Ei mennyt kisa tänäänkään putkeen :( Fiilikset on kyllä nyt aikas alhaalla, ketuttaa lievästi ilmaistuna!!!
Uinti ei nyt kulje kisassa yhtään niin kuin pitäisi. Eikä oikein tiedetä miksi, kun altaassa se on mennyt moniin tänään hyvin uineisiin tyttöihin verrattuna tasaväkisesti. Mutta tänään olin jälleen kerran olin ihan poikki jo muutaman sadan metrin jälkeen ja niin ryhmä karkasi ja eroa alkoi tulla...rantautuessa sitä oli kärkeen jo 2.15 min.
Pyörän alussa odottelin myös huonosti uinutta mutta hyvää pyöräilijää, ukrainalaista Oleysia Prystaykoa. Hänen kanssaan saimme onneksi ihan okei vuorovedon aikaiseksi ja saavutimme joitain kilpailijoita. Heistä auttamaan oli kuitenkin vain kisan loppupuolella Japanin Ueda. Täysin toivottomaksi takaa-ajomme teki myös se, että isossa kärkiporukassa tehtiin tänään töitä koko ajan.
Juoksussa olin tosi poikki rankasta työskentelystä pyörällä, mutta silti eka kilsa lähti hyvin ja juoksin samaa vauhtia kuin kisassa kovinta vauhtia juossut aussi Ashley Gentle. Noin kilsan jälkeen aloin kuitenkin kärsiä pistoksista ja oksennuksen nousemisesta suuhun. Pahoinvointi helpotti vasta ihan juoksun lopussa. Eroa tämän päivän kisan voittajaan ja viime viikonlopun MM-osakisan kakkoseen Chilen Barbara Riveros Diaziin tuli kuitenkin juoksussa vain siedettävät pari minuuttia. Eli lupaa hyvää jos saan uinnin naksaamaan, pääsen pyöräilyssä helpommalla ja ruoka pysyy juoksussa mahassa…mutta tänään siis sijoitus oli 35.
Tulokset:
http://www.triathlon.org/results/results/barbara_riveros_diaz_continues_great_start_to_2011_with_win_in_ishigaki/6219/
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
torstai 14. huhtikuuta 2011
Japanissa!
Australian reissu päättyi tehopainotteiseen treeniviikkoon. Viikko loppui sunnuntaina käytyyn Queenslandin mestaruuskisaan sprinttimatkalla. Kisan tulos oli mukavin mahdollinen, sillä voitin mestaruuden! Täytyy kuitenkin myöntää, ettei mestaruuteen johtanut meno nyt ihan superhehkutuksen arvoista ollut, sillä jalat olivat pahasti väsyneet eikä niistä oikein irronnut tehoa. Tämäkin pienehkö kisa toimi kuitenkin aivan loistavana tehotreeninä, ja nämä pelkkinä harjoituksina tehdyt rennot kisat ovatkin mielestäni olleet Aussien parasta antia. On paljon hauskempaa ja helpompaa mennä kovaa kilpailunumero päällä kirittäjien seassa kuin yksin.
Niin se vaan silti kaikki kiva päättyy aikanaan ja maanantaina oli aika lähteä kohti Japania ja Ishigakia, missä osallistun sunnuntaina maailmancupin kisaan. Matkasta Brisbanesta Ishigakiin tuli lentomuutosten takia todella pitkä… maanantaina iltapäivällä lensimme Sydneyhyn, jossa vietimme yön ja tiistaina lensimme ensin Honkongiin ja sieltä sitten Tokioon. Tokiossa nukumme taas yön (hiukan pelottava paikka kyllä tällä hetkellä eikä ulkomaalaisia juuri näkynyt, jumbojetissämmekin oli vain noin 50 matkustajaa…). Keskiviikkoaamuna lensimme sitten Okinawaan ja sieltä vihdoin illaksi Ishigakiin. No, onneksi lentokoneissa oli kivoja leffoja ja matkaa tuli pätkittyä parilla hotelliyöllä ja pienillä liikuntatuokioilla.
Paikkana Japani ja Ishigaki on aivan mahtavia! Ihmiset ovat älyttömän ystävällisiä ja haluavat koko ajan auttaa parhaansa mukaan. Kieli on tosin hiukan ongelmallinen. Myös ruoka on hyvää, mutta toistaiseksi joudun valitettavasti pitämään mahdollisimman länsimaista dieettiä ja säästämään levien sekä raa’an kalan tankkauksen kisan jälkeiseen iltaan. Ishigakissa on myös tosi kaunis luonto. Tämä on pieni saari aivan Taiwanin kupeessa ja ilmasto on mukavin mahdollinen ja merivesi on kristallinkirkasta. Saarella on myös paljon tajuttoman kauniita rantapoukamia, pieniä sademetsiä ja kauniita puistoja.
Ensi sunnuntain maailmancupista tulee varmasti todella kova, sillä viivalla on jälleen iso tukku kärkinaisia. Tavoitteenani on saada tasapainoinen kilpailu joka lajin osalta ja katsoa, mihin se riittää. Uinti tulee kohdallani jälleen olemaan ratkaisevassa asemassa ja siinä tarvitsen nyt ehdottomasti hyvän onnistumisen. Pyöräilystä saattaa tulla aika taktinen ja se, miten kovaa mikäkin ryhmä ajaa riippunee pitkälti siitä kerkiävätkö pari parasta juoksijaa uinnista kärjen mukaan vai eivätkö. Omakin juoksuni on viime aikoina alkanut kulkea yllättävän hyvin, mutta kympin jaksaminen on edelleen hiukan arvoitus. Joka tapauksessa on aivan älyttömän kivaa päästä taas haastamaan itsensä tosi kovatasoiseen kisaan, peukut pystyyn!
Niin se vaan silti kaikki kiva päättyy aikanaan ja maanantaina oli aika lähteä kohti Japania ja Ishigakia, missä osallistun sunnuntaina maailmancupin kisaan. Matkasta Brisbanesta Ishigakiin tuli lentomuutosten takia todella pitkä… maanantaina iltapäivällä lensimme Sydneyhyn, jossa vietimme yön ja tiistaina lensimme ensin Honkongiin ja sieltä sitten Tokioon. Tokiossa nukumme taas yön (hiukan pelottava paikka kyllä tällä hetkellä eikä ulkomaalaisia juuri näkynyt, jumbojetissämmekin oli vain noin 50 matkustajaa…). Keskiviikkoaamuna lensimme sitten Okinawaan ja sieltä vihdoin illaksi Ishigakiin. No, onneksi lentokoneissa oli kivoja leffoja ja matkaa tuli pätkittyä parilla hotelliyöllä ja pienillä liikuntatuokioilla.
Paikkana Japani ja Ishigaki on aivan mahtavia! Ihmiset ovat älyttömän ystävällisiä ja haluavat koko ajan auttaa parhaansa mukaan. Kieli on tosin hiukan ongelmallinen. Myös ruoka on hyvää, mutta toistaiseksi joudun valitettavasti pitämään mahdollisimman länsimaista dieettiä ja säästämään levien sekä raa’an kalan tankkauksen kisan jälkeiseen iltaan. Ishigakissa on myös tosi kaunis luonto. Tämä on pieni saari aivan Taiwanin kupeessa ja ilmasto on mukavin mahdollinen ja merivesi on kristallinkirkasta. Saarella on myös paljon tajuttoman kauniita rantapoukamia, pieniä sademetsiä ja kauniita puistoja.
Ensi sunnuntain maailmancupista tulee varmasti todella kova, sillä viivalla on jälleen iso tukku kärkinaisia. Tavoitteenani on saada tasapainoinen kilpailu joka lajin osalta ja katsoa, mihin se riittää. Uinti tulee kohdallani jälleen olemaan ratkaisevassa asemassa ja siinä tarvitsen nyt ehdottomasti hyvän onnistumisen. Pyöräilystä saattaa tulla aika taktinen ja se, miten kovaa mikäkin ryhmä ajaa riippunee pitkälti siitä kerkiävätkö pari parasta juoksijaa uinnista kärjen mukaan vai eivätkö. Omakin juoksuni on viime aikoina alkanut kulkea yllättävän hyvin, mutta kympin jaksaminen on edelleen hiukan arvoitus. Joka tapauksessa on aivan älyttömän kivaa päästä taas haastamaan itsensä tosi kovatasoiseen kisaan, peukut pystyyn!
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Treenikisoja aurinkorannoilla
Mooloolaban kisan jälkeinen viikko hurahti tosi nopeasti treenatessa. Viikko huipentui pariin loistavaan uintipainotteiseen kisaan viikonloppuna. Ikävänä ongelmana näissä kisoissa oli, että Mooloolaban kaatumisessa satuttamani oikea käsi oli vielä vähän kipeä enkä pystynyt uimaan ihan täydellä teholla, mutta loistavia harjoituksia kisoista silti tuli.
Lauantaina osallistuin Stroke & Stride -kisaan Sunshine Coastilla. Uinti ei kulkenut yhtään, mutta sainpa sentään tärkeää kokemusta hakkauksesta. Juoksuvauhti puolestaan yllätti positiivisesti, sillä en olisi etukäteen uskonut, että jaksaisin kipittää edellisten päivien treeneistä väsyneillä jaloilla kovinkaan kovaa. Voitin 5 km juoksussa kisan kuitannutta meksikolaista olympiatriathlonisti Claudia Rivasia noin 1.15 min ja irlantilaista olympiaedustajaa Emma Davisia 1.50 min! Lopputuloksissa olin näiden tyttöjen jälkeen kolmas:
Sunnuntaina suuntasimme puolestaan Gold Coastille 2 km rentomieliseen Cooly Classic avovesikisaan. Huh, mikä kokemus homma olikaan! Aallot olivat aivan valtavat ja kisaan starttasi samanaikaisesti noin 300 naista ja miestä. Alkuhässäkässä olin aikas peloissani, kun en oikein tiennyt miten aalloissa olisi pitänyt loikkia ja sukellella ja muut vaan hyppivät innoissaan ylitseni...lopulta kuitenkin pääsimme uimaan rauhalliselle ulapalle ja sain koko loppumatkan ohitella porukkaa. Maalissa olin naisten sarjan 8.
Kisan jälkeen teimme tajuttoman kivan pyörä-juoksutreenin ja päivä loppui nautiskeluun yhdellä maailman hienoimmista rannoista:
Viime viikolla treenimäärää ja tehoa kertyi reilusti ja koska rytmityksen sanotaan olevan kehityksen avain, on tämän viikon maanantain ja tiistain ohjelmassa lähes pelkästään turistielämää. Täytyy myöntää, että näissä olosuhteissa lepäily ei ole ihan helppoa. Mutta kyllä kunnon turisteilukin ihan kivaa on ollut. Alla kuva Brisbanejoen rannalta:
Lauantaina osallistuin Stroke & Stride -kisaan Sunshine Coastilla. Uinti ei kulkenut yhtään, mutta sainpa sentään tärkeää kokemusta hakkauksesta. Juoksuvauhti puolestaan yllätti positiivisesti, sillä en olisi etukäteen uskonut, että jaksaisin kipittää edellisten päivien treeneistä väsyneillä jaloilla kovinkaan kovaa. Voitin 5 km juoksussa kisan kuitannutta meksikolaista olympiatriathlonisti Claudia Rivasia noin 1.15 min ja irlantilaista olympiaedustajaa Emma Davisia 1.50 min! Lopputuloksissa olin näiden tyttöjen jälkeen kolmas:
Sunnuntaina suuntasimme puolestaan Gold Coastille 2 km rentomieliseen Cooly Classic avovesikisaan. Huh, mikä kokemus homma olikaan! Aallot olivat aivan valtavat ja kisaan starttasi samanaikaisesti noin 300 naista ja miestä. Alkuhässäkässä olin aikas peloissani, kun en oikein tiennyt miten aalloissa olisi pitänyt loikkia ja sukellella ja muut vaan hyppivät innoissaan ylitseni...lopulta kuitenkin pääsimme uimaan rauhalliselle ulapalle ja sain koko loppumatkan ohitella porukkaa. Maalissa olin naisten sarjan 8.
Kisan jälkeen teimme tajuttoman kivan pyörä-juoksutreenin ja päivä loppui nautiskeluun yhdellä maailman hienoimmista rannoista:
Viime viikolla treenimäärää ja tehoa kertyi reilusti ja koska rytmityksen sanotaan olevan kehityksen avain, on tämän viikon maanantain ja tiistain ohjelmassa lähes pelkästään turistielämää. Täytyy myöntää, että näissä olosuhteissa lepäily ei ole ihan helppoa. Mutta kyllä kunnon turisteilukin ihan kivaa on ollut. Alla kuva Brisbanejoen rannalta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)