Seiska sija Turkissa

Eilisessä eurooppacupin premium kisassa oli hyviä juttuja ja sijoituskin oli kovassa seurassa suht okei, muttei kyllä aivan sellainen mitä oli hakusessa. Onneksi kisa oli kauden vika. Sen verran henkistä väsyä on meinaan havaittavissa, että nyt oon ihan tyytyväinen että saan aloittaa lyhyen treeniloman ja sitten uuden kauden rauhassa :)

Eilen oli tosi vaikea kaivaa taistelutahtoa ennen kisaa. Vielä lähtölaiturille hölkätessäkin kelasin lähinnä, että haluaisin vaan jäädä ottamaan aurinkoa. No, starttiin sain kasattua itseni ja se menikin ok. Mutta noin 50 m uinnin jälkeen jäin älyttömän pahaan hakkaukseen ja koko porukan perälle. Ekan kiekan uinkin aivan pussissa ja eroa kärkeen tulikin noin 45 s. Tokalle uintikiekalle löysin kuitenkin tilaa ja sain nostettua itseni pääryhmän perälle. Tämä kierros kulkikin jopa loistavasti, sillä eroa kärkeen oli rantautuessani vain 54 s, mikä taitaa olla vähiten, mitä mulla on ikinä ollut vaikka nyt mukana oli ihan triathlonsirkuksen kärkiuimareita :)

Pyörä ei sitten kulkenutkaan niin kuin pitäisi. Ryhmämmekään ei toiminut. Päädyin lopulta tekemään töitä eilisen päivän jaloille aivan liikaa, sillä väänsin väkisin kärjessä vähintään 25 km. Ero kolmen hengen kärkiporukkaan oli vähimmillään vain noin 10 s, mutta vikalla kiekalla oli pakko himmata ja niinpä aloitimme juoksun parikymmentä sekuntia kärjen perässä.

Juoksussa olin aivan poikki. Heti juoksun alkuun tunsin, että nyt oon henkisesti loppu ja en halua kiusata itseäni yhtään, mikä on täysin väärä ajatus, kun kuitenkin olisi ollut tsänssit juosta kisan voitosta. Fiilistä ei helpottanut se, että meidän naisten kisan aikana oli aivan tajuttoman kuuma. Jotenkin sain onneksi kasattua itseäni sen verran, että ylitin maaliviivan seiskana. Eikä ihmeekseni juoksussa tullut eroa parhaaseen juoksijaan ja voittajaan kuin 1.20 min ja esim. olympialaisten kolmanteentoista vain 37 s. Nyt siis lepoa ja sitten normaali pitkä harjoituskausi, niin ensi kaudella on kiva kisata :)

Turkkiin

Sunnuntaina on kauden vika kisa, Premium Eurooppa Cup ja ensi vuoden EM esikisa Turkin Alanyassa! Lähtölistalla on useita Lontoossa mukana olleita, joten samalla saan tilaisuuden koittaa jonkunnäköistä pientä revanssia ;)

Muutenkin reissusta on tulossa hauska, sillä meitä suomalaisia on kerrankin oikea maajoukkueellinen: junnu Henrik Goesch, nuori pitempien matkojen spesialisti Kim Harju, suomen ykkösmies olympiamatkoilla Panu Lieto ja valkkuna Paul. Lisäksi olemme lämpimässä Alanyassa kokonaisen viikon, sillä viime hetken lähtönä tilattu viikko tuli kätevämmäksi ja halvemmaksi kuin lyhyempi reissu - voi kun harmi ;)

Viime viikon harjoittelu sujui erittäin hyvin ja sain tehtyä useita laadukkaita vauhtitreenejä. Muutamissa vedoissa yllätin tehoissa ja jaksamisessa jopa itseni ja Paulin. Onkin kiva lähteä kokeilemaan, miten kisassa irtoaa!

Startti Alanyasta parin vuoden takaa (tänä vuonna tosin hypätään beachjuoksun sijaan):

Palauttelua, treeniä ja valmentamista

Onpa aika taas hurahtanut. Viime viikot ovat kuluneet hiukan vuoristoradan tyyliin. Jostain syystä Walchseen puolikkaasta palautuminen on ollut tajuttoman hidasta. Vaikka otin kisan henkisen latauksen puolesta rennosti enkä mielestäni saanut kehosta kaikkea tarvittavaa irti, niin jostain syystä kisa (ehkä yhdistettynä sitä edeltävään mulle outoon treenijaksoon) rassasi huomattavasti enemmän kuin olisin uskonut.

Viime viikon alkupuolella oli jopa useampia treenejä, jotka eivät olleet yhtään kivoja. Eihän treenaaminen tietty aina yksiselitteisen kivaa olekaan, mutta mulle on täysin outoa, kun treeneissä ketuttaa rankasti joku muu kuin se, etten pääse mielestäni riittävän kovaa ;). Nyt vedin kuitenkin esim. yhden reippaamman juoksun kirjaimellisesti itkua vääntäen (oudointa oli, että treeniohjelma oli just mun lemppari ja juoksin itkemisestä huolimatta yllättävänkin hyviä kilsoja). Tästä henkisestä väsymyksestä en ihan täysin kertonut Paulille, mutta loppuviikosta, kun homma selvisi hänelle, tuli ohjelmaan hiukan pakkolepoa...

Ja oikea ratkaisu tuo muutaman ylimääräisen lähes täydellisen lepopäivän pitäminen jälleen kerran oli. On se vaan niin kumma juttu, että miksi malttaminen on niin hankalaa...eipä valmentajia ole turhaan keksitty. No nyt on taas kivaa ja tänään ajoin intoa puhkuen jopa ergoa :) Edessä on vielä lyhyt treenijakso ennen kauden vikaa kisaa, joka on Turkissa kahden viikon päästä.

Treenaamisen ohessa viime päiviä on täyttänyt uuden valmennusryhmän perustaminen. TriFF ja HTU aloittavat aikuisten triathlonvalmennusryhmän ja pääsen yhtenä valkkuna mukaan touhuun. Tosi hauskaa päästä jakamaan kaikkia vuosien varrella karttuneita valmentautumisniksejä muille harrastajille :)