Seiska sija Turkissa

Eilisessä eurooppacupin premium kisassa oli hyviä juttuja ja sijoituskin oli kovassa seurassa suht okei, muttei kyllä aivan sellainen mitä oli hakusessa. Onneksi kisa oli kauden vika. Sen verran henkistä väsyä on meinaan havaittavissa, että nyt oon ihan tyytyväinen että saan aloittaa lyhyen treeniloman ja sitten uuden kauden rauhassa :)

Eilen oli tosi vaikea kaivaa taistelutahtoa ennen kisaa. Vielä lähtölaiturille hölkätessäkin kelasin lähinnä, että haluaisin vaan jäädä ottamaan aurinkoa. No, starttiin sain kasattua itseni ja se menikin ok. Mutta noin 50 m uinnin jälkeen jäin älyttömän pahaan hakkaukseen ja koko porukan perälle. Ekan kiekan uinkin aivan pussissa ja eroa kärkeen tulikin noin 45 s. Tokalle uintikiekalle löysin kuitenkin tilaa ja sain nostettua itseni pääryhmän perälle. Tämä kierros kulkikin jopa loistavasti, sillä eroa kärkeen oli rantautuessani vain 54 s, mikä taitaa olla vähiten, mitä mulla on ikinä ollut vaikka nyt mukana oli ihan triathlonsirkuksen kärkiuimareita :)

Pyörä ei sitten kulkenutkaan niin kuin pitäisi. Ryhmämmekään ei toiminut. Päädyin lopulta tekemään töitä eilisen päivän jaloille aivan liikaa, sillä väänsin väkisin kärjessä vähintään 25 km. Ero kolmen hengen kärkiporukkaan oli vähimmillään vain noin 10 s, mutta vikalla kiekalla oli pakko himmata ja niinpä aloitimme juoksun parikymmentä sekuntia kärjen perässä.

Juoksussa olin aivan poikki. Heti juoksun alkuun tunsin, että nyt oon henkisesti loppu ja en halua kiusata itseäni yhtään, mikä on täysin väärä ajatus, kun kuitenkin olisi ollut tsänssit juosta kisan voitosta. Fiilistä ei helpottanut se, että meidän naisten kisan aikana oli aivan tajuttoman kuuma. Jotenkin sain onneksi kasattua itseäni sen verran, että ylitin maaliviivan seiskana. Eikä ihmeekseni juoksussa tullut eroa parhaaseen juoksijaan ja voittajaan kuin 1.20 min ja esim. olympialaisten kolmanteentoista vain 37 s. Nyt siis lepoa ja sitten normaali pitkä harjoituskausi, niin ensi kaudella on kiva kisata :)