keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Paranee paranee, mutta hitaasti

Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin ja itselleni se tänä vuonna meinaa raakaa arkipuurtamista treenien, gradun ja kuntoutuksen parissa. Ei jää pahemmin aikaa päikkäreille, mutta kiva se on kun puuhaa riittää syksyn epämääräisen oleskelun jälkeen! Polvikin paranee koko ajan, mutta taas kerran hitaammin kuin odotan ja toivon. Kävin maanantaina lääkärillä ja tänään fyssarilla ja molemmat suhtautuivat tilanteeseen ihan positiivisesti. Käskivät malttaa sekä jatkaa jumppaamista…

Treenata saan periaatteessa jo mitä vaan ja niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Mutta kyllä sitä käytännössä joutuu tosi paljon säätämään ja rajoittamaan menoa. Hankalinta on, kun polvi käyttäytyy ennalta arvaamattomasti: teimme pari reilut 20 h treeniviikkoa vuoden alkuun ja koipi oli yllättävän yhteistyöhaluinen, mutta sitten kevyellä viikolla polvi yllättävästi huononi. Eli nyt voi mietiskellä tuliko väsy vaan reilusti rasituksen perään vai onko polvi triathlonistin unelma ja toimii sitä paremmin mitä enemmän treenaa ;).

Vaikka määrää saa siis edes hiukan tahkottua, niin lajivalikoima on edelleen valitettavan suppea. Juosta ei pysty. Tai kyllähän juoksu tavallaan jotenkuten onnistuu, mutta on se semmoista linkkaamista ettei oo mittään järkee. Pääasiassa aika onkin kulunut uima-altaassa ja sisäliikuntavälineiden parissa. Onneksi myös lunta ja talvea riittää ja hiihtely sujuu, kun malttaa etsiä tasaisempia reittejä. Varsinkin perinteisen suksiminen on ollut ihan älyttömän hienoa – siinä tulee aina niin mahtavan vanhanaikainen fiilis, kun tahkoaa menemään kuin marja-liisa konsanaan. Nyt mulla on pieni flunssa päällä, mutta jos olo tokenee, niin viikonloppuna on runsaasti liikuntaa luvassa huipennuksena sunnuntain pääkaupunkiseutua kiertelevä ”laturetki”!

3 kommenttia:

  1. Terve,

    Luin muutaman aikaisemman postituksen blogistasi kun etsin Googlella tietoa sanoista nivelkierukka ja juoksu.

    Harrastan itsekin triathlonia (M35) sarjassa (olet luultavasti mennyt jossain kisoissa minusta ohi :) ja jalkani meni kuukausi sitten.
    Kävin ortopedilla ja magneettikuvasta paljastui nivelkierukan rikkoutuma. Toisaalta radiologi epäili myös tulehdusta, joten jossain siellä välimaastossa liikutaan. Tällä hetkellä on "kuullosteluvaihe" menossa eli katsotaan miten jalka kestä hiljalleen rasitusta lisäten.

    Jalan saa jo taipumaan melko hyvin ja olenkin aloitellut vesijuoksulla ja uinnilla. Pyörän selkään oli turha mennä aluksi, kun jalka ei taipunut, mutta viikonlopuna olisi aikomus taas aloitella WATT-bikellä. Juoksu ei oikein vielä tuntunut hyvältä ja jalkaa joutui varomaan.

    Ei muuta kuin tsemmppiä parantumiseen! Fiilis on kyllä ärsyttävä, kun tekee mieli lähteä liikkeelle, mutta pitää vain malttaa mielensä. Mutta eiköhän tuo ajan kanssa tilanne korjaannu ja vauhti on sinulla entistäkin kovempi!

    t:Timo Kiander

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että oot päässyt jo treenamaan! Kyllä se jalka siitä paranee pikkuhiljaa. Maltti on valttia. Tsemppiä kuntoutukseen ja treeneihin. Oletteko Pålen kanssa lähdössä etelään keväällä?

    -Tatu

    VastaaPoista
  3. Kiitokset Timo tsempistä ja malttia sekä onnea myös oman polvesi paranteluun!!!

    Ollaan Tatu näillä näkymin menossa Mallorcalle huhti-toukokuun vaihteessa pariksi viikoksi. Pitää tää talvi vielä malttaa ottaa rennommin ja täällä kylmässä se on helpompaa ku etelässä... Hyvää leiriä sulle Maspalomakseen ja tsemppiä myös kisaan!!!

    VastaaPoista