Toka Ironman 70.3 St Pöltenissä - JEE!

Pressissä olin ihan ihmeissäni :)

Wuuuhuuu! Olipa hieno päivä. Sijoituin tokaksi Ironman 70.3 kisassa Itävallan St Pöltenissä. Kun luin lähtölistoja, en olisi uskonut, että nousen palkintokorokkeelle, sillä kisan nimilista oli todella vakuuttava... Mut niin vaan pärjäsin, huh. Jippii!

Keskittyminen ennen starttia

Kisassa uinti tuntui kumman väsyneelle. Tässä vaiheessa pelotti, et millainenhan koitos on edessä... Onneksi pää toimi tällä kertaa loistavasti ja rauhoitin menoa sekä keskityin entistä enemmän tekniikkaan ja hengitykseen. Uinti ei siis ollut nappiveto, mutta kohtuullinen kuitenkin ja rantauduin kahdeksantena.

Pyöräily oli kivaa! Reitti oli ihan unelma, sillä siinä oli sekä tasaisia nopeita pätkiä että kunnon nousuja. Kisan voittanut Lisa Hutthaler pyyhälsi heti alusta hullun oloista vauhtia omia menojaan, mutta itsekin ohitin pyörällä mukavasti porukkaa ja juoksuvaihtoon tulin nelosena. Pyörä tuntui ihan hyvälle, ainoa hankaluus oli, että ajoin koko ajan ihan täysin yksin enkä kuullut mitään väliaikoja tai sijoituksia, joten vauhtia oli vaikea jakaa. Lisäksi kämmäsin juottopaikalla ja otin urheilujuoman sijaan pullon kokista. Pakkohan se sit oli juoda, kun muutakaan ei ollut ja niin vaan kävi, että hiilihapot alkoivat vyöryä mahassa ja oli pakko tehdä "konoset" ;) Onneksi se auttoi ja oli muuten pyöräillessä ihan kätevä toimenpide, kun ei tarvinnut edes juuri hidastaa vauhtia ;)

Juoksuun lähdin sillä asenteella, että juoksen ekan kympin tosi tosi tosi paljon hiljempaa kuin mieli tekisi. Taktiikka osoittautui loistavaksi. En nimittäin juurikaan jaksanut kiristää tokalla kympillä, vaan alku taisi lopulta sittenkin olla se nopein pätkä ;). Mahtavinta juoksussa oli, että ohitin kaksi kovaa nimeä - Gina Crawfordin (4.) ja Svenja Bazlenin (3.) - ja sain juhlia loppusuoralla kisan kakkosena!!!!! Lisäksi juoksin ylivoimaisesti päivän nopeimman puolimaran (1.16.15, epäilen, että reitti oli lyhyt).

Välineet. Kiitos Velo&Oxygen, Bianchi, TYR, PowerBar ja Beaster!

Kisan jälkeen oli kyllä hienoa seisoa kukituksessa ja antaa mediahaastatteluja Lisan ja Svenjan kanssa. Lisa on moninkertainen Ironman 70.3 voittaja ja oli muutama viikko sitten aivan ylivoimainen Mallorcan kisassa. Svenjakin on voittanut useampia Ironmanin puolikkaita ja oli tänä keväänä puolestaan ihan ylivoimainen Abu Dhabin lyhyen matkan rahakisassa.

Kokonaisuudessaan kisasta jäi siis erinomaiset fiilikset. Nyt pieni lepojakso ja sit jatkuu treenit kohti tämän kauden pääkisoja, joista eka on Ironman 70.3 EM-kisa elokuussa. Toki myös kesä- ja heinäkuussa on kivoja koitoksia edessä. Jee, hieno kesä edessä :)

ITU kisat pienestä kiinni

Bratislavan kisa oli vieläkin opettavaisempi kuin mitä viime postauksessa kerroin. Kisatuloksia tarkastellessa sain nimittäin varsin piikikkään muistutuksen siitä, kuinka pienestä kiinni peesivapaiden triathlonkoitosten tulokset ovat. Jossitellaan nyt hiukan, jotta kaikki peesikisoissa käyvät muistavat, ettei ote saa kisan missään vaiheessa herpaantua - eli ottakaahan etenkin junnut oppia :)! Nämä kaikki "pienestä kiinni" -jutut ovat ITU kisojen arkipäivää enkä nytkään ollut varmasti ainoa, jonka suorituksesta tällaisia löytyy.

Mikäli olisin sunnuntaina selvinnyt ekasta vaihdosta noin 10 s vikkelämmin - eli en olisi töpeksinyt jäisillä sormillani kypärän kiinnityksessä, olisin päässyt pyörän päälle normaalisti ilman kämmäilyä polkimien kanssa tai saanut kengät jäisiin jalkoihini ennen kuin 3 km ajon jälkeen - olisin ehtinyt edeltävään pyöräryhmään ja noussut kisan kolmoseksi. Kymppisakkiin ja edes pienille palkintorahoille taas olisi riittänyt pelkästään se, että olisin hypännyt pyörän päältä 5 cm aikaisemmin pois ja välttänyt rangaistusalueella seisoskelun ja luultavimmin myös se, että olisin onnistunut nakeloimaan lenkkarit tukevammin jalkoihin. Tällä kertaa tuloksena oli siis karvaan opettavainen 11. sija. No, mikä tärkeintä, sain onneksi loisto treenin ennen ITU EM-kisaa.

Nyt edessä on maantiekilpurin vaihto aika-ajopyörään. Tiistaina saavuimme Itävaltaan St Pölteniin ja kävimme ajelemassa kisan pyöräreittiä, joka oli huippukiva: luvassa on sekä tasaista tykitystä että muutamia raastavia nousuja. Myös uintireitti ja juoksu ovat jees ja Muutenkin olosuhteet ovat varsin mallillaan, sillä sää on aurinkoinen +23 C ja asun ihan kisapaikalla tosi sympaattisessa urheilukeskuksessa. Joten eiköhän täällä tule hauska viikko! Kisan pro sarjassa on tosi kovia menijöitä, joten jännä päästä näkemään, miten pärjään tällä hetkellä tällaisessa kivikovassa seurassa :)

Jäässä Bratislavassa

Tänään käydyssä Bratislavan Eurooppa Cupissa meni about kaikki pieleen. Ainoa positiivinen homma taisi olla, että pääsin sentään maaliin... moni joutui meinaan keskeyttämäänkin huonon asfaltin aiheuttamien kaatumisten takia. Onneksi en siis itse jäänyt läjiin, vaan sain avattua koneeni ja tästä suunta menee varmasti ylöspäin :)

Kisa käytiin hyisessä kelissä. Itse asiassa niin kylmässä, ettei ITU sääntöjen mukaan olisi edes saanut kisata triathlonia, vaan homma olisi pitänyt muuttaa duathloniksi. No, kisan pomo sanoi, että hänen sanansa ylittää säännöt eikä niistä siis välitetty. Ilma oli +11 C ja järvi +14 C, lisäksi tietty satoi vettä.

Joo tiedän, että säällä on vähän ikävä selitellä omaa ennakoitua huonompaa sijoitusta, keli kun on sama kaikille. Silti jostain syystä mun kroppa on kovin jäätymisherkkä eikä sille tunnu voivan mitään. Tänäänkin teimme kaikkemme, jotta mulla olisi mahdollisimman lämmin - olin ainoa, jolla oli pyöräkengissä varvassuojat, t-paita kisapuvun alla ja linimenttikin haisi. Siitä huolimatta olin myös ainoa, joka ei meinannut pystyä tekemään vaihtoja, kun varpaat ja sormet olivat niin jäässä.

Lyhyesti kisani sujui tänään näin. Uinti oli täysi shokki, olin jäässä eikä happi kulkenut, ja hävisin 750 metrillä puolisen minuuttia naisille, jotka voitan altaassa selvästi. Ekassa vaihdossa en meinannut päästä pyörän päälle, kun en saanut jäisillä varpailla käännettyä kenkää ja siihen turhautui noin 20 s lisää, minkä ansiosta koko kisa oli jo tässä vaiheessa aika menetetty. Pyörällä tein paljon hommia ryhmässämme, mutta mutkat vedin taas pupu pöksyissä. Ennen tokaa vaihtoa en meinannut saada kenkiä jalasta saatikka juoksukenkiä jalkaan - lopulta pohjalliset jäivät niin ryttyyn, että jalkapohjiin tuli mustelmat. Juoksussa olin jäässä, mutta noukin sentään tosi monia sijoja. Harmi vaan, että jouduin vielä just ennen maalia penalty boksiin 15 sekunniksi, kun nousin tokassa vaihdossa 5 cm liian myöhään pyörän päältä. Eli sekin kämmi tuli tehtyä. Sijoitus oli visiin jossain 15 sijan hujakoilla.

No, oppia tai lähinnä muistutuksia kisasta sentään jäi käteen. Tärkein tieto on, että mikäli meinaan pärjätä olympiamatkan kisoissa, mun on pakko päästä vetämään uintitreenejä/kisoja kansainvälisissä ryhmissä, Suomessa kun triathlonuimareita on aika vähän. Kokonaan tän päivän huono uintini ei siis mene jäätymisen piikkiin. Oon jälleen kerran vähän niin kuin toivonut, että se riittäisi, kun allasuinti on parantunut huomattavasti. Mulla selvästikään se ei riitä, vaan jo aiempina vuosina todettu fakta, että hankalinta mulle on uinnin "kissatappelu" 50 naisen seassa, pitää edelleen valitettavasti paikkansa. Nyt edellisestä ITU kisasta on 2 vuotta (jos rikkinäisen selän viime kesän EM keskeytystä ei lasketa), mikä on about valovuosi. Onneksi sentään pyörä ja etenkin juoksukunto vaikuttivat tänäänkin sille, että ne riittävät jo vallan mainiosti vaikka olympialippuun. Se on sitten aika pitkälti resurssikysymys, pystynkö panostamaan olympiamatkan kisaamiseen ja harjoitteluun niin paljon kuin mun pitäisi. Se vaatisi kallista reissaamista, jota pitkä matka ei vaatisi läheskään yhtä paljoa. Tulevien vuosien tähtäimeni kirkastuu viimeistään syksyllä. Tänä kesänä luvassa on kaikkia kivoja matkoja :)

Nyt suuntaan kuitenkin ajatukset ensi viikonloppuun ja Ironman 70.3 St Pölteniin. Luvassa on siis puolimatkan kisa ja mukana useita maailman kärkinimiä. Onneksi tänne on huomisesta lähtien luvattu jopa hellesäätä eli jäätymistä ei enää tarvii pelätä. Jee, onpa kivaa päästä vetämään pitkää ja kovaa! Peukut pystyyn!

Jännitystä ennen kisoja

Enää ei tarvitse odottaa kauaa ennen kuin kisakausi pamahtaa käyntiin. Ensi viikonloppuna starttaan ITU:n Continental Cupissa Bratislavassa ja siitä viikon päästä edessä on Ironman 70.3 St Pöltenissä. Kisat ovat niin kutsuttuja treenikisoja eli emme tee mitään erityisiä herkistelyjä tai valmistautumisia niitä varten, vaan tarkoituksena on vaan saada pari starttia ja muistuttaa itselle, millaista touhua huipputasolla kisaaminen olikaan. Vaikka paineita ei siis sinänsä ole, pyörii vatsassani päivä päivältä yhä useampia ja useampia kevätperhosia...

Kauden ekoissa kilpailuissa onkin aina erityistä kutkutusta. Talven treenijakso sujui erinomaisesti, mutta on jänskää nähdä, miten kroppa toimii kisatilanteessa.  Löytyykö sprinttimatkalle riittävästi vauhtiväljyyttä? Entä jaksanko kuitenkaan koko puolimatkaa sillä vauhdilla, mille himpun lyhyempien treenien perusteella näyttää? Miten tekniikka toimii, kun väsymys on äärimmillään? Pystynkö pitämään ajatukset oikeina? Tiedän, että oon ottanut fyysisesti ison harppauksen eteenpäin,  mutta entäs jos kisakaverit ovat kehittyneet vielä huimemmin ja jäänkin ihan jalkoihin...?

Lisäksi päässä pyörii ajatuksia siitä, mitä kaikkia treenejä ei oo tullut tehtyä. Sitä jotenkin aina odottaa, että menisi kisaamaan vasta, kun koko kroppa on rakennettu huolellisesti, pala palalta, niin hyvään kuntoon kuin vaan mahdollista. Totuus kuitenkin on, että yhdessä treenikaudessa ei ehdi kaikkea tehdä. Loppuu tunnit kesken. Mutta olisko kuitenkin pitänyt ajaa pidempiä lenkkejä? Tai juosta kovempaa? Tai uida useammin? Vai levätä enemmän? Niin ja joitain suunniteltujakin treenejä jäi väliin, kun selkä temppuili ja oli muutama lyhyt flunssa...Apua, miksi se kesä tuli taas näin pian!

Yllä olevat ajatukset ovat varmaan aika tyypillisiä monille muillekin triathlon harrastajille.. Näihin mietteisiin oon ainakin itse jäänyt jumiin liian monta kertaa. Nyt yritän parhaani mukaan unohtaa ne. Mennä vaan täysillä. Oppia kisoista niin paljon kuin mahdollista. Ja nauttia kaikesta kivasta, mitä itsensä likoon laittaminen antaa. Kisoja edeltävien päivien kutkutuksesta. Hetki hetkeltä kehittyvästä keskittymisestä. Siitä, kun koko maailma pysähtyy just ennen starttia. Uinnin ekojen metrien nyrkkitappeluista. Pyöräilyn puristuksesta. Juoksun taisteluista ja maitohappojen hurmasta. Fiiliksestä, kun vihdoin ylittää maaliviivan. Kisan jälkipuinneista kisakumppanien ja valmentajan kanssa. Oi jee, pian pääsee irti!

Iloa ja tsemppiä kaikille kevään koitoksiin!

Hyvä kirja. Varsinkin huippu-urheilijoiden ajatuksia pään sisäisestä taistelusta oli kiva lukea :)