Höh, ei kai sitä vaan ikinä selviä koko kautta ilman perusflunssaa. Vähintään yksi kunnon tauti taitaa olla jokaisen urheilijan lakisääteinen kohtalo...ja aina se tulee yhtä pahaan vaiheeseen!
Mulla flunssa taisi alkaa muhia jo ennen SM-maastoja. Ennen kisaa oli epämääräinen olo ja kisaa seuraavana yönä iski sitten ihme flunssa-vatsatauti-sekasikiö. Se meni kuitenkin pian ohi, tosin vähän kummallinen olo seuraavaksi viikoksi jäi. Pistimme sen kuitenkin väsymyksen piikkiin niin kuin viime bloggauksessa kirjoitin. Niinpä vaan kevensimme treeniä selvästi about 15 h viikkotahtiin ja tehot jätimme lähes kokonaan pois.
No, sitten viime torstaina mulla oli se suuri lopputentti. Ja kuinkas kummaa, heti tentin jälkeen tauti alkoi riehua oikein rähinällä. Perjantaina ja lauantaina olin koko ajan 38-39,5 asteen kuumeessa :( sunnuntaina kuume hävisi, mutta pikku outo olo ja nuha vaivaa edelleen.
Ikävää on, että 2,5 viikon päästä olisi olympiamatkan EM-kisat Turkissa. Siellä meno on sen verran hurjaa, että kyyti on jäätävän kylmää mikäli en pian pääse normaalien treenien pariin. Viimeisin kova treeni oli kuitenkin se SM-maasto jo yli 2 viikkoa sitten.
No, onneksi eilen sain jo tehtyä ihan löysän lyhyen juoksun ja uinnin eikä olo siitä huonontunut. Tänään edessä on Kuusistreeni, mutta valitettavasti vaan kevyt kokeilu eikä perinteinen HelTri rykäisy. Jännä nähdä, mille meno tänään tuntuu...ainakin eilen oli uima-altaassa ihan uppotukkifiilis ja juoksutossut tuntuivat painavan tonnin.
Peukut pystyyn, että flunssa pian kuolisi lopullisesti ja että kroppa tästä heräisi normaaliin meininkiin!
Sunnuntaina on muuten Vantaa Triathlon Kuusijärvellä!!! Kantsii tulla kisaamaan / kannustamaan / auttamaan järjestelypuuhissa :) Omasta kisaamisestani en vielä tiedä, mutta ainakin järkkäritouhuissa ja kannustamassa olen mukana!
tiistai 28. toukokuuta 2013
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Huhhuh...
Kiireen takia blogikirjoittelut ovat jääneet viime viikkoina turhan vähiin...mutta nyt käyn niin ylikierroksilla tänään juostujen SM-maastojen ansiosta, etten saa millään opiskeltua, joten tuskien vuodattaminen teille lukijoille on just oivaa puuhaa...
Oli muuten hienoa meininkiä hakunilassa, kun keli oli kesäinen ja jopa about 60 naista kirmasi maastossa! Onnittelut mitalisteille ja kaikille muille onnistuneen juoksun tehneille!!! Niin ja saatiinhan mekin muuten KU-58:lle joukkuekultaa, kiitos Laura ja Sanna :)
Valitettavasti oma juoksuni oli kuitenkin täyttä tuskaa, huhhuh. SM-puolimaratonin jälkeen treenit kulkivat kaksi ja puoli viikkoa ihan superisti. Juoksun suhteen jouduin toki palauttelemaan jonkin verran, mutta lopulta sekin alkoi kulkea ehkä vauhdikkaammin kuin koskaan. Äärikovia treenejä emme vetäneet, mutta kohtuullisesti määrää (23-25 h/vko + huollot) ja aikas runsaasti vk-tehoa joka lajiin.
Tuntuikin lähes supernaiselle, kun tässä ohessa tein vähän töitä ja opiskelin ahkerasti. Sain gradun vihdoin painoon :) lopputuloksena 125 sivua tiukkaa ravitsemusfysiologista tutkimusta! Muuten jees, mutta sivunumerot jäivät jonnekin kotikoneen ja painon väliin, mikä aiheutti hiukan ylimääräistä stressiä ja säätöä... Lisäksi kaiken liikenevän ajan oon lukenut lopputenttiin, joka on 11 vrk kuluttua ja käsittää noin sata erilaista tieteellistä artikkelia. Helsingin yliopiston ravitsemustieteeltä ei siis ihan tosta vaan potkita valmistuvia pihalle ;)
Tämä ylläoleva on pohjustuksena (ja opetuksena kaikille muille intohimoisille urheilijoille...) sille, mitä tällä viikolla sitten kävi. Keskiviikko oli päivä, jolloin niin sanotusti naksahti yli. Päivä ei ollut megakova - aamulla uin 5 km reippaahkon treenin ja illalla ajoin noin 50 km pk-vk pyörän ja juoksin muutaman kilsan ala-vk:ta perään. Meno tuntui ihan hyvälle, vaikka takana oli paljon treeniä ja niinpä tein kaikki hiukan kovempaa mitä ohjeet sanoivat...turhan tyypillistä mulle. Vaikka heti treenin loputtua tunsun, että nyt väsähti, en suostunut myöntämään väsyä ihan täysin ennen kuin perjantai-illan 5 km sitkeän reippaan uinnin ihan vikoissa vedoissa, joissa aloin itkeä...niinpä, niiiiiiin tyttöä. Aarrggh!
No sitten tietty otin eilisen täysin palauttelun kannalta; tein parisen tuntia kevyttä terveysliikuntaa ja leivoin hienon äitienpäiväkakun :) mutta kuten mulla yleensä, alkoi lepäämisestä alamäki. Olo on nyt tosi outo ja tämän päivän esitys sm-maastoissa huolestuttaa kovasti. Tuntui kuin kunto olisi romahtanut ihan kokonaan. Keuhkot kiljuivat, jalat olivat aivan poikki ja maha kramppasi. Silti tuntui ettei syke nouse normaalisti eikä tuu happoja. Mielestäni en edes aloittanut ylikovaa, vaikka tietty en sandran kanssa kuvitellutkaan juoksevani, mutta hänkin vaikutti aloittavan aika rennosti ja mulle kyllä normioloissa sopii reipas alku. Siinä vaiheessa vaan kun tavallisestikin meno alkaa ekaa kertaa tuntua kilpajuoksulle, romahti kroppa aivan täysin ja lopulta kuusi naista pyyhälsi ohi. Sijoitus ei sinänsä huolestuta, mutta olotila ja juoksuvauhti vetävät vakavaksi.
No, nyt ei auta kun ottaa rennosti ja toivoa, ettei väsymyskuoppa vielä ole liian syvä. Onneksi stoppi tuli tähän vaiheeseen, sillä nyt homman ehtii toivottavasti vielä korjata ennen tärkeimpiä trikisoja.
Oli muuten hienoa meininkiä hakunilassa, kun keli oli kesäinen ja jopa about 60 naista kirmasi maastossa! Onnittelut mitalisteille ja kaikille muille onnistuneen juoksun tehneille!!! Niin ja saatiinhan mekin muuten KU-58:lle joukkuekultaa, kiitos Laura ja Sanna :)
Valitettavasti oma juoksuni oli kuitenkin täyttä tuskaa, huhhuh. SM-puolimaratonin jälkeen treenit kulkivat kaksi ja puoli viikkoa ihan superisti. Juoksun suhteen jouduin toki palauttelemaan jonkin verran, mutta lopulta sekin alkoi kulkea ehkä vauhdikkaammin kuin koskaan. Äärikovia treenejä emme vetäneet, mutta kohtuullisesti määrää (23-25 h/vko + huollot) ja aikas runsaasti vk-tehoa joka lajiin.
Tuntuikin lähes supernaiselle, kun tässä ohessa tein vähän töitä ja opiskelin ahkerasti. Sain gradun vihdoin painoon :) lopputuloksena 125 sivua tiukkaa ravitsemusfysiologista tutkimusta! Muuten jees, mutta sivunumerot jäivät jonnekin kotikoneen ja painon väliin, mikä aiheutti hiukan ylimääräistä stressiä ja säätöä... Lisäksi kaiken liikenevän ajan oon lukenut lopputenttiin, joka on 11 vrk kuluttua ja käsittää noin sata erilaista tieteellistä artikkelia. Helsingin yliopiston ravitsemustieteeltä ei siis ihan tosta vaan potkita valmistuvia pihalle ;)
Tämä ylläoleva on pohjustuksena (ja opetuksena kaikille muille intohimoisille urheilijoille...) sille, mitä tällä viikolla sitten kävi. Keskiviikko oli päivä, jolloin niin sanotusti naksahti yli. Päivä ei ollut megakova - aamulla uin 5 km reippaahkon treenin ja illalla ajoin noin 50 km pk-vk pyörän ja juoksin muutaman kilsan ala-vk:ta perään. Meno tuntui ihan hyvälle, vaikka takana oli paljon treeniä ja niinpä tein kaikki hiukan kovempaa mitä ohjeet sanoivat...turhan tyypillistä mulle. Vaikka heti treenin loputtua tunsun, että nyt väsähti, en suostunut myöntämään väsyä ihan täysin ennen kuin perjantai-illan 5 km sitkeän reippaan uinnin ihan vikoissa vedoissa, joissa aloin itkeä...niinpä, niiiiiiin tyttöä. Aarrggh!
No sitten tietty otin eilisen täysin palauttelun kannalta; tein parisen tuntia kevyttä terveysliikuntaa ja leivoin hienon äitienpäiväkakun :) mutta kuten mulla yleensä, alkoi lepäämisestä alamäki. Olo on nyt tosi outo ja tämän päivän esitys sm-maastoissa huolestuttaa kovasti. Tuntui kuin kunto olisi romahtanut ihan kokonaan. Keuhkot kiljuivat, jalat olivat aivan poikki ja maha kramppasi. Silti tuntui ettei syke nouse normaalisti eikä tuu happoja. Mielestäni en edes aloittanut ylikovaa, vaikka tietty en sandran kanssa kuvitellutkaan juoksevani, mutta hänkin vaikutti aloittavan aika rennosti ja mulle kyllä normioloissa sopii reipas alku. Siinä vaiheessa vaan kun tavallisestikin meno alkaa ekaa kertaa tuntua kilpajuoksulle, romahti kroppa aivan täysin ja lopulta kuusi naista pyyhälsi ohi. Sijoitus ei sinänsä huolestuta, mutta olotila ja juoksuvauhti vetävät vakavaksi.
No, nyt ei auta kun ottaa rennosti ja toivoa, ettei väsymyskuoppa vielä ole liian syvä. Onneksi stoppi tuli tähän vaiheeseen, sillä nyt homman ehtii toivottavasti vielä korjata ennen tärkeimpiä trikisoja.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
SM pronssia puolimaratonilta!
Olipa kivaa :) ainakin ekat noin 14 km... Vakaana taktiikkana tämän päivän puolikkaalle oli tehdä hyvä NOUSUJOHTEINEN treeni. Mutta niin vaan, kun kisoja tai tosi kovia rytistyksiä ei oo hetkeen tullut tehtyä, vei fiilis jälleen kerran mukanaan.
Tänään maltoin olla muiden naisten peesissä noin 300 m. No, tylsäähän se on kipittää oikeaa realistista puolimaratonin vauhtia, joten päätin vähän fiilistellä ja pari kilsaa taisi taittua aika haipakkaa ;) onneksi valkku Paul Sjöholmin tiukat käskyt rauhoittivat menoa selvästi ja 5-10 km kilsat palauttelin ihan rauhallista vauhtia. Kelloa mulla ei ollut kädessä ja tässä vaiheessa mietin, että nyt on kyllä tullut löntysteltyä jo vähän turhankin rauhassa. Niin helpolle meno siinä vaiheessa tuntui. No, kympin kohdalla sitten kuulin, että aikaa oli mennyt noin 35.30, mikä lupaili älyttömän hurjaa puolimaratonin loppuaikaa...
Tässä vaiheessa olin turvallisessa johdossa ja ajattelin, että pian voisi kiristää tahtia. Mutta 14 km paikkeilla alkoi jännitysnäytelmä. Kisa käytiin harvinaisen mäkisellä asvalttireitillä. Ja isossa alamäessä etureidet alkoivat krampata. Takaraivossa kaikui valmentajan neuvot, että muista, että matka on 21 km ja aloita rauhassa!!! Olisi kantsinut ottaa opiksi, sillä hiukan noloa lopusta nyt tuli. Onneksi kuitenkin kova vastatuuli ja rankimmat ylämäet olivat reitin alkupuoliskolla ja loppu oli sinänsä helpompaa. Tämän turvin pääsin kävelemättä maaliin ;)
Miettisen Suvi pyyhälsi kuitenkin noin 16 km kohdalla ohi ja turvalliseen voittoon. Myös seurakaverini KU-58:sta, Laura Markovaara, kuittasi mut selkeällä erolla, vaikka meni ohi vasta noin 1,5 km ennen maalia. No, pääsinpä silti "kiusaamaan" edes hiukan juoksijoita ;) saavuin maaliin kolmantena ajassa 1.16.30 ja taakseni jäi monia maajoukkuemenijöitä.
Sen lisäksi, että voitin ekan yleisurheilun SM-mitalini - JEE! - olen jälleen saanut älyttömän hyvää treenisettiä. Tänäänkin kävin aamulla jo uimassa ja puolimaratonin alle ajoin kisan parkkipaikalla ergoa, joten triathlonkesää ajatellen kaikki on vallan great! Nyt ei kun palauttelemaan uimahallille (miten ihmeessä ne "oikeat" juoksijat pystyivät verryttelemään JUOSTEN heti puolikkaan perään...?!?)
Tänään maltoin olla muiden naisten peesissä noin 300 m. No, tylsäähän se on kipittää oikeaa realistista puolimaratonin vauhtia, joten päätin vähän fiilistellä ja pari kilsaa taisi taittua aika haipakkaa ;) onneksi valkku Paul Sjöholmin tiukat käskyt rauhoittivat menoa selvästi ja 5-10 km kilsat palauttelin ihan rauhallista vauhtia. Kelloa mulla ei ollut kädessä ja tässä vaiheessa mietin, että nyt on kyllä tullut löntysteltyä jo vähän turhankin rauhassa. Niin helpolle meno siinä vaiheessa tuntui. No, kympin kohdalla sitten kuulin, että aikaa oli mennyt noin 35.30, mikä lupaili älyttömän hurjaa puolimaratonin loppuaikaa...
Tässä vaiheessa olin turvallisessa johdossa ja ajattelin, että pian voisi kiristää tahtia. Mutta 14 km paikkeilla alkoi jännitysnäytelmä. Kisa käytiin harvinaisen mäkisellä asvalttireitillä. Ja isossa alamäessä etureidet alkoivat krampata. Takaraivossa kaikui valmentajan neuvot, että muista, että matka on 21 km ja aloita rauhassa!!! Olisi kantsinut ottaa opiksi, sillä hiukan noloa lopusta nyt tuli. Onneksi kuitenkin kova vastatuuli ja rankimmat ylämäet olivat reitin alkupuoliskolla ja loppu oli sinänsä helpompaa. Tämän turvin pääsin kävelemättä maaliin ;)
Miettisen Suvi pyyhälsi kuitenkin noin 16 km kohdalla ohi ja turvalliseen voittoon. Myös seurakaverini KU-58:sta, Laura Markovaara, kuittasi mut selkeällä erolla, vaikka meni ohi vasta noin 1,5 km ennen maalia. No, pääsinpä silti "kiusaamaan" edes hiukan juoksijoita ;) saavuin maaliin kolmantena ajassa 1.16.30 ja taakseni jäi monia maajoukkuemenijöitä.
Sen lisäksi, että voitin ekan yleisurheilun SM-mitalini - JEE! - olen jälleen saanut älyttömän hyvää treenisettiä. Tänäänkin kävin aamulla jo uimassa ja puolimaratonin alle ajoin kisan parkkipaikalla ergoa, joten triathlonkesää ajatellen kaikki on vallan great! Nyt ei kun palauttelemaan uimahallille (miten ihmeessä ne "oikeat" juoksijat pystyivät verryttelemään JUOSTEN heti puolikkaan perään...?!?)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)