Viime keskiviikkona saavuin erittäin pitkän matkustamisen jälkeen Aucklandiin. Olen kuullut Uudesta-Seelannista niin paljon kehuja, että odotin tänne pääsyä aivan intoa puhkuen. Eikä maa ole osoittautunut pettymykseksi: ainakin tämä Auckland on valtavan kaunis kaupunki ja ihmiset ovat superystävällisiä!
Valitettan vähän olen vaan vielä päässyt kaupunkiin tutustumaan. Heti torstaina sain nimittäin noidannuolen selkääni. Nuoli oli tosi terävä. Pariin päivään en pystynyt edes kävelemään muuten kuin kyyryssä kuten vanha muori. Pikkuhiljaa selkä on kuitenkin alkanut laueta ja olen kyennyt jo uimaan ja pyöräilemään. Kolmas tärkeä laji eli juoksu ei vaan vielä oikein onnistu, vaikka kuinka yrittäisin.
Eli hilkulle menee, miten käy ensi sunnuntaina kisattavan maailmancupin kanssa. Uskon ja toivon, että selkä toipuu ja pystyn silloin jo juoksemaan normaalisti. Sen sitten näkee, miten tällainen valmistautuminen vaikuttaa vireesteen. Parhaalla tuurilla normaalia runsaampi lepäily vaan herkistää entisestään ja psyykkisesti piinaava taistelu sisuunnuttaa tosi hurjaan menoon. Päivitän vielä loppuviikosta, kuinka tämä jännitysnäytelmä etenee...
Lisäsin muuten sivun oikeaan laitaan diaesityksen Kolumbiasta. Kannattaa käydä katsomassa, se oli nimittäin tajun hieno paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti