Joulukuun kuulumisia

Bloggailun hyytyminen ei johdu siitä, etteikö mitään olisi tapahtunut. Ensin tuli vaan pieni yleisväsy ja sitten iski totaalinen lomalaiskuus. Pikakertaus viime viikoista lienee paikallaan.

Aloitetaan mun mielestä mielenkiintoisimmasta eli treeneistä. Positiivinen vire on lisääntynyt joulukuussa jatkuvasti. Hyvän menofiiliksen lisääntyminen ei tosin tänä syksynä paljoa vaadi. Rehellisesti sanottuna on ollut sellainen olo, että kunto on suorastaan surkea. Erityisesti juoksussa ja pyöräilyssä sydän on hakannut ihan liikaa ja koipia on hapottanut heti, kun vauhdin on nostanut ylä pk tasolle. Oon kuitenkin treenannut ihan hyvin, joten peruskunnon romahtamisesta nihkeä meno tuskin on johtunut. Epäilemme, että syynä on ollut joku piilevä flunssa tai vastaava. Niinpä harjoitteluun on ollut pakko suhtautua tavallista maltillisemmin.

Kaikeksi onneksi viime viikolla, ihan yhtäkkiä ja varoittamatta, treeniolo normalisoitui. Sykkeet muuttuivat tavallisiksi ja se kumma hapotus hävisi. Nyt on siis taas kiva urheilla! Joten luulen ja ainakin toivon, että tämä syksyn pakkomaltti tietää vain hyvää ensi kesää ajatellen...

Kiva tapahtuma viime ajoilta oli myös leiri Pajulahdessa. Olin leirillä pääasiassa valmentajan roolissa. Hauskaa vaihtelua. Leriiohjelmaan kuului muun muassa juoksukontrolli, erilaisia uintitreenejä, uinnin tekniikkakuvaukset, reipas yhdistelmätreeni (jossa sain huutaa ääneni käheäksi ;) ), pitkää pk:ta ja Paulin superjumppaa. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli mielestäni onnistunut ja ainakin mulle, vaikka olinkin valmentajana, se toimi hyvänä nollauksena ennen joulun pyhiä.

Tästä se käsiveto lähtee...

Heti leirin jälkeen koitti siis aina yhtä ihana joulu. Joululomaa tuli oikeastaan vietettyä viisi pitkää päivää. Paljon unta. Hyvää ruokaa. Kivoja kirjoja. Frisbeegolfia Wiillä. Välillä rentoa treeniä. Ja sitten taas löhöilyä. Aivan ihanaa.

Jouluaattoaamun perinteeksi muodostunut hiihtolenkki. Valmentaja Paul oli urheilijoita rohkeampi ja lähti jäätikölle sukset jalassa, me muut valittiin juoksu ja sauvakävely.

Joulun paras löhöilypaikka. Muutama kirja tuli luettua. Tää on vielä kesken ja suklaatakin on jäljellä eli ei kun takas talviunille :)

Kiireitä

Onpa syksy hurahtanut nopsaan! Viimeiset pari viikkoa on ollut aikamoista kiirusta. Perusmeininkiä urheilijalle... Ainakin musta tuntuu, että ne urheilijat ovat aika harvassa, jotka oikeasti pystyvät ottamaan siirtymäkauden ja treenikauden alun löysin rantein akkuja lataillen. Paljon tyypillisempää taitaa olla, että opiskeluja tai/ja töitä tehdään varastoon, jotta sitten kovimmalla treenikaudella ehtisi nukkua päikkäreitä.

Mulla viime viikkoihin on kuulunut omien treenien lisäksi aika paljon valmentamista, erilaisten treeniohjelmien suunnittelua, luentojen vetämistä, kirjoittamista ja pari tapaamista yhteistyökumppanikuvioiden suhteen. Tosi hauskoja ja antoisia töitä, mutta välillä on ollut haasteita ajanhallinnan kanssa.

Urheilullisesti merkittävin homma viime viikoilta taitaa olla, että triathlonliitto valitsi mut vuoden triathlonistiksi. Tällaiset valinnat ovat aina toki mielipidekysymyksiä (kts esim viime vuoden blogautukseni aiheesta ;) ), mutta sai siitä silti ehkä hiukan lisävirtaa, kun eräänä aamuna Twitterin kautta huomasin tän vuoden valinnat ;) hieno kunnianosoitus mun ironman 70.3 EM:n viidennen sijan ansiosta. Muut valinnat menivät tosi kovakuntoisille turkulaisille, kun miestriathlonistiksi valittiin Thomas Darby ja junnuksi Henrik Goesch. Toivottavasti heillä ja kaikilla muilla suomalaisilla triathlonisteilla sujuu talvi mallikkaasti ja ensi kesänä joku meistä tekee ison räväytystuloksen!

Loppuun vielä kuva Liikuntamyllystä. Siellä kuluu taas tämän lauantain loppu, sillä edessä on ensin oma treeni (wattbikea, juoksua, salia) ja sitten vedän juoksujumppaa valmennusryhmälleni. Kiva ilta siis luvassa :)

Pitkää vai lyhyttä

Pitkää vai lyhyttä matkaa, siinäpä kysymys, joka mulle on esitetty useammin kuin usein viime kuukausina. Ja toki oon pyöritellyt kysymystä aika monta iltaa itseksenikin. Tässä muutamia ajatuksia eri matkojen kisoista noin yleisellä tasolla. Jossain myöhemmässä postauksessa mietin sit hommaa vielä enemmän omaan napaani tuijottaen eli siltä kannalta kumpi sopii just mun ominaisuuksille ;)

Lyhyen matkan plussaa on tietty olympialaiset. Mielestäni urheilija ei voi saavuttaa mitään hienompaa kuin olympialaisissa menestymisen. Olympiamatka on myös tällä hetkellä maailman kovatasoisin ja kilpailluin triathlonmatka. Varsinaista huipputason huippu-urheilua, jossa kisatapahtumat ovat omaa luokkaansa. Ja matkana olympiamatka on vauhdikkuudessaan ja raakuudessaan loistava. Mahtavaa meininkiä, kun ensin rykäistään 1,5 km uintia ja 40 km pyöräilyä ihan kammovauhdilla ja loppuun paukutetaan rapian puolentunnin kymppi!

Miinusta olympiamatkassa on, että ITU kisoissa pärjääminen vaatii ympäriämpäri reissaamista. Täytyy kerätä rankingpisteitä, jotta edes pääsee maailmancupien lähtöviivalle. Viime kesänä olisi tosin päässyt melko helpolla joihinkin kisoihin, mutta kesäkuussa 2014 alkaa taas Rion olypiaruljanssi ja ITU kisojen taso räjähtää aivan varmasti äärettömän kovaksi. ITUilu on siis erittäin kallista touhua. Urheilijan kannalta se on järkevää ainoastaan niissä maissa, joilla on ison maajoukkueen harjoitus- ja taloustuki takana. Mutta harvahan järkisyistä urheilee.

Pitkässä matkassa kiehtoo puolestaan eniten se, että pitkillä matkoilla homma on enemmän omissa hanskoissa. Pyöräilyn peesikiellon takia kaikenlainen taktinen säätäminen on vähäisempää ja myös pyöräilyllä on kunnolla merkitystä eikä kisa oo lähinnä uinti-juoksukisa. Oikeaa upeaa kokonaista triathlonia siis! Mielestäni tosin pyöräilyn merkitys on jo hiukan turhankin suuri, uintia saisi olla suhteessa enemmän kuin nyt on. Pitkien matkojen kisoista legendaarisin on toki Hawaiin palmujen alla vuosittain käytävä MM mittelö. Myös ns. puolimatkan suosio ja kovuus on noussut vuosi vuodelta ja erityisen hienon "puolikkaasta" tekee mielestäni se, että kyseinen matka sopii sekä ITU kisaajille että ironmaneille eli sillä nähdään välillä superjänniä kohtaamisia. Pitkillä matkoillakin on arvokisoihin kovat rankingjärjestelmät, mutta mm kisoja lukuun ottamatta kansainvälisiin todella kovatasoisiin tapahtumiin pääsee vähemmällä matkustamisella kuin ITU kisoihin.

Huonona puolena pitkissä matkoissa on, etteivät pitkät matkat oo olympialaji. Kansallisestihan taas pitkien matkojen taso on meillä jopa kovempi kuin lyhyillä matkoilla. Miinusta pitkissä matkoissa on myös se, että peesaamisen täysi valvonta on mahdotonta, vaikkakin se on viime vuosina parantunut. Tähän joku tietotekninen piippauslaite pelastus olisi hieno homma ;) hiukan hankalaa pitkillä matkoilla saattaa olla myös se, että kuntoilijat ja huippu-urheilijat kisaavat samaan aikaan: tämä on mun kokemuksen mukaan ollut ongelma tosin vaan ironman 70.3 EM kisassa, jossa reitti oli paikoin niin kapea, että syntyi lähes vaarallisia ohitustilanteita, kun eri kierroksilla olevien juoksuvauhdeissa oli melkoisia eroja. No, tietääkseni mikään sijoitus ei tähän ratkennut. Ja onhan toki yhdessä kisaamisessa hyvätkin puolensa ja se tuo sellaista rentoa ja spesiaalia urheiluhenkeä, jota ei taas ITU kisoista löydy.

Kuntoilijan kantsisi mielestäni tehdä kaikkia mahdollisia triathlonmatkoja. Tässä jutussa oon tarkastellut lähinnä ulkomaan kisoja, ja Suomestahan ollaan perinteisesti lähdetty lähinnä Ironmanin tai challenge sarjojen pitkiin kisoihin. Luulen, että myös ITU:n age group tapahtumat olisivat upea kokemus monelle, sillä niissä saisi kokeilla vähän kovempaa vauhtia ja erilaista tunnelmaa. Vaikka upeaahan on, ettei nykyään Suomesta tarvii lähteä ollenkaan ulkomaille hakemaan mahtavia kisafiiliksiä - Suomessa on tosi monia superlaadukkaita tapahtumia minimatkoista pitkiin!

Flunssa

Pöh. Just kun harjoitteluun alkoi löytyä hyvä flow, kaaduin sänkyyn megaflunssan nujertamana. Sarkastista, sillä olin just saanut valmiiksi Juoksija-lehden jutun flunssan tyrmäämisestä ravitsemuksen avulla...

Ehkä ketuttavinta hommassa on kuitenkin se, että lasken flunssan pitkälti ihan omaksi syykseni. Oon nykyään tosi tarkka sen suhteen, etten treenaa yhtään kipeänä. Mutta niinpäs vaan viikko sitten sunnuntaina mopo karkasi käsistä - ajoin pitkän pk lenkin vesisateessa, vaikka olo ei ollut millään muotoa freesi ja vaikka keuhkoissa tuntui kuin olisi ollut 30 astetta pakkasta. Uskottelin itselleni, että jostain syystä treenit painavat tavallista enemmän. Joopa ja kotona sit nousi hyvin pian 39 C kuume.

Koko tämä viikko on kulunut flunssaa parannellessa. Oli nimittäin äkäisin tauti moneen vuoteen. Oli ihan pakko maata monta päivää täysin paikallaan. Vaikka kuumetta ei oo ollut keskiviikon jälkeen, on fiilis vasta tänään sunnuntaina suht normaali.

No, on flunssasta poimittavissa hyviäkin juttuja. Jo useamman viikon vaivannut pohjejumi katosi. Uinnissa uusi tekniikkatyyli tuntuu nyt luonnollisemmalle kuin ennen tautia. Löysin uudelleen pilateksen voiman. Nyt kauden aloitus rauhoittui entisestään, sillä myös ensi viikko pitää vielä ottaa megavarovasti. Ja tämän uskon ihan oikeasti olevan vain hyvä homma ensi kesän kisoja ajatellen, sillä yleensä oon vähän turhankin malttamaton.

Niin ja ne Juoksijaan kirjoittamani vinkit saattoivat muuten lopulta auttaa flunssan nujertamisessa, ainakin tämän erittäin epätieteellisen ja subjektiivisen kokeen perusteella: äidillä oli sama tauti kun mulla, mutta hän ei nauttinut kaikkia marjoja ja ihmeliemiä, mitä mä vetelin. Mulla flunssa stoppasi pari päivää äkimmin ;)

Kuva ei nyt aivan nappiin liity tähän juttuun, mut Sciencen syyskuun 2012 kansi on megahieno:

Lättäreitä

Jos joku ihmetteli viime postaukseni jälkeen, miksi mulla on niin monet lättärit, tässäpä vastaus!

Yksi syy lukuisiin lättäreihin taitaa olla se, että uudet lelut piristävät. Niinpä erilaisia leluja on kertynyt vuosien varrella melkoinen läjä.

Toisaalta täysin turhaan en oo yhtään lättäriparia ostanut, vaan jokaisella parilla on mainostettu olevan oma funktionsa tekniikan oppimisen kannalta. Ja kaikkeahan pitää kokeilla.

Kolmas hyvä syy käyttää erilaisia lättäreitä on se, ettei kisoissa saa turvautua leluihin eikä kroppaan kantsi rakentaa vahvoja muistijälkiä millään apuvälineellä uimisesta.

Osa alla olevista lättäreistä on mulla viikoittaisessa käytössä, osan oon kokenut melko turhiksi ja ne lojuvat kaapin perällä. Tässä lyhyt kuvaus jokaisesta lojaalista uintikaveristani:

Minilättärit / sormilättärit ovat ihan huiput.Auttavat tosi paljon otteen löytämisessä, mut eivät rasita käsiä kuten isommat läpyskät. Joku vuosi käytin näitä aika paljonkin, nyt ne ovat toimivuudestaan huolimatta jääneet vähän vähemmälle kulutukselle.
 

Finis Agility paddles. Jos näillä vetää vedon pahasti "läpi", tippuvat ne käsistä (siis jos nyt ei purista niitä peukaloilla kiinni...). Toimivat, melko pienet tekniikka- ja voimalättärit.
 

Finis Freestyler paddles. Ohjaavat etenkin vedon alkua vartalon suuntaiseksi ja sellaiseksi, että kämmenen nokka lähtee kohti pohjaa. Lopputyönnössä tuntuvat kuitenkin vähän kummallisilta eivätkä ainakaan mun uintiin toimi täysin. Ausseissa pro tiimi, jonka kanssa treenasin, käytti paljon näitä. Mä käytän silloin tällöin.

Antilättärit! Näillä uidessa on sama efekti kuin silloin, kun ui "kädet nyrkissä" -drilliä. Ei siis pääse eteenpäin, jos ei osaa käyttää kyynärvartta ja vartaloa kämmenien lisäksi. Turhauttavan hidasta sutimista, mut ajavat asiansa.

Pakottavat pitämään kämmenen kyynärvarren suuntaisena eli kämmen ei pääse pettämään. Sattuvat helposti olkapäihin (johtuu osittain mun hieman liian suorasta vedosta). En oikein tykkää enkä juurikaan käytä.

Otelättärit, jotka tekevät vähän samaa kuin edelliset, mutta voimavastusta ei tuu ja lisäksi saa vesituntuman paremmin. En kuitenkaan oo kokenut kovin toimiviksi omalle kohdalleni. Ovat auttaneet joitain valmentamiani aloittelijoita.

Nämä on mulla eniten käytössä. Aika lailla perinteiset läpyskät, joilla saa poweria käsiin ja vauhtia treeneihin! Kiva uida. Tykkään tästä TYR:n mallista selvästi enemmän kuin noista alla olevista vihreistä ja punaisista lättäreistä. TYR:eillä saa hyvän vesituntuman (kiva iso reikä kämmenen kohdalla) ja vedon alku ohjautuu helposti oikeaan suuntaan (terävähkö pää).

Parit vanhat, ihan toimivat läpyskät. Jossain vaiheessa lähes kaikki kilpauimarit uivat näiden vihreiden mallisilla lättäreillä  ja monien mielestä ne ovat edelleen "ainoat oikeat".


Vielä bloggauksen loppuun muutama varoituksen sana kuntoilijoille, jotka ehkä innostuvat kirmaamaan kauppaan lelujen hankintaan :) Lähde liikkeelle PIENISTÄ lättäreistä ja varmista, että vetosi on edes suurin piirtein oikeaoppinen ennen kuin siirryt ns. voimalättäreihin! Lisäksi kantsii pitää mielessä, ettei innostu uimaan lättäreillä turhan paljoa, vaikka se kivaa onkin, kun saa treeneihin lisää vauhtia.

Pullareita (jalkojen välissä olevat kellukkeet) me emme käytä kuin silloin tällöin, sillä ne sotkevat hieman vartalonkiertoa. Liika pullareiden käyttö on mun mielestä pieni probleema etenkin monien kuntoilijatriathlonistien kohdalla - pullareilla intoudutaan uimaan aivan liian paljon, koska ne korjaavat pahasti hajoavat saapasjalkapyöräilypotkut. Uiminen voi lopulta sujua jopa nopsempaan pullareilla kuin potkujen avulla. Suosittelenkin, että ainakin osan lättärivedoista uisi kevyesti potkien ja pullarit jättäisi vain niille kerroille, kun haluaa keskittää ihan kaiken energiansa käsivedon oppimiseen.

Kivoja uinteja kaikille :)

Uintia

Uinti on täysin spesiaalia touhua. Uinnissa ei riitä hyvä kunto - pikkutytöt uivat usein kovempaa kuin bodarit. Uinti on siis täysin tekniikkalaji.

 Nyt syksyllä on paras aika pistää uintia uuteen kuosiin. Uusien juttujen oppiminen on helpompaa, kun normaali tekniikka ei lepokauden jäljiltä oo ihan niin vahvasti hermoston muistissa. Toisaalta myös kuntoilijalle syksy on paras aika uintitekniikan opettelemiseksi. Triathlontreenejä on kiva tehdä läpi talven, kun uintiin löytyy uutta flowta eikä jokaisen altaanmitan jälkeen tarvitse puuskuttaa montaa minuuttia ;)

Mulla uintitekniikkaan panostaminen tarkoittaa sitä, että nyt lähes kaikki treenit ovat kevyitä kelailuja. Tekniikan opettelun apuna käytämme erilaisia "uintileluja" (esim. lättäreitä mulla on ainakin kuudet erilaiset...) ja lisäksi kuvaamme tekniikkaa säännöllisesti. Viime viikolla moni ilta kului myös youtube videoita katsellessa. Triathlonistin uintitekniikan kehittäminen on sikäli jännää puuhaa, ettei perinteinen allastekniikka usein ole ollenkaan toimivin vaihtoehto avovesikisoihin. Huippu-uimareita on siis turha koittaa plagioida, varsinkin kun pituus on 160 cm ja jalan koko on 36... vähän eri mitat kuin Thorpella.

Uinnin kehittäminen vaatii ihan aloittelijoita lukuun ottamatta usein erittäin paljon aikaa. Koska mulla on uintivuosia takana niin monta, riittäisi aika pienikin uintimäärä sellaiseen 5.20 min / 400 m tasoon, mutta jotta uinti kulkisi tarvittavan kovaa (ensi kesän tavoite 4.40 min / 400 m), täytyy altaassa viettää tovi jos toinenkin. Monelle saattaa olla yllätys, että suurin osa kansainvälisen tason olympiamatkan triathlonisteista treenaa uintia jatkuvasti 6-10 kertaa viikossa. Peesikieltokisoihin erikoistuneet triathlonistit eivät perinteisesti ui näin paljoa, mutta oon ihan varma, että uinnin merkitys kasvaa vuosi vuodelta myös ironmaneissa. Vaikka uinnin osuus triathlonista on ajallisesti pieni, ovat siinä hävityt tai voitetut sekunnit tavanomaista pidempiä.

Tylsintä uinnin treenaamisessa on, että hallille raahustaminen vie aikaa. Onneksi uintikertoja voi lisätä ilman suurta ajankäytön tuhraantumista siten, että yhdistää uintia muihin treeneihin. Uin aina joko ennen tai jälkeen salitreenien, koska allas ja kuntosali ovat saman katon alla. Lisäksi uin kevyen treenin melkein kaikkien vähänkin rankempien juoksujen perään ja usein myös muiden lenkkien perään - näin säästää yhden ylimääräisen suihkun ja lisäksi uinti juoksun perään on mielestäni paras vammojen ehkäisytapa ikinä. Onneksi myös tykkään uimisesta tosi paljon ja jo parin päivän poissaolo altaalta saa mut himoitsemaan veteen pääsemistä :)

Uusi treenikausi!

Nyt on "kesäloma" vietetty. Loma meni mukavasti, tosin eipä se varsinainen loma lopulta ollut. Lähinnä muutaman viikon tiukka työsatsi. No, vaihtelua sekin - meneillään olevat valmennus- ja muut projektit ovat tosi inspiroivia ja on ollut hauskaa panostaa niihin ihan koko tarmolla.

Nyt on kuitenkin aika palata arkeen. Täytyy löytää toimiva tasapaino työlle, urheilulle ja levolle. Jo viime lauantaina käynnistin pitkästä aikaa sykemittarin ja tästä harjoittelu muuttuu pikku hiljaa taas tavoitteelisemmaksi ja tavoitteellisemmaksi. Tavoitteista kirjoitan kyllä jossain vaiheessa ihan uuden postauksen - esimerkiksi siltä kannalta, onko seuraava iso goalini Rio vai Kona...

Olkoon tavoite mikä tahansa, treenien kannalta tämä vaihe vuodesta on mun mielestä ihan parasta aikaa. Saa lähteä rakentamaan hommaa peruspalikoista sekä tehdä kivoja vähän erilaisia treenejä. Esimerkiksi tänään vedin monipuolisia ylipitkiä loikka-askelkävely-juoksusarjoja mäkeen ja eilen olin saunajoogassa :) Tosi antoisaa on myös se, että nyt on pitkästä aikaa mahdollisuus panostaa oikein kunnolla uintitekniikkaan. Viime päivinä suuri osa ajatuksistani onkin ohjautunut oikean käden peukaloon ;)

Vaihtelua perusarkeen tuli myös viime viikonloppuna, kun pääsin avaamaan kevyenliikenteentien Sahalahdessa.

Triathlonia vai juoksua?

Viime tekstissä tuli hehkutettua triathlonia  ja nyt jatkan edelleen lajin ruotimista. Syksyhän on just se aika, kun aloitetaan uusia harrastuksia ja mietitään tavoitteita. Joten nyt koitan koukuttaa kaikki triathlonin pariin! Muun muassa tämä juoksijanainen miettii lajivalintaa :) http://www.fitlandia.fi/blogit/juoksija-nina-chydenius/

Triathlonistiksihan voi siirtyä monesta eri lajista. Tai ihan ilman urheilutaustaakin. Suomessa tavanomaisinta kuitenkin on, että ennen triathlonia on harrastanut joko juoksua tai hiihtoa. Jos haluaa harrastaa triathlonia ihan huipputasolla, vaaditaan etenkin olympiamatkalle myös aika kova uintipohja.

Hiihto ja triathlon eivät mielestäni ole toisiaan poissulkevia, paitsi huipputasolla. Moni triathlonisti treenaa talvella hiihtäen ja moni hiihtäjä treenaa kesällä triathlonlajeja. Myös juoksua ja triathlonia voi hyvin harrastaa rinnakkain, tosin ei aivan huipputasolla niitäkään. Joka tapauksessa juoksijalle triathlon on hyödyllistä, koska vesi huoltaa lihaksia ja ehkäisee vammoja ja pyöräily puolestaan mahdollistaa hengitys- ja verenkiertoelimistölle sekä jaloille suuremmat treenimäärät kuin jos pelkästään juoksisi.

Juoksu ja triathlon ovat silti lajit, joiden välillä useimmin tehdään valintoja. Aika ja muut resurssit eivät välttämättä anna periksi harrastaa kahta lajia tavoitteellisesti. Niinpä ajattelin ottaa pienen juoksun ja triathlonin välisen battlen!

1. ERÄ = AJANKÄYTTÖ
Voittajaksi nousee juoksu. Juoksua ei voi eikä tarvitse treenata yhtä paljoa kuin triathlonia. Toisaalta tämän erän voisi kääntää toisinkin päin, esimerkiksi itse tykkään triathlonissa just siitä, kun voi treenata paljon... Juoksu voittaa kuitenkin myös sen takia, että juoksemaan voi aina lähteä kotiovelta, kun taas uimahallille raahustaminen vie aikaa.

2. ERÄ = TERVEYSKUNTO
Tässä nostan voittajaksi triathlonin. Triathlon on paljon monipuolisempaa, mikä mahdollistaa esimerkiksi tasapainoisen lihaksiston kehittymisen. Uinnin ja pyöräilyn ansiosta triathlonia voi harrastaa myös huomattavasti vanhemmaksi kuin juoksua. Toki poikkeuksia löytyy, mutta pääsääntöisesti uimahallissa näkyy paljon enemmän vanhuksia kuin juoksuradoilla.

3. ERÄ = URHEILUVAMMAT
Tämän erän ylivoimainen voittaja on triathlon. Perustelut tulivat jo edellisessä erässä.

4. ERÄ = RAHAN TARVE
Ja helppoon voittoon nousee juoksu. Vaikka triathlonissa ei todellakaan tarvitse olla superhienot vehkeet (vaikka moni lopulta sellaisetkin innostuu hankkimaan ;) ), voittaa juoksu kuitenkin selvästi tämän erän. Huipputasolla ero tulee vielä paljon selkeämmäksi, ei niinkään varusteiden, vaan kisamatkojen takia.

5. ERÄ = URHEILUN ANTAMAT KOKEMUKSET
Nyt tuli ensimmäinen erä, jossa tuomarin subjektiiviset fiilikset ratkaisevat homman. Joten tämän voittaa triathlon. Väittäisin, että uimalla, pyöräilemällä ja juoksemalla voi kokea paljon laajemmin erilaisia juttuja kuin pelkästään juoksemalla.

6. ERÄ = HARRASTAMISEN KÄTEVYYS
Juoksu voittaa, ei voi mitään. Triathlonistin täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa ja opetella kolmen eri lajin tekniikat sekä etsiä harjoituspaikat. Tämä olisi ehkä ihan jees esim. lämpimässä Australiassa, mutta Suomen talvi haastaa triathlonistit välillä tosissaan. Eikä triathlonin valmentajia tai harjoitusohjelmia löydy ihan yhtä helposti kuin juoksun.

7. ERÄ = OMAT KOKEMUKSENI
Koska tämä on mun blogi, saan ihan itse päättää, mikä erä ratkaisee tasatilanteen. Eli ylläri ylläri, triathlon voittaa! Mä valitsin triathlonin enkä juoksua, koska 1) nautin suurista treenimääristä, 2) koipeni eivät kestäisi pelkkää juoksua (nyt juoksumääräni pyörivät 2-4 h viikko, mikä ei juoksijana riittäisi millään), 3) triathlonissa voin saavuttaa huippumenestystä (myös pyöräily ja uinti sujuvat hyvin ja toisaalta mulla ei ole kenialaisten gasellijuoksijoiden koipia), 4) triathlon on paljon omaperäisempää kuin juoksu ja mä tykkään olla vähän outo, 5) triathlonissa saan haastaa itseäni enemmän, 4) rakastan uintia, pyöräilyä ja juoksua enkä voisi luopua niistä yhdestäkään :)

Triathlon on in

Kiitos kaikista yhteydenotoista, joita tuli edellisen postaukseni seurauksena! Viikosta tuli myös muiden juttujen takia huippukiireinen enkä oo ehtinyt vastaamaan ihan kaikkiin kyselyihin, mutta vastauksia on vielä luvassa :) Ja saa erilaisia valmennus- ja yritysyhteistyö kyselyjä lähettää edelleenkin, otan niitä oikein mielelläni vastaan!

Tästä päästäänkin aasinsillalla siihen, että triathlon alkaa olla myös Suomessa melkein hittilaji. No, ei nyt lähellekään jääkiekon tasolla... eikä edes hiihdon, mutta paljon triathlonin harrastajiakin jo on.

Aloitin itse triathlonin just silloin, kun 90-luvun buumiaalto oli menossa ohi. Monta vuotta esimerkiksi Kuusijärvellä sai treenailla aika lailla yksikseen. 

Viimeisenä parina vuotena tilanne on muuttunut ja nykyään Kuusiksella on lähes aina edes muutama triathlonistikaveri ja seurojen yhteistreenien aikaan järvellä on parhaillaan jopa reilusti toistasataa miestä ja naista mustissa kumipuvuissa! 

Myönnetään, että näkemykseni triathlonbuumista on hiukan subjektiivinen... mutta on siinä osa totuuttakin. Esimerkiksi tän blogin "ota yhteyttä" sivulla on kuva siitä, kuinka kovaa vauhtia muutamien kisojen harrastajamäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Kansainvälisestihän triathlon on ollut ihan iso laji jo pitkään. Moni Suomessa ei hahmota esimerkiksi sitä, että triathlonisteja on koko maailman laajuisesti huomattavasti useammasta maasta ja tosi paljon enemmän kuin maastohiihtäjiä.

Mutta nyt siis vihdoin Suomen kansa on alkanut haistaa hyvän päälle :) Triathlon sopii kuin nakutettu suomalaisten sisulle. Lisäksi se tarjoaa just sitä ekstriimiä ja erikoisuutta, mitä niin moni hakee. Ehkäpä osittain tästä syystä esimerkiksi usea bisneshenkilö on hankkinut golfmailojen vierelle lenkkarit ja kilpapyörän.

Hienointa tässä pienessä triathlonbuumissa on kuitenkin mun mielestä se, että ollaan alettu ymmärtää, ettei se äärikova sisu ole triathlonin harrastamiseksi välttämätöntä. Sisua voi rutistaa niin paljon kuin itse tykkää. Eikä pyöränkään tartte olla hiilikuitua. Teräsjopollakin voi olla teräsmies tai -nainen. Triathlonhan lopulta koostuu tutuista liikuntamuodoista, jotka nyt vaan tehdään peräkkäin, jotta olisi entistä kivempaa. Nyt syksyllä on muuten hyvä aika aloittaa uusia harrastuksia... ;)

Ps. Taitaa olla aika palailla lomalta triathlontreeneihin, kun pää rupeaa suoltamaan näin lennokasta triathlonin ylistystekstiä ;)

KL NuTri

Tänään oli jännittävä päivä. Rumpujen päristystä ja taputuksia kiitos...

KL NuTri on syntynyt!!!

Perustin siis toiminimen. Toimialaani ovat, ylläri ylläri, erilaiset triathloniin ja ravitsemukseen liittyvät hommat. Eli jos kaipaat itsellesi tai yrityksellesi tämän tyylisiä palveluja, ota yhteyttä :) Uskon, että pystyn KL NuTrin kautta tarjoamaan yhä enemmän vastinetta myös sellaisille yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita sponsoroimaan urheilu-urani kuluja - nyt tarjolla on siis mahdollisuus näkyvyyteen buumimaisesti kasvavan kestävyysurheilun parissa ja samalla avautuu mahdollisuus satsata henkilöstön tai asiakkaiden hyvinvointiin erilaisten liikunta- ja ravitsemusprojektien merkeissä.

Uskon, että ravitsemustieteen maisterin koulutus ja jo vuosia jatkunut koulutukseni kestävyysurheilun puoliammattilaisena tarjoavat loistavat lähtökohdat toiminnalleni. Nykyäänhän triathlon- ja etenkin ravitsemusasiantuntijapiireissä puuhaa lukuisia eritasoisia "asiantuntijoita": osa on ihan aitoja huippuja, mutta osalla on itsevarmuutta ja itsetietoisuutta huomattavasti enemmän kuin asiantuntijuutta. Yritän parhaani mukaan erottua aitona asiantuntijana. Useimmat triathlonvalmennukseen liittyvät työt hoidan tietty edelleen yhdessä TriForFunin ja huippuvalmentajien Paulin ja Riitiksen kanssa.

Toivon, että pystyn KL NuTrin kautta rääpimään treenatessa kuluvaa ruokaa pöytään. Raaka faktahan on, että pelkällä urheilulla mun on mahdoton elää. KL NuTri tuskin tuottaa hanhenmaksapalleroita huippuravintolassa, mutta mun moottori toimiikin vallan mainiosti pienessä yksiössäni nautituilla pakastevihanneksilla ja tonnikalalla :)

Kesäloma

Hassua, että eka postaukseni uuden ulkoasun blogissa koskee lepäämistä.... Mut nimettiin Hesarissakin himoharjoittelijaksi, joten treenilepo ei tunnetusti oo vahvinta alaani. Joka tapauksessa nyt parin viikon ajan pitäisi malttaa ottaa superrennosti ja viettää niin kutsuttua siirtymäkautta. Käytännössä se tarkoittaa urheilijan kesälomaa.

Kesälajien menijöillä loma on usein vasta silloin, kun auringossa kölliminen on mahdotonta. Myös kuntoilijoille suosittelen ehdottomasti jonkinmoisen treenitauon pitämistä. Kroppa ja pää tarvitsevat silloin tällöin täydellistä vähän pidempää lepojaksoa. Vammat ja taudit pysyvät loitolla, kun hommia rytmittää selkeästi. Treeni tarttuu levänneenä paljon paremmin. Harjoittelun puuroutuminen on varma tapa pysäyttää kehittyminen.

Toisaalta monelle triathlonkausi on yksinkertaisesti liian pitkä, jos tavoitteellisen harjoittelun aloittaa syyskuussa. Tämän huomaa esimerkiksi siinä, että maaliskuun paikkeilla menee kontrollitreeneissä ja harjoituskisoissa kovempaa kuin kesän pääkoitoksissa. Myönnetään, itsekin olen sortunut joskus tän tyyliseen yli-intoiluun...

No, mitäs lepokausi käytännössä meinaa. Mielestäni tärkeintä on, ettei treeneistä ota pätkääkään stressiä eikä arkipäivään synny tavanomaista kiirettä niiden takia. Itseään ei kuitenkaan oo syytä sitoa pakkositeillä sängyn reunoihin kiinni.

Se onkin sitten tosi henkilökohtaista, mikä on siirtymäkaudelle sopiva määrä liikuntaa. Jotkut ovat urheilun suhteen täysiä absolutisteja. Mikäli oot seurannut mun Twitteriä, niin jo tiedätkin, että itse en malta olla täysin paikallaan. Niinpä ehkä harjoitteluksi luokiteltavaa menoa kertyy sellaiset 3-7 h viikossa. Kriteerinä on, että sykemittari pysyy laatikossa. Eikä lenkille saa lähteä, jos ei tosissaan tee mieli. No, rehellsesti sanottuna olemme joutuneet tiukentamaan sääntöä numero 2 ja vähän
rajaamaan mielitekojen määrää.

Ihania syyspäiviä ja sopivaa malttia treenaamiseen kaikille! Ylhäällä oleva kuva on viime viikonlopulta, kun
perinteisen sunnuntain pitkän lenkin sijaan olin sienestämässä (mikä kuulostaa tosi trendikkäälle, mutta jotta blogissani pysyy rehellisyys, sienestäminen ei todellakaan oo mun juttu kuin max kerran vuodessa ja silloinkin tarviin asiantuntijan varoittamaan kärpässienistä ;) ).

Uusi blogi

Tässäpä uudistunut blogini! Sen rinnalla voit seurata menoani ja ajatuksiani myös twitterissä ja facebookissa.

Luvassa on entistä ahkerampaa päivitystä ja uutta sisältöä. Treeniä, ravitsemusta, valmennusta ja muuta mielenkiintoista asiaa...

Aluksi suosittelen tutustumaan blogini eri sivuihin. Esimerkiksi "historiassa" pääset kurkkaamaan, miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Kiitos, kun seurailet juttujani. Luen mielelläni ajatuksiasi ja ideoitasi - raapusta rohkeasti kommenttibokseihin tai kirjoita kirje sähköpostitse :)       

Kisakausi loppu ja tirkistelyä tulevaan

Kisakausi on paketissa. Tän kauden slogan oli, että kaikki tehdään rennosti hyvällä fiiliksellä eikä kisoihin lähdetä väkipakolla. Tarkoituksenani oli vetää olympiamatkan maailmancup Alicantessa parin viikon kuluttua, mutta viikonloppuna päätimme, että reissu jää väliin. Jo pari kuukautta mua vaivannut pieni kylkivamma estää nyt kovien vetojen tekemisen.

Niinpä siirsin katseeni jo ensi vuoteen. Tämä kisakesä oli tosi virkistävä ja oli kiva tehdä vaihteeksi muitakin kisoja kuin ITU:n maailmancupeja. Myös itseluottamus nousi, kun pääsin näkemään, että maailman 70.3-kisojen kärki on jopa yllättävän lähellä. Esimerkiksi Wiesbadenissa just mun edelle sijoille 2-5 sijoittuneet olivat viime viikonloppuna MM-kisassa sijoilla 3-7. Kovia menijöitä, muttei heidän vauhtinsa mitenkään mahdottoman kovalle tuntunut.

Jotta pystyn ensi kaudella nousemaan terävimpiin kärkikahinoihin, täytyy tekemisen laatua lisätä. Ensi vuonna haluan mennä kovaa sekä ITU-kisoissa että puolikkailla. Mulla ei tosi moneen vuoteen oo ollut mahdollisuutta tehdä pitkää tasapainoista treenikautta ilman, että täytyisi koko ajan kisata ja reissata tai että olisi liikaa kaikkea "siviilityötä". Niinpä nyt on aika järjestää urheilun ulkopuolisia kuvioita.

Valmistuin kesällä - enpä oo edes tainnut muistaa mainita, että oon vihdoin maisteri! - ja nyt oon perustamassa toiminimeä. Tarkoituksenani on työllistää itseni erilaisilla ravitsemus- ja liikuntavalmennustöillä. Lisäksi panostan selvästi aiempia vuosia enemmän yhteistyökumppanien etsimiseen, jotta pystyisin rahoittamaan tarvittavat leiri- ja kisamatkat sekä muut urheilukulut. Yhteistyökumppanikuvioihin sain herätyksen parin ihanan ystävän avulla. Rakennamme selkeän paketin, jonka kautta yritykset tulevat saamaan entistä paremmin vastinetta tuelleen. Myös blogini ilme tulee muuttumaan aika radikaalisti, joten hauskoja uusia juttuja on luvassa - kantsii seurailla!

Treenaamisen täyslomalla en kuitenkaan vielä ole. Edessä on vielä parin viikon harjoitusjakso. Painotuksena on etenkin juoksumäärä, mikä on aivan tajuttoman hauskaa :) Mikäs sen kivempaa, vielä kun kesäkin tuntuu jatkuvan ja jatkuvan!

Kolmas sija Challenge Walchseessa!

Sijoituin kolmanneksi sunnuntaina Itävallassa käydyssä Challenge-sarjan triathlonissa (1,9 km / 90 km / 21,1 km). Jee jee, sillä edelleni ehti vain kaksi tosi kovaa huippua - Yvonne Van Vlerken (NED) ja Jodie Swallow (GBR). Hieno kunnia seistä palkintopallilla heidän vierellään, mutta ensi vuonna haluan ehdottomasti korkeammalle korokkeelle ;)

Vaikka sijoitus oli nytkin siis loistava, jäi touhusta taas paljon hampaankoloon. Kisaa edeltävänä iltana venyttely meni jotenkin överiksi. Selkään iski pieni noidannuoli. Onneksi selkä ei tällä kertaa täyskrampannut, vaan pääsin buranan voimin starttiviivalle.

Uinti sujui kisassa tosi jees. Luulin, että uin liian löysästi, mutta lopputuloksena nousin vedestä kolmantena naisena noin pari minuuttia Jodie Swallown jälkeen (huima nainen, sillä hän rantautui tokana miehetkin mukaanlukien!). Oon ollut hiukan epävarma uinnin suhteen viime viikkoina, mutta nyt voitin about minuutin Tamsin Lewisia (EM 3.), jolle hävisin Wiesbadenissa minuutin ja myös muihin tuttuihin naisiin nähden tein itselleni tavallista paremman suorituksen. Rentous siis taitaa olla uinnin avain?



Pyöräily oli sunnuntaina lievästi haastavaa. Lenkki oli tosi mäkinen ja tekninen ja vaikeutta lisäsi kova vesisade. Jalkani eivät olleet mitenkään vahvimmillaan, mutta onneksi pyöräilyyn on viime kuukausina kehittynyt niin kova perusta, että ei-niin-huippupäivänäkin sain runnottua Bianchia liikkeelle okei vauhtia. Mutkaiset alamäet laskin tosin ihan pupu pöksyissä. Pahimmillaan hävisin noin 3 km alamäkipätkällä Yvonille reilut 40 sekuntia... Joopa, uskomatonta. Taitaa tulla maastopyörätreeniä syksylle. No, Walchseessa päädyin silti tokaan vaihtoon kolmantena Yvonnen ja Jodien jälkeen (ajallisesti kyllä turhan paljon jälkeen).

Juoksu sattui selkään ja kylkeen. Onneksi muillakaan naisilla ei tainnut olla helppoa ja tuskamenoni riitti varmistamaan kolmannen sijan. Ja oli juoksunikin silti Van Vlerkenin ja Erika Csmorin (HUN) jälkeen päivän kolmanneksi nopeinta, jopa parempaa kuin Swallowlla. Harmittaa kuitenkin vietävästi, että kaikki pitkien triathlonien juoksuni ovat nyt olleet kaukana nappisuorituksista. Parasta juoksussa taisi olla, ettei tällä kertaa tullut rakon rakkoa, kun oli ihanat uudet yhtä kokoa isommat Niket jalassa!

Kisassa vannoin moneen kertaan, että lopetan kauden välittömästi, kunhan vaan selviän maaliin. Maalissa fiilis kuitenkin nousi nopeasti. Olin tosi tyytyväinen sijoitukseeni ja lisäksi oli antoisaa tutustua jälkilöylyissä Yvonneen ja Jodieen - tavallisia mukavia naisiahan hekin ovat, treenaavat vaan ihan täysammattimaisesti, joten miksipä en voisi ensi vuonna mennä heidän vauhtiaan tai vaikka kovempaa... Nyt kisanälkä on siis melkoinen ja mietimme jo, pitäisikö Alicanten olympiamatkan maailmancupin lisäksi käydä kisaamassa vielä yksi puolikas tänä vuonna. No, ensin täytyy vetreyttää selkä ja jos se ei parin päivän sisään ala toipumaan, taitavat olympiamatkankin kisat jäädä ensi vuoteen.

Loppukesän suunnitelmia ja HCT

Syksy lähenee. Kesän loppu ei näy kelissä, joka on ollut ihanan lämmin päivä toisensa perään... mutta kalenteria katsoessa kisakauden loppu näyttää koittavan tosi pian. Onneksi mulla on kuitenkin vielä pari kovaa koitosta jäljellä.

Eka kisa on jo ensi sunnuntaina, kun starttaan Challenge Walchseessa. Kisasta on tosi hyvät muistot viime vuodelta. Tunnelma tapahtumassa oli mahtava ja reitti oli superkiva! Palautuminen EM-kisasta on sujunut vauhdilla ja varvas parani tosi nopeaan, joten lähden Itävaltaan oikein hyvillä mielin. Ei kun vaan kaikki nyt vihdoin kohdilleen - riittävästi tankkausta, pyörän ruuvit tiukalle, kokoa isommat Niket jalkaan ja hymyä huuleen - niin eiköhän sunnuntaina tuu hauska päivä!

Challenge Walchseen jälkeen edessä on palauttelua ja muutaman viikon tehopainotteinen jakso. Vauhtitreenejä on luvassa, sillä kisakauteni päättyy 29.9. Alicantessa käytävään olympiamatkan maailmancupiin. Tosi hauskaa päästä kokeilemaan vielä myös ITU naisten vauhtia! Treenillisestikin kauden lopetus on mielenkiintoinen, sillä nyt perusta on puolimatkan harjoitusten ansiosta vankempi kuin koskaan ja kun siihen hioo vähän vauhtia päälle, niin uskon, että olympiamatkakin sujuu aiempaa terävämmin.

Treenien ohessa viime aikojen kohokohta oli ehdottomasti viime viikonlopun Helsinki City Triathlon. Olin tapahtumassa järkkärinä ja siitä tulee kyllä aina hyvälle tuulelle. Koitokseen osallistui jopa lähes 2000 kisaajaa, keli oli loistava ja tunnelma huippuiloinen ja rennon letkeä! Ehkä kivoin sarja tänä vuonna oli aikuinen + lapsi -sarja, jossa perheen pienimmät pääsivät testaamaan lajia yhdessä vanhempiensa kanssa :)

Niin ja EM-kisan jälkeen musta kirjoitettiin myös iso juttu Hesariin. Kiva, että me triathlonistitkin vihdoin saamme palstatilaa :)

http://www.hs.fi/urheilu/Kaisa+Lehtonen/a1376968053136

Viides Ironman 70.3 EM-kisassa!

Jee, pärjäsinhän mä niiden puolimatkan ammattilaisten seassa :) loistava lopputulos ekassa Ironman-sarjan kisassani, joka oli samalla eka pitkän matkan arvokisani.

Sunnuntai ja kisapäivä valkeni aurinkoisena. Lennolla eksynyt pyörälaukkuni oli löytänyt meidät ja viime viikkoina vaivannut nilkan hermojumi oli hellittänyt niin paljon, että aamulenkillä pystyin juoksemaan rennosti. Fiilis oli ihan katossa, pian pääsisin rykimään huippuseurassa!

Kisassa uinti sujui okei. Hyvä perussuoritus märkäpuvulla. Vähän jäi kaivelemaan, että edelläni mennyt ryhmä oikaisi vikan poijun ja voitti siinä muutaman kymmenen metriä. Olisi kantsinut itsekin oikaista, sillä rangaistusta ei lopulta jaettu. Ihme homma, että tällaista sattuu näin kovan tason tapahtumissa.

Onneksi tunnelma parani heti rantauduttuani, sillä nyt pääsisin ekaa kertaa kokeilemaan aika-ajounelmaani kunnon mäissä! Ja hyvinhän Bianchi nousi :) tuntui muutenkin, että sain koneeseen taas selvästi paremmin tehoa kuin Joroisilla. Todella haastavan pyöräilysouudesta tosin teki se, että puolivälin paikkeilla ohjaustankoni löystyi ja sen jälkeen erittäin vaikeat alamäkikorttelit menivät ihan pelkojarrutteluksi (muutenkin oon näissä turhan pelkuri, mutta nyt meno oli jopa koomista hissuttelua)... Tosi amatöörimoka olla tarkistamatta kiristyksiä kunnolla! Pyörällä ohitin muutaman naisen ja pari pääsi puolestaan multa karkuun.

Juoksun alussa fiilis nousi entisestään. Nilkkaan ei sattunut ja jalat olivat ihan lentomeiningeissä! Tosi terävä ja kevyt askel, vaikka takana oli pitkä mäkinen pyörä. En olisi itsekään uskonut, että juoksu lentää sen jälkeen niin kivasti. Tokalla juoksuvitosella alkoivat kuitenkin taas haasteet... varpaat alkoivat pikkuhiljaa tuntua kammokipeille. Ihme juttu, kun yleensä verirakot eivät haittaa mun menoa kisaolosuhteissa. Mutta nyt kivut olivat niin kovat, että vikat kiekat menivät köpöttelyksi. Ärsyttävää, kun en löytänyt enempää kivunsietoa. Onneksi tilanne oli kuitenkin sen verran selvä, että sain pidettyä sijani köpöttelymeiningilläkin.

No, maaliin pääsin onnellisesti koko kisan pro naisten kuudentena ja EM-kisan viidentenä. JEE!!! Euroopan mestaruuden voitti Daniela Ryf (SUI), tokaksi ylsi Catriona Morrisson (GBR), kolmanneksi Tamsin Lewis (GBR) ja neljänneksi Lisa Hütthaler (AUT). Koko Ironman skabassa tokana oli Annabel Luxford (AUS).

Kisan ja voittajieni onnittelujen jälkeen alkoi fiilistelyn alamäki. Ensiaputeltassa selvisi, että normiverirakkojen lisäksi vasemmasta pikkuvarpaastani oli lähtenyt iso pala lihaa, nahkaa ja kynsi. Auts. Huomenna suunta tohtorille ja fyssarille hoitamaan nilkkaa ja varvasta. Toivottavasti ei tuu pitkä lepo.

Palkintojenjakokin jäi valitettavasti väliin, sillä näin "puoliprona" lähdimme heti kisan jälkeen Suomeen. No, nyt vaan vuosi laadukasta treeniä alle ja sitten sinne palkintojenjakoon pokkaamaan EM-mitalia ;) Jossittelulla jo nyt olisi kolmas sija ollut nappisuorituksella mahdollinen, mutta ekat naiset menivät niin kovaa, että lisätreeniä tarvitaan, jotta pystyn haastamaan heidät. "Kleine Finneä" (mun lempparinimi Saksassa) kantsii kuitenkin jatkossa varoa ;)

EM kisoihin!

Jee, sunnuntaina pääsen ehdottomasti kovimpaan puolimatkan kisaani ikinä :) Edessä on Ironman 70.3. EM kisat Saksan Wiesbadenissa. Tietty vähän harmi, että olympiamatkan SM kisa Kuopiossa jää tämän vuoksi väliin, sillä olisi ollut kiva päästä tavoittelemaan "suoraa" sprintistä puolikkaalle... mutta kaikkiin karkeloihin ei vaan ehdi.

EM kisareitti näyttää ainakin kartalla kivalle. Uinti tapahtuu pienessä järvessä. Veikkaan, että uimme ilman pukua, mutta lämpötila on nyt just siinä ja siinä. Pyöräreitillä on tosi tiukkaa nousua. Oikeastaan ekat 85 km on mäkeä ja sit hurruutellaan vitonen alas. Reitin rankkuudesta kertoo, että viime vuonna parhaat miehet käyttivät pyörään aikaa 2.25 h. Kivaa! Juoksu on tasainen korttelireitti kaupungin keskustassa ja ainakin viime vuotisten kuvien perusteella kylässä on mahtava kannustus.

Lähtölista on kivikova. Tänä vuonna mukana on sekä ITU:n että Ironman-sarjan maailman huippuja. Jännää :)

Treenit ovat sujuneet Joroisten jälkeen hyvin. Ehkä ihan niin tiukkoja settejä emme saaneet vedettyä kuin ennalta ajattelin, sillä yleisväsy painoi. Mutta tosi tasapainoiset pari treeniviikkoa, joissa oli pitkästä aikaa myös lyhyempää kovavauhtista menoa. Esimerkiksi tämän aamun "kenraalitreenin" perusteella tiukemmat rutistukset ovat toimineet, sillä tosi paljon sain jarrutella, ettei vauhti tänään käynyt turhan hurjaksi.

No, sunnuntaina ei tarvii jarrutella ;) Sijoitustavoitetta kisaan on mahdotonta asettaa, sillä mukana on niin monia huippuja eikä mulla viime vuoden Walchseeta lukuun ottamatta ole kokemusta kansainvälisistä puolikkaista. Joten tavoitteena on tehdä nyt ekaa kertaa oma puolimatkan nappisuoritus. Se vaatii malttia, järkeä sekä "hyvän päivän". Hyvä päivä pitää olla sekä kropassa että pääkopassa, sillä oon jo muutamassa tekemässäni puolikkaassa huomannut, että mitä pidempi matka, sitä enemmän on väliä sillä, että ajatukset pysyvät positiivisina ja oikeissa asioissa... Eli ei kun nauttimaan tykityksestä!

Suomen mestaruus!

Jee, eilen voittamani puolimatkan suomenmestaruus tuntuu hyvälle :) Joroisten puolimatka on kisoista legendaarisin. Lisäksi tällä hetkellä suomalaisten taso on kovempi pidemmillä kuin lyhyemmillä matkoilla, joten puolikkaan SM-kulta on myös se kaikkein arvostetuin.

Nyt jaossa oli myös ruhtinaallinen palkintoraha. Joka euro tuli valtavan isoon tarpeeseen.

Eilinen kisani alkoi hyvällä uinnilla. Keli oli terävän vasta-aallokon takia tosi rankka, mutta ote piti ja meno tuntui rennolle ja helpolle. Rantauduin miehetkin mukaan lukien neljäntenä pari kolme minuuttia ennen Tiina Bomania.

Pyöräkin kulki. Jalka ei ollut aivan niin hyvä kuin treenien perusteella toivoin, mutta ihan vahvaa meno oli. Loppupuoliskon hölläsin tosi paljon, kun pelkäsin sippaamista ja selän kestämistä juoksussa. Turhaan, sillä jäi fiilis, että selvästi kovempaa olisi voinut ajaa. Hyvä tietää seuraavassa kisassa :)

Juoksuun lähdin turvallisessa noin 7.30 min johdossa. Plääninä oli juosta ekat pari kiekkaa superrennosti ja sitten reilu kierros tiukasti ja loppuun sitten taas löysätä. Alku tuntuikin helpolle ja kivalle. Mutta kokonaisuudessaan meno oli raskasta, vaikka jalat eivät tuntuneet yhtään väsyneille pyöräilystä. Energiat loppuivat tyystin (en tehnyt nyt hiilaritankkausta, hyvä opetus tämäkin) ja ehkä myös edellinen treenijakso painoi menoa. Ärsytti, kun ei kulkenut. Naurettavaa. Valkkukin koitti sanoa, että ota nyt vaan rennosti ja nauti...

No, lopulta sentään tajusin, että kerrankin ei oo pakko kiskoa ja antaa aivan kaikkeaan... Päätin saapua hyvävoimaisena nautiskellen maaliin. Upea fiilis :)

Eilisen päivän kruunasi, kun pääsin fiilistelemään valmennettaviemme kisoja. Moni veti puolikkaan ekaa kertaa ja kaikki selvisivät hienosti hymyssä suin maaliin - Tri For FUN meinigillä :) Ihanaa iloista itsensä voittamista!

Nyt palauttelua ja sitten muutamat tiukat treenit. Kolmen viikon päästä Wiesbadenissa nähdään lentävä suomalainen ;)

Valtava kiitos kaikille apujoukoilleni!!!

Varusteita ja ennakkotunnelmia Finntriathloniin

Tempopyöräilystä innostuminen on innostanut tutkimaan myös kaikenlaisia urheiluvälineitä entistä tarkemmin. En silti ole yltiöpäisen "välineurheilun" kannattaja: triathlonin voi hyvin aloittaa vaikka Jopolla ja myös vauhtiin vaikuttaa joka lajissa huomattavasti enemmän kunto ja taidot kuin välineet.

Mutta koska välineilläkin on oma merkityksensä - niiden pitää olla itselle sopivia ja sen tasoisia, että ne auttavat pääsemään omiin tavoitetuloksiin - ajattelin esitellä oman settini Finntriathloniin. Osa välineistä on sponsseja, osan oon ostanut omasta pussista. Kaikki ovat kuitenkin just sellaisia mistä tykkään eli välineistä kisani ei jää kiinni :)

Kisa-asuna (jo turhankin monet kisat käynyt) Kiwamin puku. Ehkä hengittävin ja kevyin puku, mitä oon testannut. Myös väristä tykkään. Jos uidaan ilman märkkäriä tai jos on tosi kylmä, saatan käyttää jotain muuta asua ja kehitellä erilaisia ekstralämmikkeitä perusasun lisäksi...

Kisapuvun alla BV Sportin toppi. Aivan ehdottomasti paras toppi, mitä mulla on ikinä ollut! Vaikka toppi on "pehmeä" eli siinä ei oo mitään ekstratukia, se on sopivan jämäkkä eikä mene löysäksi edes uinnissa. Eikä haittaa tippaakaan hengitystä, kuten jotkut topit.

Jalassa BV Sportin kompressiosäärystimet. Huippulaadukkaat säärystimet, joissa kompressio on vähän spesiaalimpi kuin muissa kompressiosäärystimissä ja -sukissa: BV Sport on laittanut kompression hiukan ylemmäksi kuin muut, minkä on monissa tutkimuksissa todettu olevan optimaalista niin suorituskyvyn kuin palautumisenkin kannalta. Tuntuu toimivan!

TYR:n Freak of Nature märkkäri. Pehmeä liukas puku, jonka kelluntaominaisuudet tukevat vartalonkiertoa ja käsipaneelit antavat poweria vetoon. Bonuksena hieno sixpack ;) Laseina TYR:n polarisoidut Specialopsit.

Pyöränä Bianchi Crono. Täyshiilikuiturunko ja Ultegran vaihteet. Visionin aerotanko. Spesiaalina mulla on peruskampia lyhyemmät 165 mm kammet. Dura Acen hiilarikiekot, 55 edessä ja 75 takana. ISM Adamo TT satula. Giro Advantage kypärä. WAU, tarviikohan tällä setillä edes polkea ;)

Juoksutossuina Nike Flyknit Racerit. Höyhenenkevyet tossut. Kuitenkin sopivasti jämäkkyyttä ja myös vaimennusta. Pohjakuvio loistava Joroisten hiekkatielle ja asvaltille. Juokseminen on ihanaa!

Eväinä PowerBareja. Urheilujuomaa omasta takaa ja onnekseni samaa juomaa myös järjestäjältä. Geelejä kofeiinilla ja ilman. Energize patukkaa ennen kisaa ja pieni pala myös kisassa. Shottikarkkeja kisassa - mikäs sen mukavampi tapa ottaa geeliä ja saada kofeiinikicksit kuin napostella kokiksen makuisia karkkeja :)


Ja sitten niitä muita ennakkotunnelmia. Tavoitteenani on tehdä tasapainoinen perussuoritus ilman turhia sähläyksiä tai spurttailuja... Jos saan pidettyä ajatuksen kasassa ja kropasta irti sen, mitä tällä hetkellä on otettavissa, oon tyytyväinen. Siitä meillä on sitten tarkoitus viilata vauhtia vähän reippaammaksi seuraavien viikkojen aikana ennen EM skabaa. Nytkin kunto on kyllä ihan hyvä, mutta täysin herkkä olo Joroisilla tuskin vielä on ja selän takia ne ihan täysiä menemiset on jäänyt tekemättä.

Sijoituksellisesti pyrin toki olemaan kärkikahinassa. Kisaan on tulossa monia pitkille matkoille erikoistuneita naisia ja toivon, että saamme kaikki tehtyä hyvät suoritukset ja muodostuu tiukka jännä kilpailu! Nostan tässä muutamia kisakumppaneita esille, kun eipä meistä trinaisista Suomessa turhan paljon kirjoitella... ;)

Yksi suurimmista ennakkosuosikeista on Tiina Boman. Hänellä on pitkästä aikaa kunnon treenitalvi takana ja vaikka sairastelu sotki kevään kuvioita, oon aivan varma, että Tiina on saanut kesä-heinäkuun treeneillä itsensä taas tosi tiukkaan kuntoon. Ja se meinaa ihan kansainvälisen tason kovaa vauhtia. Kotikisa ja vankka kokemus pidemmistä trikisoista tuovat lisäpotkua Tiinalle.

Heidi Hyvärinen teki kovan suorituksen Joroisilla muutama vuosi sitten voittaessaan kisan. Viime ja tänä vuonna Heidi on kisaillut lähinnä Ranskassa, joten on kivaa ja mielenkiintoista nähdä hänenkin menoansa taas Suomessa. Tasaisen kova joka lajissa. Heidiltä voi hyvinkin löytyä vaikka kuinka hurjaa menoa...

Muita naisia ovat muun muassa tykkipyöräilijät, SM tempossa 5. ja 7. sijoittuneet, Terhi Martikainen ja Venla Koivula. Lisäksi mukana on maamme kärkitason juoksija, paljon viime vuosina myös uinnissa ja pyöräilyssä kehittynyt Maria Söderström. Mukana on myös monia muita kovia menijöitä, jotka voivat hyvinkin yllättää, kuten kevään Lanzan Ironmanissa ikäsarjassaan toiseksi sijoittunut Maria Kasurinen.

Eli meidän sarjassa on varmasti luvassa kiva tiukka kisa. Myös kaikissa muissa sarjoissa, kuten eliittimiehissä, on odotettavissa hienoja vääntöjä. Katsomaan ja kannustamaan kantsii tulla :) Tsemppiä ja onnea kisaan kaikille Finntriathlonisteille!