Toinen sija Eurooppa Cupissa Brnossa!

Lauantaina pääsin vihdoin kisailemaan sairastelun jälkeen ja kivaa puuhaahan se oli. Lisäbonuksena saavutin hienon kakkossijan! Kisareissu oli kuitenkin yksi omituisimmista, mitä olen kokenut. Kummallisinta reissussa oli se, että kilpailu jouduttiin muuttamaan triathlonista duathloniksi. Kisa piti käydä kapeahkossa joessa, joka oli Tsekeissä tuhoa tehneiden tulvien vuoksi aivan liian likainen ja vaarallinen paikka uimiseen. Kun muutakaan uintikelvollista lätäkköä ei löytynyt, oli järjestäjien pakko jättää uinti pois ja pitää kilpailu duathlonina (5km/40km/10km).

Uinnin pois jääminen oli kannaltani tosi huono juttu, sillä olisin todella tarvinnut triathlonkisan ihan harjoitusmielessä – olen tänä kesänä kisannut vain yhden triathlonin ja seuraava koitos on maailmancup, joten lajinomainen meno olisi ollut tarpeen!!! No, joka tapauksessa oli kiva päästä kisaamaan kansainväliseen seuraan ja selvittämään, miten kroppa toimii vatsataudin jälkeen. Pienen ikävän lisämaun kilpailupäivään toi kuitenkin huono sää. Vielä kisaa edeltävänä päivänä Brnossa oli yli 30 C helle, mutta lauantaina asteita oli enää viitisentoista ja vettä satoi kaatamalla. Tämä toi pientä lisäväriä tosi mutkaiselle korttelireitille. Reitin liukkaus teki etenkin miesten kisasta tosi vaarallisen ja kaatumisia tuli melkoisesti. Myös Liedon Panun hyvin alkanut kisa päättyi tosi harmillisesti kasaan ennen pyöräilyn puoltaväliä.

Oma kisani alkoi kuitenkin mukavasti. Ensimmäinen juoksu tuntui tosi helpolle, sillä kärkiryhmässämme ei kenelläkään ollut revityshaluja ja meno oli pelkkää kyttäilyä. Tulinkin vaihtoon rennolla askeleella ensimmäisenä. Pyöräilyssä taktiikkanani oli edelleen säästellä voimia ja päästä niin helpolla kuin mahdollista. Niinpä maltoin mieleni ja tein 40km aikana vain muutamia vetovuoroja. Muuten ryhmämme ajo oli yllättävänkin aktiivista, sillä erilaisia irtiottoyrityksiä ja kiihdyttelyjä oli useita. Jalkani toimivat kuitenkin vahvasti, mikä oli etenkin alkumatkasta onni, sillä ajoin märkiä mutkia aivan liian arasti. Onneksi se taito parani kierros kierrokselta. Suurimmaksi huolenaiheeksi pyöräillessä muodostui se, että energiageelini olivat päässeet tippumaan, mikä saattoi vaikuttaa jaksamiseen kilpailun loppupuolella.

Toiseen vaihtoon tulin hyvissä asemissa, mutta itse vaihdosta tuli huono. En saanut kylmän kohmeisilla käsilläni kypärää pois ja hävisin kymmenisen sekuntia muille tytöille. Juoksukin tuntui tosi huonolle, mutta sain silti pakotettua jäiset reiteni jonkinmoiseen vauhtiin ja nousin kakkossijalle parin kilometrin jälkeen. Eroa kisan johtajaan ja voittajaan, Ukrainan Yuliya Sapunovaan, oli vielä noin 30s. Loppumatkasta saavutin häntä hieman, mutta oli selvää, että voittoon ei lauantaina ollut mahdollisuuksia. Toinen sija niinkin pienellä erolla Sapunovaan, jonka juoksuvauhti on monissa kisoissa ollut maailman kärkitasoa, nostaa kuitenkin hymyn huulille :)

Terveenä kohti uusia koitoksia!

Huh, selvisinpä taudista. Oli kyllä rankka kokemus. Mutta onneksi vatsa helpotti pikkuhiljaa ja viime viikolla pääsin jo tekemään treenejä. Olo oli silti etenkin alkuviikosta tosi heikko, vatsaa nipisteli ja pienikin reippampi rykäys veti kropan täysin väsyneeksi. Niinpä päätimme lääkärin kehotuksesta olla leikkimättä terveydellä ja jäin pois myös siitä eilen käydystä World Championship Series – kisasta. Harmi :(

Harmitteleminen ei kuitenkaan auta, vaan katse on suunnattava tuleviin koitoksiin. Kahdesta kesän tärkeimmästä kisasta sairasvuoteelle jääminen jätti ainakin kovan kilpailunälän. Onneksi pääsen purkamaan patoutumia jo ensi lauantaina Tshekin Brnossa käytävässä Eurooppa Cupissa! Ihan jännä nähdä, toimiiko elimistö jo silloin normaalisti. Ainakin viime viikon perusteella kuntokäyrä osoittaa vahvasti ylöspäin. Maanantain juoksulenkki meni vielä kirjaimellisesti kävelyksi, mutta eilen kipitin jo reippaan pyörän perään 3.25/km vauhtia hymyssä suin… jos jaksaminen vielä palautuu normaalitasolle, niin pian henkiset patoutumat saavat kyytiä!

ps. Schlierseen kuvia on vihdoin tuolla alempana, haluan takaisin sinne :)

Vatsatauti esti EM-kisaan osallistumisen :(

Tuntuu tosi pahalta, että tänäkin vuonna kauden pääkisan pilasi älyttömän huono tuuri. Toivoin vatsan parantuvan ajoissa ja elättelin loppuun asti toiveita kisaan lähtemisestä. Vaikka keskiviikon viimeisimmän blogikirjoitukseni jälkeen maha tuli vielä illaksi ihan pirun kipeäksi, torstaina vatsakipu oli taas siedettävän pieni ja sain jopa tehtyä pienen uinnin. Niinpä jatkoin positiivista ajattelua, pakkasin kamat ja menin nukkumaan siinä toivossa, että aamulla nousen terveenä lentokoneeseen. Mutta kahden maissa heräsin kylmästä hiestä märkänä. Loppu yö meni kärsiessä hullun kovista kivuista. Kuumekin nousi. Matkan kohteeksi tuli taas lääkäri eikä EM-kisat.

Eilen päivällä pahimmat kivut vihdoin helpottivat. Toivottavasti nipistelytkin lähtisivät pian lopullisesti pois. Jännitystä piisaa sen vuoksi, että taudin perimmäinen syy ei ole selvillä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jonkinlainen ruokamyrkytys. Parantumisella olisi vähän kiire, sillä myös ensi viikonloppuna mun oli tarkoitus kisata World Championship Series -kisassa Kitzbühelissa. Eipä sinnekään voi lähteä, jos ei tässä parin päivän sisään saa kunnolla syötyä ja liikuttua.

Mutta väännetään vielä hieman puukkoa haavassa...Tämän kauden harjoittelu oli suunniteltu siten, että näillä paikkeilla alkaisi kulkemaan. Ja kyllä sen viime viikonlopun treeneissä huomasi, että vaikka esimerkiksi pyörä kulki loistavasti jo Schlierseen kisassa, paransi se ekana kovana rutistuksena pyöräjalkaa entisestään. Myös juoksu oli viime viikonloppuna teknisesti ja vauhdillisesti parempaa kuin ikinä ennen ja uinnissakin oli vahva ote. Nyt sitten on täysi kysymysmerkki paljonko kunto romahtaa tällaisen sairastelun seurauksena.

Harmitusta lisää myös se, että sunnuntaina käytävä EM-kisa on ollut mun ja Paulin päätavoitteena jo pitemmän aikaa. Olen kisannut Holtenissa kahtena edellisenä kesänä, jotta reitti olisi huomenna mahdollisimman tuttu. Hotellihuoneetkin varasimme parhaalta paikalta jo viime vuonna. Lisäksi matkaan oli lähdössä kannustusjoukoiksi koko perheeni. Ja Riitiskin päätti viime hetkillä lähteä apuvalmentajaksi sekä tutustumaan kansainväliseen kilpailumaailmaan. Harmittaa äärettömän paljon, etten pysty antamaan heillekään sellaista kisaviikonlopun fiilistä kuin olisin halunnut.

Vatsatauti pahimpaan mahdolliseen aikaan

Nyt on tosi kova EM-kisa jännitys päällä...tällä kertaa suorituksen onnistumista enemmän jännittää kuitenkin se, pääsenkö edes reissuun mukaan :( . Olen aina ollut varsinainen teräsvatsa enkä juuri koskaan ole potenut vatsavaivoja. Maanantaina iltapäivällä vatsa tuli kuitenkin TOSI kipeäksi. Eilinen päivä menikin sitten ihan paikallaan maatessa, enkä pystynyt edes kävelemään paria sataa metriä enempää ilman vatsan kramppaamista. Vielä viime yönä vatsakipu oli niin sietämätön, että itkua pukkasi. Lisäksi olotilaa laski entisestään pieni kuumeilu.

Mutta onneksi tämä päivä on alkanut jo paremmin. Kipu on hellittänyt ja kävely onnistuu normisti. Kävin myös lääkärillä eikä tulehdusarvoissa tai röntgenissä näkynyt sen kummempaa, joten kyseessä on mitä todennäköisemmin ihan tavallinen vatsapöpö. Pidetään peukkuja, että se nyt helpottaisi. En ole viimeisen 18h aikana syönyt muuta kuin desin mustikkakeittoa, joten piakkoin olisi ihan jees saada jotain suuhun, etteivät voimat ihan katoa.

Jos tauti tänään helpottaa ja huomenna on jo suhteellisen normaali olo, lähden kaikesta huolimatta kokeilemaan, miten EM-startti sujuu. Kilpailu käydään sunnuntaina tosi kivassa paikassa Hollannin Holtenissa. Kilpailureitti on profiililtaan mitä mainioin, sillä pyörässä on sekä mäkeä että korttelia. Lisäksi kisapaikka on tuttu, sillä olen kisannut Holtenissa kahdesti Eurooppa Cupissa. Eli peukut pystyyn, että vatsa alkaa kestämään ja että täysilepo on vaan herkistänyt sopivasti lihaksia...