sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Aurinko piilossa Sunshine Coastilla: eka WC ja DNF

Nyt suututtaa ihan tajuttomasti. Eilen oli vihdoin tosi koitoksen aika, kun käytiin kauden eka maailmancup Mooloolaban beachilla. Vettä satoi ja tuuli. Rankasti. Yli 20 naista 65:stä joutui keskeyttämään kisan eri syistä. Niin myös minä.

Uintini oli jälleen kerran täysi floppi. En osaa sanoa oliko syynä valtavat aallot, suuressa ryhmässä uiminen vai vaan mikä, mutta joka tapauksessa hävisin taas lähes minuutin niillekin uimareille kenen kanssa olen tänä keväänä tasaväkisesti treenannut. Ja eroa kärkeen tuli pahat 1.45 min. Olin taas kerran lähes yksin muiden perässä.

Pyörään lähdin kovaa ja saavutin selvästi edellä meneviä. Mutta muutaman kilsan jälkeen tuli tiukka kurvi. Ajoin siihen liian kovaa. Pyörä lähti alta märällä asvaltilla. Kaaduin. Pystyin onneksi jatkamaan, mutta pyörää korjaillessa meni taas arvokkaita sekunteja. Lisäksi menetin yli puolet vaihteista. En enää saanut kiinni ketään kenestä olisi ollut apua. Jouduin keskeyttämään ennen juoksua, kun kärki oli juossut jo reilun kilsan siinä vaiheessa, kun mulla olisi ollut vielä sama matka pyörää jäljellä.

Vaikea kuvailla, kuinka paljon epäonnistuminen hatuttaa. Mutta ketutus on vaan pakko siirtää syrjään ja jatkaa taistelua. Nyt on selvä, että tarvitsen tiukkaa avovesitreeniä ryhmässä. Se oli yksi syy tulla Australiaan näin pitkäksi aikaa, mutta Brisbanen meressä ei tällä hetkellä saastuneen veden vuoksi voi treenata ollenkaan. Eli nyt on etsittävä kunnon treenejä / kisoja seuraaviksi viikonlopuiksi muualta. Kolmen viikon päästä Ishikagissa kämmäilyyn ei ole varaa.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Bribietriathlon, 1. sija – hyvää harjoitusta ensi viikonloppuun…

Mukava meno Australiassa jatkuu. Viime sunnuntaina voitin Bribietriathlonin sprinttimatkan kisan. Uinti sujui tosi hyvin ja uin helpon oloisesti israelilaisen ITU-kisaajan kanssa, jolle viime syksynä hävisin vielä yli minuutin. Pyöräreitti oli erittäin tekninen – mutkikas ja märkä emmekä ehtineet kiertää sitä ennen kisaa – joten otin pyöräilyn todella varovasti. Siitä huolimatta ero muihin tyttöihin oli jo yli minuutin ennen juoksua. Juoksussa olin hiukan laiska, mutta teknisesti se näytti kuulemma paljon paremmalle kuin kertaakaan viime kesänä. Eikä turhaan kiusaamiseen ollut tarvettakaan, sillä voitin seuraavaa naista noin 2.30 min J. Tapahtumana Bribietriathlon oli älyttömän kiva noin 800 osallistujan kyläkisa upealla Bribiesaarella. Tällä kertaa sää ei nyt vaan valitettavasti suosinut.


Ei kovin australialainen sää ennen kisaa


Pitkä puhe kisan jälkeen


Paul ja minä


Warwick Dalziel (seuran päävalmentaja)

Treenailu Australiassa on myös alkanut sujua entistä paremmin, kun Paul tuli paikalle noin viikko sitten. Olemme edelleen panostaneet sitkeähköön reippaaseen perustreeniin ja uintitekniikan palauttamiseen. Ja molemmat näyttäisivät purevan loistavasti. Ainoana miinuksena on, että pyöräily ei ole älyttömän nautinnollista Brisbanen vilkkaan liikenteen seassa. Mutta on täältä kivojakin pyöräreittejä löytynyt, esimerkiksi mukava parin kilsan mäki, jonka päältä seuraava Brisbanen kuva on otettu.



Ensi viikonloppuna edessä onkin sitten ”hiukan” kovempi kisa. Maailmancup Mooloolabassa. Starttilistalla on seitsemisenkymmentä naista. Ja seassa lähes kaikki maailman parhaat, kuten australialaiset Emmat, ruotsin Lisa, kanadan Paula, tukku kovia brittejä ja jenkkejä… eli kiriapua on luvassa toisin kuin Bribietriathlonissa! Tosi jännä päästä katsomaan, miten itse tässä vaiheessa harjoituskautta pystyn pistämään kampoihin näille naisille.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Sopeutumista ja Stroke & Striden voitto!

Ensimmäinen viikko Ausseissa on ohi. Aluksi oli pieniä sopeutumisvaikeuksia mm. lämpötilan, aikaeron ja erilaisten treenisysteemien vuoksi, mutta nyt hommat ovat alkaneet luistaa ja päivät menevät mukavasti treenatessa, levätessä ja syödessä. Ehdinpä tosin eilen vapaan aamupäivän kunniaksi käydä paikallisessa puistossa. Lähdin tosin sieltä vikkelään pois, kun huomasin että pusikoissa majaili laumoittain saappaan kokoisia ällöjä liskoja. Onneksi muita kovasti peloteltuja paikallisia eliöitä ei ole tullut vastaan.

Urheilun suhteen ensimmäinen shokkiherätys keholle oli, kun osallistuin sunnuntaina Stroke & Stride kisaan Mooloolaban lähellä. Kisassa uitiin kilsa ja sen perään juostiin kolmonen. Meno ei kyllä tuntunut matkan ja edellisten päivien treenien jäljiltä kovinkaan lennokkaalle, mutta kuinkas ollakaan voitin koitoksen! Mukana oli tosin vain pari pro naista, mutta kovia miehiä enemmän eikä ero niihinkään venähtänyt ihan mahrotttoman suureksi. Hyvä hyvä! Kisa oli tapahtumana älyttömän hauska ja päivän kruunasi se, kun kävimme treeniryhmäni kanssa uintisurffailemassa Mooloolaban beachilla!

http://www.wizard.racetectiming.com/default.aspx

Päiväsysteemi täällä on tosi erilainen kuin mihin Suomessa olen tottunut. Aamutreenit alkavat yleensä jo klo 5. Olen kuitenkin herännyt helposti joka aamu neljän jälkeen hymy huulilla päivän treenejä odottaen...hullua, kyllä joo! Motivaatiota lisää tosi kiva treeniryhmä. Elite ryhmäämme kuuluu paikallisten lisäksi pari israelilaista ja yksi unkarilainen triathlonisti. Ryhmän menestyneimpiä taitavat olla junnu MM-kisojen 5. Ron Darmon ja nuorten olympialaisten 2. Ellie Salthouse. Olen tehnyt ryhmän mukana kaikki uintitreenit ja osan muista treeneistä, mutta aika paljon olen treenaillut myös yksikseni Paulin ohjelmien mukaan. Porukka on tehnyt aika paljon kovia lyhyitä kisoihin valmistavia treenejä ja mulla taas on vielä ollut enemmänkin sitkeitä rakentavia kesän koitoksiin tähtääviä settejä. Mutta kivaa on siis ollut ja varmasti on myös tulevina päivinä :)

torstai 3. maaliskuuta 2011

Australiaan!

Lontoon vaihto on takana ja Singaporen koneellakin olen edennyt jo yhdeksän tuntia kahdestatoista. Ei siis enää paha matka Brisbaneen... tähän mennessä reissu on sujunut miellyttävästi unten mailla! Brisbaneen saavun paikallista aikaa keskiviikkoaamuna. Carina Leagues Triathlon Clubin päävalkku Warwick Dalziel tulee hakemaan mut lentokentältä ja vie asumaan seuran age groupper triathlonistin Michael Lennonin hoiteisiin. Ystävällisiä nuo aussit.

Treenaan Carina Leaguesin kanssa reilut kolme viikkoa ennen Mooloolaban maailman cupia ja sitten uudestaan pari viikkoa ennen Sydneyn kisaa. Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon uinteja porukassa ja tietty jonkun verran myös muita treenejä. Jännä nähdä miten homma lähtee sujumaan. Paulin ohjelmat ovat kuitenkin ohjenuorana, mutta on tosi hauskaa saada kovaa treeniseuraa ja onhan nyt mieletön mahdollisuus oppia aivan uusia juttuja!

Hiukan sain oppia muiden maiden maajoukkueiden treenisysteemeistä jo Playitaksen leirillä. Panostus on hurjaa. Itävaltalaisilla ja ruotsalaisilla maajoukkueiden toiminta vaikuttaa erittäin hyvälle ja treeneissä on sekä laatu että määrät ihan huikeat. Oman lajin lisäksi tehdään paljon myös coretreeniä ja huoltojumppia. Touhu on silti iloisen oloista yhdessä tekemistä. Tanskalaisten harjoittelusta taas jäi päällimmäisenä mieleen, että treeniä on erittäin paljon ja kun heidän kanssaan tein pari pk-lenkkiä, niin naisilla oli selvästi reippaampi vauhti kuin mihin itse olen tottunut. Eli vaikka olen vähän kuvitellut, että itse jo treenaan tosi rankasti, niin on hommassa vielä selvästi nostettavaa (vikat sanat ennen ylikuntoa…? ;) ). Mutta omalta osaltani leiri sujui jalkabakteerin jälkeen aivan loistavasti ja kuntokin vaikutti joka lajissa nousseen jo tuossa ajassa ihan uskomattoman paljon.

Eli nyt kun paikat ovat kunnossa ja olosuhteidenkin pitäisi olla kohdallaan, niin odotan tosi paljon Aussien treenijaksolta. Myös työvälineet ovat vahvistuneet, sillä aloitin yhteistyön NIKEn kanssa. Suuri kunnia saada edustaa näin perinteikästä merkkiä. Parasta tietysti on, että Nikellä on tosi vahvat juuret kenkien kehittäjänä ja lenkkareita löytyy joka lähtöön. Jalat tulevat ainakin ensikokeilujen perusteella kestämään juoksua paljon paremmin, kun voin nyt käyttää selkeästi erilaisia kenkiä erilaisissa treeneissä. Ja oli siinä pikkutytön iloa, kun sain pakata laukun täyteen upouusia teknisiä ja tajuttoman hienoja treenivaatteita :)!