Ensimmäinen viikko Ausseissa on ohi. Aluksi oli pieniä sopeutumisvaikeuksia mm. lämpötilan, aikaeron ja erilaisten treenisysteemien vuoksi, mutta nyt hommat ovat alkaneet luistaa ja päivät menevät mukavasti treenatessa, levätessä ja syödessä. Ehdinpä tosin eilen vapaan aamupäivän kunniaksi käydä paikallisessa puistossa. Lähdin tosin sieltä vikkelään pois, kun huomasin että pusikoissa majaili laumoittain saappaan kokoisia ällöjä liskoja. Onneksi muita kovasti peloteltuja paikallisia eliöitä ei ole tullut vastaan.
Urheilun suhteen ensimmäinen shokkiherätys keholle oli, kun osallistuin sunnuntaina Stroke & Stride kisaan Mooloolaban lähellä. Kisassa uitiin kilsa ja sen perään juostiin kolmonen. Meno ei kyllä tuntunut matkan ja edellisten päivien treenien jäljiltä kovinkaan lennokkaalle, mutta kuinkas ollakaan voitin koitoksen! Mukana oli tosin vain pari pro naista, mutta kovia miehiä enemmän eikä ero niihinkään venähtänyt ihan mahrotttoman suureksi. Hyvä hyvä! Kisa oli tapahtumana älyttömän hauska ja päivän kruunasi se, kun kävimme treeniryhmäni kanssa uintisurffailemassa Mooloolaban beachilla!
http://www.wizard.racetectiming.com/default.aspx
Päiväsysteemi täällä on tosi erilainen kuin mihin Suomessa olen tottunut. Aamutreenit alkavat yleensä jo klo 5. Olen kuitenkin herännyt helposti joka aamu neljän jälkeen hymy huulilla päivän treenejä odottaen...hullua, kyllä joo! Motivaatiota lisää tosi kiva treeniryhmä. Elite ryhmäämme kuuluu paikallisten lisäksi pari israelilaista ja yksi unkarilainen triathlonisti. Ryhmän menestyneimpiä taitavat olla junnu MM-kisojen 5. Ron Darmon ja nuorten olympialaisten 2. Ellie Salthouse. Olen tehnyt ryhmän mukana kaikki uintitreenit ja osan muista treeneistä, mutta aika paljon olen treenaillut myös yksikseni Paulin ohjelmien mukaan. Porukka on tehnyt aika paljon kovia lyhyitä kisoihin valmistavia treenejä ja mulla taas on vielä ollut enemmänkin sitkeitä rakentavia kesän koitoksiin tähtääviä settejä. Mutta kivaa on siis ollut ja varmasti on myös tulevina päivinä :)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
torstai 3. maaliskuuta 2011
Australiaan!
Lontoon vaihto on takana ja Singaporen koneellakin olen edennyt jo yhdeksän tuntia kahdestatoista. Ei siis enää paha matka Brisbaneen... tähän mennessä reissu on sujunut miellyttävästi unten mailla! Brisbaneen saavun paikallista aikaa keskiviikkoaamuna. Carina Leagues Triathlon Clubin päävalkku Warwick Dalziel tulee hakemaan mut lentokentältä ja vie asumaan seuran age groupper triathlonistin Michael Lennonin hoiteisiin. Ystävällisiä nuo aussit.
Treenaan Carina Leaguesin kanssa reilut kolme viikkoa ennen Mooloolaban maailman cupia ja sitten uudestaan pari viikkoa ennen Sydneyn kisaa. Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon uinteja porukassa ja tietty jonkun verran myös muita treenejä. Jännä nähdä miten homma lähtee sujumaan. Paulin ohjelmat ovat kuitenkin ohjenuorana, mutta on tosi hauskaa saada kovaa treeniseuraa ja onhan nyt mieletön mahdollisuus oppia aivan uusia juttuja!
Hiukan sain oppia muiden maiden maajoukkueiden treenisysteemeistä jo Playitaksen leirillä. Panostus on hurjaa. Itävaltalaisilla ja ruotsalaisilla maajoukkueiden toiminta vaikuttaa erittäin hyvälle ja treeneissä on sekä laatu että määrät ihan huikeat. Oman lajin lisäksi tehdään paljon myös coretreeniä ja huoltojumppia. Touhu on silti iloisen oloista yhdessä tekemistä. Tanskalaisten harjoittelusta taas jäi päällimmäisenä mieleen, että treeniä on erittäin paljon ja kun heidän kanssaan tein pari pk-lenkkiä, niin naisilla oli selvästi reippaampi vauhti kuin mihin itse olen tottunut. Eli vaikka olen vähän kuvitellut, että itse jo treenaan tosi rankasti, niin on hommassa vielä selvästi nostettavaa (vikat sanat ennen ylikuntoa…? ;) ). Mutta omalta osaltani leiri sujui jalkabakteerin jälkeen aivan loistavasti ja kuntokin vaikutti joka lajissa nousseen jo tuossa ajassa ihan uskomattoman paljon.
Eli nyt kun paikat ovat kunnossa ja olosuhteidenkin pitäisi olla kohdallaan, niin odotan tosi paljon Aussien treenijaksolta. Myös työvälineet ovat vahvistuneet, sillä aloitin yhteistyön NIKEn kanssa. Suuri kunnia saada edustaa näin perinteikästä merkkiä. Parasta tietysti on, että Nikellä on tosi vahvat juuret kenkien kehittäjänä ja lenkkareita löytyy joka lähtöön. Jalat tulevat ainakin ensikokeilujen perusteella kestämään juoksua paljon paremmin, kun voin nyt käyttää selkeästi erilaisia kenkiä erilaisissa treeneissä. Ja oli siinä pikkutytön iloa, kun sain pakata laukun täyteen upouusia teknisiä ja tajuttoman hienoja treenivaatteita :)!
Treenaan Carina Leaguesin kanssa reilut kolme viikkoa ennen Mooloolaban maailman cupia ja sitten uudestaan pari viikkoa ennen Sydneyn kisaa. Tarkoituksena on tehdä mahdollisimman paljon uinteja porukassa ja tietty jonkun verran myös muita treenejä. Jännä nähdä miten homma lähtee sujumaan. Paulin ohjelmat ovat kuitenkin ohjenuorana, mutta on tosi hauskaa saada kovaa treeniseuraa ja onhan nyt mieletön mahdollisuus oppia aivan uusia juttuja!
Hiukan sain oppia muiden maiden maajoukkueiden treenisysteemeistä jo Playitaksen leirillä. Panostus on hurjaa. Itävaltalaisilla ja ruotsalaisilla maajoukkueiden toiminta vaikuttaa erittäin hyvälle ja treeneissä on sekä laatu että määrät ihan huikeat. Oman lajin lisäksi tehdään paljon myös coretreeniä ja huoltojumppia. Touhu on silti iloisen oloista yhdessä tekemistä. Tanskalaisten harjoittelusta taas jäi päällimmäisenä mieleen, että treeniä on erittäin paljon ja kun heidän kanssaan tein pari pk-lenkkiä, niin naisilla oli selvästi reippaampi vauhti kuin mihin itse olen tottunut. Eli vaikka olen vähän kuvitellut, että itse jo treenaan tosi rankasti, niin on hommassa vielä selvästi nostettavaa (vikat sanat ennen ylikuntoa…? ;) ). Mutta omalta osaltani leiri sujui jalkabakteerin jälkeen aivan loistavasti ja kuntokin vaikutti joka lajissa nousseen jo tuossa ajassa ihan uskomattoman paljon.
Eli nyt kun paikat ovat kunnossa ja olosuhteidenkin pitäisi olla kohdallaan, niin odotan tosi paljon Aussien treenijaksolta. Myös työvälineet ovat vahvistuneet, sillä aloitin yhteistyön NIKEn kanssa. Suuri kunnia saada edustaa näin perinteikästä merkkiä. Parasta tietysti on, että Nikellä on tosi vahvat juuret kenkien kehittäjänä ja lenkkareita löytyy joka lähtöön. Jalat tulevat ainakin ensikokeilujen perusteella kestämään juoksua paljon paremmin, kun voin nyt käyttää selkeästi erilaisia kenkiä erilaisissa treeneissä. Ja oli siinä pikkutytön iloa, kun sain pakata laukun täyteen upouusia teknisiä ja tajuttoman hienoja treenivaatteita :)!
lauantai 19. helmikuuta 2011
Pieniä ongelmia ja hyvää treeniä Playitaksessa
Toinen viikko Playitaksessa alkoi hiukan synkästi. Vasempaan kantapäähäni tuli pyöräkengästä todella pieni hankauma. Jaloissani on vähän väliä pikku rakkoja ja hankaumia eikä niistä yleensä koidu sen kummempia probleemia, mitä nyt on ikävä aloittaa lenkit kun hiukan sattuu...nyt sain kuitenkin kovan opetuksen siitä, että täytyy alkaa hoitaa pieniäkin nirhaumia paljon tarkemmin! Kantapäähäni pääsi nimittäin livahtamaan joku pöpö ja koko jalkaterä muuttui tulipunaiseksi sekä turvonneeksi. Onneksi koipi parani parissa päivässä antibioottien avulla, mutta tuli jalasta silti turha löysennys keskelle leiriä.
Jalan parannuttua leiri on onneksi jatkunut tosi hyvin. Tähän vikaan viiteen päivään Paulilla on ollut takataskussa tukku "mukavan" sitkeitä yhdistelmätreenejä vk-teholla. Nyt rakennetaan kuntoa eikä tehdä vaan lyhyitä vauhtinautiskeluja. Olen uinut yksin sekä itävaltalaisten kanssa pitkiä reippaita settejä, ajanut sitkeää pyörää pirunmoiseen vastatuuleen ja juossut sitten valmiiksi väsyneillä jaloilla siihen perään. Ihan rankkaa, mutta tajuttoman kivaa :) Onneksi saan nauttia tästä menosta vielä huomenna ennen kuin maanantaina lennämme piipahtamaan Suomessa.
Jalan parannuttua leiri on onneksi jatkunut tosi hyvin. Tähän vikaan viiteen päivään Paulilla on ollut takataskussa tukku "mukavan" sitkeitä yhdistelmätreenejä vk-teholla. Nyt rakennetaan kuntoa eikä tehdä vaan lyhyitä vauhtinautiskeluja. Olen uinut yksin sekä itävaltalaisten kanssa pitkiä reippaita settejä, ajanut sitkeää pyörää pirunmoiseen vastatuuleen ja juossut sitten valmiiksi väsyneillä jaloilla siihen perään. Ihan rankkaa, mutta tajuttoman kivaa :) Onneksi saan nauttia tästä menosta vielä huomenna ennen kuin maanantaina lennämme piipahtamaan Suomessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)