Tällaisella kisaravitsemuksella Ironmanin voittoon

Mitä pidempi triathlon, sitä ratkaisevampi rooli ravitsemuksella on suorituksen onnistumisessa. Ironmanilla ei pärjää juomatta ja syömättä.

Teenkin aina ennen pitkiä kisoja tarkan suunnitelman siitä, mitä tulen syömään ja missä vaiheessa kilpailureittiä. Suunnitelmassa yritän yhdistää maisteritason ammattitaitoni sekä aiemmista treeneistä ja kisoista keräämäni kokemuksen. En kuitenkaan koskaan noudata suunnitelmaa härkäpäisesti, vaan kuuntelen jatkuvasti kroppaani. Kuten Etelä-Afrikan Ironmanin tuloksesta voi päätellä, toimi ravitsemus tällä kertaa lopulta tosi hyvin, vaikka aika monia asioita olisin voinut hoitaa paremminkin.

On tärkeää muistaa, että kilpailun aikainen ravitsemus on yksilöllinen asia eikä ravitsemusmallini varmasti sovi kaikille. Esimerkiksi nestettä olen huomannut tarvitsevani keskimääräistä vähemmän, samoin Etelä-Afrikassa, missä kisapäivä oli aurinkoinen ja lämpötila eri lähteiden mukaan +26-32C välillä. Vinkkinä siis, ettei tätä mun ravitsemusta kantsi kopioida kokeilematta ;).

Kisaa edeltävät päivät

Kisa käytiin sunnuntaina. Torstaina ja perjantaina olin tehnyt hiilihydraattitankkauksen, kun taas kisaa edeltävänä päivänä eli lauantaina söin melko normaalisti. Palaan näihin päiviin kuitenkin jossain myöhemmässä postauksessa.

Kisa-aamu

Kilpailun startti oli 6.35 aamulla. Söin klo 4 aamupalan, joka sisälsi muun muassa kahvia, vaaleaa leipää, kananmunia, maissi-kaura-puuroa, maustamatonta jogurttia, mustikkahilloa sekä sitä kuuluisaa punajuurimehua (tästäkin ateriasta kerron myöhemmin).

Kilpailun verryttelyä tehdessä ja vaihtoalueella hääräillessäni olen tottunut natustamaan palan hiilihydraatti-proteiinipitoista urheilupatukkaa. Lisäksi otan yleensä noin 5 min ennen starttia noin puolikkaan kofeiinigeelin, mutta tällä kertaa jätin sen väliin, koska sitä ei yksinkertaisesti tehnyt yhtään mieli. Lisäksi kisaa edeltävän puolentoista tunnin aikana juon vähän vettä sekä pari desiä itse rakentamaani elektrolyytti-energiajuomasekoitusta.

Uinti (58 min)

Uidessa ei tietty voi juoda eikä syödä… vaikka ainahan sitä tulee muutama loraus merivettä juotua :D

Pyöräily (180 km, 4.59 h)

Olin etukäteen laskenut, että söisin hiilareita noin 75 g ja proteiinia noin 5 g tunnissa. Vettä suunnittelin nauttivani noin 1 l ja natriumia noin 500-700 mg tunnissa. Kofeiinia laskeskelin ottavani pyöräilyn aikana noin 250 mg.

Kait tämä on pakko tunnustaa. Kuten kisatarinassani kerroin, olin pyöräilyn alussa täynnä adrenaliinia ja ajoin aivan liian kovaa. Niinpä en sitten malttanut juoda ja syödä mitään ekan parinkympin aikana. Eli tässä vaiheessa olin vetänyt Ironmania uinti mukaan lukien reilut puolitoista tuntia ilman nestettä ja ravintoa. Eli älkää siis tehkö niin kuin minä tein, vaan niin kuin opetan ;).

Onneksi pyöräilyn alun möhläys ei kostautunut, vaan lopulta söin pyöräillessä enemmän kuin koskaan! Hiilareita ja proteiinia kertyi hyvin pitkälti suunnitelmani mukainen määrä. Tykkään kilpailun aikana syödä vaihtelevasti erilaisia eväitä. Vaihtelu sopii ainakin mun päälle: esimerkiksi hyvänmakuisia patukoita natustaessa ajatus siirtyy mukavasti pois puuduttavasta ja kivuliaasta kisasuorituksesta. Etelä-Afrikan Ironmanissa energiatankkaukseni koostui kolmesta urheilupatukasta, geeleistä ja urheilujuomasta.

Nestettä tuli sen sijaan juotua hieman turhan vähän. Etutelineessä mulla oli lähtiessä 0,75 l geeli-vesisekoitusta ja takatelineissä 0,75 l urheilujuomaa sekä 0,75 l elektrolyytti-energiajuomaa. Tämän lisäksi otin pyöräilyn aikana järjestäjiltä kolme 0,75 l pulloa vettä, joista arviolta noin puolet heitin suoraan päälleni. Kokonaisuutena nestettä tuli siis juotua viiden tunnin pyöräilyssä noin 3-3,5 litraa. Itse asiassa pyöräilyn lopussa mulla olikin tosi kuuma ja sellainen fiilis, että olisin tarvinnut lisää nestettä, mutta muistin vikan huoltopaikan väärin ja tämän möhläyksen takia viimeiset noin 20 km täytyi ajaa tyhjillä pulloilla. Natriumia ja kofeiinia tuli pyörällä vedettyä about suunnitellusti.

Juoksu (42,2 km, 3.02 h)

Juoksureitillä oli huoltopaikkoja noin 2 km välein. Huolto toimi Etelä-Afrikassa aivan loistavasti ja vettä sekä viilentäviä sieniä oli aina saatavilla nopeasti ja niin paljon kuin mieli teki.

Maratonin tankkaussuunnitelmani oli sellainen, että söisin yhden energiageelin (tai vajaan fiiliksen mukaan) joka toisella juottopaikalla ja joka toisella joisin vain vettä. Nestettä suunnittelin nauttivani noin desin kerrallaan, tosin tarkan määrän laskeminen on juostessa mahdotonta.

Lopulta join juoksun alussa selvästi suunnitelmaani suurempia määriä, sillä otin usein parikin vesipussia ja join ne molemmat. Geelejä mulla oli mukana 5, jotka söin aika tasaisin väliajoin ekan kolmenkympin aikana. Geelejä kului siis selvästi suunnitelmaani vähemmän ja tämä johtui siitä, että vatsa alkoi pikkuhiljaa ongelmoida noin parinkympin jälkeen.

Juoksun loppu meni käytännössä ilman ylimääräistä energiaa eli en ottanut järjestäjiltä suunnittelemiani geelejä tai urheilujuomia. Vikalla kympillä jalat alkoivat olla aika tyhjät, mutta vatsa oli niin hankala, että koin suuremmaksi riskiksi syödä väkisin kuin juosta hiipuvilla energiavaroilla. Vedenkin juomista vähensin loppua kohti, mutta sen sijaan kaadoin sitä entistä enemmän päälleni, mikä piti kropan viileänä. Nestevajetta mulla ei pahasti tuntunut kertyvänkään koko kisan aikana.

Kisan opit

Kroppa toimi kisapäivänä onneksi hyvin, mutta nämä asiat hoidan seuraavaksi paremmin: 1) Jo pyöräilyn alussa on PAKKO alkaa tankata, 2) Opettelen paremmin juottopaikat jottei ikinä synny tilannetta, että pyörän päällä olisi vain tyhjiä pulloja, 3) Pyöräillessä juon enemmän, 4) Paremman pyörällä juomisen ansiosta juoksun alussa ei tarvitse juoda niin paljoa.

  

Kisan jälkeen vedettiin sitten herkkuhampparit :)

Tulipa tästä pitkä - ja ehkä myös hiukan tylsä ;) –teksti. Etenkin mikäli jaksoit lukea tämän loppuun asti, niin kysymyksiä ja kommentteja saa mieluusti laittaa joko tänne blogiin tai mun urheilija-faceen!

Mitä IronWoman syö?

Multa on vuosien varrella kyselty moneen otteeseen, minkälaista ruokavaliota noudatan. Tavallisia ennakko-odotuksia ovat, että a) syön pilkuntarkkaan mietittyä, grammalleen punnittua ja lukuisilla lisäravinteilla buustattua ihmeruokaa tai b) kulutan treenatessa niin paljon energiaa, että voin lopulta syödä mitä vaan ja miten paljon tahansa.

Kumpikaan yllä olevista ei tietenkään pidä paikkaansa. Olen koulutukseltani Elintarviketieteiden maisteri - pääaineenani ravitsemustiede - ja olen pyrkinyt erikoistumaan nimenomaan kestävyysurheilijan ravitsemukseen. Kuten voitte arvata, olen siis ihan tosissani miettinyt tunnin jos toisenkin sitä, mitä syön ja olen vakaasti sitä mieltä, että ruokavaliolla on lähes yhtä iso rooli kehon toimintaan kuin treenaamisella.

Kaikenlaisten tutkiskelujen ja kokeilujen jälkeen olen kuitenkin päätynyt siihen, että optimaalisin ruokavalio on aika tylsä ja tavanomainen; syömisiäni voisi kuvailla pienillä hienouksilla höystetyksi perusterveelliseksi suomalaiseksi sekaruoaksi. Lisäksi mun mielestä on tosi tärkeää, että ruokavalion noudattaminen on helppoa ja rentoa. Ylimitoitettu optimoiminen aiheuttaa ainakin mulla vaan enemmän stressiä kuin hyötyä. Pyrin siis esimerkiksi määrien suhteen kuuntelemaan kroppaani ja syömään sen verran kuin nälkä vaatii sen sijaan, että laskeskelisin kaloreita tai grammoja.

Kokosin alle viisi ruokavalioni tärkeintä pointtia. Myöhemmin tämän vuoden aikana lupaan paljastaa myös tarkkaa ruokapäiväkirjaani sekä esimerkiksi kilpailunaikaista ravitsemustani. Jos mieleesi herää kysymyksiä tai vinkkejä ruokavaliooni liittyen, niin olisin tosi iloinen kommenteista!

1.     Syön säännöllisesti ja ajoitan ruokailut treenien mukaan

Harjoitusteni ajankohdat vaihtelevat päivästä toiseen, mutta pyrin aina ajoittamaan ruokailut siten, että ne tukevat treeneissä jaksamista ja niistä palautumista.

Esimerkiksi kahden treenin päivänä rytmi on suurin piirtein seuraava:

6.00 herätys ja iso lasi vettä

Lyhyt aamulenkki / venyttely

6.30 aamupala (esim. puuroa superhöysteillä, kuva alla, ja iiiiiso kuppi kahvia)

7.30-10 treeni

10.00 välipala (esim. smoothie, jossa marjoja, vettä, Dexal vaniljan makuista palautusjuomajauhetta)

11.30 lounas (esim. omeletti, salaattia ja leipää)

Päiväunet tai/ja toimistotöitä

14.00 välipala (esim. kahvia, marjarahkaa, leipää tms)

15.30-18 treeni

18.00 välipala (esim. banaani ja proteiinipatukka)

Lihashuoltoa

20.00 illallinen

21.30 nukkumaan

Toisinaan mulla on taas vain yksi pitkä ironmantreeni ja tällöin lounas saattaa jäädä kokonaan väliin ja sen sijaan syön erilaisia välipaloja treenin aikana.

Silloin tällöin teen myös peruskestävyysharjoituksia ilman aamupalaa tai siten, että juon niiden aikana pelkkää vettä. Tämä saattaisi tehostaa harjoitusvastetta, mutta toisaalta olen havainnut, että palautuminen heikkenee ja vammariski kasvaa näissä treeneissä huomattavasti.

Mutta siis yhteenvetona: pyrin aina treenaamaan niin, että kropassani riittää virtaa ja pyrin aina syömään nopsaan treenin päätyttyä, jotta virtaa olisi myös seuraavassa treenissä :)

Näppärä eväs: pieni protskupatukka, omppu ja kuivattuja mustikoita.

2. Syön valtavasti kasviksia

Syön vihanneksia, marjoja ja hedelmiä yhteensä noin kilon joka päivä. Joo, monia lähipiirissäni tämä tapa jo hiukan ärsyttää ja kieltämättä siinä saattaa olla pientä pakkomielteisyyden poikasta, että aivan jokaisella aterialla täytyy olla jotain kasvista... Vieläpä, kun tähän periaatteeseeni liittyy, että erilaisia kasviksia pitäisi kertyä mahdollisimman monipuolisesti.

Uskon kuitenkin vakaasti kasvisten voimaan. Saan niistä tajuttoman määrän erilaisia hyödyllisiä vitamiineja, kivennäisaineita ja fytokemikaaleja. Olen aivan saletti, että nämä vaikuttavat terveyteeni ja myös suoraan suorituskykyyni monella tapaa. Ihan vaan urheilua ajatellen kasvisten syönnillä on ainakin teoreettista merkitystä esimerkiksi matala-asteisen tulehduksen ehkäisyssä sekä happo-emästasapainon ylläpidossa. Niin ja monihan taitaa olla huomannut, että punajuurimehu on mun superjuomaa ennen kisoja... Tästä kerron kuitenkin lisää vasta jossain seuraavassa bloggailussa.

3. Syön laadukasta proteiinia joka aterialla

Aloin muutama vuosi sitten kiinnittää aiempaa enemmän huomiota proteiinin saantiini ja tämän ansiosta niin palautumiseni kuin myös yleinen jaksamiseni paranivat välittömästi. Alkuun tein tosin sen virheen, että lisäsin proteiinin kokonaismäärää turhankin paljon. Nykyään en laske grammoja, vaikkakin arvioisin saavani protskua aika tarkalleen noin 2 g/kg/vrk. Määrän sijaan pidän kuitenkin tärkeimpänä, että syön ainakin pienen määrän laadukasta proteiinia ihan joka aterialla, jolloin aminohappopoolissani on aina sopivia rakennusaineita treeneistä palautuvalle kropalleni.

Hyvälaatuisella proteiinilla tarkoitan proteiininlähdettä, joka sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Tyypillisimpiä protskuruokia mun ruokavaliossa ovat rahka, juusto, kala, kananmuna, kana ja parisen kertaa viikossa punainen liha. Varsinkin kiireessä myös Dexalin proteiinipatukat toimivat kätevinä eväinä. Lisäksi syön toki palkokasveja ja pähkinöitä aika paljon ja saan siis niistäkin merkittävästi hyvää proteiinia. Pähkinät, kuten myös öljyt, toimivat myös tärkeinä rasvanlähteinä, mutta rasvan saantia en nyt huomioi tässä viidessä pääpointissa, koska olen havainnut, että sitä mun ruokavaliossa on luonnostaankin aika sopivasti.

Lounas: Pinaatti-tomaatti-feta omeletti sisältää runsaasti hyvälaatuista protskua.

4. Syön hiilihydraatteja kulutuksen mukaan

En missään nimessä noudata vähähiilihydraattista ruokavaliota. Kokeilin kyllä sitäkin jokunen vuosi sitten, mutta se ei aiheuttanut mun kropalle mitään hyvää vaan pisti sen ennemminkin sekaisin: palautuminen hidastui, jaksaminen huonontui ja painonhallintakin vaikeutui.

Hiilihydraattien määrä on kuitenkin seikka, joka vaihtelee ruokavaliossani eniten sen mukaan, miten paljon ja tehokkaasti treenaan. En siis voi syödä niitäkään mielin määrin, vaan kyllä ylimääräinen ravinto kertyy myös ironwomanin vyötärölle.

Pääasiassa suosin laadukkaita ja terveellisiä hiilarin lähteitä, kuten täysjyväviljoja ja juureksia sekä kuivattuja ja tuoreita marjoja ja hedelmiä. Etenkin kovilla treenijaksoilla syön kuitenkin myös vähän enemmän niin sanotusti "huonompia vaihtoehtoja", kuten vaaleaa leipää ja sokeripitoisia juttuja. Esimerkiksi vaaleat riisipiirakat ovat ruokaa, josta tykkään tosi paljon ja jota mun vatsa kestää kovassakin menossa.

Kisoissa ja pitkissä tehotreeneissä myös erilaiset Dexalin hiilihydraattivalmisteet auttavat merkittävästi jaksamistani. Itse asiassa se, että hiilihydraattien nauttiminen suorituksen aikana parantaa suorituskykyä pitkäkestoisissa suorituksissa taitaa edelleen olla kaikkein pätevimmin todistettu asia urheiluravitsemusta ajatellen. Geelit ja urheilujuomat imeytyvät tehokkaasti kovan rasituksen aikana ja niissä olevat hiilihydraatit sekä suola tukevat myös nestetasapainon ylläpitoa.

Lemppariaamiaiseni: Kaurapuuroa + marjoja, pähkinöitä ja raejuustoa. Iso muki kahvia. Vettä. Greippi ei kuulu joka aamuun, vaan on tässä enemmänkin luksuslisä :)

5.  Lisäravinteet tukevat ruokavaliotani

Ravintolisät tukevat ruokavaliotani, mutta kovin isoa roolia niillä ei ole. Pidän kaikkia aiemmin mainitsemiani seikkoja huomattavasti ravintolisiä tärkeämpinä.

Nautin kuitenkin säännöllisesti monivitamiinivalmistetta. Lisäksi syön säännöllisen epäsäännöllisesti kalaöljyä ja kuureittain rautaa. Kuumissa olosuhteissa ja kaikkein kovimmilla treenijaksoilla syön myös magnesiumia ja silloin tällöin myös muita kivennäisainelisiä. Rankassa menossa ja flunssakaudella syön C-vitamiinia ja ternimaitoa. Ulkomailla ja joskus myös Suomessa käytän maitohappobakteereita (etenkin Suomessa pidän tosin huolen, että saan probiootteja myös esim. hapatetuista maitovalmisteista).

Urheiluun liittyvistä ravintolisistä käytän kovimmissa treeneissä ja kisoissa urheilujuomaa. Pitkissä suorituksissa myös energiageelit ovat aivan ehdottomia. Proteiini- ja energiapatukoita syön sillon tällöin, samoin kuin palautusjuomia.

Yhteistyöhön Dexalin kanssa

Suomalaiset Dexalin urheiluravinteet antavat mulle jatkossa energiaa! Oon tosi innoissani yhteistyön aloittamisesta :) Yhteistyömme puitteissa pääsen hyödyntämään myös ravitsemustieteen maisterin koulustustani ja kirjoittelemaan liikkujan ravitsemukseen liittyviä bloggailuja myös Dexalin sivustolle.

Tässä virallinen tiedote yhteistyömme aloittamisesta:

Dexal  ja triathlonisti  Kaisa Lehtonen ovat aloittaneet yhteistyön!

Olen aloittanut yhteistyön Dexal-urheiluravinnemerkin kanssa. On todella hienoa päästä edustamaan suomalaista huipputuotetta ja hyödyntämään Dexalin-monipuolista tuoteperhettä kilpaillessani triathlonmaailman huipulla. Urheilijana oikean ruokavalion, levon ja harjoittelun tasapaino ovat todella tärkeitä onnistumisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin elementtejä. Lisäksi kun triathlonurani ohella olen erikoistunut urheiluravitsemukseen, niin odotankin yhteistyöltämme todella paljon, sillä sen puitteissa pääsen varmasti hyödyntämään osaamistani ja jakamaan kokemuksiani.

Dexal tiimi on todella iloinen saadessaan mahdollisuuden olla Kaisan mukana harjoittelussa maailman huipputason triathlonin parissa. Vaativa harjoittelu vaatii laadukkaat urheiluravinteet jatkuvaan, päivittäiseen käyttöön. Ravinteiden lisäksi Dexal tarjoaa Kaisalle tarvikkeet, aina juomapulloista urheiluteippeihin.

Voit seurata Dexalia facebookissa ja www.dexal.fi.

Juoksuseminaari Uuden Lastensairaalan hyväksi

Kaikkien juoksusta kiinnostuneiden kantsii ehdottomasti tulla Finlandia-talolle lauantaina 20.9. Tuolloin pidettävässä juoksuseminaarissa jaetaan huipputason tietoa tekniikasta, harjoittelusta, vammoista ja ravitsemuksesta.

Mikä hienointa, koko seminaarin tuotto menee täysin lyhentämättömänä Uusi Lastensairaala 2017 -hankkeelle! 

Kaikki seminaarin järkkärit ja puhujat toimivat siis vapaaehtoisvoimin. Pääjärjestäjänä on Suomen alaraajafysioterapian yhdistys, SAFY. Tapahtuman suojelijana toimii pääministeri Alexander Stubb.

Puhujat ovat häkellyttävän kovia asiantuntijoita. Juoksuvammoista kertoo urheilutraumatologian kirurgi ja lääkäri Sakari Orava, joka on leikannut muun muassa Haile Gebreselassien sekä David Beckhamin. Juoksutekniikasta puhuu pilatesguru, lukuisia maamme kovimpia urheilijoita (esim. Jukka Keskisaloa) auttanut fysioterapeutti Jarmo Ahonen. Juuri väitöskirjan kirjoittanut tutkija Juha-Pekka Kulmala kertoo puolestaan viimeisimmät tutkimustulokset kanta- ja päkiäaskelluksen eroista. Huippu-urheilijan näkökulman tuo Tuija Helander, jonka tekemä 400 m aitojen Suomen ennätys on kestänyt jo 27 vuotta. Valmentajana puhuu puolestaan Tom Andtbacka. Hänen koutsattavia ovat esimerkiksi Pia Sundstedt ja Niclas Sandells.

Myös mua pyydettiin osallistumaan seminaariin triathlonistin ja ravitsemusasiantuntijan roolissa. Olisi ollut ilo ja kunnia päästä mukaan. Kiinan MM kisa osuu kuitenkin just tolle viikonlopulle. Onneksi voin kuitenkin hyvillä mielin matkata Kiinaan, sillä ravitsemuksesta tulee puhumaan mua kokeneempi alan huippu: pari vuotta sitten upean triathlonuransa lopettanut ravitsemusterapeutti Merja Kiviranta-Mölsä.

Juoksuseminaari on tietty "pakollinen" kaikille fyssareille ja valmentajille ja myös kaikkien muiden juoksun sekä triathlonin harrastajien kantsii mennä kuuntelemaan tärkeitä vinkkejä! Esimerkiksi omalla kohdallani tieto noista asioista, joista seminaarissa puhutaan, on varmasti iso syy sille, että pystyn nykyään treenaamaan lähes täysin vammoitta (koputus puuhun...), vaikka melkein koko 2000 luvun kärsin kaikenmoisista kropan temppuiluista.

Lisätietoja seminaarista löydät täältä.

  

Uusi Lastensairaala 2017 -hanketta voi tukea myös siten, että tulee Helsinki City Triathloniin ensi sunnuntaina 24.8. ja ostaa kisapaidan. Paidan tuotosta suurin osa menee sairaalahankkeelle. City Triathloniin osallistuville on luvassa myös kampanjatarjous juoksuseminaarin osallistumismaksusta!

Ja toki muutenkin kantsii tulla Uimastadikalle sunnuntaina – joko kisaamaan, auttamaan järkkärihommissa tai kannustamaan. Luvassa on varmasti tosi mahtava uinnin, pyöräilyn ja juoksun ilotulitus. Kivointa on mun mielestä se, että tänä vuonna tapahtumaan on ilmoittautunut jopa yli 400 junioria!

Flunssa

Pöh. Just kun harjoitteluun alkoi löytyä hyvä flow, kaaduin sänkyyn megaflunssan nujertamana. Sarkastista, sillä olin just saanut valmiiksi Juoksija-lehden jutun flunssan tyrmäämisestä ravitsemuksen avulla...

Ehkä ketuttavinta hommassa on kuitenkin se, että lasken flunssan pitkälti ihan omaksi syykseni. Oon nykyään tosi tarkka sen suhteen, etten treenaa yhtään kipeänä. Mutta niinpäs vaan viikko sitten sunnuntaina mopo karkasi käsistä - ajoin pitkän pk lenkin vesisateessa, vaikka olo ei ollut millään muotoa freesi ja vaikka keuhkoissa tuntui kuin olisi ollut 30 astetta pakkasta. Uskottelin itselleni, että jostain syystä treenit painavat tavallista enemmän. Joopa ja kotona sit nousi hyvin pian 39 C kuume.

Koko tämä viikko on kulunut flunssaa parannellessa. Oli nimittäin äkäisin tauti moneen vuoteen. Oli ihan pakko maata monta päivää täysin paikallaan. Vaikka kuumetta ei oo ollut keskiviikon jälkeen, on fiilis vasta tänään sunnuntaina suht normaali.

No, on flunssasta poimittavissa hyviäkin juttuja. Jo useamman viikon vaivannut pohjejumi katosi. Uinnissa uusi tekniikkatyyli tuntuu nyt luonnollisemmalle kuin ennen tautia. Löysin uudelleen pilateksen voiman. Nyt kauden aloitus rauhoittui entisestään, sillä myös ensi viikko pitää vielä ottaa megavarovasti. Ja tämän uskon ihan oikeasti olevan vain hyvä homma ensi kesän kisoja ajatellen, sillä yleensä oon vähän turhankin malttamaton.

Niin ja ne Juoksijaan kirjoittamani vinkit saattoivat muuten lopulta auttaa flunssan nujertamisessa, ainakin tämän erittäin epätieteellisen ja subjektiivisen kokeen perusteella: äidillä oli sama tauti kun mulla, mutta hän ei nauttinut kaikkia marjoja ja ihmeliemiä, mitä mä vetelin. Mulla flunssa stoppasi pari päivää äkimmin ;)

Kuva ei nyt aivan nappiin liity tähän juttuun, mut Sciencen syyskuun 2012 kansi on megahieno:

KL NuTri

Tänään oli jännittävä päivä. Rumpujen päristystä ja taputuksia kiitos...

KL NuTri on syntynyt!!!

Perustin siis toiminimen. Toimialaani ovat, ylläri ylläri, erilaiset triathloniin ja ravitsemukseen liittyvät hommat. Eli jos kaipaat itsellesi tai yrityksellesi tämän tyylisiä palveluja, ota yhteyttä :) Uskon, että pystyn KL NuTrin kautta tarjoamaan yhä enemmän vastinetta myös sellaisille yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita sponsoroimaan urheilu-urani kuluja - nyt tarjolla on siis mahdollisuus näkyvyyteen buumimaisesti kasvavan kestävyysurheilun parissa ja samalla avautuu mahdollisuus satsata henkilöstön tai asiakkaiden hyvinvointiin erilaisten liikunta- ja ravitsemusprojektien merkeissä.

Uskon, että ravitsemustieteen maisterin koulutus ja jo vuosia jatkunut koulutukseni kestävyysurheilun puoliammattilaisena tarjoavat loistavat lähtökohdat toiminnalleni. Nykyäänhän triathlon- ja etenkin ravitsemusasiantuntijapiireissä puuhaa lukuisia eritasoisia "asiantuntijoita": osa on ihan aitoja huippuja, mutta osalla on itsevarmuutta ja itsetietoisuutta huomattavasti enemmän kuin asiantuntijuutta. Yritän parhaani mukaan erottua aitona asiantuntijana. Useimmat triathlonvalmennukseen liittyvät työt hoidan tietty edelleen yhdessä TriForFunin ja huippuvalmentajien Paulin ja Riitiksen kanssa.

Toivon, että pystyn KL NuTrin kautta rääpimään treenatessa kuluvaa ruokaa pöytään. Raaka faktahan on, että pelkällä urheilulla mun on mahdoton elää. KL NuTri tuskin tuottaa hanhenmaksapalleroita huippuravintolassa, mutta mun moottori toimiikin vallan mainiosti pienessä yksiössäni nautituilla pakastevihanneksilla ja tonnikalalla :)