Lauantaina pääsin vihdoin kisailemaan sairastelun jälkeen ja kivaa puuhaahan se oli. Lisäbonuksena saavutin hienon kakkossijan! Kisareissu oli kuitenkin yksi omituisimmista, mitä olen kokenut. Kummallisinta reissussa oli se, että kilpailu jouduttiin muuttamaan triathlonista duathloniksi. Kisa piti käydä kapeahkossa joessa, joka oli Tsekeissä tuhoa tehneiden tulvien vuoksi aivan liian likainen ja vaarallinen paikka uimiseen. Kun muutakaan uintikelvollista lätäkköä ei löytynyt, oli järjestäjien pakko jättää uinti pois ja pitää kilpailu duathlonina (5km/40km/10km).
Uinnin pois jääminen oli kannaltani tosi huono juttu, sillä olisin todella tarvinnut triathlonkisan ihan harjoitusmielessä – olen tänä kesänä kisannut vain yhden triathlonin ja seuraava koitos on maailmancup, joten lajinomainen meno olisi ollut tarpeen!!! No, joka tapauksessa oli kiva päästä kisaamaan kansainväliseen seuraan ja selvittämään, miten kroppa toimii vatsataudin jälkeen. Pienen ikävän lisämaun kilpailupäivään toi kuitenkin huono sää. Vielä kisaa edeltävänä päivänä Brnossa oli yli 30 C helle, mutta lauantaina asteita oli enää viitisentoista ja vettä satoi kaatamalla. Tämä toi pientä lisäväriä tosi mutkaiselle korttelireitille. Reitin liukkaus teki etenkin miesten kisasta tosi vaarallisen ja kaatumisia tuli melkoisesti. Myös Liedon Panun hyvin alkanut kisa päättyi tosi harmillisesti kasaan ennen pyöräilyn puoltaväliä.
Oma kisani alkoi kuitenkin mukavasti. Ensimmäinen juoksu tuntui tosi helpolle, sillä kärkiryhmässämme ei kenelläkään ollut revityshaluja ja meno oli pelkkää kyttäilyä. Tulinkin vaihtoon rennolla askeleella ensimmäisenä. Pyöräilyssä taktiikkanani oli edelleen säästellä voimia ja päästä niin helpolla kuin mahdollista. Niinpä maltoin mieleni ja tein 40km aikana vain muutamia vetovuoroja. Muuten ryhmämme ajo oli yllättävänkin aktiivista, sillä erilaisia irtiottoyrityksiä ja kiihdyttelyjä oli useita. Jalkani toimivat kuitenkin vahvasti, mikä oli etenkin alkumatkasta onni, sillä ajoin märkiä mutkia aivan liian arasti. Onneksi se taito parani kierros kierrokselta. Suurimmaksi huolenaiheeksi pyöräillessä muodostui se, että energiageelini olivat päässeet tippumaan, mikä saattoi vaikuttaa jaksamiseen kilpailun loppupuolella.
Toiseen vaihtoon tulin hyvissä asemissa, mutta itse vaihdosta tuli huono. En saanut kylmän kohmeisilla käsilläni kypärää pois ja hävisin kymmenisen sekuntia muille tytöille. Juoksukin tuntui tosi huonolle, mutta sain silti pakotettua jäiset reiteni jonkinmoiseen vauhtiin ja nousin kakkossijalle parin kilometrin jälkeen. Eroa kisan johtajaan ja voittajaan, Ukrainan Yuliya Sapunovaan, oli vielä noin 30s. Loppumatkasta saavutin häntä hieman, mutta oli selvää, että voittoon ei lauantaina ollut mahdollisuuksia. Toinen sija niinkin pienellä erolla Sapunovaan, jonka juoksuvauhti on monissa kisoissa ollut maailman kärkitasoa, nostaa kuitenkin hymyn huulille :)
Uinnin pois jääminen oli kannaltani tosi huono juttu, sillä olisin todella tarvinnut triathlonkisan ihan harjoitusmielessä – olen tänä kesänä kisannut vain yhden triathlonin ja seuraava koitos on maailmancup, joten lajinomainen meno olisi ollut tarpeen!!! No, joka tapauksessa oli kiva päästä kisaamaan kansainväliseen seuraan ja selvittämään, miten kroppa toimii vatsataudin jälkeen. Pienen ikävän lisämaun kilpailupäivään toi kuitenkin huono sää. Vielä kisaa edeltävänä päivänä Brnossa oli yli 30 C helle, mutta lauantaina asteita oli enää viitisentoista ja vettä satoi kaatamalla. Tämä toi pientä lisäväriä tosi mutkaiselle korttelireitille. Reitin liukkaus teki etenkin miesten kisasta tosi vaarallisen ja kaatumisia tuli melkoisesti. Myös Liedon Panun hyvin alkanut kisa päättyi tosi harmillisesti kasaan ennen pyöräilyn puoltaväliä.
Oma kisani alkoi kuitenkin mukavasti. Ensimmäinen juoksu tuntui tosi helpolle, sillä kärkiryhmässämme ei kenelläkään ollut revityshaluja ja meno oli pelkkää kyttäilyä. Tulinkin vaihtoon rennolla askeleella ensimmäisenä. Pyöräilyssä taktiikkanani oli edelleen säästellä voimia ja päästä niin helpolla kuin mahdollista. Niinpä maltoin mieleni ja tein 40km aikana vain muutamia vetovuoroja. Muuten ryhmämme ajo oli yllättävänkin aktiivista, sillä erilaisia irtiottoyrityksiä ja kiihdyttelyjä oli useita. Jalkani toimivat kuitenkin vahvasti, mikä oli etenkin alkumatkasta onni, sillä ajoin märkiä mutkia aivan liian arasti. Onneksi se taito parani kierros kierrokselta. Suurimmaksi huolenaiheeksi pyöräillessä muodostui se, että energiageelini olivat päässeet tippumaan, mikä saattoi vaikuttaa jaksamiseen kilpailun loppupuolella.
Toiseen vaihtoon tulin hyvissä asemissa, mutta itse vaihdosta tuli huono. En saanut kylmän kohmeisilla käsilläni kypärää pois ja hävisin kymmenisen sekuntia muille tytöille. Juoksukin tuntui tosi huonolle, mutta sain silti pakotettua jäiset reiteni jonkinmoiseen vauhtiin ja nousin kakkossijalle parin kilometrin jälkeen. Eroa kisan johtajaan ja voittajaan, Ukrainan Yuliya Sapunovaan, oli vielä noin 30s. Loppumatkasta saavutin häntä hieman, mutta oli selvää, että voittoon ei lauantaina ollut mahdollisuuksia. Toinen sija niinkin pienellä erolla Sapunovaan, jonka juoksuvauhti on monissa kisoissa ollut maailman kärkitasoa, nostaa kuitenkin hymyn huulille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti