Kolumbiassa

Kauden 2011 viimeinen ja erittäin tärkeä kisareissu on käynnissä. Eikä reissu ihan pikku rundi olekaan, sillä tarkoituksena on seuraavan kuukauden aikana kiertää maailman ympäri ja kisata kolmella eri mantereella...aika hurjaa!

Saavuin eilen noin 1,5 vrk matkustelun jälkeen Kolumbian Guatapeen. Matka sujui muuten hyvin, mutta pyörälaukku on edelleen jossain Pariisin hujakoilla.... arrgggghhhh!!! Toivottavasti pyöräkin saapuu pian, sillä sunnuntaina edessä on kova maailmancupin kisa. Koitoksesta on tulossa yksi jännimmistä - ja aivan varmasti myös rankimmista - mitä olen ikinä tehnyt. Kisa käydään nimittäin yli 1900 m korkeudessa!!! Korkeus on kilpailemista ajatellen todella huima, sillä tietääkseni esimerkiksi maastohiihdossa kisat ovat korkeimmillaan 1700 metrissä. Mutta niin vaan on triathlonin maailmancup viety lähes pariin tonniin ilman, että asiaa on edes viitsitty mainita kansainvälisen triathlonliiton sivuilla mitenkään ylimääräisesti...?!?

Korkeaan sopeutuminen jänskättää, sillä sopeutumisaika jää minulla nyt hyvin rajalliseksi. Aikaa on viisi kokonaista päivää, kaksi ekstra yötä ja vajaa vuorokausi lentokoneessa. Tämän pitäisi juuri riittää. Hiukan kuitenkin saattaa tulla tasoitusta niille maajoukkueille, jotka ovat leireilleet viime viikot korkella. Mutta näin yhden naisen maajoukkueena etenkin, kun korkealla treenaamisesta on kertynyt erittäin vähän kokemusta, uskomme, että oli hyvä ratkaisu tehdä viimeistelytreenit kotona ja matkustaa vasta sitten vähähappiseen ilmaan ja outoon paikkaan. Jos kroppa vaan toimii normaalisti ja ehdin sopeutua, niin olen aika saletti, että vuoristoilman tarjoama lisärankkuus on minulle vain suuri etu.

Kotisuomessa viime viikot sujuivat tosi jees. Palautuminen Tongyeongin maailmancupista kävi vikkelään ja saimme lyhyen loistavan treenijakson aikaiseksi. Mitään ihan älyttömän kovia settejä en enää tehnyt, vaan Paul jarrutteli kovissakin treeneissä sen verran, etten päässyt repimään ylisuorituksia. Joka tapauksessa kunto tuntuisi jälleen nousseen himpun verran. Itse asiassa vauhdit vaikuttivat joka lajissa paremmille kuin ikinä, mikä antaa kyllä loistavan fiiliksen kisoihin.

Näin päivän oleilun jälkeen olo on kyllä pitkän matkustelun, aikaeron ja ehkä myös tämän korkean takia vielä aikas nihkeä. Mutta eiköhän se tästä parane, kun malttaa ottaa rennosti pari päivää! Paikkana tämä Guatape on kyllä aivan upea. Kylää ympäröi valtava kirkas järvi ja luonto on tosi vihreää eli kyllä näissä vuoristomaisemissa kelpaa vaikka nautiskella kolumbialaista kahvia :)

Maailmancup, Tongyeong, 22. sija

Viime lauantain Etelä-Korean maailmancupissa alkoi vihdoin löytyä merkkejä menosta, jota olen koko kauden odotellut. Loppusijoitukseni oli kohtalainen 22. sija, mutta pienen pienellä onnen potkaisulla (= ei niin laiskoja tyttöjä pyöräporukassa) se olisi voinut olla rutkasti parempi.

Kisani alkoi OK polskinnalla. Uin vihdoin lähelle sitä tasoa, mihin pystyn. Ykkösryhmän perälle eroa tuli tosin vieläkin noin 1.20 min, mutta omassa porukassani oli useita uimareita, joille kesällä hävisin reilusti yli minuutin ja niistä asemista, mistä nousin vedestä, saavutetaan usein kärkiporukka pyörällä. Parasta uintisuorituksessani oli, että pasmat eivät menneet sekaisin, vaikka ekalla kierroksella minua vedettiin useamman kerran peräkkäin jalasta ja lasitkin lähtivät päästä. Lisäksi uinti tuntui ihan loppuun saakka todella helpolle, joten seuraavalla kerralla voin lähteä rohkeasti rynnimään vielä parempiin porukoihin.

Pyöräkin kulki mukavasti, vaikka jalat tuntuivat heti alusta alkaen hiukan tyhjille. Ajoin kuitenkin vahvimmin noin 15 hengen porukastamme ja tein töitä suurimman osan matkasta. Näin paljoa en tietenkään olisi halunnut huhkia, mutta emme millään saaneet yhteistyötä toimimaan ja en halunnut luovuttaa peliä aivan kokonaan. Pyörä oli kuitenkin tosi turhauttavaa, kun ero kärkeen kasvoi koko ajan. Kärsimme lisäksi siitä, että kärkiporukat saivat selvästi apua kisaa kuvanneista moottoripyöristä... uskomatonta, että tällaiset järjestäjien fibat ovat mahdollisia maailmancupissa. Saavutimme pyörällä muutamia kärkiryhmistä tippuneita naisia ja myös meidän porukastamme karisi muutamia tyttöjä, mutta mitään mullistavaa pyöräilyssä ei tapahtunut, vaan ero kärkeen kasvoi lisää noin 1.40 min.

Juoksun vaihtoon tulin loistavissa asemissa ryhmämme kärjessä, mutta etureiteni kramppasivat kenkiä jalkaan kiskoessani ja hävisin vaihdossa muille noin 10 sekuntia. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan normaalisti, sillä reisissä ei ollut tippaakaan energiaa. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että pienten vatsavaivojen vuoksi tankkaus jäi kisaa edeltävinä päivinä hiukan heikoksi (yleensä teen tietynlaisen kevyen hiilaritankkauksen). Geelipussi piristi menoa hetkeksi, mutta pääasiassa juoksu oli melkoista vääntötaistelua. Joka tapauksessa kipitin kärkeenkin nähden yllättävän hyvin ja hävisin voittajalle, Ranskan Jessica Harrisonille, kympillä vain 1.25 min, vaikka mielestäni menoni oli ihan ryömimistä...eli nyt voi hyvänä päivänä olla mahkuja juosta tosi kovaa.

Kokonaisuudessaan kisa oli ihan okei ja ennen kaikkea siitä jäänyt fiilis antaa todella paljon intoa ja uskoa tuleviin koitoksiin. Seuraava maailmancupin kisa onkin jo reilun parin viikon päästä, jee jee!

Etelä-Korea oli muuten tosi hieno maa, laittelen viimeistään ensi viikolla kuvia blogiin :)

Tongyeongiin

Muutaman tunnin päästä alkaa matka kohti Etelä-Koreaa. Lennämme ensin yön yli Souliin, mistä sitten huomenna seikkailemme koko maan halki pienehköön Tongyeongin satamakaupunkiin. Tongyeongissa kisataan ensi lauantaina maailmancup.

Treenit ovat menneet tosi hyvin. Varsinkin viime viikolla oli ihan konemainen vire, kaikki kulki ja myös palautuminen on ollut nopeaa. Odotan innokkaana kisaa ja sitä, että pääsisin nyt vihdoin ottamaan kaiken irti ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Haluan tosi paljon nähdä, mihin se riittää.

Sijoitustavoitteita tärkeämpää Tongyeongissa on kuitenkin se, että uin vihdoin harjoitusvauhtieni tasolla ja nousen vedestä niin kutsutussa kakkosryhmässä, joka muodostuu yleensä reilun minuutin päähän kärjestä. Pyöräilyssä ja juoksussa tavoittelen perussuorituksia. Niissä terävin vire on suunnitelmien mukaan seuraavissa kisoissa. Mutta ei nyt tietysti perustasollakaan porukan jalkoihin saa jäädä...

Jos netti toimii hotellilla, niin laitan varmaan ennakkotunnelmia vielä lähempänä kisaa. Mutta nyt pitää rientää viimeistelemään pakkaamista!