Siinäpä kysymyksiä, joita olemme pohtineet. Suurimpana kysymysmerkkinä on (ilmeisen monien suomalaisurheilijoiden tapaan...), miten kroppa saadaan siihen vireeseen, että tavoitteenmukaista tulosta alkaa vielä tällä kisakaudella syntyä.
Kysymyksen pohtiminen on tietty pitänyt aloittaa miettimällä, mikä nyt sitten on mättänyt. Selvää on, että uinti on ollut melkoista sukellusta. Muutkaan lajit eivät kuitenkaan ole kisoissa kulkeneet ihan odotusten mukaan. Syitä nihkeyteen voi olla lukuisia, mutta karkeastihan syynä on joko fyysinen ylirasitustila tai alirasitustila tai vaihtoehtoisesti sopiva rasitustila, jonka kisoissa vain pilaa äärettömän kovasta onnistumisen halusta seurannut ylipuristus tai lamaantunut alipuristus.
Alirasitustilan jätimme ensimmäisenä pois laskuista, sillä treeniä on tänä vuonna tullut enemmän kuin koskaan. Kai se johtuu jostain syvälle juurtuneesta suomalaisesta työmoraalista, että tämän hyväksyminen ei ollut helppoa. Vaati aikamoisen määrän todisteluja valkulta, kunnes uskoin, ettei tilanne nyt parane puskemalla entistä ahkerammin päin seinää.
Toisena vaihtoehtona oli ylirasitustila. Ainakin viime aikojen aamusykkeet, kovissa treeneissä toistuva päänsärky ja muutamat muut oireet ovat jälleen kerran hiukan viittailleet tähän suuntaan. Paha ylirasitus ei varmasti ole, mutta lievää liikarasitusta ei voi jättää pois laskuista. Niinpä asialle täytyi tehdä jotain. Omalla kohdallani ihan pelkkä pakkolepo vetää kropan helposti sekaisin eikä edes palauta kunnolla. Ja ainakin se on päälle tylsää. Niinpä tein koko viime viikon aerobista määrätreeniä kuntoliikuntateholla. Olo alkoi onneksi parantua ja eilen teimme jo kovan treenipäivän, joka sujui ihan ok. Nyt vain jännitämme, kuinka siitä palautuu.
Kolmantena vaihtoehtona oli sitten se henkinen umpisolmu. Tämä on varmaankin se todennäköisin vaihtoehto. Se on johtanut jopa treenisuorituksia surkeampiin uintiräpiköinteihin, jotka puolestaan ovat masentaneet ja kiristäneet solmua entisestään. Mutta miten solmut saa auki, on edelleen hiukan kysymysmerkki. Täytyy vain oppia ottamaan rennommin ja nauttimaan urheilusta ilman suorituspaineita, mikä on helpommin sanottu kuin tehty! Pulmaa olemme lähteneet purkamaan psyykkisen valmentajan avulla. Myös ajatusten pistäminen kaikkeen muuhun kuin urheiluun tuntuu auttavan kummasti. Perinteinen suomalaiskeino eli pää pihalle pullon voimin ei kuitenkaan sovi minulle.
No, mutta miten tästä nyt sitten käytännössä edetään? Yhtenä vaihtoehtona olisi lähteä heti viikon päästä uuteen maailmancupiin (Lontoon kisaan täksi viikonlopuksi en saanut paikkaa), mutta se tuntuu hiukan pään seinään puskemiselle. Sitäpaitsi nyt on on saatava uintiin perustreeniä alle ja sitten pystyttävä tekemään erittäin hyviä uinteja paineellisiksi luoduissa tilanteissa kotialtaissa ennen kuin kannattaa taas reissata maailman ääriin. Vaikka eipä sitä maailmancupiakaan helppo olisi jättää väliin.
Kuitenkin todennäköisin vaihtoehto on, että mikäli vain olo on perjantaina ok, niin kilpailen lauantaina SM-kisassa Kuopiossa. Hymy huulessa rennosti vedetty kisasuoritus voisi nyt olla erittäin kehittävä. Kuopiossa on aina mukava tunnelma ja tänä vuonna sinne on tulossa pienestä osaanottajamäärästä huolimatta tosi kova kisa. Suomalaisista paikalla ovat muun muasssa Ranskan liigassa loistavia kisoja tehnyt ja Suomen kenttiä hallinnut Heidi Hyvärinen sekä pienistä alkukauden kankeuksista huhujen mukaan tiukkaan iskuun kuntoutunut Venla Koivula. Lisäksi mukana on pari ulkomaalaista: ruotsalainen Emelie Gunnarsson ja venäläinen Aleksandra Razarenova, joka on ollut useita kertoja 15 joukossa maailmancupeissa. Mikäli Kuopioon pääsen, niin haasteena tuleekin olemaan, miten malttaisin ottaa rennosi näin kovassa seurassa...
keskiviikko 3. elokuuta 2011
maanantai 25. heinäkuuta 2011
9. sija Genevessä
Eilen Genevessä käydyssä Eurooppa Cupissa tuli jälleen epäonnistuminen. Tavoitteena oli podiumpaikka ja tuloksena 9. sija. Mikä henkisesti pahinta, homma murskaantui jälleen jopa aiempia kisoja huonompaan uintiin. Kaaduin startissa, mutta se ei ole ainakaan täysi selitys ihan tajuttoman surkealle räpiköinnille. Hävisin kärjelle valovuoden mittaiset kolme minuuttia. Nyt kilpailu-uinnissa on joku todella paha lukko: on aivan uskomatonta, että aiempaa paremmilla treeneillä kisoista tulee vaan entistä huonompia suorituksia. Todella masentavaa.
Eilistä kisaa helpotti onneksi hiukan, että vedestä samaan aikaan kanssani rantautunut ranskalaistyttö oli kohtalaisen hyvä pyöräkuski ja saimme hänen kanssaan pidettyä siedettävää vauhtia yllä pyöräilyssä. Pyöräjalkanikaan eivät kuitenkaan olleet parhaimmillaan eikä eilisillä jaloilla ollut mäkisestä reitistä huolimatta otettavissa kärkeä kiinni, mutta onneksi lisää eroa kärkiryhmään ei pyörällä tullut kuin reilu minuutti.
Juoksukaan ei kulkenut niin kuin odotin. No, eipä fiiliskään ollut juostessa enää ihan huipussaan, kun lähdin todella paljon toivomaani huonommasta tilanteesta juoksulenkille. Pienoiseksi ilokseni kipitin kuitenkin väkisin vääntämällä kisan kolmanneksi parhaimman juoksuajan, ohitin läjän tyttöjä ja nousin siedettävälle 9. sijalle.
Nyt ei siis auta muuta kuin jälleen kerran koota tilanne. Täytyy skannata ihan tosissaan, mitä seuraavaksi teemme: onko edessä vain harjoittelua (ja siihen sisältyen Kuopion SM-kisa ja avovesiuinnin SM-kisa) vai maailmancup Unkarissa samoihin aikoihin. Täytyy antaa höyryjen jäähtyä pari päivää ja miettiä asiaa sen jälkeen virkeällä mielellä :)
Eilistä kisaa helpotti onneksi hiukan, että vedestä samaan aikaan kanssani rantautunut ranskalaistyttö oli kohtalaisen hyvä pyöräkuski ja saimme hänen kanssaan pidettyä siedettävää vauhtia yllä pyöräilyssä. Pyöräjalkanikaan eivät kuitenkaan olleet parhaimmillaan eikä eilisillä jaloilla ollut mäkisestä reitistä huolimatta otettavissa kärkeä kiinni, mutta onneksi lisää eroa kärkiryhmään ei pyörällä tullut kuin reilu minuutti.
Juoksukaan ei kulkenut niin kuin odotin. No, eipä fiiliskään ollut juostessa enää ihan huipussaan, kun lähdin todella paljon toivomaani huonommasta tilanteesta juoksulenkille. Pienoiseksi ilokseni kipitin kuitenkin väkisin vääntämällä kisan kolmanneksi parhaimman juoksuajan, ohitin läjän tyttöjä ja nousin siedettävälle 9. sijalle.
Nyt ei siis auta muuta kuin jälleen kerran koota tilanne. Täytyy skannata ihan tosissaan, mitä seuraavaksi teemme: onko edessä vain harjoittelua (ja siihen sisältyen Kuopion SM-kisa ja avovesiuinnin SM-kisa) vai maailmancup Unkarissa samoihin aikoihin. Täytyy antaa höyryjen jäähtyä pari päivää ja miettiä asiaa sen jälkeen virkeällä mielellä :)
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Kausi vasta aluillaan... :)
Muutaman viikon kisatauko on tehnyt hyvää. Päätimme EM:n jälkeen jättää Edmontonin maailmancupin väliin, mikä oli raaka riskiratkaisu. Kyseinen kisa ei ollut maailmancupiksi kovinkaan tasokas, joten olympiapisteiden metsästystä ajatellen jätin näin hyvän tilaisuuden käyttämättä. Tästä huolimatta kisatauko vaikuttaisi nyt täysin oikealta ratkaisulta. Halusimme nimittäin heikohkon alkukauden jälkeen nollata tilanteen ja alkaa rauhassa rakentaa kuntoa kohti pitkää jopa marraskuulle jatkuvaa loppukautta.
Nyt ekat noin kymmenen päivää EM:n jälkeen menivätkin palauttavan liikunnan parissa. Lähes kaikki treenit tuli tehtyä hyvin kevyesti, sillä aina, kun koitin liikkua hiukankin reippaammin, alkoi päätä särkeä ihan tuhottomasti. Taisi olla aika stressi kropalle se sippaaminen kisassa. Ja ottihan se epäonnistuminen myös henkisesti koville.
Onneksi kroppa ja mieli alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa palautua ja pääsin kunnon harjoittelun pariin. Tärkeintä on ollut, ja on myös tulevina viikkoina, uinti. Olemme lähiseudun triathlonistien ja parin uimarin kanssa tehneet muutamia tosi hyviä porukkatreenejä, joissa olemme päässeet totuttelemaan avovesikilpailuihin kuuluvaan vierustoverien mätkimiseen. Näiden treenien lisäksi uintiani on hiottu uudella tavalla myös altaassa, sillä olen saanut pari kertaa viikossa tekniikkavalmennusta uintispesialisti Marja Päviseltä! Marja ui omalla urallaan vapaata ja perhosta kolmissa olympialaisissa. Urheilu-uransa jälkeen hän on kouluttautunut valmennuksesta sekä liikuntatieteistä eli on todellinen huippuosaaja -ja lisäksi äärettömän positiivinen ja kannustava tyyppi :)!
No, tottakai uintitreenien ohella kuluneen vajaan parin viikon settiin tuli myös runsaasti muuta liikuntaa. Ehdottomia kohokohtia olivat 1.30 h pk-juoksu Sotungin hiihtomaastoissa (eka kerta näin pitkä lenkki mäkisessä vuoden 2002 jälkeen!) sekä pari älyttömän hyvää rennon reipasta pyörä+juoksutreeniä. Esimerkiksi lauantaiaamuna uin Solvallassa rennon 45 min treenin, ajoin mäkiteillä 60 km nousevasti, ja fiilistelin juoksuradalla 3 km -> 375 m vetoja 3.35 -> 3.00 / km vauhdeilla. Oli kyllä kiva taas harjoitella kauniissa Suomen kesässä!
Vaikka loppukauteen tähtäävä harjoittelu jatkuu edelleen, on seuraava kilpailukin jo tämän viikon sunnuntaina, kun osallistun eurooppacupiin Genevessä. Tavoitteena on saada hyvää porukkauintikokemusta ja tienata muutamia ITU pisteitä loppukauden maailmancupeihin pääsemistä varten. Odotan kyllä kisaa tosi innokkaasti, sillä Geneven kilpailureitin erikoisuutena on kuuteen kertaan ajettava 1 km mittainen jyrkkä mäki eli scorpparin saa pistää kunnon kyytiin :)!
Nyt ekat noin kymmenen päivää EM:n jälkeen menivätkin palauttavan liikunnan parissa. Lähes kaikki treenit tuli tehtyä hyvin kevyesti, sillä aina, kun koitin liikkua hiukankin reippaammin, alkoi päätä särkeä ihan tuhottomasti. Taisi olla aika stressi kropalle se sippaaminen kisassa. Ja ottihan se epäonnistuminen myös henkisesti koville.
Onneksi kroppa ja mieli alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa palautua ja pääsin kunnon harjoittelun pariin. Tärkeintä on ollut, ja on myös tulevina viikkoina, uinti. Olemme lähiseudun triathlonistien ja parin uimarin kanssa tehneet muutamia tosi hyviä porukkatreenejä, joissa olemme päässeet totuttelemaan avovesikilpailuihin kuuluvaan vierustoverien mätkimiseen. Näiden treenien lisäksi uintiani on hiottu uudella tavalla myös altaassa, sillä olen saanut pari kertaa viikossa tekniikkavalmennusta uintispesialisti Marja Päviseltä! Marja ui omalla urallaan vapaata ja perhosta kolmissa olympialaisissa. Urheilu-uransa jälkeen hän on kouluttautunut valmennuksesta sekä liikuntatieteistä eli on todellinen huippuosaaja -ja lisäksi äärettömän positiivinen ja kannustava tyyppi :)!
No, tottakai uintitreenien ohella kuluneen vajaan parin viikon settiin tuli myös runsaasti muuta liikuntaa. Ehdottomia kohokohtia olivat 1.30 h pk-juoksu Sotungin hiihtomaastoissa (eka kerta näin pitkä lenkki mäkisessä vuoden 2002 jälkeen!) sekä pari älyttömän hyvää rennon reipasta pyörä+juoksutreeniä. Esimerkiksi lauantaiaamuna uin Solvallassa rennon 45 min treenin, ajoin mäkiteillä 60 km nousevasti, ja fiilistelin juoksuradalla 3 km -> 375 m vetoja 3.35 -> 3.00 / km vauhdeilla. Oli kyllä kiva taas harjoitella kauniissa Suomen kesässä!
Vaikka loppukauteen tähtäävä harjoittelu jatkuu edelleen, on seuraava kilpailukin jo tämän viikon sunnuntaina, kun osallistun eurooppacupiin Genevessä. Tavoitteena on saada hyvää porukkauintikokemusta ja tienata muutamia ITU pisteitä loppukauden maailmancupeihin pääsemistä varten. Odotan kyllä kisaa tosi innokkaasti, sillä Geneven kilpailureitin erikoisuutena on kuuteen kertaan ajettava 1 km mittainen jyrkkä mäki eli scorpparin saa pistää kunnon kyytiin :)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)