Treenit tuntuvat sujuvan olosuhteisiin nähden aivan loistavasti. Tämän viikon jälkeen päättyy kauden ensimmäinen pidempi perustreenijakso. Polvitauon jälkeen päätimme Paulin kanssa, ettemme yritä turhaan kiirehtiä, vaan etenemme suosiolla pari kuukautta normaalia aikataulua jäljessä. Kovia kisoja riittää jopa marraskuulle, joten niitä ehtii vaikka aloittaisi vasta keskikesällä. Eli nyt olisin vähän niin kuin viettänyt joulua! Tosin ihan perinteistä suklaan nassutusta nämä viime aikojen perusviikonloput eivät muistuta…
Lauantaiaamut ovat olleet aikamoisia työjuhtasettejä. Hieman olen tainnut saada hullun maineenkin Malmin uimahallilla ;). Aamut ovat alkaneet pitkällä uintikelauksella. Esimerkiksi tänään matkaa kertyi 7 km ja pääsarjana oli 4x300 + 6x200 + 2x12x100 1.30 -> 1.20 / 5-10s tauko. Uinti on usein lauantaisin ollut aikas työstämistä, sillä takana on perjantai-illalla tehty viikon reippain treeni. Tänään kuitenkin meno oli yllättävän pirteää. Heti uinnin perään on seurannut kipaisu alakerran kuntosalille. Siellä olen tehnyt aerobista ja vähän salia. Tänään ajoin tunnin ergoa (5 x 6 min vk) ja perään juoksin 10 min, steppailin 10 min ja soudin 10 min. Sitten vielä salitreeni ylävartalolle. Aamusetin perään palautusjuomaa on ollut kiva kulautella kylmäaltaassa.
Lauantai-iltapäivät ovat sujuneet ihan vaan kotosalla tankatessa ja lököillessä. Tänään päivän kohokohta oli Mulan -leffa telkkarista. Illalla edessä on ollut jumppaa ja joko kevyt uinti + vesijuoksu, hiihto tai hyppely + spinning. Joka tapauksessa vain reilun tunnin kevyt treeni. Sunnuntaiaamuisin on perinteen mukaan ollut pk:ta, viime aikoina noin 3 h hiihtoa + 1 h ergoa. Iltaisin olen palautellut reilun tunnin uinnilla ja vesijuoksulla. Viikonlopun kruununa lihakset on hierottu auki sunnuntai-iltaisin. Syksyn polvipainajaisen jälkeen nautin kyllä aivan mielettömästi näistä liikunnan täyteisistä viikonlopuista. Mukavin sattumus oli silti se, kun tässä eräänä päivänä JUOKSIN kiireessä junaan enkä edes tajunnut juoksevani, ennen kuin kipitystä oli takana satoja metrejä! Taisivatpa VR:n talvitakkuilusta stressanneet kanssamatkustajat pitää minua hieman höyrypäisenä, kun virnuilin klo 6.30 aamulla megaleveä hymy naamallani :)
lauantai 27. helmikuuta 2010
lauantai 13. helmikuuta 2010
Treeniä ja gradua
Gradun tutkimusosuus pyörähti käyntiin ja se tarkoittaa tiivistä puurtamista Urheilulääkäriasemalla muutamana päivänä viikossa. On kyllä ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan testiasemalla toimimiseen ja vempeleisiin, joilla kropasta saadaan skannattua vaikka mitä!
Graduhommien takia treenaaminen rytmittyy nyt selkeästi eri päivien välille. Ainakin tähän mennessä se on toiminut, sillä kunto tuntuu nousevan aikas huimaa vauhtia. Käytännössä rytmitys on tarkoittanut sitä, että muutamana päivänä viikossa teen vain kevyen vesitreenin tutkimuspäivän perään ja muina päivinä sitten harjoittelua tulee 3,5 - 5,5 h. Vaihtelu tekee kropan lisäksi mielelle hyvää.
Polven tilanne on sellainen, että lähes kaikki juoksudrillit ja hypyt sujuvat jo ok. Juoksukin sujuu tosi hiljaa, mutta lenkkejä emme ole vielä aloittaneet. Etenemme sillä ajatuksella, että huonolla tekniikalla on turha lähteä pinkomaan. Polven liikkuvuus ei edelleenkään ole normaali, joten sitä pitäisi saada vielä hieman eteenpäin ennen kuin normitreenaamisen voi aloittaa. Uutena lisänä polven kuntoutuksessa olen saanut LPG-hoitoa, joka muutaman ensikokeilukerran perusteella tuntuu auttavan tosi paljon etenkin turvotuksen vähentämisessä ja liikkuvuuden lisäämisessä.
Graduhommien takia treenaaminen rytmittyy nyt selkeästi eri päivien välille. Ainakin tähän mennessä se on toiminut, sillä kunto tuntuu nousevan aikas huimaa vauhtia. Käytännössä rytmitys on tarkoittanut sitä, että muutamana päivänä viikossa teen vain kevyen vesitreenin tutkimuspäivän perään ja muina päivinä sitten harjoittelua tulee 3,5 - 5,5 h. Vaihtelu tekee kropan lisäksi mielelle hyvää.
Polven tilanne on sellainen, että lähes kaikki juoksudrillit ja hypyt sujuvat jo ok. Juoksukin sujuu tosi hiljaa, mutta lenkkejä emme ole vielä aloittaneet. Etenemme sillä ajatuksella, että huonolla tekniikalla on turha lähteä pinkomaan. Polven liikkuvuus ei edelleenkään ole normaali, joten sitä pitäisi saada vielä hieman eteenpäin ennen kuin normitreenaamisen voi aloittaa. Uutena lisänä polven kuntoutuksessa olen saanut LPG-hoitoa, joka muutaman ensikokeilukerran perusteella tuntuu auttavan tosi paljon etenkin turvotuksen vähentämisessä ja liikkuvuuden lisäämisessä.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Paranee paranee, mutta hitaasti
Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin ja itselleni se tänä vuonna meinaa raakaa arkipuurtamista treenien, gradun ja kuntoutuksen parissa. Ei jää pahemmin aikaa päikkäreille, mutta kiva se on kun puuhaa riittää syksyn epämääräisen oleskelun jälkeen! Polvikin paranee koko ajan, mutta taas kerran hitaammin kuin odotan ja toivon. Kävin maanantaina lääkärillä ja tänään fyssarilla ja molemmat suhtautuivat tilanteeseen ihan positiivisesti. Käskivät malttaa sekä jatkaa jumppaamista…
Treenata saan periaatteessa jo mitä vaan ja niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Mutta kyllä sitä käytännössä joutuu tosi paljon säätämään ja rajoittamaan menoa. Hankalinta on, kun polvi käyttäytyy ennalta arvaamattomasti: teimme pari reilut 20 h treeniviikkoa vuoden alkuun ja koipi oli yllättävän yhteistyöhaluinen, mutta sitten kevyellä viikolla polvi yllättävästi huononi. Eli nyt voi mietiskellä tuliko väsy vaan reilusti rasituksen perään vai onko polvi triathlonistin unelma ja toimii sitä paremmin mitä enemmän treenaa ;).
Vaikka määrää saa siis edes hiukan tahkottua, niin lajivalikoima on edelleen valitettavan suppea. Juosta ei pysty. Tai kyllähän juoksu tavallaan jotenkuten onnistuu, mutta on se semmoista linkkaamista ettei oo mittään järkee. Pääasiassa aika onkin kulunut uima-altaassa ja sisäliikuntavälineiden parissa. Onneksi myös lunta ja talvea riittää ja hiihtely sujuu, kun malttaa etsiä tasaisempia reittejä. Varsinkin perinteisen suksiminen on ollut ihan älyttömän hienoa – siinä tulee aina niin mahtavan vanhanaikainen fiilis, kun tahkoaa menemään kuin marja-liisa konsanaan. Nyt mulla on pieni flunssa päällä, mutta jos olo tokenee, niin viikonloppuna on runsaasti liikuntaa luvassa huipennuksena sunnuntain pääkaupunkiseutua kiertelevä ”laturetki”!
Treenata saan periaatteessa jo mitä vaan ja niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Mutta kyllä sitä käytännössä joutuu tosi paljon säätämään ja rajoittamaan menoa. Hankalinta on, kun polvi käyttäytyy ennalta arvaamattomasti: teimme pari reilut 20 h treeniviikkoa vuoden alkuun ja koipi oli yllättävän yhteistyöhaluinen, mutta sitten kevyellä viikolla polvi yllättävästi huononi. Eli nyt voi mietiskellä tuliko väsy vaan reilusti rasituksen perään vai onko polvi triathlonistin unelma ja toimii sitä paremmin mitä enemmän treenaa ;).
Vaikka määrää saa siis edes hiukan tahkottua, niin lajivalikoima on edelleen valitettavan suppea. Juosta ei pysty. Tai kyllähän juoksu tavallaan jotenkuten onnistuu, mutta on se semmoista linkkaamista ettei oo mittään järkee. Pääasiassa aika onkin kulunut uima-altaassa ja sisäliikuntavälineiden parissa. Onneksi myös lunta ja talvea riittää ja hiihtely sujuu, kun malttaa etsiä tasaisempia reittejä. Varsinkin perinteisen suksiminen on ollut ihan älyttömän hienoa – siinä tulee aina niin mahtavan vanhanaikainen fiilis, kun tahkoaa menemään kuin marja-liisa konsanaan. Nyt mulla on pieni flunssa päällä, mutta jos olo tokenee, niin viikonloppuna on runsaasti liikuntaa luvassa huipennuksena sunnuntain pääkaupunkiseutua kiertelevä ”laturetki”!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)