Japaniin!

Pian on taas aika ruveta tositoimiin. Huomenna lähden Japanin Yokohamaan, missä käydään World Championship Series kisa ensi maanantaina.

Kilpailusta on tulossa todella kovatasoinen, sillä paikalla on lähes kaikki maailman parhaat ja vielä täydessä tikissä viime viikonlopun Pekingin finaalin jäljiltä. Mahtavaa päästä kokeilemaan menoa, joka ei tällä pallolla enää kovemmaksi muutu! Oma päätähtäimeni on tosin vasta loka-marraskuun cupeissa, mutta kyllä fiilis on nytkin jo sellainen, että alkukesää parempaa vauhtia voisi olla luvassa :)

Valmistautuminen on sujunut hyvin. Hiukan arveluttaa tosin tämä myöhäinen kisapaikalle matkustaminen, mutta näin yhden hengen maajoukkueena ylimääräinen sompailu oudoissa olosuhteissa ei sekään olisi helppoa. Ja nyt saan isän huoltajaksi mukaan, mikä on tosi tarpeellista. Aikaeroon sopeutumisen olen jo aloittanut heräämällä aikaisin viime päivinä. Ja lämpösopeutumista olen hakenut ergosta sekä saunomisesta - en tosin yhdistettynä niin kuin hurjat huhut suomalaisista viime vuosikymmenen Hawaijin kävijöistä kertovat ;)

Kisaa voi seurata osoitteesta www.triathlonlive.tv. Startti on maanantaina 19.9. klo 02 Suomen aikaa eli seuraaminen vaatii kyllä yökukkumista tai aamuvirkkuutta.

Triathlonin riemua Stadikalla

Edellisestä blogikirjoituksesta on hurahtanut aika kauan aikaa. Syynä on se, että päivät ovat sisältäneet lähinnä treeniä, lepoa sekä syömistä ja jännitystä elämään on tuonut vain kunkin suoritteen kokoluokan vaihteleminen. Todella mukavasti ne loppukesän viikot kuluivat kyllä niinkin. Ja mikä tärkeintä, kroppa alkaa valmistua syksyn kisakautta varten.

Mukavaa vaihtelua urheilijaelämän spartalaiseen päivärytmiin toi kuitenkin Uimastadikalla reilu viikko sitten pidetty Helsinki City Triathlon. Oli ihan mieletöntä, kun Stadikalla kisaili päivän aikana yli 1100 yksilökilpailijaa ja noin 150 kolmen hengen viestijoukkuetta!!! Tapahtuma on vuosi vuodelta kasvanut huimaa vauhtia ja tälläkin kertaa Stadikalla näkyi harvinaisen paljon liikunnan riemua eikä triathloniin valitettavan usein liitettyä hampaat irvessä pingottamista ollut lainkaan havaittavissa. Liikunnan riemun fiilis tarttui myös muhun niin vahvasti, että päätin ihan loppuhetkillä käydä itsekin vetämässä koitoksen läpi TriForFun -henkisesti hymyssä suin :)

Viikonlopun aikana olin myös HCT:n järjestelyissä melko vahvasti mukana ja "työpäiväni" venyivät lähes kellon ympäri. Silti tunsin olevani melkein laiska, sillä aktiivisimmat puuhamiehet painoivat töitä jopa alle tunnin yöunien voimin! Ei sitä ikinä uskoisi, miten paljon erilaista puuhaa näinkin monimutkaisen häppeningin järjesteleminen vaatii... Aika sisupusseja ja todellisia triathlonin hyväntekijöitä tämä porukka, valtava kiitos teille kaikille!!!

Kannattaa muuten käydä katsomassa kuvia ja vieraskirjan palautteita osoitteesta:

www.triforfun.fi

Lepoa ja harjoittelua

Edellisen blogitekstini "mitäs kisoja seuraavaksi" -kysymykseen tuli vastaus jo pian kirjoittamisen jälkeen. Joku tyhmä tauti iski päälle. En ollut mitenkään tajuttoman kipeä, mutta silti selvästi flunssainen ja kaikki palautumismittarit näyttivät pahasti punaista. Toivoin, että tilanne olisi muuttunut viikonlopuksi ja pakkasin jopa laukun Kuopion SM-kisaa varten. Perjantaiaamuna jouduimme kuitenkin tekemään raskaan päätöksen ja jäämään kotiin :(. En olisi uskonut, että "vain" SM-kisan väliin jääminen olisi harmittanut niin paljon kuin se harmitti.

Kuopion viikonloppu meni nyt siis lähinnä lepäillessä. Mielenkiintoisinta antia oli Kuopio Triathlonin ja Kalevankisojen töllöttäminen telkkarista sekä Lontoon WCS kisan tarkka seuraaminen netistä. Lontoossa ei näyttänyt olevan ihmeellisyyksiä. Selvää on, että juoksu ratkaisee tosi paljon sillä kisareitillä, mikä sopii mulle. Nyt parikymmentä ekaa naista juoksi reilun minuutin sisään kaikki alle 35 min. Se vauhti olisi ollut kovaa valuuttaa Kalevankisoissakin...

Koska yksi tärkeä viikonloppu meni nyt sairastellessa, päätimme jättää myös viime viikonloppuisen maailmancupin suosiolla väliin. Samoin jätän väliin tulevan viikonlopun sprintti MM-kisan, jonka listalle nousin ihan yhtäkkiä vasta pari päivää sitten. Tulimme siihen tulokseen, että MM-kisaan ei olisi järkeä lähteä täysin viimeistelemättä ja näin yhtäkkiä on aika vaikea saada kunnon viimeistelyä aikaiseksi, kun koko viime viikon perustreenaaminen jo tähtäsi täysin loppusyksyyn.

Erittäin positiivista on se, että se kevyen viikonlopun jälkeen treenaaminen alkoi pitkästä aikaa sujua jopa loistavati ja saimme tehtyä tosi hyviä perussettejä varsinkin vedessä :). Toivottavasti sama vire jatkuu seuraavat viikot, niin syksyyn tulee vielä tosi mielenkiintoisia koitoksia!

Ensi sunnuntaina käydään muuten ITU:n pitkän matkan EM-kisat Suomen Tampereella. Harmi, että siitä kisasta palautuminen veisi multa niin kauan, että olympialaisiin tähtäävät loppukauden kisat olisi sillä niitattu...muuten täytyy myöntää että pitkä matkakin on alkanut kutkuttamaan ja olisi kyllä ollut tosi hienoa osallistua kotimaassa käytävään arvokisaan. Valtavasti onnea ja tsemppiä koko Suomen joukkueelle!!!

Niin ja muistakaahan kaikki tulla kisaamaan / kannustamaan / auttamaan järkkärihommissa Helsinki City ja Linnanmäki Triathloniin Uimastadikalle 28.8.!