Unkarin maailmancupista tuli taas kova koulu. Ei mennyt suoritus putkeen ei... Ennen kisaa fiilis oli vielä okei, tosin ehkäpä "hieman" ylijännittynyt. Kisan starttikin oli onnistunut ja ekan noin 100 metrin uinnin jälkeen olin loistavassa paikassa aivan kärjen takana. Paulkin kuulemma jo tuuletteli rannalla, että nyt uinti vihdoin näyttää ulkoisesti samalta kuin treeneissä. Mutta sitten tuli ahdasta ja alkoi hakkaus. Ja seuraavassa muistikuvassa uinkin jälleen kerran yksin kaukana ryhmästä, kroppa on ihan poikki ja päässä aikamoinen v...tus.
Rantauduin lopulta 2.20min kärjen jälkeen ja eroa edeltäväänkin ryhmään oli reilusti yli minuutti. Onneksi samaan aikaan kanssani nousi duathlonspesialisti saksalainen Anne Haug. Saimme heti pyöräilemään päästyämme vuorovedon aikaiseksi. Kiskoimme koko pyöräosuuden tasaisen tappavalla tahdilla (tai ainakin mun reisissä tuntui jo kuoleman henkäys), mutta saimme kiinni ainoastaan yhden aussin, kenestä ei edes ollut apua. Eroa kärkiryhmiin tuli pyöräilyssä reilut 2min, mikä on kuitenkin ok tilanne huomioiden. Pyörä ajettiin nimittäin täysin tasaisella ja helpolla reitillä. Lisäksi tilanteesta teki toivottoman se, että kärkeen oli jo uinnissa muodostunut 9 naisen irtiottoporukka (alkuun 10), jota 35 hengen ryhmä yritti koko pyörän ajan ottaa kiinni. Eli kärjessä ei lepsuiltu ja olimme ainoina yksinäisinä melkoisen heikossa jamassa.
Juokuun lähdettäessä olin jo tosi väsynyt. Päässäni takoi kuitenkin, että viimeiseksi en varmasti jää ja niin sain taas sisulla puristettua tossua toisen eteen. Lopulta juoksu aukesi jopa kohtalaiseksi tai ainakin juoksin yllättävän hyvin muihin nähden. Ohitin lähes 15 edellä mennyttä ja eroa kärkiporukkaankin tuli vain noin 1.30min. Maalissa olin sijalla 30.
Vaikka lopputulos kisassa ei todellakaan ollut sitä, mitä hain, oli reissu taas tärkeä kokemus. Tämä oli vasta toinen triathlonkisani viimeisen vuoden sisällä(!!!), joten luulisimme, että uintitaisteluihin tulee apua jo pelkän kilpailurutiinin saamisesta. Tätä puoltaa myös se, että minulta 1.30min karkuun uineessa ryhmässä oli tyttöjä, jotka tiedän altaassa itseäni heikommiksi uimareiksi. Lisäksi maailmancupsuorituksesta on kaivettavissa positiivisia juttuja. Pyörä kulki ok ja juoksu oli jopa hyvää, sillä vaikka ajoimme pyöräosuuden tiukkaa paritempoa, juoksin päivän 11. parhaan ajan eikä ero voittajiinkaan ollut kovin paha.
Eli nyt ei auta muu kuin niellä pettymyksen tunteet. Onneksi toivomaamme kisarutiinia on pian tulossa! Kisaan nimittäin elokuun viimeisinä viikonloppuina kahdessa poikkeuksellisen kovatasoisessa eurooppacupissa.
Tulokset:
http://www.triathlon.org/zpg/zresults-evt-dtl.php?call=TVRrdw==&id=MTM4OA==&rsid=3367&keep=sh
Nämä kisaraportit ovat tosi jännittävää luettavaa, kiitos. Onnea tuleviin koviin kisoihin!
VastaaPoista