Kisasin sunnuntaina Port Elizabethissa Premium Continental Cupissa. Hommasta jäi kaksijakoinen fiilis. Toisaalta kisan kulku ja loppusijoitukseni ottavat päähän rankasti. Toisaalta kuitenkin suoritukseni kertoi, että peruskuntotilanne on sitä, mitä tässä harjoitusvaiheessa pitää.
Kilpailun uinti käytiin kovassa aallokossa ilman märkäpukua. Myöhästyin hiukan startista, mutta nousin onneksi ihan hyvin porukkaan sisään. Tokalla kierroksella minua vedettiin kuitenkin jälleen kerran jalasta ja tipuin hiukan. Taistelin vielä takaisin pääporukan perälle, mutta loppusuoralla missasin tärkeän surffiaallon ja päädyin nousemaan vedestä vasta kakkosporukassa. Eroa kärjessä karanneisiin tosi hyviin uimareihin (Pekingin olympiakävijät Marie Rabie ja Kate Roberts) tuli vähän yli 1 min ja pääryhmään vain vajaat 20 s.
Ensimmäinen vaihto sujui taas turhaan töpeksien, joten ykkösryhmän nopean kiinnioton yrittämiseen ei jäänyt mahdollisuutta. Toivoin, että saisimme noin kahdeksan hengen kakkosporukkamme toimimaan ja saavuttaisimme kärjen. Valitettavasti yhteistyöstämme ei kuitenkaan tullut mitään. Kovat sivu- ja vastatuulet pitivät huolen, että heikommat ajajat eivät suostuneet tippaakaan huhkimaan. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan vedin lopulta noin 2/3 matkasta. Mokasin kyllä pahasti siinä, että menetin jälleen kerran hermoni aivan turhaan ja aloin kimittää muille kuin mikäkin pikkumyy :( Jatkuva kimittämiseni taisi vaan ärsyttää porukoita ja samalla hukkasin omia voimiani, kun en edes malttanut olla kunnon tuulisuojissa. Ja olihan se aika noloa. No, tuli moni ryhmässämme ajanut silti jälkikäteen kiittämään hyvästä vedosta. Eroa reilun kymmenen hengen kärkiporukkaan oli juoksuun lähdettäessä vajaat 1.30 min.
Juoksu lähti raskaasta pyörästä huolimatta helpon vauhdikkaasti käyntiin. Ensimmäisen 2,5 km lenkin jälkeen aloin kuitenkin väsyä. Taisi pyörällä huhkiminen painaa tai sitten en ollut palautunut kovasta treenijaksosta. Juoksun raskautta ei helpottanut se, etten saanut tässäkään lajissa peesiapua tuulipätkillä, vaan taitoin koko kympin yksin. Ohitin kuitenkin useita kärkiryhmässä polkeneita ja juoksin viimeisiä kilometrejä lukuun ottamatta voittajaryhmän kanssa samaa vauhtia, mikä kertoo, että kunto alkaa olla kivalla tasolla. Maaliin tullessani selostajakin kuulutti, että jos nuori ;)!!! suomalainen olisi polkenut kärkiryhmässä, olisi hän tainnut voittaa koko kisan ;). No, tiedäpä sitä, miten olisi käynyt... Kilpailun voittaja oli eteläafrikkalainen Gillian Sanders, toinen eteläafrikkalainen Carlyn Fischer ja kolmas belgialainen Katrien Verstuyft.
Tulipa tästäkin taas turhauttavan jossitteleva kirjoitus. Pienet mokat (olympiamatkalla kun ei ole varaa antaa sekuntiakaan tasoitusta esim. kypärän laitossa töpeksien) ja mokien hallinta kuuluu triathloniin ja niissä mulla on tällä hetkellä oppimista. Täytyy siis nyt vaan kiltisti niellä tämäkin tappio ja suunnata katse tuleviin koitoksiin. Kevään pääkisoja ajatellen Port Elizabethin kisa oli mitä loistavin päätös Afrikan leirijaksolle ja kertoi, että etenkin uinti on mennyt rutkasti viime vuodesta eteenpäin. Mutta kieltämättä kovaa tulostakin saisi jo tulla.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Loistavan leirin jälkeen kisaamaan!
Viime viikot kuluivat Stellenboschin viinitilakylässä leireillen. Vaikka meno oli hyvinkin yksitoikkoista (treenaamista, syömistä ja lepäämistä), hurahti aika ihan siivillä!
Paikkana Stellenbosch sopi treenaamiseen tosi hyvin. Yliopistokylässä oli sisä- ja ulkouima-altaat, juoksuradat ja kuntosalit. Pyöräilyä varten kaupungin ympäristöstä löytyi mukavia teitä, tosin hiukan laajempikin verkosto olisi voinut olla. Juosta Stellenboschissa sai hiekka- ja asfalttiteillä sekä nurmikoilla. Samaan aikaan kanssamme Stellenboschissa oli useita kansainvälisen tason triathlonisteja, muun muassa olympiavoittajat Emma Snowsill ja Jan Frodeno.
Treenit sujuivat koko leirin ajan todella hyvin ja kunto tuntuu nousseen erittäin paljon. Harjoittelu on edelleen ollut aika pitkälti perustreenaamista tähtäimenä loppukevään ja kesän kisat. Määrää leirijaksolla tulikin vielä kohtalaisen reilusti, vaikka vauhtiakin alkoi jo olla mukana. Avainharjoituksia olivat muun muassa eri lajien VK-treenit. Esimerkiksi uinnissa tämä tarkoitti sitä, että useissa harjoituksissa tuli lätkittyä noin 4 km 1.15-1.20 / 100 m vauhtia eri mittaisina pätkinä ja juoksussa puolestaan teimme yhtämittaisia 30-40 min reippaita noin 3.50 -> 3.35 min/km vauhdilla. Parissa setissä uintien ja juoksujen loppupuolella menimme sitten hiukan kovempaakin (juoksussa esim. 1-2 km pätkiä radalla), mutta montaa kisatehoista treeniä emme vielä tehneet.
Jo ylihuomenna sunnuntaina edessä onkin sitten loistava kisatreeni, kun starttaan Continental Cupissa Port Elizabethissa! Jännä nähdä, miten muutaman kevyen päivän turvin on palautunut leiristä ja kuinka kroppa toimii pitkän treenijakson jälkeen. Myös kisaolosuhteet jänskättävät kovasti. Parin viime päivän aikana sää ja meriolosuhteet ovat vaihdelleet melkoisesti! Parhaillaan täällä on tuullut noin 40 km/h ja välillä taas on ihan tyyntä. Meressä puolestaan oli yhtenä päivänä aaltoja niin paljon, että uiminen oli aivan mahdotonta, mutta tänään taas meri oli ihan tavanomaista isoa surffiaallokkoa. Aaltojen lisäksi meren lämpötila vaihtelee ihan käsittämättömästi (eilen + 23 C ja tänään + 17 C), joten tosi jännä nähdä, minkälainen kisa on tulossa :) !
Uima-allas:
TV-kova juoksulenkki:
Valmentaja viinirypälevarkaissa:
Paikkana Stellenbosch sopi treenaamiseen tosi hyvin. Yliopistokylässä oli sisä- ja ulkouima-altaat, juoksuradat ja kuntosalit. Pyöräilyä varten kaupungin ympäristöstä löytyi mukavia teitä, tosin hiukan laajempikin verkosto olisi voinut olla. Juosta Stellenboschissa sai hiekka- ja asfalttiteillä sekä nurmikoilla. Samaan aikaan kanssamme Stellenboschissa oli useita kansainvälisen tason triathlonisteja, muun muassa olympiavoittajat Emma Snowsill ja Jan Frodeno.
Treenit sujuivat koko leirin ajan todella hyvin ja kunto tuntuu nousseen erittäin paljon. Harjoittelu on edelleen ollut aika pitkälti perustreenaamista tähtäimenä loppukevään ja kesän kisat. Määrää leirijaksolla tulikin vielä kohtalaisen reilusti, vaikka vauhtiakin alkoi jo olla mukana. Avainharjoituksia olivat muun muassa eri lajien VK-treenit. Esimerkiksi uinnissa tämä tarkoitti sitä, että useissa harjoituksissa tuli lätkittyä noin 4 km 1.15-1.20 / 100 m vauhtia eri mittaisina pätkinä ja juoksussa puolestaan teimme yhtämittaisia 30-40 min reippaita noin 3.50 -> 3.35 min/km vauhdilla. Parissa setissä uintien ja juoksujen loppupuolella menimme sitten hiukan kovempaakin (juoksussa esim. 1-2 km pätkiä radalla), mutta montaa kisatehoista treeniä emme vielä tehneet.
Jo ylihuomenna sunnuntaina edessä onkin sitten loistava kisatreeni, kun starttaan Continental Cupissa Port Elizabethissa! Jännä nähdä, miten muutaman kevyen päivän turvin on palautunut leiristä ja kuinka kroppa toimii pitkän treenijakson jälkeen. Myös kisaolosuhteet jänskättävät kovasti. Parin viime päivän aikana sää ja meriolosuhteet ovat vaihdelleet melkoisesti! Parhaillaan täällä on tuullut noin 40 km/h ja välillä taas on ihan tyyntä. Meressä puolestaan oli yhtenä päivänä aaltoja niin paljon, että uiminen oli aivan mahdotonta, mutta tänään taas meri oli ihan tavanomaista isoa surffiaallokkoa. Aaltojen lisäksi meren lämpötila vaihtelee ihan käsittämättömästi (eilen + 23 C ja tänään + 17 C), joten tosi jännä nähdä, minkälainen kisa on tulossa :) !
Uima-allas:
TV-kova juoksulenkki:
Valmentaja viinirypälevarkaissa:
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Kapkaupungin kisa raaka opetus
Eilen aukesi kausi 2012 kisojen osalta, kun kilpailin Kapkaupungissa Afrikkacupissa. Kisassa oli mukana parikymmentä tyttöä, mutta pieni porukka oli aika pippurinen, sillä lähes puolet ovat potentiaalisia olympialaisiin menijöitä. Omat odotukseni sijoituksen suhteen eivät olleet korkealla, sillä en ole tehnyt vielä yhtään kilpailunomaista kovaa treeniä viime syksyn jälkeen. Loppusijoitukseni olikin vasta 12. Yllätyksekseni edes muutaman kovan vaihtotreenin ja kämmäilyn välttämisen turvin kisa olisi ollut voitettavissa.
Kisa alkoi jo seitsemältä aamulla, kun kirmasimme hyiseen (+ 13 C!!!) ja aallokkoiseen mereen. Jäin startissa jalkoihin, mutta siitä huolimatta uinti lähti loistavasti käyntiin ja olin ekojen poijujen jälkeen tosi hyvissä asemissa kärkiporukassa. Loppusuoralla tein kuitenkin ierittäin nolon mokan. Päähän hiipi aina niin vaarallinen hyvänolon tunne ja ajattelin, että homma on hanskassa… haaveillessan kisan jatkotapahtumista en huomannut takaa tulevaa aaltoa, johon muut pääsivät ja itse missasin sen. Ihan lopussa hakkasin vielä hulluna ja saavutin porukkamme, mutta vedestä noustessa olin turhan hapoilla. Nousin silti vain 19 s ekan perässä ja vain 6 s voittajan jälkeen, joten uinti oli nyt vihdoin sitä tasoa, mitä pitää olla!
Uinnin loppupuolen kaaoksen jatkoksi kämmäsin kuitenkin märkäpuvun riisumisessa. En saanut toista lahjetta millään irti, käteni juuttui zippinaruun ja ajanottolaite irtosi tässä samassa. Lähdin hiukan muiden perässä ajamaan. Olin kuitenkin vielä varma, että saan muut kiinni. Mutta pyöräjalat eivät toimineet totutusti, tehoa ei vaan irronnut koneesta. Kun edellä ajanut ryhmä teki porukalla hommia, niin jäin yksin. Tahkosin tempoa noin 15 km ennen kuin takaa tullut pieni ryhmä saavutti minut.
Juoksu oli sitten aika dieseliä. Huomasi, ettei ole tullut kiusattua piiiiitkään aikaan… oli ihan junnufiilis, kun valmentajan käskystä sain aina välillä lyhyen spurttivaihteen päälle, kunnes taas nurkan takana löysäsin menon mukavaksi. Todella suureksi yllätyksekseni juoksin kuitenkin aivan samaa vauhtia, kuin nopeimmat (tuloksissa ei näy juoksuaikaani, joka oli 17.58-18.02)!?! Kisan voitti etelä-afrikkalainen Carlyn Fischer, tokana oli belgialainen Katherine Verstuyft ja kolmantena saksalainen Ricarda Lisk.
Vaikka vaihtokämmäilyni ja loppusijoitukseni jäivät nyt harmittamaan tajuttomasti, niin sainpahan erittäin arvokkaan opetuksen ja loistavan treenin. Tuli rassattua kehoon kierroksia. Ja otettua erittäin kova opetus vaihtotreenien tärkeydestä. No, tämän kisan loistava uinti antoi kuitenkin myös itseluottamusta ja muutaman kovan treenin jälkeen tilanne tulee myös vaihtojen ja muiden lajien osalta olemaan tosi paljon parempi.
Seuraavat neljä viikkoa treenaan lähistöllä olevassa Stellenboschin yliopistokylässä. Paikalla on useita maailman kärkitriathlonisteja ja kisan jälkeen suunnittelimmekin jo tyttöjen kanssa yhteisiä treenejä. Motivaatio elämäni parhaan treenijakson tekemiseen on aivan huipussa! Mutta ensin otamme tämän päivän rennosti ja lähdemme vaeltelemaan Pöytävuoren maisemiin :)
Kisa alkoi jo seitsemältä aamulla, kun kirmasimme hyiseen (+ 13 C!!!) ja aallokkoiseen mereen. Jäin startissa jalkoihin, mutta siitä huolimatta uinti lähti loistavasti käyntiin ja olin ekojen poijujen jälkeen tosi hyvissä asemissa kärkiporukassa. Loppusuoralla tein kuitenkin ierittäin nolon mokan. Päähän hiipi aina niin vaarallinen hyvänolon tunne ja ajattelin, että homma on hanskassa… haaveillessan kisan jatkotapahtumista en huomannut takaa tulevaa aaltoa, johon muut pääsivät ja itse missasin sen. Ihan lopussa hakkasin vielä hulluna ja saavutin porukkamme, mutta vedestä noustessa olin turhan hapoilla. Nousin silti vain 19 s ekan perässä ja vain 6 s voittajan jälkeen, joten uinti oli nyt vihdoin sitä tasoa, mitä pitää olla!
Uinnin loppupuolen kaaoksen jatkoksi kämmäsin kuitenkin märkäpuvun riisumisessa. En saanut toista lahjetta millään irti, käteni juuttui zippinaruun ja ajanottolaite irtosi tässä samassa. Lähdin hiukan muiden perässä ajamaan. Olin kuitenkin vielä varma, että saan muut kiinni. Mutta pyöräjalat eivät toimineet totutusti, tehoa ei vaan irronnut koneesta. Kun edellä ajanut ryhmä teki porukalla hommia, niin jäin yksin. Tahkosin tempoa noin 15 km ennen kuin takaa tullut pieni ryhmä saavutti minut.
Juoksu oli sitten aika dieseliä. Huomasi, ettei ole tullut kiusattua piiiiitkään aikaan… oli ihan junnufiilis, kun valmentajan käskystä sain aina välillä lyhyen spurttivaihteen päälle, kunnes taas nurkan takana löysäsin menon mukavaksi. Todella suureksi yllätyksekseni juoksin kuitenkin aivan samaa vauhtia, kuin nopeimmat (tuloksissa ei näy juoksuaikaani, joka oli 17.58-18.02)!?! Kisan voitti etelä-afrikkalainen Carlyn Fischer, tokana oli belgialainen Katherine Verstuyft ja kolmantena saksalainen Ricarda Lisk.
Vaikka vaihtokämmäilyni ja loppusijoitukseni jäivät nyt harmittamaan tajuttomasti, niin sainpahan erittäin arvokkaan opetuksen ja loistavan treenin. Tuli rassattua kehoon kierroksia. Ja otettua erittäin kova opetus vaihtotreenien tärkeydestä. No, tämän kisan loistava uinti antoi kuitenkin myös itseluottamusta ja muutaman kovan treenin jälkeen tilanne tulee myös vaihtojen ja muiden lajien osalta olemaan tosi paljon parempi.
Seuraavat neljä viikkoa treenaan lähistöllä olevassa Stellenboschin yliopistokylässä. Paikalla on useita maailman kärkitriathlonisteja ja kisan jälkeen suunnittelimmekin jo tyttöjen kanssa yhteisiä treenejä. Motivaatio elämäni parhaan treenijakson tekemiseen on aivan huipussa! Mutta ensin otamme tämän päivän rennosti ja lähdemme vaeltelemaan Pöytävuoren maisemiin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)