Vaikka just nyt on niiiiiin ihana kesä ja kaikki on niiiiin ihanaa, olivat juuri kuluneet pari viikkoa mollivoittoisia. Lihakset olivat täysjumissa kylmien kisojen jäljiltä. Polvi ja jalkapohja oikkuilivat ja kyljet kramppailivat. Aika-ajoasento tuntui omituiselle ja uinnissa ote oli täysin kadoksissa. Tuntui, että peruskuntokin on yhtäkkiä pohjaluokkaa. Vaikka kokeneena urheilijana tiedän, että tällaiset alamäet kuuluvat aina silloin tällöin väistämättä asiaan, ärsyttää huono meno aina yhtä paljon. Sori kaikki, jotka joutuivat tämän ärsytyksen tällä kertaa kokemaan ;)
Onneksi mulla on loistava valmentaja, joka osaa vetää oikeissa kohdin jarrua ja niinpä vedin reilun viikon pelkkää pk:ta. Lisäksi kävin astmalääkärillä (kannatti...lääkityksessä oli päivittämistä) ja superfyssarini Tiina Lahtinen-Suopanki avasi lihaksia. Just samaan aikaan, kun aurinko alkoi paistaa ja kelit lämpenivät, alkoi myös treenaamisen ilo pikkuhiljaa palata. Tänään Kuusiksella sain vihdoin kunnolla happea, kädet olivat pirteät ja tekniikkakin parempi kuin aikoihin.
Nyt edessä on vissiin aika rankka treenisetti, pieni kevennys Joroisille ja sitten siinä ei enää ihmeitä kerkeä tekemäänkään, kunnes on jo elokuun alku ja yksi tän kesän pääkoitoksista, Ironman 70.3 EM-kisa.
Loppuun vielä yksi kesän fiiliskuva. Jemppa alkaa olla sen verran vanha, että uintivauhti on nykyään aikas hidas ja matka lyhyt. Mutta silti meidän yhteiset uintiretket ovat ihan ehdottomasti eräitä kesän kohokohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti