Kapkaupungin kisa raaka opetus

Eilen aukesi kausi 2012 kisojen osalta, kun kilpailin Kapkaupungissa Afrikkacupissa. Kisassa oli mukana parikymmentä tyttöä, mutta pieni porukka oli aika pippurinen, sillä lähes puolet ovat potentiaalisia olympialaisiin menijöitä. Omat odotukseni sijoituksen suhteen eivät olleet korkealla, sillä en ole tehnyt vielä yhtään kilpailunomaista kovaa treeniä viime syksyn jälkeen. Loppusijoitukseni olikin vasta 12. Yllätyksekseni edes muutaman kovan vaihtotreenin ja kämmäilyn välttämisen turvin kisa olisi ollut voitettavissa.

Kisa alkoi jo seitsemältä aamulla, kun kirmasimme hyiseen (+ 13 C!!!) ja aallokkoiseen mereen. Jäin startissa jalkoihin, mutta siitä huolimatta uinti lähti loistavasti käyntiin ja olin ekojen poijujen jälkeen tosi hyvissä asemissa kärkiporukassa. Loppusuoralla tein kuitenkin ierittäin nolon mokan. Päähän hiipi aina niin vaarallinen hyvänolon tunne ja ajattelin, että homma on hanskassa… haaveillessan kisan jatkotapahtumista en huomannut takaa tulevaa aaltoa, johon muut pääsivät ja itse missasin sen. Ihan lopussa hakkasin vielä hulluna ja saavutin porukkamme, mutta vedestä noustessa olin turhan hapoilla. Nousin silti vain 19 s ekan perässä ja vain 6 s voittajan jälkeen, joten uinti oli nyt vihdoin sitä tasoa, mitä pitää olla!

Uinnin loppupuolen kaaoksen jatkoksi kämmäsin kuitenkin märkäpuvun riisumisessa. En saanut toista lahjetta millään irti, käteni juuttui zippinaruun ja ajanottolaite irtosi tässä samassa. Lähdin hiukan muiden perässä ajamaan. Olin kuitenkin vielä varma, että saan muut kiinni. Mutta pyöräjalat eivät toimineet totutusti, tehoa ei vaan irronnut koneesta. Kun edellä ajanut ryhmä teki porukalla hommia, niin jäin yksin. Tahkosin tempoa noin 15 km ennen kuin takaa tullut pieni ryhmä saavutti minut.

Juoksu oli sitten aika dieseliä. Huomasi, ettei ole tullut kiusattua piiiiitkään aikaan… oli ihan junnufiilis, kun valmentajan käskystä sain aina välillä lyhyen spurttivaihteen päälle, kunnes taas nurkan takana löysäsin menon mukavaksi. Todella suureksi yllätyksekseni juoksin kuitenkin aivan samaa vauhtia, kuin nopeimmat (tuloksissa ei näy juoksuaikaani, joka oli 17.58-18.02)!?! Kisan voitti etelä-afrikkalainen Carlyn Fischer, tokana oli belgialainen Katherine Verstuyft ja kolmantena saksalainen Ricarda Lisk.

Vaikka vaihtokämmäilyni ja loppusijoitukseni jäivät nyt harmittamaan tajuttomasti, niin sainpahan erittäin arvokkaan opetuksen ja loistavan treenin. Tuli rassattua kehoon kierroksia. Ja otettua erittäin kova opetus vaihtotreenien tärkeydestä. No, tämän kisan loistava uinti antoi kuitenkin myös itseluottamusta ja muutaman kovan treenin jälkeen tilanne tulee myös vaihtojen ja muiden lajien osalta olemaan tosi paljon parempi.

Seuraavat neljä viikkoa treenaan lähistöllä olevassa Stellenboschin yliopistokylässä. Paikalla on useita maailman kärkitriathlonisteja ja kisan jälkeen suunnittelimmekin jo tyttöjen kanssa yhteisiä treenejä. Motivaatio elämäni parhaan treenijakson tekemiseen on aivan huipussa! Mutta ensin otamme tämän päivän rennosti ja lähdemme vaeltelemaan Pöytävuoren maisemiin :)

Perustreeniä Kanarialla

Palasimme viime yönä lyhyeltä yhdentoista päivän reissulta Gran Canarialta. Tuttu Maspalomas osoittautui jälleen mitä parhaimmaksi paikaksi kauden ensimmäiselle leirille. Nautin tosi paljon mäkien kapuamisesta pyörällä, juoksemisesta kanaalin varsilla ja uiskentelusta meressä sekä hotellin ylipitkässä altaassa. Ilmapiirikin oli lomalaisten keskellä mukavan rento, joten homma ei mennyt ihan turhan totiseksi.

Mitään kovin radikaalia kerrottavaa leiristä ei jäänyt. Kaikki sujui niin kuin piti. Leiri oli peruspuurtamista eli sitä ihaninta urheilijan elämää: treenaamista, syömistä ja nukkumista. Kivaa! Kai sitä pitää olla hiukan pöpi, kun nauttii tällaisesta aivan äärettömästi...mutta ihanaa se vaan taas oli. Tällä kertaa kuitenkin lyhyt kymmenen treenipäivän jakso tuntui sopivalta ja nyt on kiva olla reilu viikko kotona ennen pitkää kevätleriä.

Harjoiteltua leirillä tuli ihan reilusti (reilut 30 h / vko), vaikka määrän kerääminen ei tavoitteenamme ollut. Pääpaino treenaamisessa oli pyöräilyssä. Koska sen erityiseen kehittämiseen minulla ei kuitenkaan ole olympiamatkoja ajatellen tarvetta, oli pyöräilyä nytkin vain vajaa puolet treenimäärästä. Sen sijaan uimme tosi paljon avovedessä ja myös juostua tuli mukavasti.

Treenitehot olivat pääasiassa maltillisia, vaikka joitain reippaitakin settejä pääsin vetämään. Tämän vuoden teemamme mukaisesti kaikkien harjoitusten laatu, tehosta riippumatta, oli erittäin korkealla ja "retkeilylenkkeily" jäi vähiin. Joka treenissä oli mukana tekniikkaa tai / ja lajivoimaa ja Paulin haukansilmä piti huolen, että ajatus todella pysyi siinä missä piti. Harjoitukseksi laskettavien treenien lisäksi teimme myös tosdella paljon huoltavia jumppia ja kaikenmaailman vetkutteluja, jotta paikat varmasti kestävät seuraavien kovempien jaksojen rasitusta.

Seuraava vaihde pistetään päälle jo 13.2., kun lähdemme viideksi viikoksi Etelä-Afrikkaan. Sitä ennen on kuitenkin kiva nauttia lumisesta Suomesta! Koska rasituksen entistä selkeämpi rytmittäminen on sekin yksi tämän kauden pääteemoistamme, tulee Suomijaksoon kuulumaan monia erittäin laiskan letkeitä talvipäiviä.