Niin se on taas aika vaihtaa uusi kalenteri seinälle! Voisin urheilun suhteen tiivistää vuoden 2011 siten, että se oli äärimmäisen raskas, mutta uskoakseni jatkon kannalta erittäin kehittävä. Olin paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, mutta silti tulokset jäivät tavoitteistamme. Parhaita sijoituksiani olivat maailmancupin 22. sija Tongyeongissa sekä continental cupin kisan voitto Mauritiuksella ja toinen sija Pretoriassa.
Syitä tavoitteita alivireisimmille tuloksille on monia. Karkeasti sanottuna olin alkukaudesta hiukan ylirasittunut ja loppukauden tärkeimmissä kisoissa kärsin epäonnesta. Alkukauden ylirasitus oli aivan oma moka ja johtui lähinnä siitä, että kokemusta rasittavasta matkustelusta oli tosi vähän, kun taas halua treenata oli tosi paljon... Loppukauden epäonnelle ei puolestaan mahtanut mitään (mm. pyörän tekniset viat, joihin ei millään keinolla olisi voinut vaikuttaa, sillä pyörä on kyllä aivan huippu ja se huollettiin vimpan päälle ennen jokaista kisaa).
Positiivista tällä hetkellä on se, että vuodesta 2011 jäi tosi paljon käteen jatkoa ajatellen. Sain treenata koko vuoden vammoitta, mikä luo loistavan pohjan tulevalle kaudelle. Lisäksi kartutin äärettömän tärkeää kokemusta kovissa kisoissa taistelemisesta ja matkustelusta. Niinpä into kohti ensi vuotta onkin nyt aivan huippua!
Vuodesta 2012 nousee tietysti ensimmäisenä esiin Lontoon olympialaiset. Tilanne olympiapaikan hankkimisen suhteen ei ole niin hyvä, mitä vuosi sitten odotin, mutta millään tavoin mahdotonta olympiapaikan haaliminen ei ole. Olen ITU pistelistalla yhden naisen päässä Euroopan ”new flag” paikasta. Todennäköisesti minun tulisi paikan saavuttaakseni sijoittua keväällä muutamassa maailmancupissa / EM-kisoissa noin 15. joukkoon ja muutamassa continental cupissa palkintopallille.
Ihan yltiöpäisesti emme kuitenkaan lähde nyt keväällä kiertämään maapalloa ja taistelemaan olympiapaikasta, vaan paikan täytyy tulla sen ohessa, että rakennamme elämäni parasta kuntoa itse kisoihin. Olen varma, että moni olympialistan viimeisistä paikoista taisteleva tulee olemaan uupunut elokuussa ja tähän sudenkuoppaan en aio missään nimessä pudota. Olympialaiset ovat vain terävimmässä huippukunnossa olevia maailman kovimpia urheilijoita varten ja jos en pysty kuulumaan tähän sakkiin, yritän niellä tappioni suosiolla ja tyytyä tekemään muita kisoja.
Karkea suunnitelma ensi vuodelle on sellainen, että tammikuun lopulla lähdemme lyhyelle leirille Kanarialle. Helmi-maaliskuussa treenaan puolestaan viitisen viikkoa Etelä-Afrikassa ja siinä ohessa kisaan parissa continental cupissa. Ensimmäinen tosi kova koitos on EM-kilpailut Israelissa huhtikuun lopulla. Toukokuussa kisaan yhden tai kaksi maailmancupia Jenkeissä ja yhden Espanjassa, minkä jälkeen selviää loppukausi. Jos kaikki menee nappiin, käyn keväällä myös kipittämässä ratakympin yleisurheilun Helsingin EM-kisojen aikaraja mielessä (SUL-raja 33:50).
Valtava kiitos kaikille, jotka tukivat minua vuonna 2011 – perheelle ja ystäville, valmentaja Paul Sjöholmille, Kuulohansalle ja Hansatonille, Triff:lle, Scorpion Bikesille, Nikelle ja Maximille!!!
Onnea ja riemua vuoteen 2012!
tiistai 3. tammikuuta 2012
maanantai 19. joulukuuta 2011
Voitto Mauritiuksella!
Kausi päättyi iloisissa merkeissä lauantaina, kun voitin ylivoimaisesti Mauritiuksella käydyn Afrikka Cupin kisan! Oli kyllä mukavaa päästä vihdoin katkaisemaan maalinauha ITU kisassa.
Parasta kisassa oli se, että nousin vedestä vain muutaman sekunnin kärjen perässä. Kaikkien aiempien kisojen perusteella olin porukan heikoin uimari, mutta nyt vihdoin sain tehtyä sellaisen uintisuorituksen mitä olemme odotelleet. Kaiken lisäksi tuntui, että uinnissa olisi vielä ollut varaa rypistää lisää. Todella huojentavaa lopettaa kausi kunnon uintiin.
Koska nyt siis kaikki ennakkosuosikit nousivat vedestä samassa porukassa, muodostui pyöräilystä lähinnä juoksun alkuverryttely. Omana taktiikkanani oli ajaa suurimmat mäet sen verran vauhdilla, että se hiukan kiusaisi muuta porukkaa, mutta muuten päätin ottaa kevyesti. Tavoitteena oli lähinnä päästä ehjänä juoksemaan (vesikeli ja shikaanimutkia).
Juoksun aloitin tosi varovasti ja etenin ekat pari kilometriä kakkoseksi tulleen Etelä-Afrikan Carlyn Fischerin kanssa. Sitten pistin uuden vaihteen päälle ja välillemme syntyi heti selvä ero. Lopun juoksun sainkin vain nautiskella ja juosta kivaa rentoa vauhtia. Päätavoitteeksi muodostui se, että selviän hiekkamössötieltä (myös hevosia ja lehmiä radalla!) ehjänä maaliviivalle :)
Kisan jälkeen jäin lomailemaan pariksi päiväksi tänne paratiisiin. Aivan ihanaa luksusta! Saari on koralliriuttoineen ja vehreine sademetsineen todella kaunis, joten kyllä täällä on kelvannut rentoilla. Huomenna kuitenkin nokka kääntyy vihdoin kohti Suomea. Kiva päästä jouluksi kotiin!
Parasta kisassa oli se, että nousin vedestä vain muutaman sekunnin kärjen perässä. Kaikkien aiempien kisojen perusteella olin porukan heikoin uimari, mutta nyt vihdoin sain tehtyä sellaisen uintisuorituksen mitä olemme odotelleet. Kaiken lisäksi tuntui, että uinnissa olisi vielä ollut varaa rypistää lisää. Todella huojentavaa lopettaa kausi kunnon uintiin.
Koska nyt siis kaikki ennakkosuosikit nousivat vedestä samassa porukassa, muodostui pyöräilystä lähinnä juoksun alkuverryttely. Omana taktiikkanani oli ajaa suurimmat mäet sen verran vauhdilla, että se hiukan kiusaisi muuta porukkaa, mutta muuten päätin ottaa kevyesti. Tavoitteena oli lähinnä päästä ehjänä juoksemaan (vesikeli ja shikaanimutkia).
Juoksun aloitin tosi varovasti ja etenin ekat pari kilometriä kakkoseksi tulleen Etelä-Afrikan Carlyn Fischerin kanssa. Sitten pistin uuden vaihteen päälle ja välillemme syntyi heti selvä ero. Lopun juoksun sainkin vain nautiskella ja juosta kivaa rentoa vauhtia. Päätavoitteeksi muodostui se, että selviän hiekkamössötieltä (myös hevosia ja lehmiä radalla!) ehjänä maaliviivalle :)
Kisan jälkeen jäin lomailemaan pariksi päiväksi tänne paratiisiin. Aivan ihanaa luksusta! Saari on koralliriuttoineen ja vehreine sademetsineen todella kaunis, joten kyllä täällä on kelvannut rentoilla. Huomenna kuitenkin nokka kääntyy vihdoin kohti Suomea. Kiva päästä jouluksi kotiin!
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Potchefstroomista Mauritiukselle!
Pari viikkoa Etelä-Afrikan Potchefstroomissa hurahtivat nopeasti. Paikkana Potchefstroom oli mukavan rauhallinen pikkukylä, mikä oli ihanan rentouttavaa Aucklandin ja Pretorian hälyn jälkeen. Lisäksi asuimme miellyttävässä majatalossa aivan treenipaikkojen lähellä, mikä sekin teki oleilusta lekoisaa.
Myös treenipaikat olivat Potchefstroomissa ihan hyvät. Yleisurheilukenttä oli nurtsiratoineen, kuntosaleineen ja kylmäaltaineen loistava – eipä kai muuten yleisurheilumaajoukkueemmekaan olisi ollut siellä paikalla! Muutkin juoksumaastot olivat ihan ok, tosin kunnon hiekkatie olisi saanut löytyä lähempää. Pyöräilyyn Potchefstroomissa oli rauhallisia ja hyväkuntoisia teitä, mutta miinuksena niissä oli se, että ne olivat tylsän suoria eikä mäkiä ollut yhtään. Uintitreenit tein pääasiassa 50 m ulkoaltaassa, joka soveltui loistavasti avovesityyliseen treenaukseen, sillä vedenvaihtojärjestelmät puhalsivat tosi kovia virtauksia eikä altaassa ollut köysiä. Hauskuutta uintitreeneihin lisäsivät paikalliset lapset, jotka jaksoivat kannustaa sekä hurrata altaan reunalta – eivät tainneet olla nähneet kilpauintia aikaisemmin!
Treenien kannalta leirin tavoitteena oli työstää asioita ensi kautta varten. Kokonaisuudessaan leiri olikin aika kevyt, sillä se sisälsi lähes yksinomaan kevyttä pk-treeniä eikä sitäkään suuria määriä. Uinnissa panostimme tekniikkaan ja pyörällä ajelimme pari pitkähköä retkilenkkiä. Juoksua tuli kuitenkin mun tavallisiin määriin nähden valtavasti (viime viikolla jopa 6 h), mutta sekin oli lähes yksinomaan kevyttä jalkojen iskukestävyyden rakentelua. Lisäksi teimme paljon erilaisia lihaskuntojuttuja. Aivan samalla tyylillä treenasi myös paikalla ollut Saksan triathlonmaajoukkue olympiavoittajineen, joten olikin mukavaa taas kerran olla omankaltaistensa ympäröimänä ;)
Vaikka treenit siis jo tähtäävät ensi kauteen, kilpailen vielä ensi lauantaina yhdessä Afrikka Cupissa. Tällä hetkellä olen lentokoneessa ja puolen tunnin kuluttua pitäisi laskeutua Mauritiuksen paratiisisaarelle…eipä hullumpi kisareissukohde! Kisan osallistujalista ei ole pitkä, mutta ihan suhteellisen tasokas se on, lähtönumeroni on kutonen. Paikalla on tukku ITU-pisteiden metsästäjiä Koreasta, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta ja lisäksi olympiamenijä kotimaasta Mauritiukselta. Jännä nähdä, miten kisaaminen kulkee näin siirtymäkauden lomassa. No, tsemppi ja halu antaa kaikkeni ovat näin kauden vikassa kisassa ihan huipussaan, joten eiköhän sitä vauhtiakin synny!
Myös treenipaikat olivat Potchefstroomissa ihan hyvät. Yleisurheilukenttä oli nurtsiratoineen, kuntosaleineen ja kylmäaltaineen loistava – eipä kai muuten yleisurheilumaajoukkueemmekaan olisi ollut siellä paikalla! Muutkin juoksumaastot olivat ihan ok, tosin kunnon hiekkatie olisi saanut löytyä lähempää. Pyöräilyyn Potchefstroomissa oli rauhallisia ja hyväkuntoisia teitä, mutta miinuksena niissä oli se, että ne olivat tylsän suoria eikä mäkiä ollut yhtään. Uintitreenit tein pääasiassa 50 m ulkoaltaassa, joka soveltui loistavasti avovesityyliseen treenaukseen, sillä vedenvaihtojärjestelmät puhalsivat tosi kovia virtauksia eikä altaassa ollut köysiä. Hauskuutta uintitreeneihin lisäsivät paikalliset lapset, jotka jaksoivat kannustaa sekä hurrata altaan reunalta – eivät tainneet olla nähneet kilpauintia aikaisemmin!
Treenien kannalta leirin tavoitteena oli työstää asioita ensi kautta varten. Kokonaisuudessaan leiri olikin aika kevyt, sillä se sisälsi lähes yksinomaan kevyttä pk-treeniä eikä sitäkään suuria määriä. Uinnissa panostimme tekniikkaan ja pyörällä ajelimme pari pitkähköä retkilenkkiä. Juoksua tuli kuitenkin mun tavallisiin määriin nähden valtavasti (viime viikolla jopa 6 h), mutta sekin oli lähes yksinomaan kevyttä jalkojen iskukestävyyden rakentelua. Lisäksi teimme paljon erilaisia lihaskuntojuttuja. Aivan samalla tyylillä treenasi myös paikalla ollut Saksan triathlonmaajoukkue olympiavoittajineen, joten olikin mukavaa taas kerran olla omankaltaistensa ympäröimänä ;)
Vaikka treenit siis jo tähtäävät ensi kauteen, kilpailen vielä ensi lauantaina yhdessä Afrikka Cupissa. Tällä hetkellä olen lentokoneessa ja puolen tunnin kuluttua pitäisi laskeutua Mauritiuksen paratiisisaarelle…eipä hullumpi kisareissukohde! Kisan osallistujalista ei ole pitkä, mutta ihan suhteellisen tasokas se on, lähtönumeroni on kutonen. Paikalla on tukku ITU-pisteiden metsästäjiä Koreasta, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta ja lisäksi olympiamenijä kotimaasta Mauritiukselta. Jännä nähdä, miten kisaaminen kulkee näin siirtymäkauden lomassa. No, tsemppi ja halu antaa kaikkeni ovat näin kauden vikassa kisassa ihan huipussaan, joten eiköhän sitä vauhtiakin synny!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)