No, sitten siihen mun suoritukseen. TTW:n aamuna tuntui kuin en olisi kisaamaan menossakaan. Ei jännittänyt. Kunnes noin 10 min ennen starttia iski ihan täysi paniikki - tuntui, että joka solu huusi, ettei se haluaisi tulla revitetyksi minkäänlaiseen kovaan urheilusuoritukseen.
Onneksi saimme kuitenkin psyykattua paniikin pois ja hyppäsin muutama minuutti ennen starttia Aurajokeen ihan hyvillä mielin.
Uinti sujui sitten ihan okei. Polskin pienessä miesten porukassa ja meno tuntui koko ajan sopivan rennolle. Tarkoituksenani oli uida about ironmanvauhtia ja luulisin, että uinnissa se onnistui aika nappiin. Vedestä nousin ekana naisena ja vissiin about neljäntenä miehet mukaan lukien.
Pyöräilyn aloitin rauhassa, sillä valmentaja Paul Sjöholm karjui jo vaihtopaikalla, että muista vetää tänään suunnitelman mukaan maltilla. Kokonaisuudessaan pyöräily hurahti mukavasti, sillä tällä kertaa en joutunut ajamaan yksin vaan pääsin kisaamaan miesten sekaan. Pyrin kyllä koko ajan olemaan vaaditun 10 m päässä edellisestä ajajasta ja myös peesivalvontamopo oli suurimman osan matkasta just meidän porukan mukana. Rehellisestä peesikieltoajosta huolimatta täytyy myöntää, että on 10 m "peesistäkin" ihan valtavasti jelppiä. Oon ajanut ihan kaikki kesän aiemmat kisani täysin yksin kaukana muista ja onhan se ollut nihkeämpää. No, kyllä tietty pyöräjalatkin olivat sunnuntaina yllättävän vahvat, sillä meno tuntui ihan älyn helpolle ja silti saavuin seuraavaan vaihtoon tosi paljon nopsempaan kuin olimme ajatelleet.
Juoksu alkoi erittäin letkeästi. Reilun kympin jälkeen nesteet kuitenkin alkoivat loppua ja kiroilin mielessäni, että miksi ihmeessä en jälleen kerran malttanut juoda pyöräillessä kuin aivan liian vähän. Ihme kämmäilyä. No, onneksi juoksu ei kuitenkaan muuttunut köpöttelyksi ja lopulta puolimara sujui sen kummemmin puristamatta yllättävän jees about 1.19 h ajassa. Maalissa sain reilusti vettä, superhuoltajani pakotti mut syömään ja niin vaan jo muutaman minuutin päästä olin uutta virtaa täynnä. Haastattelujen jälkeen päätinkin sitten hölkkäillä kisareitin vielä väärinpäin läpi muita kisaajia kannustaen ja katsojia moikkaillen - olipa kyllä hieno tunnelma, kun kelikin oli aivan huippu!
Vaikka meno oli Turussa yllättävän hyvää, päätimme nyt olla mieluummin liian varovaisia kuin yliahneita ja poistaa kaikki oudot väsymystunteet kropasta. Tällä viikolla mulla on siis lupana tehdä vain lyhyitä palauttavia treenejä. Viikonloppuna on myös ihan toisenlaista triathlonkivaa, sillä lauantaina Uimastadikalla käydään Helsinki City Triathlon ja oon tietty menossa mukana. Helsinki City Triathloniin on jälleen tulossa mukavasti osallistujia ja mikä hienointa, lapsia ja nuoria on tänä vuonna mukana ennätyksellisen paljon, sillä triathlonin aikoo vetäistä reilusti yli 500 junnua! Tulkaahan kaikki lauantaina Stadikalle kisaamaan, kannustamaan tai muuten vaan fiilistelemään kaunista kesäpäivää ja triathlonia :)
.JPG)