Maailmancup, Tongyeong, 22. sija

Viime lauantain Etelä-Korean maailmancupissa alkoi vihdoin löytyä merkkejä menosta, jota olen koko kauden odotellut. Loppusijoitukseni oli kohtalainen 22. sija, mutta pienen pienellä onnen potkaisulla (= ei niin laiskoja tyttöjä pyöräporukassa) se olisi voinut olla rutkasti parempi.

Kisani alkoi OK polskinnalla. Uin vihdoin lähelle sitä tasoa, mihin pystyn. Ykkösryhmän perälle eroa tuli tosin vieläkin noin 1.20 min, mutta omassa porukassani oli useita uimareita, joille kesällä hävisin reilusti yli minuutin ja niistä asemista, mistä nousin vedestä, saavutetaan usein kärkiporukka pyörällä. Parasta uintisuorituksessani oli, että pasmat eivät menneet sekaisin, vaikka ekalla kierroksella minua vedettiin useamman kerran peräkkäin jalasta ja lasitkin lähtivät päästä. Lisäksi uinti tuntui ihan loppuun saakka todella helpolle, joten seuraavalla kerralla voin lähteä rohkeasti rynnimään vielä parempiin porukoihin.

Pyöräkin kulki mukavasti, vaikka jalat tuntuivat heti alusta alkaen hiukan tyhjille. Ajoin kuitenkin vahvimmin noin 15 hengen porukastamme ja tein töitä suurimman osan matkasta. Näin paljoa en tietenkään olisi halunnut huhkia, mutta emme millään saaneet yhteistyötä toimimaan ja en halunnut luovuttaa peliä aivan kokonaan. Pyörä oli kuitenkin tosi turhauttavaa, kun ero kärkeen kasvoi koko ajan. Kärsimme lisäksi siitä, että kärkiporukat saivat selvästi apua kisaa kuvanneista moottoripyöristä... uskomatonta, että tällaiset järjestäjien fibat ovat mahdollisia maailmancupissa. Saavutimme pyörällä muutamia kärkiryhmistä tippuneita naisia ja myös meidän porukastamme karisi muutamia tyttöjä, mutta mitään mullistavaa pyöräilyssä ei tapahtunut, vaan ero kärkeen kasvoi lisää noin 1.40 min.

Juoksun vaihtoon tulin loistavissa asemissa ryhmämme kärjessä, mutta etureiteni kramppasivat kenkiä jalkaan kiskoessani ja hävisin vaihdossa muille noin 10 sekuntia. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan normaalisti, sillä reisissä ei ollut tippaakaan energiaa. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että pienten vatsavaivojen vuoksi tankkaus jäi kisaa edeltävinä päivinä hiukan heikoksi (yleensä teen tietynlaisen kevyen hiilaritankkauksen). Geelipussi piristi menoa hetkeksi, mutta pääasiassa juoksu oli melkoista vääntötaistelua. Joka tapauksessa kipitin kärkeenkin nähden yllättävän hyvin ja hävisin voittajalle, Ranskan Jessica Harrisonille, kympillä vain 1.25 min, vaikka mielestäni menoni oli ihan ryömimistä...eli nyt voi hyvänä päivänä olla mahkuja juosta tosi kovaa.

Kokonaisuudessaan kisa oli ihan okei ja ennen kaikkea siitä jäänyt fiilis antaa todella paljon intoa ja uskoa tuleviin koitoksiin. Seuraava maailmancupin kisa onkin jo reilun parin viikon päästä, jee jee!

Etelä-Korea oli muuten tosi hieno maa, laittelen viimeistään ensi viikolla kuvia blogiin :)

Tongyeongiin

Muutaman tunnin päästä alkaa matka kohti Etelä-Koreaa. Lennämme ensin yön yli Souliin, mistä sitten huomenna seikkailemme koko maan halki pienehköön Tongyeongin satamakaupunkiin. Tongyeongissa kisataan ensi lauantaina maailmancup.

Treenit ovat menneet tosi hyvin. Varsinkin viime viikolla oli ihan konemainen vire, kaikki kulki ja myös palautuminen on ollut nopeaa. Odotan innokkaana kisaa ja sitä, että pääsisin nyt vihdoin ottamaan kaiken irti ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Haluan tosi paljon nähdä, mihin se riittää.

Sijoitustavoitteita tärkeämpää Tongyeongissa on kuitenkin se, että uin vihdoin harjoitusvauhtieni tasolla ja nousen vedestä niin kutsutussa kakkosryhmässä, joka muodostuu yleensä reilun minuutin päähän kärjestä. Pyöräilyssä ja juoksussa tavoittelen perussuorituksia. Niissä terävin vire on suunnitelmien mukaan seuraavissa kisoissa. Mutta ei nyt tietysti perustasollakaan porukan jalkoihin saa jäädä...

Jos netti toimii hotellilla, niin laitan varmaan ennakkotunnelmia vielä lähempänä kisaa. Mutta nyt pitää rientää viimeistelemään pakkaamista!

Vatsatauti ja keskeytys Japanissa

Japanin reissu meni kivasti kisapävän aamuyöhön saakka, jolloin muhun iski joku vatsapöpö. Oksentelin aamun, mutta yritin silti vakuutella itselleni, että homma toimii kuten Konosella ja kisa sujuu siitä huolimatta... niinpä kampesin mukaan starttiin. Startti ja noin kolmasosa uinnista sujuikin todella hyvin, mutta sitten ylimääräistä tavaraa alkoi jälleen nousta ylös ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi keskeyttää kisa jo ekan uintikiekan jälkeen.

Harmittaa ihan pirusti. Miksi aina pitää tulla jotain tämmösiä kaiken romahduttavia ongelmia???!!!!???? Yokohama oli hirmuisen hieno ja siisti kaupunki ja söin kisaa ennen tosi varovaisesti pelkkiä tuttuja länsimaisia ruokia. Raskasta sekä turhauttavaa reissata toiselle puolelle palloa, tehdä kisasta vain startti ja sitten matkata takaisin kotiin.

Nyt ei auta jäädä ketutukseen pyörimään, vaikka ihan suhteettoman kovalle tämä homma taas tuntuu. On kuitenkin kaivettava reissusta sen tarjoamat positiiviset kokemukset. Etenkin uinnin suhteen itseluottamus kasvoi tosi paljon, kun pääsin samaan altaaseen treenaamaan huippujen kanssa eikä kisan alkuvauhtikaan enää tuntunut yhtä kovalle kuin pari kuukautta sitten eli se laji vaikuttaisi vihdoin menneen oikeaan suuntaan. Nyt on vain paranneltava olo täysin terveeksi ja sitten tehtävä kunnon treenisatsit Etelä-Korean, Kolumbian ja Uuden Seelannin maailmancuppeja varten.