Viime viikonloppu hurahti jälleen kilpailullisissa merkeissä. Tällä kertaa olin itseni rääkkäämisen sijaan puuhanaisena. Tosin tuntuu, että pari ylipitkäksi venynyttä päivää järkkärihommissa oli jopa uuvuttavampi kokemus kuin normaaliin triathlonkisaan osallistuminen... Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille kisojen eteen jo kuukausia puurtaneille järjestäjille – suuri kiitos loistavasti onnistuneesta tapahtumasta kuuluu etenkin Paulille ja Riitikselle!
Kisaviikonloppu alkoi perjantaina Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailuilla. Oli upeaa seurata, kuinka kolmisensataa pientä ja vähän suurempaakin koululaista pääsi kokeilemaan triathlonia. Keräsin lähtijöitä jonoon ennen starttia ja jännitys oli monilla siinä vaiheessa melkoinen. Mutta hienostihan kaikki koitoksesta selvisivät! Perjantai päättyi hyväntekeväisyyskisaan, minkä tuotto menee lyhentämättömänä Lastenklinikan syöpäsäätiölle. Saimme Bomanin Tiinan kanssa kunnian osallistua starttiin Urheilukanavan tiimissä. Vedimme matkan läpi hymyssä suin jutustellen ja muita kannustaen. Kivaa vaihtelua hampaat irvessä kiskomiselle ;).
Lauantaina oli vuorossa Helsinki City Triathlon. Tähän kuntoilijoille suunnattuun koitokseen osallistui yli 500 yksilökilpailijaa ja viitisenkymmentä joukkuetta. Ja liikunnan riemua riitti! Kisa myös osoitti, että triathlon tosiaan sopii jokaiselle. Uima-altaassa pulikoitiin niin mummosammakkoa kuin ensioppista vaparia ja pyöräreitillä sotkettiin kiiltävien kilpureiden lisäksi ikivanhoilla Jopoilla. Rankasta juoksuosuudestakin moni nautiskeli reippaasti kävellen. Maalissa kaikki pääsivät suoritustyylistään riippumatta nauttimaan endorfiinihuumasta ja itsensä voittamisesta.
Vaikka suuri osa viime viikosta meni TriForFunissa, tapahtui myös muuta kertomisen arvoista. Kävin torstaina sairaalassa tähystyksessä ja siinä selvisi, ettei suolistossani jyllää ainakaan mikään paha tulehdus tai rivi kasvaimia. Samalla otettiin kaikennäköisiä muita kokeita, joten eiköhän mahavaivojen syy pikkuhiljaa selviä. Onneksi maha ei viime viikolla vaivannut pahasti ja treenitkin menivät ihan mukavasti. Mikäli mitään vakavaa ei laboratorionäytteiden osalta ilmene, jatkan kautta vielä yhdellä rykäisyllä ja starttaan 26.9. Jenkkilässä duathlonin MM-kisoissa!
HCT:ssä oli mukava tunnelma. Tosi hauskaa, kun porukkaa oli rohkeasti lähteny mukaan, vaikka itse en tällä kertaa mukaan uskaltanut lähteäkään... kiitos vaan Kaisa, että olisin saanut lainata sun pyörää :-) Tämä ei ole lupaus, mutta ensi vuonna harkitsen osallistumista, ja siihen tarvitsen sulta vähän vinkkejä.
VastaaPoistaVau, että Ameriikkaan oot menossa! Tsemppiä sinne, toivottavasti mahavaivat paranevat.