Triathlonia myös junnuille

Elokuun lopulla 24.8. järjestetään jälleen Helsinki City Triathlon. Tämä Uimastadikalla käytävä rentohenkinen koitos on viime vuosina ollut Suomen suurin triathlontapahtuma. Monelta saattaa unohtua, että HCT:n yhteydessä pidetään myös lasten ja nuorten Weetabix Triathlon. Ajattelin nyt muistuttaa Weetabix triathlonista, jotta saisimme laajennettua aikuistriathlonistien buumia myös nuorisoon :)

Weetabix triathlonissa on minimatkat ja sarjoja 10-vuotiaista 16-vuotiaisiin. Mikä hauskinta, kisassa on myös Aikuinen & lapsi -sarja, jossa triathlonin voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. Ala- tai yläikärajoja ei ole. Matkat ovat 100 m uintia, 5 km pyöräilyä ja 1,5 km juoksua.

Viime vuonna nähtiin valtavan iloisia pikkuihmisiä, kun äidit ja isät ylittivät maaliviivan käsikädessä heidän kanssaan. Monen mielestä oli selvästi siistiä olla ihan oikea teräspoika tai -tyttö. Triathlon näyttäisikin olevan aika huippu paketti perinteisten kestävyyslajien markkinoimiseksi lapsille ja nuorille!

Heidi ja Eetu tuulettavat! Heidillä ja Eetulla koitos sujui kuulemma siten, että lapsi oli kirittäjän roolissa ja  Heidi veti triathlonin kovemmilla tehoilla kuin ikinä ennen ;)

Koitokseen on nyt kuukausi aikaa, joten vielä on hyvin aikaa treenailla. Vanhempien lasten ja nuorten kantsii rohkeasti kysellä vinkkejä ja mahdollisia ohjattuja junnutreenejä lähimmästä triathlonseurasta. Nuorempien kanssa on taas kiva kerryttää perheen yhteisiä kesämuistoja. Toimivaksi todettu setti on esimerkiksi sellainen, jossa pyöräillään läheiselle järvelle, uidaan ja syödään eväitä ja sitten poljetaan kotiin. Monet pienet lapset tykkäävät myös siitä, kun he pääsevät polkemaan äidin tai isän juostessa (ainakin mun mielestä oli aikanaan tosi siisti ajaa, kun isä treenasi maralle ;) ). Hauskaa vaihtelua saa menemällä rohkeasti maastopoluille. Jos maasto käy turhan hankalaksi, ei kun lapsi juoksemaan ja äiti tai iskä kantamaan pyörää. Hyvää treeniä molemmille ;)

Heidi ja Emmi.

Weetabix triathloniin ja Helsinki City Triathloniin ilmoittaudut edullisemmin 31.7. mennessä.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen 

Voitto Joroisten SM kisassa

Voitin eilen kesän himotuimman suomenmestaruuden Joroisten legendaarisessa kisassa (1,9 km / 90 km / 21,1 km). Voitto oli mulle tosi arvokas ja koitos oli tärkeä loppukauden kisoja ajatellen.

 

Uinti oli tarkoitus ottaa rennosti, ote oli TYR Freakilla hyvä ja rantauduinkin kuumasta järvestä vajaa puolitoista minuuttia ennen seuraavia naisia.

 

 

Ekassa vaihdossa olin samaan aikaan muutamien 5 min ennen  meitä startanneiden miesten kanssa.

 

Pyörän alun ajoin rennosti ja ero kasvoi neljälläkympillä noin 4.30 minuuttiin. Loppupuoliskolla piti hieman nostaa vauhtia, mutta vatsaongelmat pakottivatkin himmaamaan, sillä en tiennyt selviäisinkö kuuman kelin juoksun niin älyttömän vähillä nesteillä ja energioilla, mitä pari päivää oikutellut vatsa suostui kisan aikana imemään.

Kokonaisuutena Bianchilla oli kuitenkin kiva kruisailla kauniissa maisemissa ja hyväpintaisella asvaltilla. Joroisten reitti olikin tänä vuonna mielestäni tosi hieno. Vaikka täytyy myöntää, että välillä iski pieni tylsyys, kun edessä oli kymmeniä kilometrejä tyhjää tietä ;). Mietin jo, että pitisikö tiputtautua perässäni tulleeseen porukkaan, jossa olisin saanut erittäin arvovaltaista ja hauskaa seuraa - pääministeri, the Antti ja Tiina. Olisi ollut hieno kunnia ajaa siinä joukossa! Päätin kuitenkin pitää oman vauhtini ja saavuin tokaan vaihtoon aikalailla turvallisen oloisessa johdossa.

 

Juoksu lähti kohtalaisesti liikkeelle ja vaikka aloitin tosi varovasti, kulki eka 7 km lenkki hyvää vauhtia kärkimiehiinkin nähden. Lopulta juoksusta tuli kuitenkin tuskainen taival. Astma oireili ja siitä johtuen kyljet kramppasivat enkä uskaltanut vatsaoireiden johdosta ottaa tippaakaan energiaa sisään. Valitettavasti siis Powerbarin uusien geelien toimivuus jäi kisassa kokeilematta. Yleensä oon tosi tyytyväinen, kun just Powerbar on mun sponssina, sillä se on melkein aina sponssina myös kansainvälisissä ironman-sarjan kisoissa ja on tosi kiva tietää, että huoltopaikoilla saa tuttuja hyviä tuotteita.

Yritin aina tsempata hymyn päälle suurimman yleisöjoukon eteen... sori kaikille, jotka joutuivat näkemään vain tuskailmeitä takalenkillä ;)

Valmentajan käsky juoksuosuudella oli hiljentää vauhtia, nautiskella ja ottaa rennosti, muttei se hiljempikaan meno yhtään kivalle ja rennolle tuntunut. Vikalla lenkillä hengityslihakset kramppasivat niin pahasti, että lähes kävelin pitkät pätkät. Kannustus ja yleisfiilis juoksureitillä oli kuitenkin aivan mahtavaa, mikä antoi roimasti positiivista energiaa. Iso kiitos kannustuksista kaikille katsojille ja kanssakilpailijoille!

 

Hopeaa naisten kisassa otti päivän nopeimman puolimaratonin juossut Maria Söderström. Pronssia saavutti eräs Suomen menestyneimmistä triathlonisteista, Tiina Boman. Tiina lopetti pro uransa eiliseen koitokseen ja oli varmasti aivan huikea fiilis juosta maaliin kotikylän tapahtumassa. Tiinan lopettamispäätös on ikävä juttu Suomen naistriathlonille. Toki on myös ymmärrettävää, ettei perheellisellä naisella riitä loputtomasti paukkuja antaa aikaa ja energiaa treenaamiselle. Onnittelut Tiinalle upeasta urasta ja kiitos suomalaisten naisten tien raivaamisesta kohti ironmankisojen palkintopallia :)!



Maria Söderström, Kaisa, Maria Lemeseva (3. nopein), Tiina Boman (SM 3.), Venla Koivula (SM 4.)

Oman kisani jälkeen koitti päivän mukavimmat hetket. Oli hauska kannustaa kaikkia muita kisaajia ja turista niitänäitä tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa.

 

Suomen triathlonpiireissä on nyt aivan mahtava henki ja triathlonbuumi oli eilen ihan käsinkosketeltava. Kiitos järjestäjille hienosta tapahtumasta ja kiitos kaikille paikalla olleille upean fiiliksen luomisesta :)

 

Tulokset

 

Helsingin Sanomien juttu

Ennakkofiiliksiä Joroisten SM kisaan

Jee, jälleen on kisaviikko! Vireillään olevan triathlonbuumin ansiosta Joroisten tapahtuma on tällä kertaa Suomen mittakaavassa tosi iso. Puolimatkalle osallistuu jopa 1400 triathlonistia ja lisäksi viikonloppuun kuuluu muita häppeningejä, kuten lasten kisa ja pikatriathlon.

Täytyy myöntää, että just nyt odotan Joroisten mahtavaa yleisfiilistä jopa enemmän kuin itse kisaa...  tähän kuvaan on tiivistetty fiilikset viime viikon pitkien reippaiden harjoitusten jälkeen.
 

Saas nähdä, millaiseen vireeseen tästä palautuu muutamassa päivässä. Ihan täysin kisavireessä en varmaankaan ole, sillä kausisuunnitelmassamme Joroisten koitos on tärkeä avaintreeni kohti loppukesän pääkisoja. Lauantaista tulee varmasti kova päivä, enkä taida tänä vuonna päästä niin helpolla kuin viime vuonna ;) Mulla on kutina, että monet kilpakumppanini ovat selvästi aiempaa paremmassa tikissä ja lisäksi kisassa on mukana eräs venäläinen pro. Joten eiköhän meille naisille tule hieno jännä kisa! Jos et ole paikanpäällä, voit seurata kisaa livenä!

Oman kisani lisäksi Joroisilla jännittää monien valmennettavieni koitokset. Voi kun kellekään ei tulisi mitään ikäviä ylimääräisiä vaikeuksia ja kaikki saisivat tehtyä sellaisen suorituksen, mihin oma kunto just nyt riittää. Ennen kaikkea tärkeintä olisi, että touhusta jäisi Tri For FUN fiilis.

Tsemppiä kaikille viikonloppuna kisaaville! Pidetään hurjat uinti-pyörä-juoksu bileet :)!

Kesäisiä kuulumisia

Päätin hyödyntää aurinkoenergian - ja tän just nauttimani ihanan kesäsapuskan antaman energian - ja kertoilla kuulumisia pitkästä aikaa.

Vaikka just nyt on niiiiiin ihana kesä ja kaikki on niiiiin ihanaa, olivat juuri kuluneet pari viikkoa mollivoittoisia. Lihakset olivat täysjumissa kylmien kisojen jäljiltä. Polvi ja jalkapohja oikkuilivat ja kyljet kramppailivat. Aika-ajoasento tuntui omituiselle ja uinnissa ote oli täysin kadoksissa. Tuntui, että peruskuntokin on yhtäkkiä pohjaluokkaa. Vaikka kokeneena urheilijana tiedän, että tällaiset alamäet kuuluvat aina silloin tällöin väistämättä asiaan, ärsyttää huono meno aina yhtä paljon. Sori  kaikki, jotka joutuivat tämän ärsytyksen tällä kertaa kokemaan ;)

Onneksi mulla on loistava valmentaja, joka osaa vetää oikeissa kohdin jarrua ja niinpä vedin reilun viikon pelkkää pk:ta. Lisäksi kävin  astmalääkärillä (kannatti...lääkityksessä oli päivittämistä) ja superfyssarini Tiina Lahtinen-Suopanki avasi lihaksia. Just samaan aikaan, kun aurinko alkoi paistaa ja kelit lämpenivät, alkoi myös treenaamisen ilo pikkuhiljaa palata. Tänään Kuusiksella sain vihdoin kunnolla happea, kädet olivat pirteät ja tekniikkakin parempi kuin aikoihin.

Nyt edessä on vissiin aika rankka treenisetti, pieni kevennys Joroisille ja sitten siinä ei enää ihmeitä kerkeä tekemäänkään, kunnes on jo elokuun alku ja yksi tän kesän pääkoitoksista, Ironman 70.3 EM-kisa.

Loppuun vielä yksi kesän fiiliskuva. Jemppa alkaa olla sen verran vanha, että uintivauhti on nykyään aikas hidas ja matka lyhyt. Mutta silti meidän yhteiset uintiretket ovat ihan ehdottomasti eräitä kesän kohokohtia.