Tähystykseen

Magneettikuvauksesta saadun lausunnon perusteella polvesta oli mennyt lumpio sijoiltaan ja sen seurauksena tullut vaurioita nivelsiteisiin ja johonkin luuhun. Noi olis kuulemma nopeasti hoidettavissa, mut lisäksi patellasta oli repeytynyt suuri pala rustoa. Tulikouran mielestä tosin nämä radiologin kommentit eivät olleet ihan oikein, vaan polven ongelmana olisi rikkinäinen kierukka. Mielenkiintoista ja tosi pelottavaa, että näin erilaisia analyyseja voi ylipäätään saada aikaiseksi.

Ensi perjantaina polvi kuitenkin tähystetään. Voi kun homman voisi hoitaa aikaisemmin, sillä tämä odottelu on kaikkein kauheinta. Tosi vaikea asennoitua tekemään yhtään mitään, kun ei tiedä, miten pitkä tauko tulee. Toisaalta kannattaisi purkaa energia vaikka siihen gradun aloittamiseen, mutta toisaalta taas ei haluaisi vielä luovuttaa maailman triathlonhuipulle pyrkimisen suhteen. Kumpaakin kun en usko pystyväni viemään läpi haluamallani tasolla samaan aikaan varsinkin, kun samalla olisi ihan suotavaa hankkia toimeentuloa jostain.

Tässä maatessa sekoaa kyllä pää ihan täysin! Kunpa viikko menisi nopeasti ohi ja saisi vihdoin kuulla lopullisen tuomion jalasta.

Uskomatonta, mutta totta :(

Urheilu on tosiaan pienistä hetkistä kiinni... Polvi vääntyi tiistaina juostessa. Se polvi, missä ei ikinä ennen oo ollut ongelmia. Eilen kävin urheilulääkärillä, joka epäili, että nivelkierukka on rikki. Toivottavasti vaan se. Tänään menen magneettiin ja viimeistään huomenna pitäisi saada parilta eri lääkäriltä mielipide, mitä seuraavaksi kantsii tehdä.

Joka tapauksessa tuntuu aika mahdottomalle, että juoksisin 9vrk kuluttua duathlonin MM-kisassa. Nyt en voi edes kävellä. Mutta ehkä ihmeparantuminen on mahdollista??? Ottaa kyllä tosi rankasti päähän, jos Jenkkireissu jää väliin. Tuli nimittäin ostettua jo lentoliputkin mulle ja Kirsille eli iso menetys jälleen kerran myös rahallisesti. Harmi sekin, vaikka taitaa olla se pienin harmi.

Tällä hetkellä fiilis on todella syvällä pohjamudissa. Pelottaa mennä magneettiin ja kuulla, mitä polvessa on hajalla. Kovin pitkää vammalomautusta ei mun vastoinkäymisten sietokyky enää kestä.

Triathlon For Fun –tapahtumassa loisto fiilis!

Viime viikonloppu hurahti jälleen kilpailullisissa merkeissä. Tällä kertaa olin itseni rääkkäämisen sijaan puuhanaisena. Tosin tuntuu, että pari ylipitkäksi venynyttä päivää järkkärihommissa oli jopa uuvuttavampi kokemus kuin normaaliin triathlonkisaan osallistuminen... Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille kisojen eteen jo kuukausia puurtaneille järjestäjille – suuri kiitos loistavasti onnistuneesta tapahtumasta kuuluu etenkin Paulille ja Riitikselle!

Kisaviikonloppu alkoi perjantaina Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailuilla. Oli upeaa seurata, kuinka kolmisensataa pientä ja vähän suurempaakin koululaista pääsi kokeilemaan triathlonia. Keräsin lähtijöitä jonoon ennen starttia ja jännitys oli monilla siinä vaiheessa melkoinen. Mutta hienostihan kaikki koitoksesta selvisivät! Perjantai päättyi hyväntekeväisyyskisaan, minkä tuotto menee lyhentämättömänä Lastenklinikan syöpäsäätiölle. Saimme Bomanin Tiinan kanssa kunnian osallistua starttiin Urheilukanavan tiimissä. Vedimme matkan läpi hymyssä suin jutustellen ja muita kannustaen. Kivaa vaihtelua hampaat irvessä kiskomiselle ;).

Lauantaina oli vuorossa Helsinki City Triathlon. Tähän kuntoilijoille suunnattuun koitokseen osallistui yli 500 yksilökilpailijaa ja viitisenkymmentä joukkuetta. Ja liikunnan riemua riitti! Kisa myös osoitti, että triathlon tosiaan sopii jokaiselle. Uima-altaassa pulikoitiin niin mummosammakkoa kuin ensioppista vaparia ja pyöräreitillä sotkettiin kiiltävien kilpureiden lisäksi ikivanhoilla Jopoilla. Rankasta juoksuosuudestakin moni nautiskeli reippaasti kävellen. Maalissa kaikki pääsivät suoritustyylistään riippumatta nauttimaan endorfiinihuumasta ja itsensä voittamisesta.

Vaikka suuri osa viime viikosta meni TriForFunissa, tapahtui myös muuta kertomisen arvoista. Kävin torstaina sairaalassa tähystyksessä ja siinä selvisi, ettei suolistossani jyllää ainakaan mikään paha tulehdus tai rivi kasvaimia. Samalla otettiin kaikennäköisiä muita kokeita, joten eiköhän mahavaivojen syy pikkuhiljaa selviä. Onneksi maha ei viime viikolla vaivannut pahasti ja treenitkin menivät ihan mukavasti. Mikäli mitään vakavaa ei laboratorionäytteiden osalta ilmene, jatkan kautta vielä yhdellä rykäisyllä ja starttaan 26.9. Jenkkilässä duathlonin MM-kisoissa!

Neljäs tosi kovassa Eurooppa Cupissa!

Jee, nyt sain hieman balsamia haavoille parin epäonnistuneen kisan jälkeen. Sijoituin sunnuntaina Puolan Kedzierzyn Kozlessa käydyssä kovatasoisessa Premium Eurooppa Cupissa neljänneksi. Vaikka neljäs sija on monesti se karvain, olen nyt tyytyväinen tulokseeni. Itse asiassa en ennen kisaa olisi voinut uskoa, että pystyn niin hyvään suoritukseen ja voin voittaa niin monia kovia päänahkoja! On se vaan kroppa ylläreitä täynnä: viikko sitten kaikki tuntui loistavalle ja kisassa tuli heikko esitys, kun taas tällä kertaa oli vaikka mitä ongelmia ja kisa sujui hyvin.

Ehkä kivointa kisassa oli, että uinti onnistui jo mukavasti. Suurimpana syynä edellisiä kisoja parempaan pulikointiin oli varmasti se, että tällä kertaa en panikoinut missään vaiheessa, mikä esti väsähtämisen. Voimia jäi jopa liikaa jäljelle ja uinnin jälkeen oli olo, että jopa kovempaa olisi jaksanut läiskiä. Joka tapauksessa rantauduin hyvissä asemissa reilu minuutti kärjen jälkeen. Varmaan ensimmäistä kertaa triathlonurallani olin jopa puolen välin paremmalla puolella, sillä edelläni oli 17 tyttöä ja perässä 21 ;).

Pyörän päällä fiilis oli loistava, sainhan heti alusta lähtien ajella isossa ryhmässä. Jalat myös toimivat ok ja varsinkin alkumatkasta tein paljon hommia, jotta saisimme edellä menijöitä kiinni. Onneksi myös muu porukka oli suhteellisen aktiivista. Lopulta edellämme olikin ainoastaan viiden hengen kärkiporukka. Sekin oli pitkään vain reilun minuutin päässä, mutta viimeisillä kierroksilla (pyörä 8x5,3km tasainen kortteli) menomme meni pahasti kyttäilyksi ja ero kärkeen venähti pariin minuuttiin.

Toiseen vaihtoon tultaessa olin turhan arka ja lisäksi vaihtopaikalla hukkui aikaa törmäilyyn. Lopulta lähdin noin 10s ryhmämme ekojen tyttöjen perään. Sain kuitenkin muut, paitsi kisan voittoon juosseen Vendula Frintovan, kiinni jo ekan kierroksen puolivälissä (juoksu 4x2,65km). Jäin juoksemaan Anne Haugin ja Zita Szabon kanssa. Pystyimme pitämään yllä hyvää vauhtia ja ohitimme toiseksi tullutta Raw:ta lukuun ottamatta kaikki pyörän jälkeen edellä olleet. Haugin ja Szabon tsemppiapu oli minulle todella tarpeen, sillä oloni oli tosi tuskainen ja yksin en olisi pystynyt kiusaamaan itseäni tarpeeksi kovaan vauhtiin. Noin kilometri ennen maalia Haug avasi kirin, eikä minulla ollut rahkeita vastata siihen. Saavuin kuitenkin hoiperrellen maaliin neljäntenä ennen Szaboa. Ja siitä minut raahattiin mahakramppien kourissa ensiaputelttaan.

Kisan tulos oli henkisesti tosi tärkeä ja antoi uskoa siihen, että kaiken loksahtaessa kohdilleen olen jo tällä hetkellä yllättävän lähellä maailman kärkeä. Eli treenit eivät ole menneet hukkaan :). Nyt on kuitenkin pakko selvittää perin pohjin, mikä mahaa vaivaa. Luulen ja toivon, että kyseessä on vain joku bakteeriepätasapaino heinäkuisen vatsataudin jäljiltä. Lääkäri passitti minut kuitenkin kolonoskopiaan, mihin joudun ylihuomenna. Sen jälkeen sitten tehdään päätöksiä loppukaudesta.

Eurooppa Cupin tuloksia:

http://www.triathlon.org/zpg/zevt-dtl-prtcpnts_v4.php?call=TVRFdw==&keep=sh&id=MTQwOQ==&sh=rs&rsid=3697


Niin ja muistutuksena kaikille: ensi perjantaina ja lauantaina Uimastadionin ympäristössä pidetään kauan odotettu Helsinki City Triathlon! Sinne vaan kaikki sankoin joukoin kisailemaan, kannustamaan ja tutustumaan upeaan lajiin!!!