Uusi treenikausi!

Nyt on "kesäloma" vietetty. Loma meni mukavasti, tosin eipä se varsinainen loma lopulta ollut. Lähinnä muutaman viikon tiukka työsatsi. No, vaihtelua sekin - meneillään olevat valmennus- ja muut projektit ovat tosi inspiroivia ja on ollut hauskaa panostaa niihin ihan koko tarmolla.

Nyt on kuitenkin aika palata arkeen. Täytyy löytää toimiva tasapaino työlle, urheilulle ja levolle. Jo viime lauantaina käynnistin pitkästä aikaa sykemittarin ja tästä harjoittelu muuttuu pikku hiljaa taas tavoitteelisemmaksi ja tavoitteellisemmaksi. Tavoitteista kirjoitan kyllä jossain vaiheessa ihan uuden postauksen - esimerkiksi siltä kannalta, onko seuraava iso goalini Rio vai Kona...

Olkoon tavoite mikä tahansa, treenien kannalta tämä vaihe vuodesta on mun mielestä ihan parasta aikaa. Saa lähteä rakentamaan hommaa peruspalikoista sekä tehdä kivoja vähän erilaisia treenejä. Esimerkiksi tänään vedin monipuolisia ylipitkiä loikka-askelkävely-juoksusarjoja mäkeen ja eilen olin saunajoogassa :) Tosi antoisaa on myös se, että nyt on pitkästä aikaa mahdollisuus panostaa oikein kunnolla uintitekniikkaan. Viime päivinä suuri osa ajatuksistani onkin ohjautunut oikean käden peukaloon ;)

Vaihtelua perusarkeen tuli myös viime viikonloppuna, kun pääsin avaamaan kevyenliikenteentien Sahalahdessa.

Triathlonia vai juoksua?

Viime tekstissä tuli hehkutettua triathlonia  ja nyt jatkan edelleen lajin ruotimista. Syksyhän on just se aika, kun aloitetaan uusia harrastuksia ja mietitään tavoitteita. Joten nyt koitan koukuttaa kaikki triathlonin pariin! Muun muassa tämä juoksijanainen miettii lajivalintaa :) http://www.fitlandia.fi/blogit/juoksija-nina-chydenius/

Triathlonistiksihan voi siirtyä monesta eri lajista. Tai ihan ilman urheilutaustaakin. Suomessa tavanomaisinta kuitenkin on, että ennen triathlonia on harrastanut joko juoksua tai hiihtoa. Jos haluaa harrastaa triathlonia ihan huipputasolla, vaaditaan etenkin olympiamatkalle myös aika kova uintipohja.

Hiihto ja triathlon eivät mielestäni ole toisiaan poissulkevia, paitsi huipputasolla. Moni triathlonisti treenaa talvella hiihtäen ja moni hiihtäjä treenaa kesällä triathlonlajeja. Myös juoksua ja triathlonia voi hyvin harrastaa rinnakkain, tosin ei aivan huipputasolla niitäkään. Joka tapauksessa juoksijalle triathlon on hyödyllistä, koska vesi huoltaa lihaksia ja ehkäisee vammoja ja pyöräily puolestaan mahdollistaa hengitys- ja verenkiertoelimistölle sekä jaloille suuremmat treenimäärät kuin jos pelkästään juoksisi.

Juoksu ja triathlon ovat silti lajit, joiden välillä useimmin tehdään valintoja. Aika ja muut resurssit eivät välttämättä anna periksi harrastaa kahta lajia tavoitteellisesti. Niinpä ajattelin ottaa pienen juoksun ja triathlonin välisen battlen!

1. ERÄ = AJANKÄYTTÖ
Voittajaksi nousee juoksu. Juoksua ei voi eikä tarvitse treenata yhtä paljoa kuin triathlonia. Toisaalta tämän erän voisi kääntää toisinkin päin, esimerkiksi itse tykkään triathlonissa just siitä, kun voi treenata paljon... Juoksu voittaa kuitenkin myös sen takia, että juoksemaan voi aina lähteä kotiovelta, kun taas uimahallille raahustaminen vie aikaa.

2. ERÄ = TERVEYSKUNTO
Tässä nostan voittajaksi triathlonin. Triathlon on paljon monipuolisempaa, mikä mahdollistaa esimerkiksi tasapainoisen lihaksiston kehittymisen. Uinnin ja pyöräilyn ansiosta triathlonia voi harrastaa myös huomattavasti vanhemmaksi kuin juoksua. Toki poikkeuksia löytyy, mutta pääsääntöisesti uimahallissa näkyy paljon enemmän vanhuksia kuin juoksuradoilla.

3. ERÄ = URHEILUVAMMAT
Tämän erän ylivoimainen voittaja on triathlon. Perustelut tulivat jo edellisessä erässä.

4. ERÄ = RAHAN TARVE
Ja helppoon voittoon nousee juoksu. Vaikka triathlonissa ei todellakaan tarvitse olla superhienot vehkeet (vaikka moni lopulta sellaisetkin innostuu hankkimaan ;) ), voittaa juoksu kuitenkin selvästi tämän erän. Huipputasolla ero tulee vielä paljon selkeämmäksi, ei niinkään varusteiden, vaan kisamatkojen takia.

5. ERÄ = URHEILUN ANTAMAT KOKEMUKSET
Nyt tuli ensimmäinen erä, jossa tuomarin subjektiiviset fiilikset ratkaisevat homman. Joten tämän voittaa triathlon. Väittäisin, että uimalla, pyöräilemällä ja juoksemalla voi kokea paljon laajemmin erilaisia juttuja kuin pelkästään juoksemalla.

6. ERÄ = HARRASTAMISEN KÄTEVYYS
Juoksu voittaa, ei voi mitään. Triathlonistin täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa ja opetella kolmen eri lajin tekniikat sekä etsiä harjoituspaikat. Tämä olisi ehkä ihan jees esim. lämpimässä Australiassa, mutta Suomen talvi haastaa triathlonistit välillä tosissaan. Eikä triathlonin valmentajia tai harjoitusohjelmia löydy ihan yhtä helposti kuin juoksun.

7. ERÄ = OMAT KOKEMUKSENI
Koska tämä on mun blogi, saan ihan itse päättää, mikä erä ratkaisee tasatilanteen. Eli ylläri ylläri, triathlon voittaa! Mä valitsin triathlonin enkä juoksua, koska 1) nautin suurista treenimääristä, 2) koipeni eivät kestäisi pelkkää juoksua (nyt juoksumääräni pyörivät 2-4 h viikko, mikä ei juoksijana riittäisi millään), 3) triathlonissa voin saavuttaa huippumenestystä (myös pyöräily ja uinti sujuvat hyvin ja toisaalta mulla ei ole kenialaisten gasellijuoksijoiden koipia), 4) triathlon on paljon omaperäisempää kuin juoksu ja mä tykkään olla vähän outo, 5) triathlonissa saan haastaa itseäni enemmän, 4) rakastan uintia, pyöräilyä ja juoksua enkä voisi luopua niistä yhdestäkään :)

Triathlon on in

Kiitos kaikista yhteydenotoista, joita tuli edellisen postaukseni seurauksena! Viikosta tuli myös muiden juttujen takia huippukiireinen enkä oo ehtinyt vastaamaan ihan kaikkiin kyselyihin, mutta vastauksia on vielä luvassa :) Ja saa erilaisia valmennus- ja yritysyhteistyö kyselyjä lähettää edelleenkin, otan niitä oikein mielelläni vastaan!

Tästä päästäänkin aasinsillalla siihen, että triathlon alkaa olla myös Suomessa melkein hittilaji. No, ei nyt lähellekään jääkiekon tasolla... eikä edes hiihdon, mutta paljon triathlonin harrastajiakin jo on.

Aloitin itse triathlonin just silloin, kun 90-luvun buumiaalto oli menossa ohi. Monta vuotta esimerkiksi Kuusijärvellä sai treenailla aika lailla yksikseen. 

Viimeisenä parina vuotena tilanne on muuttunut ja nykyään Kuusiksella on lähes aina edes muutama triathlonistikaveri ja seurojen yhteistreenien aikaan järvellä on parhaillaan jopa reilusti toistasataa miestä ja naista mustissa kumipuvuissa! 

Myönnetään, että näkemykseni triathlonbuumista on hiukan subjektiivinen... mutta on siinä osa totuuttakin. Esimerkiksi tän blogin "ota yhteyttä" sivulla on kuva siitä, kuinka kovaa vauhtia muutamien kisojen harrastajamäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Kansainvälisestihän triathlon on ollut ihan iso laji jo pitkään. Moni Suomessa ei hahmota esimerkiksi sitä, että triathlonisteja on koko maailman laajuisesti huomattavasti useammasta maasta ja tosi paljon enemmän kuin maastohiihtäjiä.

Mutta nyt siis vihdoin Suomen kansa on alkanut haistaa hyvän päälle :) Triathlon sopii kuin nakutettu suomalaisten sisulle. Lisäksi se tarjoaa just sitä ekstriimiä ja erikoisuutta, mitä niin moni hakee. Ehkäpä osittain tästä syystä esimerkiksi usea bisneshenkilö on hankkinut golfmailojen vierelle lenkkarit ja kilpapyörän.

Hienointa tässä pienessä triathlonbuumissa on kuitenkin mun mielestä se, että ollaan alettu ymmärtää, ettei se äärikova sisu ole triathlonin harrastamiseksi välttämätöntä. Sisua voi rutistaa niin paljon kuin itse tykkää. Eikä pyöränkään tartte olla hiilikuitua. Teräsjopollakin voi olla teräsmies tai -nainen. Triathlonhan lopulta koostuu tutuista liikuntamuodoista, jotka nyt vaan tehdään peräkkäin, jotta olisi entistä kivempaa. Nyt syksyllä on muuten hyvä aika aloittaa uusia harrastuksia... ;)

Ps. Taitaa olla aika palailla lomalta triathlontreeneihin, kun pää rupeaa suoltamaan näin lennokasta triathlonin ylistystekstiä ;)

KL NuTri

Tänään oli jännittävä päivä. Rumpujen päristystä ja taputuksia kiitos...

KL NuTri on syntynyt!!!

Perustin siis toiminimen. Toimialaani ovat, ylläri ylläri, erilaiset triathloniin ja ravitsemukseen liittyvät hommat. Eli jos kaipaat itsellesi tai yrityksellesi tämän tyylisiä palveluja, ota yhteyttä :) Uskon, että pystyn KL NuTrin kautta tarjoamaan yhä enemmän vastinetta myös sellaisille yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita sponsoroimaan urheilu-urani kuluja - nyt tarjolla on siis mahdollisuus näkyvyyteen buumimaisesti kasvavan kestävyysurheilun parissa ja samalla avautuu mahdollisuus satsata henkilöstön tai asiakkaiden hyvinvointiin erilaisten liikunta- ja ravitsemusprojektien merkeissä.

Uskon, että ravitsemustieteen maisterin koulutus ja jo vuosia jatkunut koulutukseni kestävyysurheilun puoliammattilaisena tarjoavat loistavat lähtökohdat toiminnalleni. Nykyäänhän triathlon- ja etenkin ravitsemusasiantuntijapiireissä puuhaa lukuisia eritasoisia "asiantuntijoita": osa on ihan aitoja huippuja, mutta osalla on itsevarmuutta ja itsetietoisuutta huomattavasti enemmän kuin asiantuntijuutta. Yritän parhaani mukaan erottua aitona asiantuntijana. Useimmat triathlonvalmennukseen liittyvät työt hoidan tietty edelleen yhdessä TriForFunin ja huippuvalmentajien Paulin ja Riitiksen kanssa.

Toivon, että pystyn KL NuTrin kautta rääpimään treenatessa kuluvaa ruokaa pöytään. Raaka faktahan on, että pelkällä urheilulla mun on mahdoton elää. KL NuTri tuskin tuottaa hanhenmaksapalleroita huippuravintolassa, mutta mun moottori toimiikin vallan mainiosti pienessä yksiössäni nautituilla pakastevihanneksilla ja tonnikalalla :)

Kesäloma

Hassua, että eka postaukseni uuden ulkoasun blogissa koskee lepäämistä.... Mut nimettiin Hesarissakin himoharjoittelijaksi, joten treenilepo ei tunnetusti oo vahvinta alaani. Joka tapauksessa nyt parin viikon ajan pitäisi malttaa ottaa superrennosti ja viettää niin kutsuttua siirtymäkautta. Käytännössä se tarkoittaa urheilijan kesälomaa.

Kesälajien menijöillä loma on usein vasta silloin, kun auringossa kölliminen on mahdotonta. Myös kuntoilijoille suosittelen ehdottomasti jonkinmoisen treenitauon pitämistä. Kroppa ja pää tarvitsevat silloin tällöin täydellistä vähän pidempää lepojaksoa. Vammat ja taudit pysyvät loitolla, kun hommia rytmittää selkeästi. Treeni tarttuu levänneenä paljon paremmin. Harjoittelun puuroutuminen on varma tapa pysäyttää kehittyminen.

Toisaalta monelle triathlonkausi on yksinkertaisesti liian pitkä, jos tavoitteellisen harjoittelun aloittaa syyskuussa. Tämän huomaa esimerkiksi siinä, että maaliskuun paikkeilla menee kontrollitreeneissä ja harjoituskisoissa kovempaa kuin kesän pääkoitoksissa. Myönnetään, itsekin olen sortunut joskus tän tyyliseen yli-intoiluun...

No, mitäs lepokausi käytännössä meinaa. Mielestäni tärkeintä on, ettei treeneistä ota pätkääkään stressiä eikä arkipäivään synny tavanomaista kiirettä niiden takia. Itseään ei kuitenkaan oo syytä sitoa pakkositeillä sängyn reunoihin kiinni.

Se onkin sitten tosi henkilökohtaista, mikä on siirtymäkaudelle sopiva määrä liikuntaa. Jotkut ovat urheilun suhteen täysiä absolutisteja. Mikäli oot seurannut mun Twitteriä, niin jo tiedätkin, että itse en malta olla täysin paikallaan. Niinpä ehkä harjoitteluksi luokiteltavaa menoa kertyy sellaiset 3-7 h viikossa. Kriteerinä on, että sykemittari pysyy laatikossa. Eikä lenkille saa lähteä, jos ei tosissaan tee mieli. No, rehellsesti sanottuna olemme joutuneet tiukentamaan sääntöä numero 2 ja vähän
rajaamaan mielitekojen määrää.

Ihania syyspäiviä ja sopivaa malttia treenaamiseen kaikille! Ylhäällä oleva kuva on viime viikonlopulta, kun
perinteisen sunnuntain pitkän lenkin sijaan olin sienestämässä (mikä kuulostaa tosi trendikkäälle, mutta jotta blogissani pysyy rehellisyys, sienestäminen ei todellakaan oo mun juttu kuin max kerran vuodessa ja silloinkin tarviin asiantuntijan varoittamaan kärpässienistä ;) ).

Uusi blogi

Tässäpä uudistunut blogini! Sen rinnalla voit seurata menoani ja ajatuksiani myös twitterissä ja facebookissa.

Luvassa on entistä ahkerampaa päivitystä ja uutta sisältöä. Treeniä, ravitsemusta, valmennusta ja muuta mielenkiintoista asiaa...

Aluksi suosittelen tutustumaan blogini eri sivuihin. Esimerkiksi "historiassa" pääset kurkkaamaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Kiitos, kun seurailet juttujani. Luen mielelläni ajatuksiasi ja ideoitasi - raapusta rohkeasti kommenttibokseihin tai kirjoita kirje sähköpostitse :)