Aloitetaan mun mielestä mielenkiintoisimmasta eli treeneistä. Positiivinen vire on lisääntynyt joulukuussa jatkuvasti. Hyvän menofiiliksen lisääntyminen ei tosin tänä syksynä paljoa vaadi. Rehellisesti sanottuna on ollut sellainen olo, että kunto on suorastaan surkea. Erityisesti juoksussa ja pyöräilyssä sydän on hakannut ihan liikaa ja koipia on hapottanut heti, kun vauhdin on nostanut ylä pk tasolle. Oon kuitenkin treenannut ihan hyvin, joten peruskunnon romahtamisesta nihkeä meno tuskin on johtunut. Epäilemme, että syynä on ollut joku piilevä flunssa tai vastaava. Niinpä harjoitteluun on ollut pakko suhtautua tavallista maltillisemmin.
Kaikeksi onneksi viime viikolla, ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, treeniolo normalisoitui. Sykkeet muuttuivat tavallisiksi ja se kumma hapotus hävisi. Nyt on siis taas kiva urheilla! Joten luulen ja ainakin toivon, että tämä syksyn pakkomaltti tietää vain hyvää ensi kesää ajatellen...
Kiva tapahtuma viime ajoilta oli myös leiri Pajulahdessa. Olin leirillä pääasiassa valmentajan roolissa. Hauskaa vaihtelua. Leriiohjelmaan kuului muun muassa juoksukontrolli, erilaisia uintitreenejä, uinnin tekniikkakuvaukset, reipas yhdistelmätreeni (jossa sain huutaa ääneni käheäksi ;) ), pitkää pk:ta ja Paulin superjumppaa. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli mielestäni onnistunut ja ainakin mulle, vaikka olinkin valmentajana, se toimi hyvänä nollauksena ennen joulun pyhiä.
 |
| Tästä se käsiveto lähtee... |
Heti leirin jälkeen koitti siis aina yhtä ihana joulu. Joululomaa tuli oikeastaan vietettyä viisi pitkää päivää. Paljon unta. Hyvää ruokaa. Kivoja kirjoja. Frisbeegolfia Wiillä. Välillä rentoa treeniä. Ja sitten taas löhöilyä. Aivan ihanaa.
 |
| Jouluaattoaamun perinteeksi muodostunut hiihtolenkki. Valmentaja Paul oli urheilijoita rohkeampi ja lähti jäätikölle sukset jalassa, me muut valittiin juoksu ja sauvakävely. |
 |
| Joulun paras löhöilypaikka. Muutama kirja tuli luettua. Tää on vielä kesken ja suklaatakin on jäljellä eli ei kun takas talviunille :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti