Treenitohina startttaa Kanarian lämmössä!

Treenilepo on takana ja valmistautumiseni kauden 2016 kisoihin alkoi virallisesti viime viikolla. Kausi starttaa laadukkaammin kuin koskaan, sillä istumme jo nyt lentokoneessa matkalla Kanarialle ja kauden 2016 ekalle leirille. Vuokrasimme Maspalomaksesta kämpän talveksi. Tarkoituksenamme on leireillä tulevina kuukausina kyseisessä kohteessa 3-4 kertaa ja ajattelimme, että on kiva jättää osa treenivermeistä paikanpäälle talvisäilöön.

Siirtymäkausi sujui hyvin - urheilu unohtui sopivasti ja kroppa tuntui palautuvan niin pitkästä kaudesta kuin Barcelonan Ironmanin megarasituksesta. Täytyy kuitenkin myöntää, että olin IM:n jälkeen niin intoa piukassa, että olisin halunnut aloittaa treenaamisen jo pari vuorokautta kisan jälkeen... mutta onneksi mut saatiin pidettyä paikallaan, sillä teki niin kropalle kuin mielelle todella hyvää olla kolme kokonaista viikkoa lähes kokonaan ilman urheilua ja tehdä kaikennäköistä muuta hauskaa. Ainoa ikävä juttu oli, että lähes viikko lomasta meni flunssaa sairastaessa.

Nenä punoitti siirtymäkaudella myös toisesta syystä, sillä viime viikolla pääsin telkkariin Nenäpäivän etkoille. Puoli seiskan porukka oli hulvattoman hauska ja mikä kivointa, oli erittäin antoisaa päästä tällä tavoin osalliseksi tärkeää hyväntekeväisyyskampanjaa. Telkkaripätkä löytyy ainakin vielä YLE  areenasta:

http://areena.yle.fi/1-2629572

Paitsi kaikkea ei-urheilullista kivaa, liittyi siirtymäkauteen toki myös uusien urheilukuvioiden suunnittelua koko ajan vahvistuvan tiimini kanssa. Tulossa on monia todella hienoja uusia juttuja, joita näette ja kuulette seuraavien viikkojen aikana. Kantsii siis seurata aina silloin tällöin vaikkapa mun facebookia :)

Lomailua ja EM kisan jälkipyykkiä

Palasimme eilen Suomeen. Loppu Mallorcan reissu sujui aika pitkälti näin:

Silti, ihanista olosuhteista huolimatta, edes aurinko ei riittänyt poistamaan kaikkea ketutusta. Nyt ekat kaksi päivää EM kisan jälkeen lähinnä itkin, potkin seiniä ja harmittelin tapahtunutta. Tuloslistaa lukiessa näytti sille, että mahdollisuudet kauden toiseen arvokisamitaliin olisivat olleet loistavat. Tällainen jälkipuinti on turhaa ja täysin epäurheilijamaista, mutta niin sitä vaan taas nämä hölmöt jossittelut pyörivät mielessä. Nyt ei tullut mitalia. Ja palkintorahojen sijaan matka poltti ison loven ensi talven treenibudjettiin.

Kivempien tuliaisten sijaan Mallorcan tuliaisiksi jäi kipeä selkä. Sen takia Mallorcan lomakin meni makailuksi enkä päässyt ajamaan rakastamiani mäkiä. Selkää ei oo vielä tutkittu tarkemmin, mutta oon aika varma, että se venähti/revähti kaatuessani. Vaikka kipu on täysin erilaista kuin Kiinassa, on se just samalla alueella. Luulen, että Kiinan MM kisan rasitusta tuli yksinkertaisesti aliarvioitua. Olihan se ihme homma, että kramppinen selkä ylipäätään antoi tuolloin kisata lähes 6 tuntia maailman kärkivauhtia... MM hopea kourassa kuvittelin, että kroppa on haavoittumaton eikä selässäkään voi olla enää krampin lauettua mitään vikaa. Luultavasti lihakset kuitenkin olivat viime viikkoina koko ajan hiukan ylirasittuneet ja vammaherkät ja Mallorcan tömähdys oli selkälihaksille viimeinen niitti.

On helppo jälkiviisastella, että koko kausi olisi kantsinut lopettaa Kiinan jälkeen. Todellisuudessa EM kisan väliin jättäminen olisi kuitenkin ollut tosi vaikeaa. Meillä oli lentoliput Mallorcalle ostettuna. Treenit kulkivat piilevästä väsystä huolimatta loistavasti ja numerot näyttivät sille, että oon valmis kovempaan menoon kuin aikaisemmin. Jos joku olisi tullut siinä vaiheessa sanomaan, että lepää kisaamisen sijaan, olisin (luultavasti kuitenkin kuvainnollisesti...) tinttaissut sanojaa kuonoon.

Niin ja nyt kisasta jäi jossiteltavaksi myös se, että olisiko mulla pitänyt olla varautuubi matkassa. Olemme tietty miettineet asiaa ja päätimme alkukaudesta, että tuubin kantaminen on puolimatkalla kansainvälisissä kisoissa turhaa (Joroisilla mulla toki oli tuubi mukana). Tuubin vaihtaminen veisi tosi hyvälläkin suorituksella vähintään 5 min, sillä en millään saisi kiskottua sitä nopeammin irti. Viitisenkin minuuttia on pro sarjojen puolimatkoilla iso ero ja yleensä on parempi vetäytyä sivuun sekä palautella mahdollisimman nopeasti seuraavaa kisaa varten. Mallorcan kisa oli kuitenkin poikkeus, sillä ilmeisesti kuuman kelin ja rankan reitin takia jo kisan kolmonen hävisi kärjelle erikoisen paljon. Eli tällä kertaa mulla olisi pitänyt olla varatuubi matkassa, tosin kipeän selän kanssa en varmasti olisi saanut sitä vaihdettua. Ainakin pikkureikiä paikkaava ihmevaahto täytyy kuitenkin lisätä pyörävarusteisiin, sillä vaahtokin olisi saattanut tällä kertaa riittää korjaamaan minireiän. Itse asiassa kellään muullakaan prolla ei näyttänyt olevan Mallorcalla varatuubia matkassa, mutta paikkausvaahtoa oli noin kolmasosalla. Toisaalta nyt oli selän ja ensi kauden takia varmaan vaan hyvä, että tuubin hajoaminen pakotti keskeyttämään.

No, nyt on jossiteltu tarpeeksi ja on aika unohtaa harmillinen reissu. Onneksi jo Mallorcallakin fiilis parani pikkuhiljaa ja pystyimme viettämään tiistaina ja keskiviikkona mukavat rentouttavat lomapäivät. Hiukan jopa nautin, kun vaihteeksi mä makasin ja valkku pullisteli habaansa ;)

Nyt edessä on vielä ainakin viikon verran lähes täyttä treenilepoa. Kunnon treenipöhinä startannee vasta marraskuun puolessa välissä, sillä haluamme varmistaa, että kroppa varmasti palautuu loistavan kauden jälkeen aivan täysin. Sit onkin kiva lähteä uuteen kauteen ja rakentamaan musta entistä vauhdikkaampaa ja kestävämpää sisupussitaskurakettia :)

En päässyt tällä kertaa laittamaan pinkkejä lenkkareita jalkaan, mutta pinkit varpaat edustivat #TeamElinaJouhkia - jos ei kisassa, niin ainakin rantaelämässä!

Kesäisiä kuulumisia

Päätin hyödyntää aurinkoenergian - ja tän just nauttimani ihanan kesäsapuskan antaman energian - ja kertoilla kuulumisia pitkästä aikaa.

Vaikka just nyt on niiiiiin ihana kesä ja kaikki on niiiiin ihanaa, olivat juuri kuluneet pari viikkoa mollivoittoisia. Lihakset olivat täysjumissa kylmien kisojen jäljiltä. Polvi ja jalkapohja oikkuilivat ja kyljet kramppailivat. Aika-ajoasento tuntui omituiselle ja uinnissa ote oli täysin kadoksissa. Tuntui, että peruskuntokin on yhtäkkiä pohjaluokkaa. Vaikka kokeneena urheilijana tiedän, että tällaiset alamäet kuuluvat aina silloin tällöin väistämättä asiaan, ärsyttää huono meno aina yhtä paljon. Sori  kaikki, jotka joutuivat tämän ärsytyksen tällä kertaa kokemaan ;)

Onneksi mulla on loistava valmentaja, joka osaa vetää oikeissa kohdin jarrua ja niinpä vedin reilun viikon pelkkää pk:ta. Lisäksi kävin  astmalääkärillä (kannatti...lääkityksessä oli päivittämistä) ja superfyssarini Tiina Lahtinen-Suopanki avasi lihaksia. Just samaan aikaan, kun aurinko alkoi paistaa ja kelit lämpenivät, alkoi myös treenaamisen ilo pikkuhiljaa palata. Tänään Kuusiksella sain vihdoin kunnolla happea, kädet olivat pirteät ja tekniikkakin parempi kuin aikoihin.

Nyt edessä on vissiin aika rankka treenisetti, pieni kevennys Joroisille ja sitten siinä ei enää ihmeitä kerkeä tekemäänkään, kunnes on jo elokuun alku ja yksi tän kesän pääkoitoksista, Ironman 70.3 EM-kisa.

Loppuun vielä yksi kesän fiiliskuva. Jemppa alkaa olla sen verran vanha, että uintivauhti on nykyään aikas hidas ja matka lyhyt. Mutta silti meidän yhteiset uintiretket ovat ihan ehdottomasti eräitä kesän kohokohtia.

Flunssa

Pöh. Just kun harjoitteluun alkoi löytyä hyvä flow, kaaduin sänkyyn megaflunssan nujertamana. Sarkastista, sillä olin just saanut valmiiksi Juoksija-lehden jutun flunssan tyrmäämisestä ravitsemuksen avulla...

Ehkä ketuttavinta hommassa on kuitenkin se, että lasken flunssan pitkälti ihan omaksi syykseni. Oon nykyään tosi tarkka sen suhteen, etten treenaa yhtään kipeänä. Mutta niinpäs vaan viikko sitten sunnuntaina mopo karkasi käsistä - ajoin pitkän pk lenkin vesisateessa, vaikka olo ei ollut millään muotoa freesi ja vaikka keuhkoissa tuntui kuin olisi ollut 30 astetta pakkasta. Uskottelin itselleni, että jostain syystä treenit painavat tavallista enemmän. Joopa ja kotona sit nousi hyvin pian 39 C kuume.

Koko tämä viikko on kulunut flunssaa parannellessa. Oli nimittäin äkäisin tauti moneen vuoteen. Oli ihan pakko maata monta päivää täysin paikallaan. Vaikka kuumetta ei oo ollut keskiviikon jälkeen, on fiilis vasta tänään sunnuntaina suht normaali.

No, on flunssasta poimittavissa hyviäkin juttuja. Jo useamman viikon vaivannut pohjejumi katosi. Uinnissa uusi tekniikkatyyli tuntuu nyt luonnollisemmalle kuin ennen tautia. Löysin uudelleen pilateksen voiman. Nyt kauden aloitus rauhoittui entisestään, sillä myös ensi viikko pitää vielä ottaa megavarovasti. Ja tämän uskon ihan oikeasti olevan vain hyvä homma ensi kesän kisoja ajatellen, sillä yleensä oon vähän turhankin malttamaton.

Niin ja ne Juoksijaan kirjoittamani vinkit saattoivat muuten lopulta auttaa flunssan nujertamisessa, ainakin tämän erittäin epätieteellisen ja subjektiivisen kokeen perusteella: äidillä oli sama tauti kun mulla, mutta hän ei nauttinut kaikkia marjoja ja ihmeliemiä, mitä mä vetelin. Mulla flunssa stoppasi pari päivää äkimmin ;)

Kuva ei nyt aivan nappiin liity tähän juttuun, mut Sciencen syyskuun 2012 kansi on megahieno:

Uusi treenikausi!

Nyt on "kesäloma" vietetty. Loma meni mukavasti, tosin eipä se varsinainen loma lopulta ollut. Lähinnä muutaman viikon tiukka työsatsi. No, vaihtelua sekin - meneillään olevat valmennus- ja muut projektit ovat tosi inspiroivia ja on ollut hauskaa panostaa niihin ihan koko tarmolla.

Nyt on kuitenkin aika palata arkeen. Täytyy löytää toimiva tasapaino työlle, urheilulle ja levolle. Jo viime lauantaina käynnistin pitkästä aikaa sykemittarin ja tästä harjoittelu muuttuu pikku hiljaa taas tavoitteelisemmaksi ja tavoitteellisemmaksi. Tavoitteista kirjoitan kyllä jossain vaiheessa ihan uuden postauksen - esimerkiksi siltä kannalta, onko seuraava iso goalini Rio vai Kona...

Olkoon tavoite mikä tahansa, treenien kannalta tämä vaihe vuodesta on mun mielestä ihan parasta aikaa. Saa lähteä rakentamaan hommaa peruspalikoista sekä tehdä kivoja vähän erilaisia treenejä. Esimerkiksi tänään vedin monipuolisia ylipitkiä loikka-askelkävely-juoksusarjoja mäkeen ja eilen olin saunajoogassa :) Tosi antoisaa on myös se, että nyt on pitkästä aikaa mahdollisuus panostaa oikein kunnolla uintitekniikkaan. Viime päivinä suuri osa ajatuksistani onkin ohjautunut oikean käden peukaloon ;)

Vaihtelua perusarkeen tuli myös viime viikonloppuna, kun pääsin avaamaan kevyenliikenteentien Sahalahdessa.

Kesäloma

Hassua, että eka postaukseni uuden ulkoasun blogissa koskee lepäämistä.... Mut nimettiin Hesarissakin himoharjoittelijaksi, joten treenilepo ei tunnetusti oo vahvinta alaani. Joka tapauksessa nyt parin viikon ajan pitäisi malttaa ottaa superrennosti ja viettää niin kutsuttua siirtymäkautta. Käytännössä se tarkoittaa urheilijan kesälomaa.

Kesälajien menijöillä loma on usein vasta silloin, kun auringossa kölliminen on mahdotonta. Myös kuntoilijoille suosittelen ehdottomasti jonkinmoisen treenitauon pitämistä. Kroppa ja pää tarvitsevat silloin tällöin täydellistä vähän pidempää lepojaksoa. Vammat ja taudit pysyvät loitolla, kun hommia rytmittää selkeästi. Treeni tarttuu levänneenä paljon paremmin. Harjoittelun puuroutuminen on varma tapa pysäyttää kehittyminen.

Toisaalta monelle triathlonkausi on yksinkertaisesti liian pitkä, jos tavoitteellisen harjoittelun aloittaa syyskuussa. Tämän huomaa esimerkiksi siinä, että maaliskuun paikkeilla menee kontrollitreeneissä ja harjoituskisoissa kovempaa kuin kesän pääkoitoksissa. Myönnetään, itsekin olen sortunut joskus tän tyyliseen yli-intoiluun...

No, mitäs lepokausi käytännössä meinaa. Mielestäni tärkeintä on, ettei treeneistä ota pätkääkään stressiä eikä arkipäivään synny tavanomaista kiirettä niiden takia. Itseään ei kuitenkaan oo syytä sitoa pakkositeillä sängyn reunoihin kiinni.

Se onkin sitten tosi henkilökohtaista, mikä on siirtymäkaudelle sopiva määrä liikuntaa. Jotkut ovat urheilun suhteen täysiä absolutisteja. Mikäli oot seurannut mun Twitteriä, niin jo tiedätkin, että itse en malta olla täysin paikallaan. Niinpä ehkä harjoitteluksi luokiteltavaa menoa kertyy sellaiset 3-7 h viikossa. Kriteerinä on, että sykemittari pysyy laatikossa. Eikä lenkille saa lähteä, jos ei tosissaan tee mieli. No, rehellsesti sanottuna olemme joutuneet tiukentamaan sääntöä numero 2 ja vähän
rajaamaan mielitekojen määrää.

Ihania syyspäiviä ja sopivaa malttia treenaamiseen kaikille! Ylhäällä oleva kuva on viime viikonlopulta, kun
perinteisen sunnuntain pitkän lenkin sijaan olin sienestämässä (mikä kuulostaa tosi trendikkäälle, mutta jotta blogissani pysyy rehellisyys, sienestäminen ei todellakaan oo mun juttu kuin max kerran vuodessa ja silloinkin tarviin asiantuntijan varoittamaan kärpässienistä ;) ).