perjantai 11. joulukuuta 2015

2015 - EM kultaa, MM pronssia, Ironman 8.48.40!

Uuden treenikauden alussa on loistava hetki palata tekemään yhteenvetoa viime kaudesta. Kilpailumenestyksen perusteella kauden voisi tosin tiivistää hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi - mielettömän upea. Olen nyt Euroopan mestari, MM kisojen tuplamitalisti ja maailman 13. nopein IronWoman!?!




Ennen kun kerron tarkemmin kauden 2015 kisoista ja treeneistä, haluan kiittää kaikkia, jotka elivät mukana urheilussani. Triathlon on yksilölaji, mutta maailman huipulla ei kilpailla yksin. Upea menestys kuuluu koko tiimilleni. Kiitos valmentaja Paul Sjöholm. Kiitos superhuoltaja Markus. Kiitos vanhemmat, sisko ja ystävät. Kiitos kaikki kannustajat

Kiitos taloudellisesta tuesta kuulokojefirma Kuulohansa ja rakennusfirma Renevo. Kiitos huippuhyvistä uintivermeistä TYR Finland ja kiitos nopeasta Bianchista Velo & Oxygen ja Cycleurope. Kiitos tmi Esko Kotivuori Compressportin kompressiovaatteista ja Squeezyn energiavalmisteista. Kiitos treenidatasta Polar. Kiitos kylmähoidoista IcePower. Kiitos loistavista treenipaikoista Vantaan ja Helsingin kaupungit. Vitsi, mikä tiimi meillä onkaan ollut!
Paul on valmentanut mua jo 17!?! vuotta. Hän on siis mies myös tämän MM-pronssimitalin takana.
Kausi oli kuitenkin suurempi jännitysnäytelmä, mitä tulosten perusteella voisi päätellä.  Ensinnäkin valmistautuminen ei syksyllä alkanut kovinkaan lupaavasti. Taisin vähän "kaunistella" touhua blogissanikin, sillä näin jälkikäteen katsottuna Teneriffan leiribloggailu on aikas ylipositiivinen. Oikeasti olin tuossa vaiheessa todella väsynyt ja huonossa kunnossa. Mallorcalla hajonnut selkä vaivasi tosi pahasti ja vain muutamia päiviä ennen leiriä vietin pitkän illan Töölön tapaturma-asemalla; selkä oli niin kipeä, että pienikin liikahdus aiheutti tajunnan räjäyttävät kivut ja nosti älyttömän kovan kuumeen. Onneksi selkä kuitenkin alkoi toimia yllättävän pian ja pystyimme jo Teneriffalla tekemään ok kevyitä treenejä.


Joulun jälkeen kroppa vihdoin normalisoitui ja treenaaminen alkoi luistaa kuin taikaiskusta. Tammikuussa Kanarialla kunto nousi kohisten. Huippu treeniflow jatkui myös helmikuussa Suomessa. Kaikki kulki ja meininki tuntui todella hyvälle!




Helmikuun lopussa oikeaan polveen ilmaantui kuitenkin yhtäkkiä yhden pitkän pk treenin lopussa kipua. En malttanut lopettaa. Pari päivää tämän jälkeen vedin juoksuvalmennuksen hammasta purren. Polvi tuli tosi kipeäksi. En pystynyt pariin viikkoon kävelemään kuin parisataa metriä. Polkeminen ei onnistunut ollenkaan kolmeen eikä juoksu viiteen viikkoon. Lääkärit eivät oikein tienneet, mikä oli vikana. Hermot olivat kireällä, sillä menossa oli vuoden tärkeimmäksi suunniteltu treenijakso.  Onneksi olen kuitenkin triathlonisti. Ei kun märkkäristä hihat pois (säästi jalkoja) ja uintia, uintia ja uintia!



Maaliskuun lopulla polvivaiva parani about yhtä nopsaan kuin oli tullut. Just sopivasti, sillä lähdimme jälleen Kanarialle. Treenijaksosta tuli polven kuntoutuksen takia hieman suunniteltua maltillisempi, mutta silti leiri onnistui aivan nappiin. Oli tosi kivaa treenata jälleen kolmea lajia ja kunto nousi vähintään yhtä kohisten kuin tammikuussa.



Toukokuun alussa matkasin kauden ekaan kisaan Mallorcalle hyvällä fiiliksellä. Reissu oli kyllä muuten hyvä, mutta kisan takia tuli kyynel jos toinenkin ja koko startti jäi lopulta noidannuolen takia väliin. Tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu, sillä levon ansiosta selkä tokeni juoksukuntoon vain muutamassa päivässä.

Mallorcan jälkeen kisakauden avaus siirtyi puolimatkan EM kisaan. Riminille osui elämäni paras pyöräpäivä. Jaloista löytyi poweria ja ne kestivät ihan hullua tykitystä. Ajoin jopa 8 min muita naisia nopeammin. Voitin ylivoimaisesti EUROOPAN MESTARUUDEN!!!!



Rimini oli huikea kokemus, mutta sitä seurasi paha lasku. Polvi kipeytyi kisasta. Jouduin jäämään pois Bakun European Gameseista. Käytännössä tämä oli viimeinen niitti triathlonistina Rioon haaveelleni. Oli tuskaista päästää irti monivuotisesta tavoitteesta. Toisaalta luopuminen antaa aina tilaa uusille asioille. Nyt yhdestä haaveesta luopuminen antoi tilaa kauan uinuneelle suurelle unelmalleni. Minussa heräsi parikymmentä vuotta piilossa ollut pieni tyttö, joka polki uintitreeneihin pinkillä maastopyörällä ja kuvitteli Pirkkolan kuuset Hawaiin palmupuiksi!

Kesäkuun lopussa uusi vapautunut fiilis pääsi valloilleen Ruotsin Motalassa käydyissä Pitkänmatkan MM kisoissa. Uinti sujui kohtalaisesti, pyöräily kulki hyvin ja juoksu suorastaan lensi. Ylitin maaliviivan kolmantena. Voitin MAAILMANMESTARUUSKISOISSA PRONSSIA!!!






Motalan jälkeen pidin viiden päivän loman Italiassa. Sen jälkeen olikin taas paukkuja treenata koko loppukesä. Harjoittelu sujui mainiosti. Kovina "treeneinä" voitin puolimatkan SM kultaa, olympiamatkan SM kultaa (kisassa kuittasin myös venäläisen Rioon menijän) ja lisäksi tein nopsan (4.07 h) puolikkaan Turussa.

Kesän treenaaminen tähtäsi lokakuun alussa käytyyn elämäni ekaan Ironmaniin. Syyskuussa vedimme 10 vrk viimeistelyleirin Barcelonassa. Puhti alkoi kuitenkin olla hiukan kadoksissa. Pohkeessa oli joku ihme vaiva ja jouduin olemaan lähes koko leirin juoksematta. Pyörä ja uinti kulkivat kuitenkin loistavasti.

Leirin jälkeen treenasin viikon kevyesti Suomessa ja Barcelonan kisareissulle lähdin hyvillä fiiliksillä. Oli niiiiiiin siistiä päästä vihdoin vetämään SE triathlonmatka! Starttiviivalla olo oli levollinen. Tiesin, että osaan tämän ja homma sujuikin aika mallikkaasti. Ylitin maaliviivan tokana. Aikaa kului 8.48.40. Olin ensimmäinen suomalainen sub 9 h nainen tällä kuninkuusmatkalla ja maailman kaikkien aikojen 13. nopein IronWoman. Ei hullumpi debyytti :)



Nyt into kohti uusia seikkailuja on - arvatkaapa vaan - aivan mieletön! Kaikki tähtää huippumenestykseen Ironman Hawaiilla. Ensi vuonna haluan pärjätä siellä hyvin. Vuosina 2017 ja 2018 haluan seistä lei kaulassa tooooosi leveä hymy huulilla :) Mutta sitä ennen saan onneksi treenata monen monta tuntia ja kisata monia kisoja. Talvella leireilen Kanarialla koko tammi- ja maaliskuun. Kauden 2016 ekat kisat ovat Ironman 70.3 Dubai (29.1.) ja Ironman South Africa (10.4.). Touhua voit seurata pian avautuvilta uusilta nettisivuiltani. Niin ja jos haluat mukaan koko ajan vahvistuvaan IronKaisa tiimini, niin otahan yhteyttä :)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti