Suomen mestaruus sprintissä

SM kisoissa on aina ihan omanlaisensa tunnelma. On kiva tavata kilpakumppaneita ympäri Suomen ja päästä turisemaan niitä näitä. Tietty on myös kiva kuulla - ja nähdä tuloslistoilta - miten talven harjoituskausi on itse kullakin sujunut ja onko lajin pariin ilmestynyt vaikkapa uusia nuoria lupauksia.

Eilen käytiin siis sprintin SM koitos Hyvinään Sääksissä. Keli oli erittäin kylmä, mikä sinetöi taktiikkani. Sain valkulta ohjeeksi ottaa mahdollisimman rennosti ja minimoida kaikki vamma- ja jumiriskit, joita kylmässä aina valitettavasti on. Jo ensi perjantaina kisaan nimittäin olympiamatkan EM skabassa Itävallan Kitzbuehelissa.

Näin me naiset painettiin eilen rohkeina järveen.

No,  mutta lyhyt yhteenveto eilisestä. Tunsin jo uinnin alkumetreillä, että viime viikkoina vaivanneet väsyneet kädet eivät ole toipuneet ja niinpä päätin jäädä uimaan rentoa uintia kärkiryhmässä. Pyörää ajoin Väisäsen Katjan kanssa tai aika pitkälti taisin päätyä vetohommiin  ja avittaa monen monta vuotta kärkikahinoissa mukana ollutta Katjaa ennen juoksuosuutta ;) Pyöräni ei kuitenkaan kulkenut normi vahvasti, reidet olivat ihan kohmeessa.

Heti pyörältä hypättyäni tunsin, että varpaat olivat aivan jäiset ja toinen jalkapohja kramppaili. Onneksi mulla oli vaihtopaikalla kylpyvadillinen kuumaa vettä! Ja seisoskelinkin siinä hetken ennen kuin uskalsin tunkea varpaat lenkkareihin ja lähteä kipittämään…  Olin silti kiitollinen, ettei juoksussa tarvinnut revittää, vaan sain ottaa juoksuosuuden rennohkosti about olympiamatkan vauhtia. Juoksuaikani oli kuitenkin positiivisin osuus tämän päivän suorituksessani, sillä esim. miehiinkin verrattuna kipitin yllättävän haipakkaa. Maalissa sain jälleen tuuletella Suomen nopeimpana naispuolisena triathlonsprintterinä! Jee!

Gorea päällä palkintojenjaossa... Vasemmalta hopeamitalisti Katja Väisänen, minä ja pronssimitalisti Anni Antikainen.

Niin ja nuoria lupauksiakin oli muuten naisten kisaan ilmestynyt. Turkulaisessa Antonia Gröndahlissa  on selkeää lisanordenmaista potentiaalia. Antonia on entinen hevostyttö ja harrastanut triathlonia vasta parisen vuotta. Tänään hän voitti N19 sarjan ja taisteli jopa naisten pronssista! Hienoa, että lajissamme on nyt Parviaisen supersiskojen lisäksi enemmänkin girl poweria!

Nyt ajatukseni ovat kuitenkin jo perjantain EM:ssä. Luvassa on kovaa menoa, sillä viivalla ovat muun muassa hallitseva olympiavoittaja ja hopeanainen. Toivotaan, että Itävallan asfaltissa on taikaa ja mulla kulkee perjantaina yhtä hyvin kuin muutama viikko sitten Pöltenissä. :)