Kanarialta ja Mallorcalta vauhtia kisakauteen

Menipä talvi nopeasti. Jo kahden viikon päästä sunnuntaina 10.4. starttaan Etelä-Afrikan Ironmanissa. Kilpailu on yksi tämän vuoden tärkeimmistä koitoksista ja niinpä se on ohjannut mun viime kuukausien harjoittelua. Viimeiset kovat treenisatsit sain vetää loistavissa olosuhteissa Kanarialla ja Mallorcalla.

Matkustin Kanarialle maaliskuun alussa ja oleskelin tutussa Maspalomasin "mökissä" kaksi ja puoli viikkoa. Ekan viikon vietin pitkästä aikaa kahdestaan isän kanssa, mikä oli tosi kivaa, sillä etenkin nuoruudessa urheilu oli tosi vahvasti mun ja isän yhteinen juttu. Alkuleiri sujui loistavasti ja nautin aivan mielettömästi siitä, kun pääsin helmikuun sisätreenien jälkeen riehumaan ulos Feltillä ja uusilla juoksulenkkareilla.

Vajaan viikon treenailun jälkeen myös koutsi Paul saapui paikalle ja treenaamiseen tuli entistä enemmän laatua. Tässä vaiheessa teimme myös yhden leirin kivoimmista treeneistä, mikä oli pk-vk tehoinen uinti + pyöräily + Soria-vuoren päälle juoksu. Tän tyyliset lajivoimasatsit tuovat mielestämme tosi paljon aerobista kuntoa ja poweria koipiin. Just niitä ominaisuuksia, joita tarvitaan Ironmanissa.

Leirin ekoihin kahdeksaan päivään kertyi "kunnon" treeniä noin 43 tuntia, joten tässä vaiheessa oli aika keventää menoa. Parin kevyemmän päivän jälkeen kroppa tuntuikin taas hyvälle, mutta siitä huolimatta selkä meni erään aamun venyttelyissä täyskramppiin. Tuttu noidannuoli iski siis jälleen ja kävelykin oli melkoisen hankalaa köpöttelyä muutaman päivän ajan.

Onneksi selkäkramppi ei kuitenkaan vienyt kauaa. Lieneekö paranemista edistänyt se, että myös Markus saapui vihdoin paikalle ;) Joka tapauksessa saimme vikoina Maspalomasin päivinä tehtyä pari tosi tärkeää Ironman treeniä. Eka avainharjoitus oli IM-vauhtinen (tai ehkä vähän nopeammaksi karannut...) 30 km juoksu. Toinen tärkeä treeni oli 140 km IM/IM+ pyörä ja perään 16 km IM/IM+ juoksu. Molemmat harjoitukset sujuivat todella pirteästi loppuun asti, mikä toi paljon itseluottamusta Etelä-Afrikkaa ajatellen.

Kanarialta matkustimme Markuksen kanssa vajaaksi viikoksi Mallorcalle. Matka liittyi erääseen tosi hienoon juttuun, jota en voi kuitenkaan vielä paljastaa ihan kokonaisuudessaan. Joka tapauksessa se tulee tuomaan rutkasti apua ja iloa mun urheilu-uraan sekä lisäksi mahdollistaa urheiluakin tärkeämpiä asioita!

Mallorcan reissu oli mahtava myös siinä mielessä, että pääsin tavallaan ekstraviikoksi treenaamaan huippuolosuhteisiin. Platja de Muron Viva Blue -hotelli on aikailla triathlonistin paratiisi pyöräilyä ja juoksua ajatellen ja lisäksi hotellilla on oma 25 m uima-allas. Niin ja todella herkullista terveellistä - ja halutessa myös vähemmän terveellistä ;) - ruokaa. Mallorcan viikko oli mulle kuitenkin treenaamisen suhteen jo vähän kevyempi, vaikka parin vauhdikkaan treenin perusteella kroppa tuntui palautuneen Maspalomasin IM-jaksosta paljon nopsempaan kuin olisin uskonut.

Nyt istun lentsikassa matkalla Suomeen. Ihanaa päästä viikoksi kotiin rauhoittumaan ennen kuin lähdemme Etelä-Afrikkaan!

Ironman 70.3 Dubai perjantaina

Triathlonvuosi 2016 starttaa rytinällä, sillä tämän viikon perjantaina mulla on jo kauden eka kisa - Ironman 70.3 Dubaissa! Ennen kun kerron kilpailun ennakkotunnelmia, otetaan kuitenkin pikakatsaus viime viikkojen tapahtumiin.

Joulu-tammikuussa vietin lähes kuukauden tutussa Kanarian Maspalomasissa. Aika pitkä treenileiri siis ja täytyy myöntää, että vikoina päivinä alkoi mökkihöperöityminen olla lähellä...höperöitymisestä huolimatta leiri sujui loistavasti!

Yksi leirin tärkeimpiä teemoja oli uuden pyörän testaaminen. Ajan tulevalla kaudella Felt IA FRD triathlonpyörällä, Sramin osasarjalla ja Zippin kiekoilla. Esittelen välineeni tarkemmin tulevissa jutuissa, mutta pyörän huippuominaisuuksia kuvannee se, että tällä Feltin ykkösmallilla on voitettu naisten Hawaiin kisa viimeisinä viitenä vuotena :)

Ennen Kanarialle lähtöä Kanasen Kimmo teki mulle bikefitin pyöräliike Lundbergissa Keravalla. Feltistä löytyi heti toimiva ajoasento. Täytyy kuitenkin myöntää, että jännittihän se silti lähteä leirille testaamaan asentoa ulos oikeisiin olosuhteisiin. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi. Pyörä tuntui heti ekasta lenkistä lähtien todella hyvälle. Myös mittarit kertovat siitä, että aiempaa kompaktimpi ajoasento taitaa toimia - reippaiden treenien watit ja vauhdit olivat nimittäin varsin mukavissa lukemissa viime vuoteen verrattuna.

Sen lisäksi, että pääsin Kanarialla fiilistelemään uudella pyörällä ajamista, kuului leiriin toki aikamoinen satsi kaikenmoista muutakin perustreeniä. Ideana oli perustan rakentaminen kevättä varten ja niinpä suurin osa treeneistä vedettiin pk teholla, tosin etenkin alkuleiristä tein myös muutamia vauhdikkaita anaerobisen kynnyksen settejä. Nautin sekä määrä- että vauhtiblokeista ja kroppa tuntui olevan varsin yhteistyöhaluinen.

Koska Kanarialta ei pääse kätevästi Dubaihin, päätin tulla piipahtamaan Suomessa ennen kisamatkalle lähtöä. Muutama päivä kotona osoittautui hyväksi ratkaisuksi myös siltä kannalta, että se auttoi sopivasti irtaantumaan totisesta triathlonista. Viikonlopun huipuimpia juttuja oli Triathlon Challenge -kuukausihaaste. Näitä haasteita järkätään muuten joka kuukausi ja niihin osallistuminen on täysin ilmaista eli kantsii seurailla nettisivuja ja facea. Nyt tammikuussa hiihdimme, juoksimme ja hyppäsimme suoraan juoksemasta avantoon! Talvesta nautiskelun kruunasi lämmin sauna sekä herkullinen lounas.

Mutta siis, pian on se ekaa kisa. Ja huh, minkälainen kisa lieneekään tulossa. Ironman 70.3 Dubai on tämänvuotisen Triple Crown -sarjan ensimmäinen osakilpailu. Mikäli joku voittaa kaikki kolme osakisaa, kuten Daniela Ryf (SUI) viime vuonna, saa hän prinssi HH Shaikh Nasser bin Hamad AlKhalifan perustamalta sarjalta palkinnoksi miljoona dollaria! Mahdollisuus huimaan palkintopottiin tarkoittaa, että kisan lähtölista on kivikova. Viivalla ovat muun muassa Ryf, Caroline Steffen (SUI) sekä Corinne Abraham (GBR).

Kisareitti on täysin tasainen. Päivän tuulisuus määrännee puolestaan sen, tuleeko kisasta nopea vai nihkeä. Startti on perjantaina klo 7 paikallista aikaa (Suomi klo 5) ja kisaa voi seurata täältä. Peukut pystyyn :)

Treenitohina startttaa Kanarian lämmössä!

Treenilepo on takana ja valmistautumiseni kauden 2016 kisoihin alkoi virallisesti viime viikolla. Kausi starttaa laadukkaammin kuin koskaan, sillä istumme jo nyt lentokoneessa matkalla Kanarialle ja kauden 2016 ekalle leirille. Vuokrasimme Maspalomaksesta kämpän talveksi. Tarkoituksenamme on leireillä tulevina kuukausina kyseisessä kohteessa 3-4 kertaa ja ajattelimme, että on kiva jättää osa treenivermeistä paikanpäälle talvisäilöön.

Siirtymäkausi sujui hyvin - urheilu unohtui sopivasti ja kroppa tuntui palautuvan niin pitkästä kaudesta kuin Barcelonan Ironmanin megarasituksesta. Täytyy kuitenkin myöntää, että olin IM:n jälkeen niin intoa piukassa, että olisin halunnut aloittaa treenaamisen jo pari vuorokautta kisan jälkeen... mutta onneksi mut saatiin pidettyä paikallaan, sillä teki niin kropalle kuin mielelle todella hyvää olla kolme kokonaista viikkoa lähes kokonaan ilman urheilua ja tehdä kaikennäköistä muuta hauskaa. Ainoa ikävä juttu oli, että lähes viikko lomasta meni flunssaa sairastaessa.

Nenä punoitti siirtymäkaudella myös toisesta syystä, sillä viime viikolla pääsin telkkariin Nenäpäivän etkoille. Puoli seiskan porukka oli hulvattoman hauska ja mikä kivointa, oli erittäin antoisaa päästä tällä tavoin osalliseksi tärkeää hyväntekeväisyyskampanjaa. Telkkaripätkä löytyy ainakin vielä YLE  areenasta:

http://areena.yle.fi/1-2629572

Paitsi kaikkea ei-urheilullista kivaa, liittyi siirtymäkauteen toki myös uusien urheilukuvioiden suunnittelua koko ajan vahvistuvan tiimini kanssa. Tulossa on monia todella hienoja uusia juttuja, joita näette ja kuulette seuraavien viikkojen aikana. Kantsii siis seurata aina silloin tällöin vaikkapa mun facebookia :)

Kohti Ironmania

Tämän aamun uintipaikka ei ollut yhtään hassumpi:

Reilun parin viikon kuluttua, sunnuntaina 4.10., seison samalla Barcelonan rannalla elämäni ekan Ironmanin lähtöviivalla. Aika hassua, että oon harrastanut triathlonia niin kauan ennen kuin lähden mukaan tähän legendaariseen kestävyyskoitokseen. Valinta on kuitenkin ollut looginen - olisin tietysti jo ajat sitten selvinnyt ironmanista ja varmasti ihan kohtuullisen hyvää vauhtiakin, mutta on vaan ollut tosi vaikea löytää kalenterista muutaman kuukauden ajanjaksoa, jolloin olisi ollut aikaa valmistautua piiiiitkään kisaan ja toisaalta myös palautua siitä.

Nyt Ironman haaveeni toteuttaminen on vihdoin mahdollista. Tosi kutkuttavaa päästä kokeilemaan, miten suoriudun koitoksesta! Ainakin treeneissä olen monena päivänä ollut intoa piukassa kuin joku pikku junnu. Intohimo triathlonia kohtaan on siis jopa vahvempaa kuin aiemmin, mikä on tietty erittäin hyvä asia. Kuten Märskyn urheilulukiolaisillekin kerroin, on oman intohimon toteuttaminen mielestäni ihan ykkösjuttu.

Viime viikkojen valmistautuminen ei kuitenkaan ole sujunut ongelmitta. Itse asiassa meininki on jälleen ollut pientä vuoristorataa. Turun kisan jälkeen pidin kevyimmän treeniviikon sitten alkukevään. Kunnon kevennyksen ansiosta kroppa oli loisto vireessä ja sain tehtyä pari ihan huippua treeniviikkoa. Eka viikko sisälsi paljon määrää ja etenkin uintia (40 km) sekä juoksua (110 km). Homma rullasi. 

Seuraava kova viikko olikin sitten rytmitykseltään vähän erilainen, sillä siihen kuului oikeastaan vain kaksi kunnon harjoitusta. Eka pääharjoitus oli ironmanpäivä (5 km uinti + 180 km pyöräily + 6 km juoksu). Treeni sujui loistavasti ja ainoa kiukun paikka oli, kun en saanut juosta tuon enempää tai edes tavoitevauhtiamme kovempaa :D Viikon toinen päätreeni oli reilun 30 km juoksu ja yllätykseksemme juoksu kulki paremmin kuin ikinä ennen.

Tuo viimeinen pitkis olisi kuitenkin, näin jälkikäteen mietittynä, pitänyt jättää juoksematta... Vaikken ollut juurikaan juossut parina harjoitusta edeltävänä päivänä, tunsin jo treenin alkuverrassa vanhaa epämääräistä pohjevaivaa. Treenin aikana pohje oli ihan täysin okei, mutta seuraavina päivinä se äityi todella kipeäksi. Pohje vaati reilun viikon täydellisen juoksutauon eikä jalka vieläkään ole täysin kunnossa.

Pohje alkoi kiukutella sikäli tosi pahaan vaiheeseen, että tulimme viime viikolla tänne Barcelonan Calellaan valmistautumisleirille. Leireily ei siis ole sujunut kovinkaan huipusti, kun on koko ajan pitänyt tapella pohkeen kanssa enkä ole uskaltanut juosta juuri ollenkaan. Onneksi olen kuitenkin saanut vedettyä monia loistavia pyörätreenejä, joissa olen päässyt totuttelemaan hieman muutettuun ajoasentoon. Vaihdoimme aika-ajotankoni ja nyt tuntuu, että ajaminen olisi vihdoin niin mukavaa, vauhdikasta ja vahvaa kuin olisin koko kesän halunnut :)

Eilen teimme vihdoin myös hieman pidemmän yhdistelmän, joka sisälsi 14 km ironman vauhtista juoksua. Pohje ei onneksi kipeytynyt tästä harjoituksesta. Huomenna lennämme Suomeen ja nyt näyttää siis sille, että palaamme pian!

Perustreenin mättöä Kanarialla

Kolme viikkoa Maspalomasissa on takana. Tänään kävimme vielä aamu-uinnilla ja nyt istumme koneessa matkalla Suomeen. Fiilis on mainio, sillä kuten ehkä ootkin jo kurkkinut Facestani, onnistui leiri jopa paremmin kuin odotimme. 

Olipa kaunis auringonnousu!

Reissu alkoi epävarmoissa tunnelmissa. Oli täysi kysymysmerkki, millaista treeniä noin viiden viikon ajan vihoitellut polvi kestäisi. Riskinä oli, että leiristä tulisi raskas kokemus. Ei oo meinaan helppoa elää kolmea viikkoa hotellissa koko ajan tietäen, että pitäisi treenata. Onneksi polvi ei kuitenkaan ruvennut kiukuttelemaan, vaan se itse asiassa parani pikkuhiljaa lähes täydelliseksi.

Joka tapauksessa oli selvää, että leirin teemana tulee olemaan "back to basics". Tässä vaiheessa kautta oli tarkoitus tehdä jo melko tehopainotteista harjoittelua, mutta nyt jouduimme palaamaan peruskunnon rakentamisen pariin. No, ei se mitään. Peruslenkkejäkin oli iiiiihaaaaanaaaa mättää. Treeniä kertyi yhteensä noin 95 tuntia, vaikka viimeinen viikko oli tarkoituksellisesti määrän suhteen selvästi muita kevyempi.

Kanarian pyöräreitteihin ei kyllä helpolla kyllästy. Tässä menossa löysä lenkki Maspalomas-Mogan rantatietä pitkin

No, milles kuntotilanne sitten tällä hetkellä vaikuttaa? Uinti on hyvällä mallilla, ehkä paremmalla kuin koskaan. Pyöräilykin kulki selvästi odotuksia paremmin. Fillarilla syke-fiilis-teho-vauhti on pk-vk teholla kohdillaan, mutta täysiä ajettaessa tuskin saisin huipputehoja koivista irti. Juoksussa leirin alkuvaiheessa jo 30 min hissulenkin jälkeen tuntui, että olisin tehnyt pitkän kovan treenin. Vikalla viikolla juoksin kuitenkin jo pari lähes loistavaa harjoitusta, joissa pk-vk kuntotilanne vaikutti jopa yhtä hyvälle kuin viime keväänä. Juoksukestävyys ja vauhdikkaan askeleen taloudellisuus lienevät kuitenkin ne jutut, joissa polviprobleema toi eniten takapakkia ja juoksua joudummekin edelleen rakentamaan todella varovasti.

Juokseminen ilman mitään kipuja on niiiiiiiiiiiiiiin iiiiihaaaanaaaaa :)

Hauskaa leirillä oli myös se, että kaksi leiriviikoista oli yhdessä nuorten maajoukkueen kanssa. Vaikka en tällä kertaa päässyt tekemään juuri muita yhteistreenejä kuin uintia ja retkeilytyylistä pyörää, oli porukka huippuhauskaa ja piristävää seuraa. Suomalaisen triathlonin tulevaisuus näyttää kyllä hyvälle ja luulenpa, että tästä joukosta noussee vielä joku jopa olympiatason urheilijaksi. Kunhan tytöt ja pojat nyt vaan jaksavat tulevina vuosina panostaa laadukkaaseen treenaamiseen.

Vasemmalta: Minä, Paul, Marko, Atte, Aleksi, Henrika, Eerika, Antonia, Mikko, Arttu, Ari, Samu ja Joel.

Tritreeniä altaassa.

Tritreeniä aallokossa ;)

Crossfitiä puistossa.

Jädetauko löysän lenkin lomassa. Moganin rannasta saa ihan parasta itse tehtyä italialaista jädeä, nam.

Seuraavaksi vietän pari viikkoa Suomessa, kunnes suuntaamme reiluksi viikoksi Mallorcalle. Mallella luvassa on treenijakso, joka huipentuu 9.5. käytävään Ironman 70.3 kisaan. Tällä hetkellä on tosin epäselvää, tulenko juoksemaan kisaa maaliviivalle asti vai jätämmekö juoksuosuuden vähän lyhyeksi. Itse asiassa en välttämättä edes lähtisi reissuun, ellemme olisi sattuneet ostamaan matkoja ennen polvivaivaa... Nyt kuitenkin kantsii tehdä loistava leiri, joka huipentuu mainioon treenikisaan!

Suurempia riskejä jalkojen palautumisen suhteen emme voi Mallorcalla ottaa, sillä jo kesäkuun puolivälissä kisaan tosi tiukan olympiamatkan koitoksen, EuropeanGamesit Bakussa. Se reissu on erittäin tärkeä triathlonin Rio paikkojen kannalta. Muutenkin odotan European Gameseja ihan täpinöissäni, sillä pääsen matkaan ihan oikean Suomen maajoukkueen kanssa! Mukana on monien muiden lajien urheilijoita, matkanjärjestäjät, fyssarit ja muut, mikä on varsin jännää luksusta pienen triathlonin edustajalle :)

Kanarialle kuntokuurille

Istun täysin pitkästyneenä lentsikassa, jonka nokka osoittaa kohti Gran Canariaa. Edessä on kolme pitkää viikkoa tutussa Maspalomasin treeniparatiisissa. On se vaan hassua, miten paljon sitä jaksaa vielä tässäkin vaiheessa urheilu-uraa innostua leirille pääsystä!

Polvi alkaa vihdoin olla kunnossa (koputetaan kuitenkin puuta...). Se toipui lopulta lähes yhtä nopeasti kuin kipeytyikin. Viime viikonloppuna pystyin juoksemaan 5 min, kunnes koivessa alkoi tuntua pientä kiristelyä ja askel täytyi pysäyttää kävelyksi. Alkuviikosta mun lihaskalvoja avattiin tosi kovaa (sattui!) ja pian sen jälkeen tulehduksen rippeetkin tuntuivat häviävän ja eilen juoksin jo 20 min ihan täysin kivutta. Iiiiiihaaanaaaaa! Pyöräilyä polvi sentään on kestänyt jo parisen viikkoa, tosin oon ajanut vaan max 1.30 h ergosettejä ja nekin kevyesti.

Kuten mun urheilija Facebookista ehkä olet huomannut, oon viime viikkoina uinut aika paljon. Treenit ovat toki vaihdelleet päivästä toiseen, mutta erikoisuutena oon vetänyt tosi pitkiä kelauksia aiempaa enemmän, mikä on itse asiassa ollut yllättävänkin kivaa ja kehittävää. Ei kun piippariin 1.20-1.30 vauhdiksi ja kelaamaan 2-6 km ilman "turhia" taukoja! Ainakin nämä treenit ovat helpottaneet polviangstia :) En oo moneen vuoteen juuri uinut sykemittarin kanssa, koska inhoan syvästi kaikkia laitteita, jotka eivät toimi kunnolla. Nyt sain kuitenkin Polarilta v800 mittarin, joka toimii vedessä aivan täysin virheettömästi! Niinpä sykkeitäkin on ollut mielenkiintoista seurailla ja uskon, että sykemittarista on saatavissa paljonkin hyötyä esim. uinnin taloudellisuuden opettelussa.

Niin ja en oo siirtymässä märkkärin vakikäyttäjäksi altaassa ja en oo myöskään siirtymässä hihattomaan märkkäriin, vaikka näitä multa on viime viikkoina useampikin kysellyt. Polven takia tarvitsin ylimääräistä tukea alakroppaan ja koska en halunnut paahtua joka päivä keitetyksi ravuksi, leikkasin vanhasta risasta puvusta hihat pois. Ratkaisu on osoittautunut loistavaksi myös siltä kannalta, että käsien vesituntuma pysyy samana kuin ilman pukua. Riossa ja Hawaiilla kun ei märkkäriä käytetä ;)

No, ennen Rioa tai Hawaiia tarttis kuitenkin pikkasen kohottaa kuntoa. Nyt on meinaan aika lailla heikko, raskas ja huohottava fiilis. Ihan kun peruskunto olisi täysin romahtanut viiden viikon polvitappelun aikana, ahkerasta uimisesta huolimatta. Töitä on siis edessä. Jokainen Kanarian leiripäivä on hyödynnettävä tarkasti. Maltti mukana. Kisakauden avauksesta kerron sitten vasta ensi postauksessa, kunhan näemme, miten treenaaminen lähtee sujumaan. Oi, onpa kivaa päästä töihin :)

Hola!

Takana on yksi urheilu-urani parhaista leireistä. Vietimme pari viikkoa tutussa Gran Kanarian Maspalomaksessa. Paikka on kyllä mun lemppari leirikohde! Pyöräreitit ovat aivan huippuja. Juoksuun löytyy kivoja pikkuteitä, lähinnä tosin asfalttia, sekä legendaarinen puisto, jossa on hyvä vetää vetoja reilun kilsan mittaisella hiekkatielenkillä. Uinti onnistuu niin altaassa (25 m hyvä ulkoallas) kuin avovedessä.

Päivitiinkin jo joitain yksittäisiä treenejä mun urheilija-Facebookiin, mutta tässä vielä yhteenveto leirin parhaista paloista. 

Parin viikon aikana tuli ajettua kolme pitkää lenkkiä (5.30-6 h). Nämä lenkit sujuivat pääosin mainiosti, mutta tokalla lenkillä oli nihkeät koivet ja meno oli pikkutuskaa puolimatkan paikkeilla. Onneksi tuttu Ayacatan kuppila pelasti jälleen kerran - jädeä ja kahvi naamariin ja loppumatka oli taas riemukas! Vika pitkis oli puolestaan vähän yllärishokki, kun olin varautunut rentoon retkeilyyn ja lopulta ajoimmekin saaren kovimman nousun, jota ei kovin löysästi ylös kavuta... Kokonaisnousuakin tuolle "retki"lenkille kertyi reilut kolme tonnia. No, hauskaahan se oli!

Pitkien pyöräilyiden lisäksi tein kolme pitkää juoksua (1.40-1.50 h). Nämä kaikki olivat aamutreenejä, sillä olemme todenneet, että niin juoksun taloudellisuuden kuin vammariskin ehkäisemisen kannalta pitkät juoksut on parempi tehdä tuoreilla jaloilla eikä pyöräilyn uuvuttamilla. Lenkit lähtivät ihan hissusta ja lopussa juoksin about aerobisella kynnyksellä. Jalat jaksoivat nämä lenkit ihan uskomattoman hyvin ja olin ihan ikionnellinen, kun sain kirmailla aurinkoisissa aamuissa pelkässä topissa. Niin ja olihan leirillä myös yksi juoksuvetotreeni, jossa kirmasin 1-2 km pätkiä vk-alueella.

Hotellissamme oli kaksi allasta: toinen kätevästi ihan jäätävä "kylmäallas" ja toinen sellainen, että tein siinä jopa lyhyitä iltatreenejä.

Tärkeitä leirin pääharjoituksia olivat myös kolme triathlonyhdistelmää. Onhan se aina triathlonistin juhlapäivä, kun pääsee vetämään kaikki kolme lajia peräkkäin. Triathlontreeneissä teimme about tunnin nousevatehoisen uinnin, 1-2 h pyörää pk2-vk -teholla (kaikissa treeneissä oli joku pikku vuori) ja 40-60 min juoksua pk2-vk -teholla (juoksustakin iso osa loivaan mäkeen). Myös nämä treenit sujuivat tosi jees ja kontrollipätkiemme perusteella kunto vaikuttaisi paremmalle kuin viime vuonna tähän aikaan, mikä on tietty hyvä homma :) 

Valitettavasti leirin loppuun tuli kuitenkin myös pieni takaisku. Eilen päivällä - onneksi vasta päivän päätreenien jälkeen - mulle iski kurja ruokamyrkytys. Viimeiset 24 tuntia oonkin sit lähinnä maannut sängyssä. Nyt olo on kuitenkin jo suht hyvä ja mietin, että uskaltaisinkohan syödä vähän tomaattikeittoa... 

Harmittaa toki, että tästä päivästä tuli sairaspäivä, mutta eipä se oikeasti mitään haittaa. Huomenna matkaamme koti-Suomeen ja meillä on vaikka millä mitalla pläänejä, millaisilla talvitreeneillä nostamme kuntoa helmikuun aikana :) 

Oon muuten telkkarissa Urheiluiltapäivä -lähetyksessä sunnuntaina klo 17.30-19, joten sieltä kuulet varmaan lisää mun ensi kesän suunnitelmista ja näet, minkälaisen treenin teemme tulevana lauantaina :)