Ennen kisaa en uskonut kiskovani itseäni podiumille, sillä kilpailua edeltävä viikko meni flunssassa ja oikeastaan vasta kilpailua edeltävänä päivänä tunsin oloni täysin terveeksi. Fiilis kisan startissa olikin vielä nuhjuinen, mutta ajattelin, että tuleepa ainakin tehtyä kunnon aukaisutreeni. Kisa oli vielä sprinttimatkalla, joten tiedossa oli vauhdikasta tykitystä.
Kilpailun uinti kauhottiin märkäpuvulla meressä. Uinti sujui kohtuullisesti, tosin jälleen aika pahasti pussiin ja tuntui, että rahkeita olisi löytynyt kovempaankin vauhtiin, mutta ohitusmahdollisuuksia ei ollut. Kömmäiltyäni liukkaissa ylöstuloportaissa pääsin vaihtoon pääryhmän perällä noin minuutin verran karkuun karanneiden britti Lucy Hallin ja espanjatar Carolina Routierin jälkeen.
Pyöräily olikin sitten aikamoista leikkimistä. Noin viidentoista hengen ryhmästämme kukaan ei ollut halukas tekemään tosissaan hommia ja lopulta touhu oli sellaista helpohkoa rynkytystä melko teknisellä ja mäkisellä radalla. Omana taktiikkanani oli säästellä juoksuun ja kiskoa vain kovimpia mäkiä siten, että kaikkien koivet tyhjenee hiukan ja juoksusta tulee rankempaa. Tällä tavoin leikkiessämme emme saavuttaneet kärkikaksikkoa vaan eroa heihin oli vielä juoksun alkaessakin reilu minuutti.
Juoksuvaihtoon saavuin ryhmämme kärjessä, mutta vaihtopaikalla törmäilimme parin saksalaisen kanssa ja lopulta pääsin juoksemaan vasta noin 50 m ryhmämme kärjen jälkeen. Viikon sairaspedissä makoilu tuntui juostessa aikamoisena nihkeytenä eikä meno ollut niin lennokasta kuin toivoin. Sain silti rutistettua hyvää vauhtia ja noin kolmen kilsan jälkeen kipitinkin jo kolmantena ohitettuani Hallin sekä kaikki muut omasta pyöräporukastani paitsi ukrainalaisen Yulia Yelistratovan. Pian saavutin vielä Yelistratovankin, mutta hän iski alamäkeen ja itse en taas saanut koipiani rullaamaan riittävän vikkelästi. Tilanteeseen nähden tein kuitenkin hyvän juoksun ja niinpä ylitin maaliviivan tyytyväisenä komantena voittaja Routierin ja kakkosen Yelistratovan jälkeen.
Loistavan kilpailun lisäksi Marokon reissu tarjosi roimasti eksotiikkaa: Larache ei ollut mikään turistirysä, vaan ihan oikea arabialaiskulttuurin täyteinen pienehkö kaupunki. Pyörälaukkuni oli hävinnyt lentomatkalla ja sen löytäminen ja saaminen kisapaikalle vaati melkoista setvimistä: kaikki lupailivat ummet ja lammet, mutta pyörää ei vain kuulunut mistään. Onneksi isä tutustui kadulla erittäin epämääräisen oloiseen, mutta todella ystävälliseen marokkolaiseen mieheen ja yhdessä he lopulta kaahasivat vanhalla taksilla noin 100 km matkan Tangerin kentälle etsimään pyörää. Näin sain pyörän hotellilleni kisaa edeltävänä iltana.
Aikataulujen kanssakaan paikalliset eivät stressanneet, vaan esimerkiksi kisamme startti myöhästyi yli tunnilla. Muuten kisan puitteet olivat varsin prameat. Isot poliisijoukot pitivät huolen, että kilpailu oli turvallinen ja tuhannet katsojat, rumpuorkesterit ja upea vip-katsomo loivat fiilistä. Myös palkintojenjakoseremonia ja gaalaillallinen olivat tosi hienoja, mutta aikatauluiltaan nekin venyivät ihan älyttömän mittaisiksi. Marokon arkipäivä oli kuitenkin kaukana näistä juhlallisuuksista. Kaduilla kulki työhevosia sekä aaseja ja pelloilla oli lammaspaimenia. Kunnon ruokakauppoja ei löytynyt ja urheilijalle turvallista ruokaa oli hankala hankkia. Joten vaikka Marokko oli ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus, istun nyt ihan mielelläni lentokoneessa nokka kohti kotia!
Tulokset (tosin "afrikkalaisella ajalla" sillä minun ja neljännen ero oli maalissa noin 30 s eikä 3 s):
http://www.triathlon.org/results/results/2012_larache_itu_sprint_triathlon_african_cup/7522/
Onnittelut hienosta suorituksesta! :)
VastaaPoistaHei Kaisa ja onnittelut podiumpaikasta! Missä meinaat kisata seuraavan kerran?
VastaaPoista