perjantai 11. joulukuuta 2015

2015 - EM kultaa, MM pronssia, Ironman 8.48.40!

Uuden treenikauden alussa on loistava hetki palata tekemään yhteenvetoa viime kaudesta. Kilpailumenestyksen perusteella kauden voisi tosin tiivistää hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi - mielettömän upea. Olen nyt Euroopan mestari, MM kisojen tuplamitalisti ja maailman 13. nopein IronWoman!?!




Ennen kun kerron tarkemmin kauden 2015 kisoista ja treeneistä, haluan kiittää kaikkia, jotka elivät mukana urheilussani. Triathlon on yksilölaji, mutta maailman huipulla ei kilpailla yksin. Upea menestys kuuluu koko tiimilleni. Kiitos valmentaja Paul Sjöholm. Kiitos superhuoltaja Markus. Kiitos vanhemmat, sisko ja ystävät. Kiitos kaikki kannustajat

Kiitos taloudellisesta tuesta kuulokojefirma Kuulohansa ja rakennusfirma Renevo. Kiitos huippuhyvistä uintivermeistä TYR Finland ja kiitos nopeasta Bianchista Velo & Oxygen ja Cycleurope. Kiitos tmi Esko Kotivuori Compressportin kompressiovaatteista ja Squeezyn energiavalmisteista. Kiitos treenidatasta Polar. Kiitos kylmähoidoista IcePower. Kiitos loistavista treenipaikoista Vantaan ja Helsingin kaupungit. Vitsi, mikä tiimi meillä onkaan ollut!
Paul on valmentanut mua jo 17!?! vuotta. Hän on siis mies myös tämän MM-pronssimitalin takana.
Kausi oli kuitenkin suurempi jännitysnäytelmä, mitä tulosten perusteella voisi päätellä.  Ensinnäkin valmistautuminen ei syksyllä alkanut kovinkaan lupaavasti. Taisin vähän "kaunistella" touhua blogissanikin, sillä näin jälkikäteen katsottuna Teneriffan leiribloggailu on aikas ylipositiivinen. Oikeasti olin tuossa vaiheessa todella väsynyt ja huonossa kunnossa. Mallorcalla hajonnut selkä vaivasi tosi pahasti ja vain muutamia päiviä ennen leiriä vietin pitkän illan Töölön tapaturma-asemalla; selkä oli niin kipeä, että pienikin liikahdus aiheutti tajunnan räjäyttävät kivut ja nosti älyttömän kovan kuumeen. Onneksi selkä kuitenkin alkoi toimia yllättävän pian ja pystyimme jo Teneriffalla tekemään ok kevyitä treenejä.


Joulun jälkeen kroppa vihdoin normalisoitui ja treenaaminen alkoi luistaa kuin taikaiskusta. Tammikuussa Kanarialla kunto nousi kohisten. Huippu treeniflow jatkui myös helmikuussa Suomessa. Kaikki kulki ja meininki tuntui todella hyvälle!




Helmikuun lopussa oikeaan polveen ilmaantui kuitenkin yhtäkkiä yhden pitkän pk treenin lopussa kipua. En malttanut lopettaa. Pari päivää tämän jälkeen vedin juoksuvalmennuksen hammasta purren. Polvi tuli tosi kipeäksi. En pystynyt pariin viikkoon kävelemään kuin parisataa metriä. Polkeminen ei onnistunut ollenkaan kolmeen eikä juoksu viiteen viikkoon. Lääkärit eivät oikein tienneet, mikä oli vikana. Hermot olivat kireällä, sillä menossa oli vuoden tärkeimmäksi suunniteltu treenijakso.  Onneksi olen kuitenkin triathlonisti. Ei kun märkkäristä hihat pois (säästi jalkoja) ja uintia, uintia ja uintia!



Maaliskuun lopulla polvivaiva parani about yhtä nopsaan kuin oli tullut. Just sopivasti, sillä lähdimme jälleen Kanarialle. Treenijaksosta tuli polven kuntoutuksen takia hieman suunniteltua maltillisempi, mutta silti leiri onnistui aivan nappiin. Oli tosi kivaa treenata jälleen kolmea lajia ja kunto nousi vähintään yhtä kohisten kuin tammikuussa.



Toukokuun alussa matkasin kauden ekaan kisaan Mallorcalle hyvällä fiiliksellä. Reissu oli kyllä muuten hyvä, mutta kisan takia tuli kyynel jos toinenkin ja koko startti jäi lopulta noidannuolen takia väliin. Tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu, sillä levon ansiosta selkä tokeni juoksukuntoon vain muutamassa päivässä.

Mallorcan jälkeen kisakauden avaus siirtyi puolimatkan EM kisaan. Riminille osui elämäni paras pyöräpäivä. Jaloista löytyi poweria ja ne kestivät ihan hullua tykitystä. Ajoin jopa 8 min muita naisia nopeammin. Voitin ylivoimaisesti EUROOPAN MESTARUUDEN!!!!



Rimini oli huikea kokemus, mutta sitä seurasi paha lasku. Polvi kipeytyi kisasta. Jouduin jäämään pois Bakun European Gameseista. Käytännössä tämä oli viimeinen niitti triathlonistina Rioon haaveelleni. Oli tuskaista päästää irti monivuotisesta tavoitteesta. Toisaalta luopuminen antaa aina tilaa uusille asioille. Nyt yhdestä haaveesta luopuminen antoi tilaa kauan uinuneelle suurelle unelmalleni. Minussa heräsi parikymmentä vuotta piilossa ollut pieni tyttö, joka polki uintitreeneihin pinkillä maastopyörällä ja kuvitteli Pirkkolan kuuset Hawaiin palmupuiksi!

Kesäkuun lopussa uusi vapautunut fiilis pääsi valloilleen Ruotsin Motalassa käydyissä Pitkänmatkan MM kisoissa. Uinti sujui kohtalaisesti, pyöräily kulki hyvin ja juoksu suorastaan lensi. Ylitin maaliviivan kolmantena. Voitin MAAILMANMESTARUUSKISOISSA PRONSSIA!!!






Motalan jälkeen pidin viiden päivän loman Italiassa. Sen jälkeen olikin taas paukkuja treenata koko loppukesä. Harjoittelu sujui mainiosti. Kovina "treeneinä" voitin puolimatkan SM kultaa, olympiamatkan SM kultaa (kisassa kuittasin myös venäläisen Rioon menijän) ja lisäksi tein nopsan (4.07 h) puolikkaan Turussa.

Kesän treenaaminen tähtäsi lokakuun alussa käytyyn elämäni ekaan Ironmaniin. Syyskuussa vedimme 10 vrk viimeistelyleirin Barcelonassa. Puhti alkoi kuitenkin olla hiukan kadoksissa. Pohkeessa oli joku ihme vaiva ja jouduin olemaan lähes koko leirin juoksematta. Pyörä ja uinti kulkivat kuitenkin loistavasti.

Leirin jälkeen treenasin viikon kevyesti Suomessa ja Barcelonan kisareissulle lähdin hyvillä fiiliksillä. Oli niiiiiiin siistiä päästä vihdoin vetämään SE triathlonmatka! Starttiviivalla olo oli levollinen. Tiesin, että osaan tämän ja homma sujuikin aika mallikkaasti. Ylitin maaliviivan tokana. Aikaa kului 8.48.40. Olin ensimmäinen suomalainen sub 9 h nainen tällä kuninkuusmatkalla ja maailman kaikkien aikojen 13. nopein IronWoman. Ei hullumpi debyytti :)



Nyt into kohti uusia seikkailuja on - arvatkaapa vaan - aivan mieletön! Kaikki tähtää huippumenestykseen Ironman Hawaiilla. Ensi vuonna haluan pärjätä siellä hyvin. Vuosina 2017 ja 2018 haluan seistä lei kaulassa tooooosi leveä hymy huulilla :) Mutta sitä ennen saan onneksi treenata monen monta tuntia ja kisata monia kisoja. Talvella leireilen Kanarialla koko tammi- ja maaliskuun. Kauden 2016 ekat kisat ovat Ironman 70.3 Dubai (29.1.) ja Ironman South Africa (10.4.). Touhua voit seurata pian avautuvilta uusilta nettisivuiltani. Niin ja jos haluat mukaan koko ajan vahvistuvaan IronKaisa tiimini, niin otahan yhteyttä :)!

torstai 10. joulukuuta 2015

Kestävyysseminaarista arvokasta oppia ja ideoita

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna pidettiin jokavuotinen Pajulahti Endurance Conference. Seminaariin oli saapunut joukko huipputason valmentajia ympäri maailmaa. Oli mielettömän hienoa päästä kuulemaan näiden useita arvokisamitalistiurheilijoita valmentaneiden gurujen kokemuksia ja ajatuksia! Niin ja tietty oli myös aika jännittävää päästä itse kertomaan kyseisille huippuvalmentajille omasta urastani. 

Paikalla ei valitettavasti ollut juurikaan suomalaista triathlonporukkaa. Niinpä ajattelinkin koota tähän yhteenvedon seminaarin eri esityksien pääannista.

Olympiakomitean kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen avasi seminaarin.



Oma esitykseni

Sain olla seminaarin ensimmäinen puhuja. Kerroin omasta urastani ja harjoittelustani viimeisten...20 vuoden ajalta! Tunteet olivat pinnassa, kun puhuin siitä, miten intohimo kestävyysurheilua kohtaan syttyi pienenä tyttönä. Samoin pala meinasi nousta kurkkuun, kun kerroin kaikista vaikeista hetkistä, joita koin matkustaessani ympäri maailmaa olympiapisteiden perässä. Luentoani kehuttiin jälkikäteen inspiroivaksi ja ajatuksia herättäväksi, joten setti taisi ajaa tehtävänsä. Pääsanomanani oli - ilo, intohimo ja suomalainen sisu ovat huippusuorituksen eväät! Lauantaina pääsin myös vetämään aamuherättelyn, johon kuului juoksua sekä erilaisia toiminnallisia venyttelyjä ja lihaskuntoharjoitteita, joita itse teen lähes päivittäin.




Veikko Sinisalo ja Veli-Pekka Valkonen

Sinisalo on olympiamitalitason valmentaja, jolla on mieletön kokemus etenkin soutajien koutsaamisesta niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Sinisalonkin pääsanomana oli muun muassa, että kaikkeen tekemiseen on erittäin tärkeää löytää ilo ja rentous. Toisaalta jokaisen pienen pienenkin yksityikohdan huomioiminen on oleellista - marginal gainsit tulee siis aina käyttää. Näistä ja muista kovimman huipputason urheiluun liittyvistä tekijöistä Sinisalo kertoi monia loistavia esimerkkejä.

Valkonen on puolestaan eräs Suomen fiksuimmista henkilöistä, kun keskustellaan ravitsemuksesta. Hän tuntuu olevan hyvin samoilla linjoilla kuin minä. Ravinto on uskomattoman tärkeässä roolissa huippukuntoa rakennettaessa. Erittäin runsas ja monipuolinen kasvisten syöminen on myös urheilijan ravitsemuksen pohja. Ruoan tulee olla mahdollisimman luonnollista. Eri energiaravintoaineiden suhteiden tulee olla tasapainossa siihen nähden, minkälainen treenikausi on menossa. Itseni Valkonen sai miettimään, syönköhän tällä hetkellä hiukan liikaakin proteiinia - tätä täytyy vähän testailla.


Jussi Lotvonen

Jussi on paratriathlonisti, jonka tavoitteena on päästä ensi vuoden Rion paralympialaisiin. Jussi piti todella inspiroivan luennon siitä, mitä kaikkea paraurheilu vaatii. Täytyy nostaa hattua, sillä Jussi tekee todella kovasti töitä saavuttaakseen unelmansa. Tsemppiä ja iloa matkaan!


Inigo Mujika

Mujika on eräs maailman parhaista olympia- ja ironmanmatkojen triathlonvalmentajista. Mujika valmentaa esimerkiksi Ainhoa Muruaa (mm. olympialaisten 7.) ja on yli 10 vuoden ajan valmentanut Eneko Ilianosta (mm. Hawaiin 2.). Mujikan kahta luentoa - ja luentojen ulkopuolisia keskusteluja Mujikan kanssa - odotinkin ehkä eniten koko Pajulahden reissulta.

Mujikan ensimmäisen luennon aiheena oli kestävyysurheilijan voimaharjoittelu. Hän esitti erittäin kattavan lajitelman aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja kertoi myös omia käytännön kokemuksiaan. Pääsanomana oli, että voimaharjoittelu on todella tärkeää, mutta se tulee tehdä oikein. Mujikan urheilijat tekevät päivittäin keskivartalotreeniä, minkä lisäksi heidän vuosiohjelmassaan on 6-12 viikon jaksoja kesto-, perus- ja maksimivoimaa. Minulle uusia ajatuksia oli muun muassa se, minkätyylisiä apuja oikein toteutettu voimaharjoittelu tuo eri lajeihin - esimerkiksi pyöräilyn kadenssiin. Keskustelin Mujikan kanssa myös kahdenkesken triathlonistin lajivoimatreeneistä sekä ylävartalon harjoittelusta ja tarttuipa sieltäkin muutama vinkki ensi kauden treeneihin.

Toisen Mujikan luennon aiheena oli kilpailuun valmistautuminen. Pääsanomana oli, että oikein toteutetusta viimeistelystä on muutaman prosentin hyöty, mutta viimeistelyn toteuttaminen riippuu todella paljon yksilöstä ja urheilulajista. Oli mielenkiintoista nähdä, että myös hän oli päätynyt useiden urheilijoidensa kohdalla hieman harvinaisempaan kaksi- tai kolmevaiheiseen taperingiin, minkä olemme Paulin kanssa vuosien varrella todenneet myös minulle toimivimmaksi. Tässä mallissa treeniä vähennetään, mutta sitten sitä lisätään hieman uudestaan (ja kolmivaiheisessa sitten taas vähennetään) kilpailun lähestyessä. Luennon ulkopuolisissa keskusteluissa sain Mujikalta todella arvokkaita vinkkejä myös viimeistelystä - esimerkiksi Hawaiin kuumiin olosuhteisiin valmistautumisen suhteen.


Camilla Richardson ja Guy Storbacka

Camilla ja Guy pitivät tosi mielenkiintoisen luennon Camillan urakehitykaestä ja harjoittelusta. Pääsanomana oli, että oikein toteutetulla ahkeralla työllä päästään kestävyysurheilussa huipulle. Camillan harjoittelussa silmiinpistävää oli suuri juoksukilsojen määrä ja se, ettei Camilla juurikaan juokse todella hitaita lenkkejä. Camillasta huokui vahva into ja päättäväisyys ja olenkin aikas varma, että hänet nähdään menestymässä vielä monissa arvokisoissa.


Johan Voogd

Johan on hollantilainen huippu kestävyysjuoksuvalmentaja. Hän piti erittäin antoisan luennon ja käytännön treenisetin. Voogdin - itselleni tärkein - pääsanoma taisi olla, että vain laadukkaat treenit kehittävät eli riittävästä palautumisesta huolehtiminen on ykkösjuttu. Lisäksi hän korosti niin sanotun roskatyön karsimista eli Voogdin mielestä kaikella, mitä tehdään, pitää aina olla selkeä tarkoitus. Voogd myös korosti päättäväisyyttä ja kertoi monta inspiroivaa tarinaa valmentamastaan huippujuoksija Jip Vastenburgista.

Voogdin tekniikkaharjoitus oli myös ihan loistava. Voogdin "lempidrilli" oli niin kutsuttu haitarijuoksu eli pakarajuoksun ja polvennostojuoksun välimalli. Hän teki tämän kuitenkin hieman eri tavoin kuin olen tottunut, sillä hän yhdisti juoksuun erittäin tehokasta jalkaterän käyttöä ja erilaisia kiihdytyksiä sekä pysähtelyjä. Niinpä pohkeet ovat edelleen kipeät kolmen päivän jälkeen... Sain Voogdilta myös pari henkilökohtaista vinkkiä, jotka tuonevat ainakin hiukkasen lisävauhtia tulevana kesänä.


Jeronimo Bravo Rodriquez

Bravo Rodriquez on valmentanut alle tunnin!!! puolimaratoonareita, mm. Zersenay Tadesea. Hänen luentonsa pääantia oli esimerkiksi se, miten tärkeänä hän pitää juoksun taloudellisuuteen panostamista ja ettei Tadese juokse juurikaan todella hitaita lenkkejä.

Bravo Rodriquez piti myös käytännön treenidemonstraation, joka keskittyi juoksuvoiman kehittämiseen. Bravo Rodriquezin lähestymistapa juoksun taloudellisuutta ja lajivoimaa kohtaan oli todella samantyylinen kuin Paulilla: erilaisia mäkijuoksuja yhdistettynä samassa treenissä monipuoliseen toiminnalliseen lihaskuntoon sekä race pace juoksuun tasaisella. Muutama uusi liike tästä setistä jäi tietysti taskuun ja samoin oli mielenkiintoista kuulla tällaisten harjoitusten rytmittämisestä eri harjoituskausien ohjelmaan.





Kaiken kaikkiaan Pajulahden kestävyysseminaari oli siis erittäin opettavainen ja inspiroiva. Tällaisia tarvitaan Suomeen ehdottomasti lisää. Ehkäpä myös ihan vaan triathlonvalmentajien välinen seminaari olisi paikallaan, jotta voimme viedä Suomen triathlonbuumia eteenpäin entistä ammattimaisemmin ottein?