Eilen aukesi kausi 2012 kisojen osalta, kun kilpailin Kapkaupungissa Afrikkacupissa. Kisassa oli mukana parikymmentä tyttöä, mutta pieni porukka oli aika pippurinen, sillä lähes puolet ovat potentiaalisia olympialaisiin menijöitä. Omat odotukseni sijoituksen suhteen eivät olleet korkealla, sillä en ole tehnyt vielä yhtään kilpailunomaista kovaa treeniä viime syksyn jälkeen. Loppusijoitukseni olikin vasta 12. Yllätyksekseni edes muutaman kovan vaihtotreenin ja kämmäilyn välttämisen turvin kisa olisi ollut voitettavissa.
Kisa alkoi jo seitsemältä aamulla, kun kirmasimme hyiseen (+ 13 C!!!) ja aallokkoiseen mereen. Jäin startissa jalkoihin, mutta siitä huolimatta uinti lähti loistavasti käyntiin ja olin ekojen poijujen jälkeen tosi hyvissä asemissa kärkiporukassa. Loppusuoralla tein kuitenkin ierittäin nolon mokan. Päähän hiipi aina niin vaarallinen hyvänolon tunne ja ajattelin, että homma on hanskassa… haaveillessan kisan jatkotapahtumista en huomannut takaa tulevaa aaltoa, johon muut pääsivät ja itse missasin sen. Ihan lopussa hakkasin vielä hulluna ja saavutin porukkamme, mutta vedestä noustessa olin turhan hapoilla. Nousin silti vain 19 s ekan perässä ja vain 6 s voittajan jälkeen, joten uinti oli nyt vihdoin sitä tasoa, mitä pitää olla!
Uinnin loppupuolen kaaoksen jatkoksi kämmäsin kuitenkin märkäpuvun riisumisessa. En saanut toista lahjetta millään irti, käteni juuttui zippinaruun ja ajanottolaite irtosi tässä samassa. Lähdin hiukan muiden perässä ajamaan. Olin kuitenkin vielä varma, että saan muut kiinni. Mutta pyöräjalat eivät toimineet totutusti, tehoa ei vaan irronnut koneesta. Kun edellä ajanut ryhmä teki porukalla hommia, niin jäin yksin. Tahkosin tempoa noin 15 km ennen kuin takaa tullut pieni ryhmä saavutti minut.
Juoksu oli sitten aika dieseliä. Huomasi, ettei ole tullut kiusattua piiiiitkään aikaan… oli ihan junnufiilis, kun valmentajan käskystä sain aina välillä lyhyen spurttivaihteen päälle, kunnes taas nurkan takana löysäsin menon mukavaksi. Todella suureksi yllätyksekseni juoksin kuitenkin aivan samaa vauhtia, kuin nopeimmat (tuloksissa ei näy juoksuaikaani, joka oli 17.58-18.02)!?! Kisan voitti etelä-afrikkalainen Carlyn Fischer, tokana oli belgialainen Katherine Verstuyft ja kolmantena saksalainen Ricarda Lisk.
Vaikka vaihtokämmäilyni ja loppusijoitukseni jäivät nyt harmittamaan tajuttomasti, niin sainpahan erittäin arvokkaan opetuksen ja loistavan treenin. Tuli rassattua kehoon kierroksia. Ja otettua erittäin kova opetus vaihtotreenien tärkeydestä. No, tämän kisan loistava uinti antoi kuitenkin myös itseluottamusta ja muutaman kovan treenin jälkeen tilanne tulee myös vaihtojen ja muiden lajien osalta olemaan tosi paljon parempi.
Seuraavat neljä viikkoa treenaan lähistöllä olevassa Stellenboschin yliopistokylässä. Paikalla on useita maailman kärkitriathlonisteja ja kisan jälkeen suunnittelimmekin jo tyttöjen kanssa yhteisiä treenejä. Motivaatio elämäni parhaan treenijakson tekemiseen on aivan huipussa! Mutta ensin otamme tämän päivän rennosti ja lähdemme vaeltelemaan Pöytävuoren maisemiin :)
sunnuntai, 19. helmikuuta 2012
torstai, 2. helmikuuta 2012
Perustreeniä Kanarialla
Palasimme viime yönä lyhyeltä yhdentoista päivän reissulta Gran Canarialta. Tuttu Maspalomas osoittautui jälleen mitä parhaimmaksi paikaksi kauden ensimmäiselle leirille. Nautin tosi paljon mäkien kapuamisesta pyörällä, juoksemisesta kanaalin varsilla ja uiskentelusta meressä sekä hotellin ylipitkässä altaassa. Ilmapiirikin oli lomalaisten keskellä mukavan rento, joten homma ei mennyt ihan turhan totiseksi.
Mitään kovin radikaalia kerrottavaa leiristä ei jäänyt. Kaikki sujui niin kuin piti. Leiri oli peruspuurtamista eli sitä ihaninta urheilijan elämää: treenaamista, syömistä ja nukkumista. Kivaa! Kai sitä pitää olla hiukan pöpi, kun nauttii tällaisesta aivan äärettömästi...mutta ihanaa se vaan taas oli. Tällä kertaa kuitenkin lyhyt kymmenen treenipäivän jakso tuntui sopivalta ja nyt on kiva olla reilu viikko kotona ennen pitkää kevätleriä.
Harjoiteltua leirillä tuli ihan reilusti (reilut 30 h / vko), vaikka määrän kerääminen ei tavoitteenamme ollut. Pääpaino treenaamisessa oli pyöräilyssä. Koska sen erityiseen kehittämiseen minulla ei kuitenkaan ole olympiamatkoja ajatellen tarvetta, oli pyöräilyä nytkin vain vajaa puolet treenimäärästä. Sen sijaan uimme tosi paljon avovedessä ja myös juostua tuli mukavasti.
Treenitehot olivat pääasiassa maltillisia, vaikka joitain reippaitakin settejä pääsin vetämään. Tämän vuoden teemamme mukaisesti kaikkien harjoitusten laatu, tehosta riippumatta, oli erittäin korkealla ja "retkeilylenkkeily" jäi vähiin. Joka treenissä oli mukana tekniikkaa tai / ja lajivoimaa ja Paulin haukansilmä piti huolen, että ajatus todella pysyi siinä missä piti. Harjoitukseksi laskettavien treenien lisäksi teimme myös tosdella paljon huoltavia jumppia ja kaikenmaailman vetkutteluja, jotta paikat varmasti kestävät seuraavien kovempien jaksojen rasitusta.
Seuraava vaihde pistetään päälle jo 13.2., kun lähdemme viideksi viikoksi Etelä-Afrikkaan. Sitä ennen on kuitenkin kiva nauttia lumisesta Suomesta! Koska rasituksen entistä selkeämpi rytmittäminen on sekin yksi tämän kauden pääteemoistamme, tulee Suomijaksoon kuulumaan monia erittäin laiskan letkeitä talvipäiviä.
Mitään kovin radikaalia kerrottavaa leiristä ei jäänyt. Kaikki sujui niin kuin piti. Leiri oli peruspuurtamista eli sitä ihaninta urheilijan elämää: treenaamista, syömistä ja nukkumista. Kivaa! Kai sitä pitää olla hiukan pöpi, kun nauttii tällaisesta aivan äärettömästi...mutta ihanaa se vaan taas oli. Tällä kertaa kuitenkin lyhyt kymmenen treenipäivän jakso tuntui sopivalta ja nyt on kiva olla reilu viikko kotona ennen pitkää kevätleriä.
Harjoiteltua leirillä tuli ihan reilusti (reilut 30 h / vko), vaikka määrän kerääminen ei tavoitteenamme ollut. Pääpaino treenaamisessa oli pyöräilyssä. Koska sen erityiseen kehittämiseen minulla ei kuitenkaan ole olympiamatkoja ajatellen tarvetta, oli pyöräilyä nytkin vain vajaa puolet treenimäärästä. Sen sijaan uimme tosi paljon avovedessä ja myös juostua tuli mukavasti.
Treenitehot olivat pääasiassa maltillisia, vaikka joitain reippaitakin settejä pääsin vetämään. Tämän vuoden teemamme mukaisesti kaikkien harjoitusten laatu, tehosta riippumatta, oli erittäin korkealla ja "retkeilylenkkeily" jäi vähiin. Joka treenissä oli mukana tekniikkaa tai / ja lajivoimaa ja Paulin haukansilmä piti huolen, että ajatus todella pysyi siinä missä piti. Harjoitukseksi laskettavien treenien lisäksi teimme myös tosdella paljon huoltavia jumppia ja kaikenmaailman vetkutteluja, jotta paikat varmasti kestävät seuraavien kovempien jaksojen rasitusta.
Seuraava vaihde pistetään päälle jo 13.2., kun lähdemme viideksi viikoksi Etelä-Afrikkaan. Sitä ennen on kuitenkin kiva nauttia lumisesta Suomesta! Koska rasituksen entistä selkeämpi rytmittäminen on sekin yksi tämän kauden pääteemoistamme, tulee Suomijaksoon kuulumaan monia erittäin laiskan letkeitä talvipäiviä.
tiistai, 3. tammikuuta 2012
Raskas 2011 takana - jännä 2012 edessä
Niin se on taas aika vaihtaa uusi kalenteri seinälle! Voisin urheilun suhteen tiivistää vuoden 2011 siten, että se oli äärimmäisen raskas, mutta uskoakseni jatkon kannalta erittäin kehittävä. Olin paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, mutta silti tulokset jäivät tavoitteistamme. Parhaita sijoituksiani olivat maailmancupin 22. sija Tongyeongissa sekä continental cupin kisan voitto Mauritiuksella ja toinen sija Pretoriassa.
Syitä tavoitteita alivireisimmille tuloksille on monia. Karkeasti sanottuna olin alkukaudesta hiukan ylirasittunut ja loppukauden tärkeimmissä kisoissa kärsin epäonnesta. Alkukauden ylirasitus oli aivan oma moka ja johtui lähinnä siitä, että kokemusta rasittavasta matkustelusta oli tosi vähän, kun taas halua treenata oli tosi paljon... Loppukauden epäonnelle ei puolestaan mahtanut mitään (mm. pyörän tekniset viat, joihin ei millään keinolla olisi voinut vaikuttaa, sillä pyörä on kyllä aivan huippu ja se huollettiin vimpan päälle ennen jokaista kisaa).
Positiivista tällä hetkellä on se, että vuodesta 2011 jäi tosi paljon käteen jatkoa ajatellen. Sain treenata koko vuoden vammoitta, mikä luo loistavan pohjan tulevalle kaudelle. Lisäksi kartutin äärettömän tärkeää kokemusta kovissa kisoissa taistelemisesta ja matkustelusta. Niinpä into kohti ensi vuotta onkin nyt aivan huippua!
Vuodesta 2012 nousee tietysti ensimmäisenä esiin Lontoon olympialaiset. Tilanne olympiapaikan hankkimisen suhteen ei ole niin hyvä, mitä vuosi sitten odotin, mutta millään tavoin mahdotonta olympiapaikan haaliminen ei ole. Olen ITU pistelistalla yhden naisen päässä Euroopan ”new flag” paikasta. Todennäköisesti minun tulisi paikan saavuttaakseni sijoittua keväällä muutamassa maailmancupissa / EM-kisoissa noin 15. joukkoon ja muutamassa continental cupissa palkintopallille.
Ihan yltiöpäisesti emme kuitenkaan lähde nyt keväällä kiertämään maapalloa ja taistelemaan olympiapaikasta, vaan paikan täytyy tulla sen ohessa, että rakennamme elämäni parasta kuntoa itse kisoihin. Olen varma, että moni olympialistan viimeisistä paikoista taisteleva tulee olemaan uupunut elokuussa ja tähän sudenkuoppaan en aio missään nimessä pudota. Olympialaiset ovat vain terävimmässä huippukunnossa olevia maailman kovimpia urheilijoita varten ja jos en pysty kuulumaan tähän sakkiin, yritän niellä tappioni suosiolla ja tyytyä tekemään muita kisoja.
Karkea suunnitelma ensi vuodelle on sellainen, että tammikuun lopulla lähdemme lyhyelle leirille Kanarialle. Helmi-maaliskuussa treenaan puolestaan viitisen viikkoa Etelä-Afrikassa ja siinä ohessa kisaan parissa continental cupissa. Ensimmäinen tosi kova koitos on EM-kilpailut Israelissa huhtikuun lopulla. Toukokuussa kisaan yhden tai kaksi maailmancupia Jenkeissä ja yhden Espanjassa, minkä jälkeen selviää loppukausi. Jos kaikki menee nappiin, käyn keväällä myös kipittämässä ratakympin yleisurheilun Helsingin EM-kisojen aikaraja mielessä (SUL-raja 33:50).
Valtava kiitos kaikille, jotka tukivat minua vuonna 2011 – perheelle ja ystäville, valmentaja Paul Sjöholmille, Kuulohansalle ja Hansatonille, Triff:lle, Scorpion Bikesille, Nikelle ja Maximille!!!
Onnea ja riemua vuoteen 2012!
Syitä tavoitteita alivireisimmille tuloksille on monia. Karkeasti sanottuna olin alkukaudesta hiukan ylirasittunut ja loppukauden tärkeimmissä kisoissa kärsin epäonnesta. Alkukauden ylirasitus oli aivan oma moka ja johtui lähinnä siitä, että kokemusta rasittavasta matkustelusta oli tosi vähän, kun taas halua treenata oli tosi paljon... Loppukauden epäonnelle ei puolestaan mahtanut mitään (mm. pyörän tekniset viat, joihin ei millään keinolla olisi voinut vaikuttaa, sillä pyörä on kyllä aivan huippu ja se huollettiin vimpan päälle ennen jokaista kisaa).
Positiivista tällä hetkellä on se, että vuodesta 2011 jäi tosi paljon käteen jatkoa ajatellen. Sain treenata koko vuoden vammoitta, mikä luo loistavan pohjan tulevalle kaudelle. Lisäksi kartutin äärettömän tärkeää kokemusta kovissa kisoissa taistelemisesta ja matkustelusta. Niinpä into kohti ensi vuotta onkin nyt aivan huippua!
Vuodesta 2012 nousee tietysti ensimmäisenä esiin Lontoon olympialaiset. Tilanne olympiapaikan hankkimisen suhteen ei ole niin hyvä, mitä vuosi sitten odotin, mutta millään tavoin mahdotonta olympiapaikan haaliminen ei ole. Olen ITU pistelistalla yhden naisen päässä Euroopan ”new flag” paikasta. Todennäköisesti minun tulisi paikan saavuttaakseni sijoittua keväällä muutamassa maailmancupissa / EM-kisoissa noin 15. joukkoon ja muutamassa continental cupissa palkintopallille.
Ihan yltiöpäisesti emme kuitenkaan lähde nyt keväällä kiertämään maapalloa ja taistelemaan olympiapaikasta, vaan paikan täytyy tulla sen ohessa, että rakennamme elämäni parasta kuntoa itse kisoihin. Olen varma, että moni olympialistan viimeisistä paikoista taisteleva tulee olemaan uupunut elokuussa ja tähän sudenkuoppaan en aio missään nimessä pudota. Olympialaiset ovat vain terävimmässä huippukunnossa olevia maailman kovimpia urheilijoita varten ja jos en pysty kuulumaan tähän sakkiin, yritän niellä tappioni suosiolla ja tyytyä tekemään muita kisoja.
Karkea suunnitelma ensi vuodelle on sellainen, että tammikuun lopulla lähdemme lyhyelle leirille Kanarialle. Helmi-maaliskuussa treenaan puolestaan viitisen viikkoa Etelä-Afrikassa ja siinä ohessa kisaan parissa continental cupissa. Ensimmäinen tosi kova koitos on EM-kilpailut Israelissa huhtikuun lopulla. Toukokuussa kisaan yhden tai kaksi maailmancupia Jenkeissä ja yhden Espanjassa, minkä jälkeen selviää loppukausi. Jos kaikki menee nappiin, käyn keväällä myös kipittämässä ratakympin yleisurheilun Helsingin EM-kisojen aikaraja mielessä (SUL-raja 33:50).
Valtava kiitos kaikille, jotka tukivat minua vuonna 2011 – perheelle ja ystäville, valmentaja Paul Sjöholmille, Kuulohansalle ja Hansatonille, Triff:lle, Scorpion Bikesille, Nikelle ja Maximille!!!
Onnea ja riemua vuoteen 2012!
maanantai, 19. joulukuuta 2011
Voitto Mauritiuksella!
Kausi päättyi iloisissa merkeissä lauantaina, kun voitin ylivoimaisesti Mauritiuksella käydyn Afrikka Cupin kisan! Oli kyllä mukavaa päästä vihdoin katkaisemaan maalinauha ITU kisassa.
Parasta kisassa oli se, että nousin vedestä vain muutaman sekunnin kärjen perässä. Kaikkien aiempien kisojen perusteella olin porukan heikoin uimari, mutta nyt vihdoin sain tehtyä sellaisen uintisuorituksen mitä olemme odotelleet. Kaiken lisäksi tuntui, että uinnissa olisi vielä ollut varaa rypistää lisää. Todella huojentavaa lopettaa kausi kunnon uintiin.
Koska nyt siis kaikki ennakkosuosikit nousivat vedestä samassa porukassa, muodostui pyöräilystä lähinnä juoksun alkuverryttely. Omana taktiikkanani oli ajaa suurimmat mäet sen verran vauhdilla, että se hiukan kiusaisi muuta porukkaa, mutta muuten päätin ottaa kevyesti. Tavoitteena oli lähinnä päästä ehjänä juoksemaan (vesikeli ja shikaanimutkia).
Juoksun aloitin tosi varovasti ja etenin ekat pari kilometriä kakkoseksi tulleen Etelä-Afrikan Carlyn Fischerin kanssa. Sitten pistin uuden vaihteen päälle ja välillemme syntyi heti selvä ero. Lopun juoksun sainkin vain nautiskella ja juosta kivaa rentoa vauhtia. Päätavoitteeksi muodostui se, että selviän hiekkamössötieltä (myös hevosia ja lehmiä radalla!) ehjänä maaliviivalle :)
Kisan jälkeen jäin lomailemaan pariksi päiväksi tänne paratiisiin. Aivan ihanaa luksusta! Saari on koralliriuttoineen ja vehreine sademetsineen todella kaunis, joten kyllä täällä on kelvannut rentoilla. Huomenna kuitenkin nokka kääntyy vihdoin kohti Suomea. Kiva päästä jouluksi kotiin!
Parasta kisassa oli se, että nousin vedestä vain muutaman sekunnin kärjen perässä. Kaikkien aiempien kisojen perusteella olin porukan heikoin uimari, mutta nyt vihdoin sain tehtyä sellaisen uintisuorituksen mitä olemme odotelleet. Kaiken lisäksi tuntui, että uinnissa olisi vielä ollut varaa rypistää lisää. Todella huojentavaa lopettaa kausi kunnon uintiin.
Koska nyt siis kaikki ennakkosuosikit nousivat vedestä samassa porukassa, muodostui pyöräilystä lähinnä juoksun alkuverryttely. Omana taktiikkanani oli ajaa suurimmat mäet sen verran vauhdilla, että se hiukan kiusaisi muuta porukkaa, mutta muuten päätin ottaa kevyesti. Tavoitteena oli lähinnä päästä ehjänä juoksemaan (vesikeli ja shikaanimutkia).
Juoksun aloitin tosi varovasti ja etenin ekat pari kilometriä kakkoseksi tulleen Etelä-Afrikan Carlyn Fischerin kanssa. Sitten pistin uuden vaihteen päälle ja välillemme syntyi heti selvä ero. Lopun juoksun sainkin vain nautiskella ja juosta kivaa rentoa vauhtia. Päätavoitteeksi muodostui se, että selviän hiekkamössötieltä (myös hevosia ja lehmiä radalla!) ehjänä maaliviivalle :)
Kisan jälkeen jäin lomailemaan pariksi päiväksi tänne paratiisiin. Aivan ihanaa luksusta! Saari on koralliriuttoineen ja vehreine sademetsineen todella kaunis, joten kyllä täällä on kelvannut rentoilla. Huomenna kuitenkin nokka kääntyy vihdoin kohti Suomea. Kiva päästä jouluksi kotiin!
keskiviikko, 14. joulukuuta 2011
Potchefstroomista Mauritiukselle!
Pari viikkoa Etelä-Afrikan Potchefstroomissa hurahtivat nopeasti. Paikkana Potchefstroom oli mukavan rauhallinen pikkukylä, mikä oli ihanan rentouttavaa Aucklandin ja Pretorian hälyn jälkeen. Lisäksi asuimme miellyttävässä majatalossa aivan treenipaikkojen lähellä, mikä sekin teki oleilusta lekoisaa.
Myös treenipaikat olivat Potchefstroomissa ihan hyvät. Yleisurheilukenttä oli nurtsiratoineen, kuntosaleineen ja kylmäaltaineen loistava – eipä kai muuten yleisurheilumaajoukkueemmekaan olisi ollut siellä paikalla! Muutkin juoksumaastot olivat ihan ok, tosin kunnon hiekkatie olisi saanut löytyä lähempää. Pyöräilyyn Potchefstroomissa oli rauhallisia ja hyväkuntoisia teitä, mutta miinuksena niissä oli se, että ne olivat tylsän suoria eikä mäkiä ollut yhtään. Uintitreenit tein pääasiassa 50 m ulkoaltaassa, joka soveltui loistavasti avovesityyliseen treenaukseen, sillä vedenvaihtojärjestelmät puhalsivat tosi kovia virtauksia eikä altaassa ollut köysiä. Hauskuutta uintitreeneihin lisäsivät paikalliset lapset, jotka jaksoivat kannustaa sekä hurrata altaan reunalta – eivät tainneet olla nähneet kilpauintia aikaisemmin!
Treenien kannalta leirin tavoitteena oli työstää asioita ensi kautta varten. Kokonaisuudessaan leiri olikin aika kevyt, sillä se sisälsi lähes yksinomaan kevyttä pk-treeniä eikä sitäkään suuria määriä. Uinnissa panostimme tekniikkaan ja pyörällä ajelimme pari pitkähköä retkilenkkiä. Juoksua tuli kuitenkin mun tavallisiin määriin nähden valtavasti (viime viikolla jopa 6 h), mutta sekin oli lähes yksinomaan kevyttä jalkojen iskukestävyyden rakentelua. Lisäksi teimme paljon erilaisia lihaskuntojuttuja. Aivan samalla tyylillä treenasi myös paikalla ollut Saksan triathlonmaajoukkue olympiavoittajineen, joten olikin mukavaa taas kerran olla omankaltaistensa ympäröimänä ;)
Vaikka treenit siis jo tähtäävät ensi kauteen, kilpailen vielä ensi lauantaina yhdessä Afrikka Cupissa. Tällä hetkellä olen lentokoneessa ja puolen tunnin kuluttua pitäisi laskeutua Mauritiuksen paratiisisaarelle…eipä hullumpi kisareissukohde! Kisan osallistujalista ei ole pitkä, mutta ihan suhteellisen tasokas se on, lähtönumeroni on kutonen. Paikalla on tukku ITU-pisteiden metsästäjiä Koreasta, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta ja lisäksi olympiamenijä kotimaasta Mauritiukselta. Jännä nähdä, miten kisaaminen kulkee näin siirtymäkauden lomassa. No, tsemppi ja halu antaa kaikkeni ovat näin kauden vikassa kisassa ihan huipussaan, joten eiköhän sitä vauhtiakin synny!
Myös treenipaikat olivat Potchefstroomissa ihan hyvät. Yleisurheilukenttä oli nurtsiratoineen, kuntosaleineen ja kylmäaltaineen loistava – eipä kai muuten yleisurheilumaajoukkueemmekaan olisi ollut siellä paikalla! Muutkin juoksumaastot olivat ihan ok, tosin kunnon hiekkatie olisi saanut löytyä lähempää. Pyöräilyyn Potchefstroomissa oli rauhallisia ja hyväkuntoisia teitä, mutta miinuksena niissä oli se, että ne olivat tylsän suoria eikä mäkiä ollut yhtään. Uintitreenit tein pääasiassa 50 m ulkoaltaassa, joka soveltui loistavasti avovesityyliseen treenaukseen, sillä vedenvaihtojärjestelmät puhalsivat tosi kovia virtauksia eikä altaassa ollut köysiä. Hauskuutta uintitreeneihin lisäsivät paikalliset lapset, jotka jaksoivat kannustaa sekä hurrata altaan reunalta – eivät tainneet olla nähneet kilpauintia aikaisemmin!
Treenien kannalta leirin tavoitteena oli työstää asioita ensi kautta varten. Kokonaisuudessaan leiri olikin aika kevyt, sillä se sisälsi lähes yksinomaan kevyttä pk-treeniä eikä sitäkään suuria määriä. Uinnissa panostimme tekniikkaan ja pyörällä ajelimme pari pitkähköä retkilenkkiä. Juoksua tuli kuitenkin mun tavallisiin määriin nähden valtavasti (viime viikolla jopa 6 h), mutta sekin oli lähes yksinomaan kevyttä jalkojen iskukestävyyden rakentelua. Lisäksi teimme paljon erilaisia lihaskuntojuttuja. Aivan samalla tyylillä treenasi myös paikalla ollut Saksan triathlonmaajoukkue olympiavoittajineen, joten olikin mukavaa taas kerran olla omankaltaistensa ympäröimänä ;)
Vaikka treenit siis jo tähtäävät ensi kauteen, kilpailen vielä ensi lauantaina yhdessä Afrikka Cupissa. Tällä hetkellä olen lentokoneessa ja puolen tunnin kuluttua pitäisi laskeutua Mauritiuksen paratiisisaarelle…eipä hullumpi kisareissukohde! Kisan osallistujalista ei ole pitkä, mutta ihan suhteellisen tasokas se on, lähtönumeroni on kutonen. Paikalla on tukku ITU-pisteiden metsästäjiä Koreasta, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta ja lisäksi olympiamenijä kotimaasta Mauritiukselta. Jännä nähdä, miten kisaaminen kulkee näin siirtymäkauden lomassa. No, tsemppi ja halu antaa kaikkeni ovat näin kauden vikassa kisassa ihan huipussaan, joten eiköhän sitä vauhtiakin synny!
maanantai, 28. marraskuuta 2011
Toinen sija Afrikan Cupissa Pretoriassa
Taas on yksi manner valloitettu kisaamisen merkeissä. Eilen täällä Pretoriassa käytiin ITU:n Afrikan Cup. Olin koko kisaa edeltävän viikon tosi väsynyt viikko sitten käydyn kisan, reilun vuorokauden matkustamisen ja 11 tunnin aikaeron takia. Niinpä olenkin nyt tyytyväinen, että sain rutistettua toiselle sijalle.
Kilpailu oli tapahtumana aikalailla päinvastaisuus viikko sitten käydylle Aucklandin maailmancupille. Kun Aucklandissa kilpailtiin miljoonakaupungin ydinkeskustassa, käytiin Pretorian kisa puolestaan täysin pusikossa. Uinti tapahtui pienessä leväisessä järvessä, jossa asusteli mm. rapuja ja gekkoja. Pyörä ajettiin kahtena lenkkinä mäkisillä hiukan huonokuntoisilla teillä. Juoksu kipitettiin pääasiassa hiekka- ja nurmikkopolkuja pitkin. Osallistujiakaan ei Pretoriassa montaa ollut, mutta mukana oli muutama ihan tasokas nimi jopa Koreasta asti, joten ihan kunnon kisan saimme aikaiseksi. Lisähaastetta toi se, että kilpailu käytiin jälleen noin 1600 m korkeudessa.
Itse kisassa uinti kulki nyt alkuun tosi hyvin. Vajaan kierroksen jälkeen vatsalihakset vetivät kuitenkin niin jumiin, että tipuin porukasta ja eroa kärkeen tuli uinnissa 1.25 min. Pyörän jouduin ajamaan kokonaan yksin kärjessä menevää muutaman hengen porukkaa vastaan. Jaloista ei oikein löytynyt potkua, lähinnä vain väsytti. Niinpä oli ihan ok, ettei ero kärkeen ollut pyörän jälkeen kuin noin 2.30 min. Juoksu kulki yllättävän kivasti, vaikka olin siinäkin tosi väsynyt ja kärsin edelleen vatsalihaskrampeista. Juoksin kuitenkin jopa pari minuuttia kovempaa kuin seuraavaksi nopein ja niinpä pystyin ylittämään maaliviivan toisena.
Kokonaisuutena kisasta jäi ihan hyvä maku. Ainakin se vahvisti käsitystä, että peruskuntotilanne ja etenkin juoksukunto ovat todella hyvällä mallilla. Jos en olisi juuri paria viikkoa tapellut noidannuolen kanssa, mikä aiheuttaa vielä tällä hetkellä noita vatsalihasvaivoja, saattaisi juokseminen olla nyt hurjan lennokasta. Lisäksi kisassa oli hyvää se, että väkisin väännetty toinen sija toi paljon ITU pisteitä.
Huomenna siirrymme Paulin kanssa täältä Pretoriasta parin sadan kilometrin päähän Potchefstroomiin, missä leireilemme pari viikkoa. Paikalla on Suomen yleisurheilumaajoukkue ja onkin tosi mielenkiintoista päästä tekemään joitain harjoituksia kestävyysjuoksijoiden kanssa. Ennen kunnon treenijakson aloittamista on nyt kuitenkin syytä ottaa pari päivää tosi kevyesti. Tänään vietimme mukavaa turistielämää ja kävimme safarilla katselemassa villieläimiä - kuvia tulossa :)
Kilpailu oli tapahtumana aikalailla päinvastaisuus viikko sitten käydylle Aucklandin maailmancupille. Kun Aucklandissa kilpailtiin miljoonakaupungin ydinkeskustassa, käytiin Pretorian kisa puolestaan täysin pusikossa. Uinti tapahtui pienessä leväisessä järvessä, jossa asusteli mm. rapuja ja gekkoja. Pyörä ajettiin kahtena lenkkinä mäkisillä hiukan huonokuntoisilla teillä. Juoksu kipitettiin pääasiassa hiekka- ja nurmikkopolkuja pitkin. Osallistujiakaan ei Pretoriassa montaa ollut, mutta mukana oli muutama ihan tasokas nimi jopa Koreasta asti, joten ihan kunnon kisan saimme aikaiseksi. Lisähaastetta toi se, että kilpailu käytiin jälleen noin 1600 m korkeudessa.
Itse kisassa uinti kulki nyt alkuun tosi hyvin. Vajaan kierroksen jälkeen vatsalihakset vetivät kuitenkin niin jumiin, että tipuin porukasta ja eroa kärkeen tuli uinnissa 1.25 min. Pyörän jouduin ajamaan kokonaan yksin kärjessä menevää muutaman hengen porukkaa vastaan. Jaloista ei oikein löytynyt potkua, lähinnä vain väsytti. Niinpä oli ihan ok, ettei ero kärkeen ollut pyörän jälkeen kuin noin 2.30 min. Juoksu kulki yllättävän kivasti, vaikka olin siinäkin tosi väsynyt ja kärsin edelleen vatsalihaskrampeista. Juoksin kuitenkin jopa pari minuuttia kovempaa kuin seuraavaksi nopein ja niinpä pystyin ylittämään maaliviivan toisena.
Kokonaisuutena kisasta jäi ihan hyvä maku. Ainakin se vahvisti käsitystä, että peruskuntotilanne ja etenkin juoksukunto ovat todella hyvällä mallilla. Jos en olisi juuri paria viikkoa tapellut noidannuolen kanssa, mikä aiheuttaa vielä tällä hetkellä noita vatsalihasvaivoja, saattaisi juokseminen olla nyt hurjan lennokasta. Lisäksi kisassa oli hyvää se, että väkisin väännetty toinen sija toi paljon ITU pisteitä.
Huomenna siirrymme Paulin kanssa täältä Pretoriasta parin sadan kilometrin päähän Potchefstroomiin, missä leireilemme pari viikkoa. Paikalla on Suomen yleisurheilumaajoukkue ja onkin tosi mielenkiintoista päästä tekemään joitain harjoituksia kestävyysjuoksijoiden kanssa. Ennen kunnon treenijakson aloittamista on nyt kuitenkin syytä ottaa pari päivää tosi kevyesti. Tänään vietimme mukavaa turistielämää ja kävimme safarilla katselemassa villieläimiä - kuvia tulossa :)
lauantai, 19. marraskuuta 2011
Auckland WC - DNF
Enempää ei homma olisi tänään voinut pieleen mennä. Olin ihan kuollut uinnissa, täysin vetämätön olo. Pyöräkään ei kulkenut normaalisti, mutta saavutin silti muutamia tyttöjä ja lopulta saimme suht ok vuorovetoa aikaiseksi espanjalaisen Rodriguezin kanssa (kolmas Tongyeongissa ja Guatapessa).
Pari kiekkaa ennen maalia multa puhkesi kuitenkin takarengas. Ajoin noin kilsan ihan tyhjällä kiekolla ja sain sen vaihdettua, mutta hommaan kului kaikkineen niin paljon aikaa, että kun olin jo etukäteen pahasti perässä, jouduin lopulta keskeyttämään.
Harmittaa kyllä taas, että renkaankin piti vielä hajota. Ei kisasta enää hyvää sijoitusta olisi ollut mahdollista ottaa, mutta olisin tosi paljon halunnut nähdä, kuinka juoksu kulkee. Molemmat renkaat olivat vielä tosi uudet ja tarkastin ne erittäin huolellisesti juuri ennen kisaa, joten älyn huonoa tsäkää, että näin jälleen kerran kävi!
Toinen mikä kisasta tietty jäi harmittamaan, oli surkea uinti. En tiedä, mikä siinä nyt taas tökkii, kun se Koreassa jo vaikutti kulkevan. Yksi syy nyt tietty saattoi olla tämä selkä, sillä tänään vasta ekan kerran pystyin esim. hyppäämään veteen suht kivutta. Kisan aikana selkään ei kuitenkaan sattunut, joten en tiedä paljonko sen piikkiin voi epäonnistumista pistää.
Nyt päällimmäisenä fiiliksenä on taas, että kyllä tämä urheilu on välillä vähän turhan raskasta touhua. Nyt olen puolitoista viikkoa tapellut kipeän selän kanssa. On ollut aika kovaa, kun pitäisi valmistautua triathlonkilpailuun eikä oikein edes kykene kävelemään. Ihan tajun huonoa tsäkää tuo selkäkin, kun se on koko vuoden ollut täysin terve ja nyt juuri ennen pääkisaa se sitten prakasi, vaikka treeneissä tms. emme tehneet mitään muutosta. Tuntuu, että mun on pakko olla todella paha ihminen, kun päähän potkitaan tällä tavoin aivan koko ajan.
No, ei auta surkutella. Ylihuomenna matka nimittäin jatkuu vielä Etelä-Afrikkaan. Siellä on yksi pienempi ITU kisa viikon päästä. Toivottavasti edes se sujuisi. Motivaatiota yrittää on vielä. Kylmä fakta kuitenkin on, että olympialaisten suhteen peli alkaa olla todella heikon hiuskarvan varassa, kun sekä Guatapesta että täältä Aucklandista tuli keskeytys.
Pari kiekkaa ennen maalia multa puhkesi kuitenkin takarengas. Ajoin noin kilsan ihan tyhjällä kiekolla ja sain sen vaihdettua, mutta hommaan kului kaikkineen niin paljon aikaa, että kun olin jo etukäteen pahasti perässä, jouduin lopulta keskeyttämään.
Harmittaa kyllä taas, että renkaankin piti vielä hajota. Ei kisasta enää hyvää sijoitusta olisi ollut mahdollista ottaa, mutta olisin tosi paljon halunnut nähdä, kuinka juoksu kulkee. Molemmat renkaat olivat vielä tosi uudet ja tarkastin ne erittäin huolellisesti juuri ennen kisaa, joten älyn huonoa tsäkää, että näin jälleen kerran kävi!
Toinen mikä kisasta tietty jäi harmittamaan, oli surkea uinti. En tiedä, mikä siinä nyt taas tökkii, kun se Koreassa jo vaikutti kulkevan. Yksi syy nyt tietty saattoi olla tämä selkä, sillä tänään vasta ekan kerran pystyin esim. hyppäämään veteen suht kivutta. Kisan aikana selkään ei kuitenkaan sattunut, joten en tiedä paljonko sen piikkiin voi epäonnistumista pistää.
Nyt päällimmäisenä fiiliksenä on taas, että kyllä tämä urheilu on välillä vähän turhan raskasta touhua. Nyt olen puolitoista viikkoa tapellut kipeän selän kanssa. On ollut aika kovaa, kun pitäisi valmistautua triathlonkilpailuun eikä oikein edes kykene kävelemään. Ihan tajun huonoa tsäkää tuo selkäkin, kun se on koko vuoden ollut täysin terve ja nyt juuri ennen pääkisaa se sitten prakasi, vaikka treeneissä tms. emme tehneet mitään muutosta. Tuntuu, että mun on pakko olla todella paha ihminen, kun päähän potkitaan tällä tavoin aivan koko ajan.
No, ei auta surkutella. Ylihuomenna matka nimittäin jatkuu vielä Etelä-Afrikkaan. Siellä on yksi pienempi ITU kisa viikon päästä. Toivottavasti edes se sujuisi. Motivaatiota yrittää on vielä. Kylmä fakta kuitenkin on, että olympialaisten suhteen peli alkaa olla todella heikon hiuskarvan varassa, kun sekä Guatapesta että täältä Aucklandista tuli keskeytys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
