tiistai 27. elokuuta 2013

Loppukesän suunnitelmia ja HCT

Syksy lähenee. Kesän loppu ei näy kelissä, joka on ollut ihanan lämmin päivä toisensa perään... mutta kalenteria katsoessa kisakauden loppu näyttää koittavan tosi pian. Onneksi mulla on kuitenkin vielä pari kovaa koitosta jäljellä.

Eka kisa on jo ensi sunnuntaina, kun starttaan Challenge Walchseessa. Kisasta on tosi hyvät muistot viime vuodelta. Tunnelma tapahtumassa oli mahtava ja reitti oli superkiva! Palautuminen EM-kisasta on sujunut vauhdilla ja varvas parani tosi nopeaan, joten lähden Itävaltaan oikein hyvillä mielin. Ei kun vaan kaikki nyt vihdoin kohdilleen - riittävästi tankkausta, pyörän ruuvit tiukalle, kokoa isommat Niket jalkaan ja hymyä huuleen - niin eiköhän sunnuntaina tuu hauska päivä!

Challenge Walchseen jälkeen edessä on palauttelua ja muutaman viikon tehopainotteinen jakso. Vauhtitreenejä on luvassa, sillä kisakauteni päättyy 29.9. Alicantessa käytävään olympiamatkan maailmancupiin. Tosi hauskaa päästä kokeilemaan vielä myös ITU naisten vauhtia! Treenillisestikin kauden lopetus on mielenkiintoinen, sillä nyt perusta on puolimatkan harjoitusten ansiosta vankempi kuin koskaan ja kun siihen hioo vähän vauhtia päälle, niin uskon, että olympiamatkakin sujuu aiempaa terävämmin.

Treenien ohessa viime aikojen kohokohta oli ehdottomasti viime viikonlopun Helsinki City Triathlon. Olin tapahtumassa järkkärinä ja siitä tulee kyllä aina hyvälle tuulelle. Koitokseen osallistui jopa lähes 2000 kisaajaa, keli oli loistava ja tunnelma huippuiloinen ja rennon letkeä! Ehkä kivoin sarja tänä vuonna oli aikuinen + lapsi -sarja, jossa perheen pienimmät pääsivät testaamaan lajia yhdessä vanhempiensa kanssa :)

Niin ja EM-kisan jälkeen musta kirjoitettiin myös iso juttu Hesariin. Kiva, että me triathlonistitkin vihdoin saamme palstatilaa :)

http://www.hs.fi/urheilu/Kaisa+Lehtonen/a1376968053136

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Viides Ironman 70.3 EM-kisassa!

Jee, pärjäsinhän mä niiden puolimatkan ammattilaisten seassa :) loistava lopputulos ekassa Ironman-sarjan kisassani, joka oli samalla eka pitkän matkan arvokisani.

Sunnuntai ja kisapäivä valkeni aurinkoisena. Lennolla eksynyt pyörälaukkuni oli löytänyt meidät ja viime viikkoina vaivannut nilkan hermojumi oli hellittänyt niin paljon, että aamulenkillä pystyin juoksemaan rennosti. Fiilis oli ihan katossa, pian pääsisin rykimään huippuseurassa!

Kisassa uinti sujui okei. Hyvä perussuoritus märkäpuvulla. Vähän jäi kaivelemaan, että edelläni mennyt ryhmä oikaisi vikan poijun ja voitti siinä muutaman kymmenen metriä. Olisi kantsinut itsekin oikaista, sillä rangaistusta ei lopulta jaettu. Ihme homma, että tällaista sattuu näin kovan tason tapahtumissa.

Onneksi tunnelma parani heti rantauduttuani, sillä nyt pääsisin ekaa kertaa kokeilemaan aika-ajounelmaani kunnon mäissä! Ja hyvinhän Bianchi nousi :) tuntui muutenkin, että sain koneeseen taas selvästi paremmin tehoa kuin Joroisilla. Todella haastavan pyöräilysouudesta tosin teki se, että puolivälin paikkeilla ohjaustankoni löystyi ja sen jälkeen erittäin vaikeat alamäkikorttelit menivät ihan pelkojarrutteluksi (muutenkin oon näissä turhan pelkuri, mutta nyt meno oli jopa koomista hissuttelua)... Tosi amatöörimoka olla tarkistamatta kiristyksiä kunnolla! Pyörällä ohitin muutaman naisen ja pari pääsi puolestaan multa karkuun.

Juoksun alussa fiilis nousi entisestään. Nilkkaan ei sattunut ja jalat olivat ihan lentomeiningeissä! Tosi terävä ja kevyt askel, vaikka takana oli pitkä mäkinen pyörä. En olisi itsekään uskonut, että juoksu lentää sen jälkeen niin kivasti. Tokalla juoksuvitosella alkoivat kuitenkin taas haasteet... varpaat alkoivat pikkuhiljaa tuntua kammokipeille. Ihme juttu, kun yleensä verirakot eivät haittaa mun menoa kisaolosuhteissa. Mutta nyt kivut olivat niin kovat, että vikat kiekat menivät köpöttelyksi. Ärsyttävää, kun en löytänyt enempää kivunsietoa. Onneksi tilanne oli kuitenkin sen verran selvä, että sain pidettyä sijani köpöttelymeiningilläkin.

No, maaliin pääsin onnellisesti koko kisan pro naisten kuudentena ja EM-kisan viidentenä. JEE!!! Euroopan mestaruuden voitti Daniela Ryf (SUI), tokaksi ylsi Catriona Morrisson (GBR), kolmanneksi Tamsin Lewis (GBR) ja neljänneksi Lisa Hütthaler (AUT). Koko Ironman skabassa tokana oli Annabel Luxford (AUS).

Kisan ja voittajieni onnittelujen jälkeen alkoi fiilistelyn alamäki. Ensiaputeltassa selvisi, että normiverirakkojen lisäksi vasemmasta pikkuvarpaastani oli lähtenyt iso pala lihaa, nahkaa ja kynsi. Auts. Huomenna suunta tohtorille ja fyssarille hoitamaan nilkkaa ja varvasta. Toivottavasti ei tuu pitkä lepo.

Palkintojenjakokin jäi valitettavasti väliin, sillä näin "puoliprona" lähdimme heti kisan jälkeen Suomeen. No, nyt vaan vuosi laadukasta treeniä alle ja sitten sinne palkintojenjakoon pokkaamaan EM-mitalia ;) Jossittelulla jo nyt olisi kolmas sija ollut nappisuorituksella mahdollinen, mutta ekat naiset menivät niin kovaa, että lisätreeniä tarvitaan, jotta pystyn haastamaan heidät. "Kleine Finneä" (mun lempparinimi Saksassa) kantsii kuitenkin jatkossa varoa ;)

tiistai 6. elokuuta 2013

EM kisoihin!

Jee, sunnuntaina pääsen ehdottomasti kovimpaan puolimatkan kisaani ikinä :) Edessä on Ironman 70.3. EM kisat Saksan Wiesbadenissa. Tietty vähän harmi, että olympiamatkan SM kisa Kuopiossa jää tämän vuoksi väliin, sillä olisi ollut kiva päästä tavoittelemaan "suoraa" sprintistä puolikkaalle... mutta kaikkiin karkeloihin ei vaan ehdi.

EM kisareitti näyttää ainakin kartalla kivalle. Uinti tapahtuu pienessä järvessä. Veikkaan, että uimme ilman pukua, mutta lämpötila on nyt just siinä ja siinä. Pyöräreitillä on tosi tiukkaa nousua. Oikeastaan ekat 85 km on mäkeä ja sit hurruutellaan vitonen alas. Reitin rankkuudesta kertoo, että viime vuonna parhaat miehet käyttivät pyörään aikaa 2.25 h. Kivaa! Juoksu on tasainen korttelireitti kaupungin keskustassa ja ainakin viime vuotisten kuvien perusteella kylässä on mahtava kannustus.

Lähtölista on kivikova. Tänä vuonna mukana on sekä ITU:n että Ironman-sarjan maailman huippuja. Jännää :)

Treenit ovat sujuneet Joroisten jälkeen hyvin. Ehkä ihan niin tiukkoja settejä emme saaneet vedettyä kuin ennalta ajattelin, sillä yleisväsy painoi. Mutta tosi tasapainoiset pari treeniviikkoa, joissa oli pitkästä aikaa myös lyhyempää kovavauhtista menoa. Esimerkiksi tämän aamun "kenraalitreenin" perusteella tiukemmat rutistukset ovat toimineet, sillä tosi paljon sain jarrutella, ettei vauhti tänään käynyt turhan hurjaksi.

No, sunnuntaina ei tarvii jarrutella ;) Sijoitustavoitetta kisaan on mahdotonta asettaa, sillä mukana on niin monia huippuja eikä mulla viime vuoden Walchseeta lukuun ottamatta ole kokemusta kansainvälisistä puolikkaista. Joten tavoitteena on tehdä nyt ekaa kertaa oma puolimatkan nappisuoritus. Se vaatii malttia, järkeä sekä "hyvän päivän". Hyvä päivä pitää olla sekä kropassa että pääkopassa, sillä oon jo muutamassa tekemässäni puolikkaassa huomannut, että mitä pidempi matka, sitä enemmän on väliä sillä, että ajatukset pysyvät positiivisina ja oikeissa asioissa... Eli ei kun nauttimaan tykityksestä!