Kanarian leiriltä jäi kokonaisuudessaan tosi hyvät fiilikset. Oli kivaa viettää huippu-urheilijan arkea eli jumpata, syödä, treenata, syödä, levätä, treenata, syödä, jumpata ja levätä - ja toistaa tämä ympyrä päivästä toiseen :)
Leirin vikojen päivien päätreenit sujuivat mainiosti.
Sunnuntaina uin erittäin ikävässä aallokossa (just sellaisessa, jossa on silloin tällöin syytä harjoitella) tunnin, ajoin perään noin 1.30 h tempoa ja mäkeä PK-MK:lla ja lopuksi juoksin 7 km mäkeä VK:lla. Perään
vielä pikkuloikkia yms. "Paul spesiaaleja" ja
jalkojen ah niin ihana jumitus oli taattu ;) kotimatkalla suhteellisen
loivapiirteisen rantatien mäet tuntuivat valtaville vuorille...
Maanantaina ajoimme 5 h lenkin, joka sujui jopa pirteämmin
kuin leirin aiemmat pitkikset. Totuin leirillä ajamaan aiempaa paremmin sekä
ylä- että alamäkeä tempopyörällä, mikä on tosi jees ensi kesää
ajatellen. Kesällä 2013 ajoin ekan kerran tempotykillä
kunnon mäkeä vasta kaksi päivää
ennen Ironman 70.3 EM kisaa, mikä kyllä näkyi etenkin reitin teknisillä alamäkiosuuksilla.
Tiistaina juoksin leirin kolmannen 1.30 h pk lenkin ja oon
hiukan hämmästynyt siitä,
ettei tän pituinen juoksu enää oikeastaan edes tunnu pitkälle.
Iltapäivällä leirin vikana päätreeninä
oli 1.30 h kelaus avovedessä, joka sekin oli tosi tarpeellinen,
vaikkakin suolavesi ja aallokko aiheuttivat taas ikävän
merisairasolotilan...
Palasimme eilen Suomeen ja nyt edessä on muutama päivä kevyttä liikuntaa sekä rutkasti toimistotöitä. Odotan tosi paljon myös sitä, että viikonloppuna pääsisi vihdoin hiihtämään kunnon laduille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti