Triathlonin olympiastartit olivat kyllä mielettömän hienoja! Naisten tiukka kultataisto, joka ratkaistiin vasta useamman maalikamerakuvan perusteella, oli ehdottomasti yksi triathlonhistorian sykähdyttävimmistä tapahtumista. Lopultahan kultaa vei Nicola Spirig (SUI) sekunnilleen samalla ajalla kuin hopeaa voittanut naapurimaamme Lisa Nordén (SWE). Pronssia voitti Erin Densham (AUS) eikä hänenkään ero kärkikaksikkoon ollut kuin 2 sekuntia.
Miestenkin kisassa ennakkosuosikit veivät mitalit. Voittaja oli ehdottomasti aivan oikea, sillä viime vuosina Alistair Brownlee (GBR) on hallinnut kilpakenttiä varsin suvereenisti. Myös hopea ja pronssi menivät mielestäni juuri niille, kenelle piti. Hopeaa voitti Javier Gomez (ESP) ja pronssia Alistairin pikkuveli Jonathan Brownlee (GBR).
Taktiselta kehitykseltään kisat olivat sellaisia, mitä kaavailtiin. Maaliviivan ylittäminen top kympissä vaati todella kovan uinnin ja vauhdikkaan juoksun. Jos uinnissa jäi kakkosryhmään, nousi sieltä naisten kisassa parhaimmillaan sijalle 11. ja miehissä sijalle 16. Sekä naisten että miesten kisassa kymmenenneksi sijoittunut hävisi juoksussa voittajalle puolisentoista minuuttia. Tämä ero oli kyllä hieman suurempi, mitä odotin. Lisäksi juoksuvauhdit olivat kokonaistasoltaan, eli jos mietitään vaikkapa top 30 keskiarvoa, jopa hiukan heikompia kuin viime vuoden esikisassa. Tosi kovaahan sitä silti mentiin: naisissa kärkikolmikko hiukan taktikoi eikä painanut heti vaihdosta täysiä, mutta voittoaika oli silti 33.40 ja miehissä Alistairin upea soolojuoksuaika oli 29.07, vaikka hän tuuletteli maaliin tullessaan. Juoksut olisivat terävintä kärkitasoa Kalevan kisoissa…
Kuten suomalainen tv-selostajakin totesi, oli pyörän merkitys lopputulokseen liian vähäinen. Mutta ihan niin olematon se ei ollut, mitä lähetyksestä saattoi päätellä. Ryhmissä ajettiin nimittäin hetkittäin tosi kovaa eikä kortteliradalla pääse peesissäkään täysin ilmaiseksi. Pyörän merkityksestä kertonee myös se, että sekä naisten että miesten parhaat ovat tunnetusti triathlonsirkuksen vahvimpia myös pyöräilyssä. Hyvät pyöräjalat auttavat siinä, että voimia säästyy juoksuun. Mutta myös omasta mielestäni peesivapaan triathlonin arvokisastartit pitäisi käydä Lontoota vaativammilla reiteillä.
No, mitäs nyt sitten kaikkien triathlonista innostuneiden nuorten tulisi tehdä, jotta suomalaisia vielä nähtäisiin olympiatriathlonien palkintopallilla? Mielestäni olisi tärkeää, että triathlonia alettaisiin harrastaa jo melko nuorena, viimeistään noin 15 -vuotiaana. Ne ajat ovat ohi, jolloin oli mahdollista aloittaa nousu triathlonmaailman huipulle vasta, kun oli todennut, ettei oikein pärjää entisessä lajissaan tai on kyllästynyt sen treenaamiseen… Lisa Norden on ainoa Lontoon kisojen mitalisteista, joka ei ole harrastanut triathlonia lapsuudestaan lähtien. Selvästi suurin osa Lontoossa startanneista on kisannut triathlonissa jo noin kymmenenvuotiaasta. Myös esimerkiksi Lucy Hall (britti, joka oli ihan tykki uinnissa ja pyörällä) aloitti triathlonin jo 8-vuotiaana, vaikka tv-selostajat epäilivät hänen olevan entinen uinnin tai pyöräilyn erikoisnainen.
Sillä, että triathlonia pitäisi mielestäni alkaa harrastaa jo nuorena, en tarkoita, etteikö myös muita lajeja kannattaisi pitää ohjelmassa. Ehdottomasti on hyvä juttu urheilla monipuolisesti! Ja tietysti myös myöhemmin voi tulla lajin pariin mukaan. Kiire huipulle ei iän puolesta ole, sillä Lontoossakin kisasi monta noin kolmevitosta. Esimerkiksi top 15 sijoittuneissa oli miehissä neljä yli kolmekymppistä ja naisissa jopa yhdeksän! Lisäksi etenkin mikäli on harrastanut sekä uintia että juoksua, voi hyvin nousta triathlonhuipulle suhteellisen nopeasti. Tällaisia kilpauinti-kilpajuoksu + vain reilut viisi vuotta triathlonia -tapauksia oli myös Lontoossa ja hyvin osa heistä menestyi.
Joka tapauksessa olisi tärkeää hommata kansainvälistä kisakokemusta. Triathlonkilpailut ovat ainakin toistaiseksi osanottajamääriltään Suomessa niin pieniä, että touhu on täysin erilaista kuin kansainvälisissä ITU kisoissa. Muiden triathlonmaiden innostuksesta nuorten kehittämiseen kertoo muun muassa se, että esimerkiksi pari viikkoa sitten Espanjassa kisatussa eurooppacupissa oli alle 19-vuotiaiden miesten sarjassa starttilistalla 75 poikaa ja sen lisäksi odotuslistalla 25 poikaa, jotka eivät siis edes mahtuneet kisaan mukaan.
Sen lisäksi, että triathlonia – tai ainakin sekä uintia että juoksua – olisi hyvä alkaa harrastaa jo nuorena, tulisi myös muut hommat hoitaa sellaiseen jamaan, että ammattimainen urheilu olisi mahdollista. Triathlonin treenaaminen tosissaan vie aikaa, sillä huipulle haluavan täytyy treenata kolmea lajia ja vielä palautua rasituksista mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi Lisa Norden ei pölähtänyt olympiamitalipallille yhtäkkiä pohjolan talvesta. Hän on jo useita vuosia treenannut Australiassa ammattitriathlonistien ryhmässä, jossa on triathlonvalmentajan lisäksi uinnin ja juoksun erikoisvalmentajia ja fysioterapeutteja apuna.
Triathlon on upea laji ja toivon todella, että saisimme myös täällä Suomessa systeemit sellaiseen jamaan, että lajin harrastaminen huipputasolla helpottuisi! Uskon, että näin myös pitkällä tähtäimellä tapahtuu, mutta töitä sen eteen pitäisi ruveta tekemään aiempaa ahkerammin. Olisi ehdottomasti tärkeää, että lajille saataisiin medianäkyvyyttä, sillä se toisi varmasti lisää harrastajia ja toisaalta myös antaisi meidän huipulla yrittävien yhteistyökuvioille lisää mainosarvoa. Myös valmentajiin panostaminen auttaisi kaikkia. Onneksi muutamissa seuroissa on jo herätty järjestämään triathlontoimintaa lapsille ja nuorille. Myös pääkaupunkiseudulla on kunnon nuorisotreenejä luvassa ensi syksystä alkaen :)
Tulipa tästä pitkä ja paatoksellinen sepustus. Mutta lisää samasta aiheesta on luvassa jatkossa, sillä valmentajallani Paulilla on myös sanansa sanottavana. Nyt kuitenkin ensin keskitytään lauantaina Kuopiossa käytäviin SM-kisoihin! On kyllä tosi mukava päästä pitkästä aikaa Kuopioon kisaamaan. Vaikka ainakin eilisen vauhdikkaan harjoituksen perusteella viime viikkojen kovan harjoittelun treenijumi taitaa tällä hetkellä olla sillä mallilla, että nautinnollinen kaksituntinen ei ole tulossa…
Melkoisen osuvaa tekstiä. Tämä laji on kyllä aivan liian marginaalisessa asemassa tässä maassa. Kaiken maailman kissanristiäisistä uutisoidaan, mutta Finntriathlonista en löytänyt sanaakaan Hesarista enkä nähnyt yhtään pätkää pääkanavien urheilulähetyksissä. Kuinka siis lajista voisi ponnistaa kansainväliselle huipulle, kun valtavasti kasvavista harrastajamääristä huolimatta laji ei herätä median mielenkiintoa eikä tee lajista houkuttelevaa nuorille. On hieman huolestuttavaa katsottavaa, että junnusarjoissa on vain kourallinen kisaajia muiden sarjojen kasvaessa suorastaan räjähdysmäisesti.
VastaaPoista