Lomailua ja EM kisan jälkipyykkiä

Palasimme eilen Suomeen. Loppu Mallorcan reissu sujui aika pitkälti näin:

Silti, ihanista olosuhteista huolimatta, edes aurinko ei riittänyt poistamaan kaikkea ketutusta. Nyt ekat kaksi päivää EM kisan jälkeen lähinnä itkin, potkin seiniä ja harmittelin tapahtunutta. Tuloslistaa lukiessa näytti sille, että mahdollisuudet kauden toiseen arvokisamitaliin olisivat olleet loistavat. Tällainen jälkipuinti on turhaa ja täysin epäurheilijamaista, mutta niin sitä vaan taas nämä hölmöt jossittelut pyörivät mielessä. Nyt ei tullut mitalia. Ja palkintorahojen sijaan matka poltti ison loven ensi talven treenibudjettiin.

Kivempien tuliaisten sijaan Mallorcan tuliaisiksi jäi kipeä selkä. Sen takia Mallorcan lomakin meni makailuksi enkä päässyt ajamaan rakastamiani mäkiä. Selkää ei oo vielä tutkittu tarkemmin, mutta oon aika varma, että se venähti/revähti kaatuessani. Vaikka kipu on täysin erilaista kuin Kiinassa, on se just samalla alueella. Luulen, että Kiinan MM kisan rasitusta tuli yksinkertaisesti aliarvioitua. Olihan se ihme homma, että kramppinen selkä ylipäätään antoi tuolloin kisata lähes 6 tuntia maailman kärkivauhtia... MM hopea kourassa kuvittelin, että kroppa on haavoittumaton eikä selässäkään voi olla enää krampin lauettua mitään vikaa. Luultavasti lihakset kuitenkin olivat viime viikkoina koko ajan hiukan ylirasittuneet ja vammaherkät ja Mallorcan tömähdys oli selkälihaksille viimeinen niitti.

On helppo jälkiviisastella, että koko kausi olisi kantsinut lopettaa Kiinan jälkeen. Todellisuudessa EM kisan väliin jättäminen olisi kuitenkin ollut tosi vaikeaa. Meillä oli lentoliput Mallorcalle ostettuna. Treenit kulkivat piilevästä väsystä huolimatta loistavasti ja numerot näyttivät sille, että oon valmis kovempaan menoon kuin aikaisemmin. Jos joku olisi tullut siinä vaiheessa sanomaan, että lepää kisaamisen sijaan, olisin (luultavasti kuitenkin kuvainnollisesti...) tinttaissut sanojaa kuonoon.

Niin ja nyt kisasta jäi jossiteltavaksi myös se, että olisiko mulla pitänyt olla varautuubi matkassa. Olemme tietty miettineet asiaa ja päätimme alkukaudesta, että tuubin kantaminen on puolimatkalla kansainvälisissä kisoissa turhaa (Joroisilla mulla toki oli tuubi mukana). Tuubin vaihtaminen veisi tosi hyvälläkin suorituksella vähintään 5 min, sillä en millään saisi kiskottua sitä nopeammin irti. Viitisenkin minuuttia on pro sarjojen puolimatkoilla iso ero ja yleensä on parempi vetäytyä sivuun sekä palautella mahdollisimman nopeasti seuraavaa kisaa varten. Mallorcan kisa oli kuitenkin poikkeus, sillä ilmeisesti kuuman kelin ja rankan reitin takia jo kisan kolmonen hävisi kärjelle erikoisen paljon. Eli tällä kertaa mulla olisi pitänyt olla varatuubi matkassa, tosin kipeän selän kanssa en varmasti olisi saanut sitä vaihdettua. Ainakin pikkureikiä paikkaava ihmevaahto täytyy kuitenkin lisätä pyörävarusteisiin, sillä vaahtokin olisi saattanut tällä kertaa riittää korjaamaan minireiän. Itse asiassa kellään muullakaan prolla ei näyttänyt olevan Mallorcalla varatuubia matkassa, mutta paikkausvaahtoa oli noin kolmasosalla. Toisaalta nyt oli selän ja ensi kauden takia varmaan vaan hyvä, että tuubin hajoaminen pakotti keskeyttämään.

No, nyt on jossiteltu tarpeeksi ja on aika unohtaa harmillinen reissu. Onneksi jo Mallorcallakin fiilis parani pikkuhiljaa ja pystyimme viettämään tiistaina ja keskiviikkona mukavat rentouttavat lomapäivät. Hiukan jopa nautin, kun vaihteeksi mä makasin ja valkku pullisteli habaansa ;)

Nyt edessä on vielä ainakin viikon verran lähes täyttä treenilepoa. Kunnon treenipöhinä startannee vasta marraskuun puolessa välissä, sillä haluamme varmistaa, että kroppa varmasti palautuu loistavan kauden jälkeen aivan täysin. Sit onkin kiva lähteä uuteen kauteen ja rakentamaan musta entistä vauhdikkaampaa ja kestävämpää sisupussitaskurakettia :)

En päässyt tällä kertaa laittamaan pinkkejä lenkkareita jalkaan, mutta pinkit varpaat edustivat #TeamElinaJouhkia - jos ei kisassa, niin ainakin rantaelämässä!