Urheilu on kovaa touhua. Nyt on taas kyllä fiilikset niin pohjalla kun vaan mahdollista... Tänään EM startista tuli täysi räpellys, joka päättyi radan sivuun ennen maalia.
Uinti oli älyn huono. Oli tosi outoa uida pitkästä aikaa porukassa ja jäin pahasti pussiin. No, olisi sitä tokalla kiekalla voinut parantaa edes vähän asemia, jos vaan osaisi uida niin kuin näissä kisoissa pitää. Nyt uimisesta tuli entistä surkeampaa sukellusta sen ansiosta, että alaselkä on täällä tehnyt kaikista uintitreeneistä vähän hankalia ja luultavasti selkäjumi haittasi myös kisauintia, vaikkei selkää varsinaisesti kisan aikana adrenaliinipöhnissä särkenytkään.
Pyöräilyn ekoilla kiekoilla oli hyvä tsäkä, kun myös tosi kova ajaja venäjän Zausalova oli hävinnyt uinnissa kaksi minuuttia keulalle. Vuorovedoilla (tällä kertaa mä kyllä enemmän vikisin kuin vedin) saimme jotain porukkaa kiinni. No, puolivälin paikkeilla sitten "valtava" 6 hengen porukkamme meni palasiksi, kun edessäni oleva jänisti korttelipätkällä. Yritin kuroa eroa kiinni, mutta koivista ei löytynyt tehoa ja selkään sattui joka polkaisulla. Niinpä se ainoa oikea kova ajaja ryhmästämme pääsi yhden toisen venäläisen kanssa karkuun. Lopulta sitten muutkin porukastamme tippuivat puolestaan mun takaa ja heittivät radan sivuun. Olisi ehkä itsekin ollut ihan viisasta keskeyttää jo tässä vaiheessa.
Pyörä-juoksuvaihdossa en meinannut päästä millään suoraksi. Juoksu alkoi onnistua edes jotenkuten juoksua muistuttavalla tavalla vasta noin puolen kilsan jälkeen. Selkään sattui kuitenkin joka askeleella, joten ekan 2,5 km lenkin jälkeen päätin siirtyä nurmikolle makaamaan ja säästää selkää parempia suorituksia varten.
Nyt täytyy selvittää, mikä selkää vaivaa. Se on hiukan erilainen kuin aiemmat selkäongelmani, sillä nyt juoksu ilman pyöräilyä sujuu ihan hyvin, mutta pyörä ja uinti aallokossa sattuvat. Täytyy siis nyt vaan sinnitellä pää kasassa vielä viikonloppu täällä Turkissa ja maanantaina Suomeen palattuamme koittaa heti päästä fyssarille. En usko, että mistään kovin vakavasta on kyse, koska en oo satuttanut selkää tai mitään. Toivottavasti siellä olisi vaan lukko tai jotain vastaavaa.
Huomenna kuitenkin on jotain kivaa, kun suomen pojat ja miehet pääsevät täällä irti! Etenkin Henrik Goeschilla on junnupojissa mahkut tosi korkealle, joten jännä päivä on luvassa.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Suomen mestaruus sprinttimatkalla!
Viime viikonloppuna nappasin taas sprinttimatkan Suomen mestaruuden! Jee jee :)
Kokonaisuutena kisa sujui ihan okei ja sain tehtyä sen, mitä oli tarkoitus eli mestaruuden voittamisen lisäksi suorituksesta tuli loistava viimeistelytreeni.
Uinti sujui ihan okei - otin alun ja lopun suht kovaa ja keskiväliin löysin rennon hyvän otteen. Suunistus tosin taisi mennä aika mönkään. Pyörällä toivoin, että muut naiset olisivat vuorovedolla ottaneet mut kiinni, sillä kisareitti oli turhan tylsä noin 22-23 km yksi lenkki keskellä metsää... mutta valitettavasti he eivät tainneet saada hommaa täysin toimimaan ja niin mun piti yksin simuloida "vuorovetoajoa". No, ok:lle pyörä tuntui. Kiitos Velo & Oxygenille siitä, että loistavalla pyörällä jopa aiemmin kammoamani tasaisen suoran ajaminen on nyt kivaa ;)
Juoksun vedin about kympin teholla vähän vauhteja vaihdellen. Siinäkin oli muuten ihan hyvää meininkiä, mutta alaselkä jumitti jostain syystä eikä askel rullannut aivan normisti. Kaikkein tärkeintä lauantaina kuitenkin oli, että olo tuntui nyt vihdoin taas normaalille ja terveelle.
Nyt olemmekin jo Turkin Alanyassa valmistautumassa tän viikon perjantaina käytävään EM starttiin. Jännää! Selkä täytyy saada vielä auki, mutta muuten kroppa tuntuu jopa yllättävän herkälle ja vahvalle. Uskon, että hyvään suoritukseen vaaditaan täällä perusmatkalla aika paljon kovempaa vauhtia kuin mitä vedin nyt SM-kisassa sprinttimatkalla, mutta kyllä meno sille lauantaina tuntui, että vauhtia saattaisi löytyä ;) Paukut pystyyn!
Mitalikolmikko: Pauliina Oksanen, Maria Söderström ja minä.
Kokonaisuutena kisa sujui ihan okei ja sain tehtyä sen, mitä oli tarkoitus eli mestaruuden voittamisen lisäksi suorituksesta tuli loistava viimeistelytreeni.
Uinti sujui ihan okei - otin alun ja lopun suht kovaa ja keskiväliin löysin rennon hyvän otteen. Suunistus tosin taisi mennä aika mönkään. Pyörällä toivoin, että muut naiset olisivat vuorovedolla ottaneet mut kiinni, sillä kisareitti oli turhan tylsä noin 22-23 km yksi lenkki keskellä metsää... mutta valitettavasti he eivät tainneet saada hommaa täysin toimimaan ja niin mun piti yksin simuloida "vuorovetoajoa". No, ok:lle pyörä tuntui. Kiitos Velo & Oxygenille siitä, että loistavalla pyörällä jopa aiemmin kammoamani tasaisen suoran ajaminen on nyt kivaa ;)
Juoksun vedin about kympin teholla vähän vauhteja vaihdellen. Siinäkin oli muuten ihan hyvää meininkiä, mutta alaselkä jumitti jostain syystä eikä askel rullannut aivan normisti. Kaikkein tärkeintä lauantaina kuitenkin oli, että olo tuntui nyt vihdoin taas normaalille ja terveelle.
Nyt olemmekin jo Turkin Alanyassa valmistautumassa tän viikon perjantaina käytävään EM starttiin. Jännää! Selkä täytyy saada vielä auki, mutta muuten kroppa tuntuu jopa yllättävän herkälle ja vahvalle. Uskon, että hyvään suoritukseen vaaditaan täällä perusmatkalla aika paljon kovempaa vauhtia kuin mitä vedin nyt SM-kisassa sprinttimatkalla, mutta kyllä meno sille lauantaina tuntui, että vauhtia saattaisi löytyä ;) Paukut pystyyn!
Mitalikolmikko: Pauliina Oksanen, Maria Söderström ja minä.
tiistai 28. toukokuuta 2013
Sairastelua
Höh, ei kai sitä vaan ikinä selviä koko kautta ilman perusflunssaa. Vähintään yksi kunnon tauti taitaa olla jokaisen urheilijan lakisääteinen kohtalo...ja aina se tulee yhtä pahaan vaiheeseen!
Mulla flunssa taisi alkaa muhia jo ennen SM-maastoja. Ennen kisaa oli epämääräinen olo ja kisaa seuraavana yönä iski sitten ihme flunssa-vatsatauti-sekasikiö. Se meni kuitenkin pian ohi, tosin vähän kummallinen olo seuraavaksi viikoksi jäi. Pistimme sen kuitenkin väsymyksen piikkiin niin kuin viime bloggauksessa kirjoitin. Niinpä vaan kevensimme treeniä selvästi about 15 h viikkotahtiin ja tehot jätimme lähes kokonaan pois.
No, sitten viime torstaina mulla oli se suuri lopputentti. Ja kuinkas kummaa, heti tentin jälkeen tauti alkoi riehua oikein rähinällä. Perjantaina ja lauantaina olin koko ajan 38-39,5 asteen kuumeessa :( sunnuntaina kuume hävisi, mutta pikku outo olo ja nuha vaivaa edelleen.
Ikävää on, että 2,5 viikon päästä olisi olympiamatkan EM-kisat Turkissa. Siellä meno on sen verran hurjaa, että kyyti on jäätävän kylmää mikäli en pian pääse normaalien treenien pariin. Viimeisin kova treeni oli kuitenkin se SM-maasto jo yli 2 viikkoa sitten.
No, onneksi eilen sain jo tehtyä ihan löysän lyhyen juoksun ja uinnin eikä olo siitä huonontunut. Tänään edessä on Kuusistreeni, mutta valitettavasti vaan kevyt kokeilu eikä perinteinen HelTri rykäisy. Jännä nähdä, mille meno tänään tuntuu...ainakin eilen oli uima-altaassa ihan uppotukkifiilis ja juoksutossut tuntuivat painavan tonnin.
Peukut pystyyn, että flunssa pian kuolisi lopullisesti ja että kroppa tästä heräisi normaaliin meininkiin!
Sunnuntaina on muuten Vantaa Triathlon Kuusijärvellä!!! Kantsii tulla kisaamaan / kannustamaan / auttamaan järjestelypuuhissa :) Omasta kisaamisestani en vielä tiedä, mutta ainakin järkkäritouhuissa ja kannustamassa olen mukana!
Mulla flunssa taisi alkaa muhia jo ennen SM-maastoja. Ennen kisaa oli epämääräinen olo ja kisaa seuraavana yönä iski sitten ihme flunssa-vatsatauti-sekasikiö. Se meni kuitenkin pian ohi, tosin vähän kummallinen olo seuraavaksi viikoksi jäi. Pistimme sen kuitenkin väsymyksen piikkiin niin kuin viime bloggauksessa kirjoitin. Niinpä vaan kevensimme treeniä selvästi about 15 h viikkotahtiin ja tehot jätimme lähes kokonaan pois.
No, sitten viime torstaina mulla oli se suuri lopputentti. Ja kuinkas kummaa, heti tentin jälkeen tauti alkoi riehua oikein rähinällä. Perjantaina ja lauantaina olin koko ajan 38-39,5 asteen kuumeessa :( sunnuntaina kuume hävisi, mutta pikku outo olo ja nuha vaivaa edelleen.
Ikävää on, että 2,5 viikon päästä olisi olympiamatkan EM-kisat Turkissa. Siellä meno on sen verran hurjaa, että kyyti on jäätävän kylmää mikäli en pian pääse normaalien treenien pariin. Viimeisin kova treeni oli kuitenkin se SM-maasto jo yli 2 viikkoa sitten.
No, onneksi eilen sain jo tehtyä ihan löysän lyhyen juoksun ja uinnin eikä olo siitä huonontunut. Tänään edessä on Kuusistreeni, mutta valitettavasti vaan kevyt kokeilu eikä perinteinen HelTri rykäisy. Jännä nähdä, mille meno tänään tuntuu...ainakin eilen oli uima-altaassa ihan uppotukkifiilis ja juoksutossut tuntuivat painavan tonnin.
Peukut pystyyn, että flunssa pian kuolisi lopullisesti ja että kroppa tästä heräisi normaaliin meininkiin!
Sunnuntaina on muuten Vantaa Triathlon Kuusijärvellä!!! Kantsii tulla kisaamaan / kannustamaan / auttamaan järjestelypuuhissa :) Omasta kisaamisestani en vielä tiedä, mutta ainakin järkkäritouhuissa ja kannustamassa olen mukana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)