, joten ihan hyvää settiä saimme heti leirin perään aikaiseksi (treeniä noin 20h jossa mm. paljon erilaisia uinteja ja kolme reipasta/kovaa pitempää pyörää).

Vaikka viikko meni kieltämättä monessa suhteessa riskirajoilla, alkoi kroppa kuitenkin hymyillä sunnuntaina. Pohkeen kipu hävisi yhtäkkiä (nilkkalukko taas?) ja myös flunssa parani pikku hiljaa tämän viikon alussa. Eilen oli pitkän treenijaksomme vika kova harjoituspäivä ja nyt alkaa herkistely kohti tulevia kisoja!

Sunnuntaina edessä on melkoisen jännä koitos nimittäin SM-maastojuoksut. Älyttömän hauskaa päästä mukaan kun tuo polvikin vihdoin kestää mäkien kipittämistä! Hieman kyllä jännittää etenkin se, kuinka kovaa ne juoksijat oikeen pinkaisee alamäkiin... SUL:n nettisivuilla kilpailun ennakkosuosikkinelikkoa hehkutetaan "ehkä kaikkien aikojen kovatasoisimmaksi" eli Suomen kovin kärki on paikalla. Lisäksi mukana on joukko mustia hevosia joihin myös triathlonin Suomen mestari luetaan ;).

http://www.sul.fi/index.php?sivutunniste=1&sivuitem=98&riviavain=78&newsitem=5397

Ja maastojuoksuthan ovat vasta välietappi kohti kevään tärkeintä skabaa eli reilun viikon päästä käytävää EM-duathlonia!

Toka etelänleri takana!

2009-05-02T04:58:00.000-07:00

Entiset kotisivuni alkoivat näyttää ”hieman” vanhahtaneilta ja nyt kun vielä TriStadinkin sivut on uusittu, niin olihan sitä myös oma kuulumisväylä saatava uusiksi. Ainakin toistaiseksi ajattelin turvautua kätevään blogiin, mikä sopii atk taidoilleni ;). Suuret kiitokset vanhojen sivujen ylläpidosta ja rakentamisesta Arttu Hirsille ja Esko Lahdelle!!!

Näiden sivujen ekat kuulumiset tulevat korkealentoisista tunnelmista, sillä istumme parhaillaan koneessa matkalla Alicantesta Helsinkiin. Takana on kahden viikon leiri Torreviejassa, missä leireilimme myös viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna. Treenipaikka toimi tälläkin kertaa: aurinkoa ja lämpöä riitti ja tutuilla harjoituspaikoilla oli kiva urheilla. Uutta väriä leiriohjelmaan toivat treenikaverit, joiden kanssa en ole aiemmin paljoa harjoitellut. Porukkaamme kuului minun ja Paulin lisäksi TriStadia edustava Mathias Hintze sekä Alatornion Pirkkoja edustavat Samuli Keisu ja Suvi Lavonen (eipä muuten taida olla montaa triathlonistia maailmassa, jotka asustavat heitä pohjoisemmassa paikassa ;) ? ). Lisäksi Torreviejassa oli muita suomalaisia maajoukkuetriathlonisteja ja tandempyöräilijöitä.

Treenien suhteen leiri onnistui lopulta tosi hyvin. Tokan viikon alussa jouduin tosin pitämään ylimääräistä lepoa kurkkukivun takia, mutta onneksi tauti meni parissa päivässä ohi. Yhteenvetona teimme leirillä hieman vähemmän määrää kuin kevään ekalla etelän leirillä, mutta tehoja taas oli tällä kertaa enemmän. Varsinaisia rääkkitreenejä nuo tehosetitkään eivät vielä olleet, mutta anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja hiukan ylikin tuli muutamaan otteeseen hurjasteltua. Ja hyvältä se hurjastelu verrattuna viime vuoteen vaikutti ;). Parantuneiden vauhtien lisäksi toinen huippujuttu leirillä oli se, että juoksua saatiin tehtyä määrällisesti enemmän kuin ikinä (ekalla viikolla jopa 7,5h) – ja polvi sekä selkä kestivät sen täydellisesti!

Leirin suuria kohokohtia oli myös uusien tukijoitteni tuotteiden testaaminen. Uudella pyörällä on aina jännittävää ajaa ja itse olen ehkä jopa liian pikkutarkka pyörän tunnustelija ja asennon viilaaja. Scorpion alkoi kuitenkin tosi pian tuntua kotoisalta ja sillä oli kyllä tosi kiva ajella sekä mäkeä että tasaista! Scorpionin lisäksi uusina tuotteina leirillä olivat Maximin lisäravinteet. Myös ne kaikki maistuivat ja toimivat todella hyvin. Etenkin proteiinia sisältävästä PeptoPro urheilujuomasta olen näin alan jonkinlaisena asiantuntijana aivan innoissani! Olen jo reilun vuoden yrittänyt liuoitella heraa tavalliseen urheilujuomaan, mutta eihän siitä läheskään näin hyvää tuotetta ole kotikonsteilla saanut aikaiseksi.

No, tulipa pitkä raapustus…lupaan jatkossa laitella tähän blogiin juttuja useammin, mutta lyhyempinä, niin ei mene koko kahvitaukoa näitä lukiessa J. Jännää onkin pian tulossa, sillä parin viikon päästä kirmaan SM-maastoissa ja siitä viikon päästä 24.5. on edessä Duathlonin EM-kilpailut!

2009-03-14T10:27:00.001-07:00

Kaisan Blogi