Perustreenin mättöä Kanarialla

Kolme viikkoa Maspalomasissa on takana. Tänään kävimme vielä aamu-uinnilla ja nyt istumme koneessa matkalla Suomeen. Fiilis on mainio, sillä kuten ehkä ootkin jo kurkkinut Facestani, onnistui leiri jopa paremmin kuin odotimme. 

Olipa kaunis auringonnousu!

Reissu alkoi epävarmoissa tunnelmissa. Oli täysi kysymysmerkki, millaista treeniä noin viiden viikon ajan vihoitellut polvi kestäisi. Riskinä oli, että leiristä tulisi raskas kokemus. Ei oo meinaan helppoa elää kolmea viikkoa hotellissa koko ajan tietäen, että pitäisi treenata. Onneksi polvi ei kuitenkaan ruvennut kiukuttelemaan, vaan se itse asiassa parani pikkuhiljaa lähes täydelliseksi.

Joka tapauksessa oli selvää, että leirin teemana tulee olemaan "back to basics". Tässä vaiheessa kautta oli tarkoitus tehdä jo melko tehopainotteista harjoittelua, mutta nyt jouduimme palaamaan peruskunnon rakentamisen pariin. No, ei se mitään. Peruslenkkejäkin oli iiiiihaaaaanaaaa mättää. Treeniä kertyi yhteensä noin 95 tuntia, vaikka viimeinen viikko oli tarkoituksellisesti määrän suhteen selvästi muita kevyempi.

Kanarian pyöräreitteihin ei kyllä helpolla kyllästy. Tässä menossa löysä lenkki Maspalomas-Mogan rantatietä pitkin

No, milles kuntotilanne sitten tällä hetkellä vaikuttaa? Uinti on hyvällä mallilla, ehkä paremmalla kuin koskaan. Pyöräilykin kulki selvästi odotuksia paremmin. Fillarilla syke-fiilis-teho-vauhti on pk-vk teholla kohdillaan, mutta täysiä ajettaessa tuskin saisin huipputehoja koivista irti. Juoksussa leirin alkuvaiheessa jo 30 min hissulenkin jälkeen tuntui, että olisin tehnyt pitkän kovan treenin. Vikalla viikolla juoksin kuitenkin jo pari lähes loistavaa harjoitusta, joissa pk-vk kuntotilanne vaikutti jopa yhtä hyvälle kuin viime keväänä. Juoksukestävyys ja vauhdikkaan askeleen taloudellisuus lienevät kuitenkin ne jutut, joissa polviprobleema toi eniten takapakkia ja juoksua joudummekin edelleen rakentamaan todella varovasti.

Juokseminen ilman mitään kipuja on niiiiiiiiiiiiiiin iiiiihaaaanaaaaa :)

Hauskaa leirillä oli myös se, että kaksi leiriviikoista oli yhdessä nuorten maajoukkueen kanssa. Vaikka en tällä kertaa päässyt tekemään juuri muita yhteistreenejä kuin uintia ja retkeilytyylistä pyörää, oli porukka huippuhauskaa ja piristävää seuraa. Suomalaisen triathlonin tulevaisuus näyttää kyllä hyvälle ja luulenpa, että tästä joukosta noussee vielä joku jopa olympiatason urheilijaksi. Kunhan tytöt ja pojat nyt vaan jaksavat tulevina vuosina panostaa laadukkaaseen treenaamiseen.

Vasemmalta: Minä, Paul, Marko, Atte, Aleksi, Henrika, Eerika, Antonia, Mikko, Arttu, Ari, Samu ja Joel.

Tritreeniä altaassa.

Tritreeniä aallokossa ;)

Crossfitiä puistossa.

Jädetauko löysän lenkin lomassa. Moganin rannasta saa ihan parasta itse tehtyä italialaista jädeä, nam.

Seuraavaksi vietän pari viikkoa Suomessa, kunnes suuntaamme reiluksi viikoksi Mallorcalle. Mallella luvassa on treenijakso, joka huipentuu 9.5. käytävään Ironman 70.3 kisaan. Tällä hetkellä on tosin epäselvää, tulenko juoksemaan kisaa maaliviivalle asti vai jätämmekö juoksuosuuden vähän lyhyeksi. Itse asiassa en välttämättä edes lähtisi reissuun, ellemme olisi sattuneet ostamaan matkoja ennen polvivaivaa... Nyt kuitenkin kantsii tehdä loistava leiri, joka huipentuu mainioon treenikisaan!

Suurempia riskejä jalkojen palautumisen suhteen emme voi Mallorcalla ottaa, sillä jo kesäkuun puolivälissä kisaan tosi tiukan olympiamatkan koitoksen, EuropeanGamesit Bakussa. Se reissu on erittäin tärkeä triathlonin Rio paikkojen kannalta. Muutenkin odotan European Gameseja ihan täpinöissäni, sillä pääsen matkaan ihan oikean Suomen maajoukkueen kanssa! Mukana on monien muiden lajien urheilijoita, matkanjärjestäjät, fyssarit ja muut, mikä on varsin jännää luksusta pienen triathlonin edustajalle :)